sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Pyhä Augustinus ja perisynti

käännän tähän BBC sivuilta selkeästi ja asiantuntevasti kirjoitetun otteen. Teksti on osa laajemmasta perisyntiä koskevasta ohjelmasarjasta vuodelta 2009.

kielitaitoisen kannattaa lukea koko sivu- siellä on todella paljon mielenkiintoista ja ajankohtaista asiaa aiheesta perisynti.


......
Pyhä Augustinus ja perisynti (BBC radio)

Pyhä Augustinus oli Hippon piispa nykyisessä Algeriassa vuosina 396-430. Hän oli eräs historian suurimmista teologeista ja hänen ajattelunsa vaikuttaa kristilliseen ajatteluun yhä tänään.

Hän ei itse keksinyt oppia perisynnistä (original sin, alkuperäinen synti), mutta hänen ajatuksensa aiheesta hallitsivat läntistä kirkkoa.

Augustinuksen käsitys osoittaa syvää ihmisen psykologian ymmärtämystä. Se antaa selityksen ihmisten kärsimykselle ja syyllisyydelle opettaen, että jollain tavoin ihminen ansaitsee ne itselleen.

Ihmiset saavat kärsiä, koska heidän ensimmäiset vanhempansa tekivät syntiä. Koska ihmiskunta ansaitsee kaiken sen pahan, mitä saa, ihmiset voivat lohduttautua ajatuksella että Jumala on oikeudenmukainen eikä väärämielinen.

Tämä teki helpommaksi ymmärtää pahan läsnäoloa maailmassa ja vastasi kysymykseen, miksi hyvä Jumala sallii tällaisen tilanteen jatkua.






Perisyntiopin tarkoitus

Augustinus kehitti ajatuksen perisynnistä, alkuperäisestä synnistä, useammasta eri syystä.

. selittääkseen lähes vastustamattoman halun käyttäytyä väärin joka vaivaa kaikkein pyhimpiäkin ihmisiä

- selittääkseen, miksi vastasyntyneet lapset tulee kastaa niin pian kuin mahdollista syntymän jälkeen

. osoittaakseen, että ihmiset ovat täysin riippuvaisia Jumalan armosta ja kaikkivoivasta hyvyydestä

. torjuakseen Pelagiuksen, englantilaisen teologin, opetukset


Augustinuksen opetus

Augustinus näki että perisynti toimii kahdella tavalla

. perittynä syyllisyytenä rikkomuksesta
. hengellisenä sairautena tai heikkoutena

Augustinus ajatteli, että ihmiskunta oli alunperin täydellinen ("ihmisen luonto luotiin virheettömänä ja synnittönämänä"), kuolemattomana ja monin lahjoin siunattuna.

Aatami ja Eeva olivat tottelemattomia Jumalalle ja toivat synnin ja kuoleman maailmaan.

Augustinus ei nähnyt syytä antaa mitään selitystä sille, miksi Aatami, joka oli luotu täydelliseksi, valitsi synnin tai miksi Jumala ei luonut täydellistä olentoa, joka ei kykene tekemään syntiä.

Augustinukselle tärkeää oli se, että Aadam lankesi ja ihmiskunnan on kärsittävä tämän seurauksista.

Oman aikamme ihmiset ajattelisivat että on epäoikeudenmukaista, että ihmisten pitää kärsiä jostain, joka tapahtui kaun ennen kuin he itse syntyivät, mutta Augustinuksen ajan ihmisille ajatus myöhempien sukupolvien rankaisemisesta isien synneistä oli tuttu ajatus.


Miksi Aadamin synti vaikuttaa jokaiseen?

Augustinus kehitti seuraavat perustelut

. ihmisyyden olennainen olemus on Aadamissa, ensimmäisessä ihmisessä

. kun Aadam oli tottelematon Jumalalle, koko ihmisyys oli tottelematon Jumalalle

- näin koko ihmisyys tuli syntiseksi

. näin koko ihmisyys on tuomittu iankaikkisesti

Mitään ei voida muuta kuin tehdä se johtopäätös, että ensimmäisessä ihmisessä kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä, koska me kaikki olimme hänessä, kun hän teksi syntiä.

Synti siirtyy syntymässä eikä lähde pois muutenkin kuin uudessa syntymässä.

Adam teki "porukalla syntiä" ja näin hänen syntinsä kautta me kaikki olemme syntisiä.

Perusteltuaan että jokainen ihminen perii Aadamin syyllisyyden Augustinus opetti että näin kaikki ihmiset ovat kirottuja, vaikka eivät tekisi yhtään syntiä itse.


Perisynnin seuraukset

Augustinus oli vakuuttunut että perisynnin, alkuperäisen synnin, seuraus on kirous. Tämä koski myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole tehneet yhtään syntiä, kuten vastasyntyneet lapset, jos he kuolivat ennen kuin heidät oli kastettu.

Ihmiset voivat paeta kadotusta vain Jumalan armon kautta ja Jeesuksen ristinuhrin kautta, jossa synnit on sovitettu. Jumalan armo annetaan kasteessa (tai marttyyriudessa, tie, jonka harva tahtoi valita)

Valitettavasti Augustinuksen mukaan ei ole mitään takeita siitä että jokainen kastettu pelastuisi kadotuksesta, ainoastaan varmuus siitä, että kastamattomana kuolleet joutuvat helvettiin.


Perisynnin siirtyminen sukupolvelle

Pyhä Augustinus, joka suurelta osin kehitti opin perisynnistä, ajatteli että perisynti siirtyy seksuaalisen kanssakäymisen kautta. Hän ei kuitenkaan sanonut tarkemmin kuinka.

Perisynti siirtyi "concupiscene" nimisen asian kautta kun ihmiset makasivat ja siittivät lapsen.

"Concupiscence" on tekninen ja teologinen sana jolla Augustine viittasi seksuaaliseen haluun, joka on sielussa pahassa mielessä ja jota ei voi erottaa normaalista seksuaalisesta halusta.

Seksuaalinen halu on paha, hän opetti, koska se voi täysin vallata ihmisen ja viedä heiltä itsekontrollin ja järjellisen ajattelun.

Tällainen seksuaalisen halun, passion, vastainen näkemys oli yleinen kristittyjen parissa Augustinuksen aikana.


Augustinus ajatteli että "concupiscence" on mukana kaikessa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Hän ajatteli että se oli yhtä vahingollinen ja paha avioliitossa kuin avioliiton ulkopuolisissa suhteissakin. Avioliittoa voidaan kuitenkin puolustaa sillä, että sen tarkoituksena on tuoda laillisa lapsia maailmaan. (A:n oma poika oli avioliiton ulkopuolinen. suom huom.)

Tämä paha elementti on se jonka kautta perisynti kulkee isältä lapselle. Se siirtää sekä ihmiskunnan syyllisyyden Aatamin rikkomuksesta ja sairauden tai heikkouden, joka tekee ihmisestä perusolemukseltaan syntisen.


...itse yhdyntä, yhdessä oleminen joka on laillinen ja kunniallinen, on kuitenkin mahdoton toteuttaa ilman himoa

tämä himo on synnin tytär, niin sanoakseni ja milloin ikinä se antaa luvan häpeäälisiin tekoihin, siitä tulee monien syntien äiti.

Tästä "concupiscence" (pahasta himosta) luonnollisen syntymän kautta syntyvä on näin sidottu perisyntiin ...

Augustine, De bono coniugali


näin siis BBC johdattelee ohjelmaansa 2009, jossa perisynnistä keskusteltiin.

kun ymmärrämme tällä tavoin Augustinusta itseään, mistä hänen ajatuksensa tulevat, ymmärrämme myös hänen rautaisen logiikkansa johtopäätöksiä - riippumatta siitä olemmeko samaa vai eri mieltä.

tarkkaavainen lukija tunnistaa taustalta sekä apostoli Paavalin - Augustinuksen tärkeimmän opettajan, jonka kautta hän itse tuli uskoon (Roomalasikirje) sekä tuon psalmin jakeen, josta on ollut puhetta.

"synnissä siinnyt ja syntynyt"

huomatkaamme vielä, että Augustinus ei siis itse seksiä, rakkautta, avioliittoa tässä halveksi, vaan hän puhuu jostain elementistä joka tulee mukaan väistämättä rakastelemiseen ja saastuttaa näin vanhempien aktin kautta syntyvän lapsen.

aika hurja ajatus - yritys ymmärtää Psalmia 51:7

"Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt."
Biblia 1776



Martti Luther oli augustinolainen munkki ja tunsi erinomaisesti tämän suuren kirkon opettajan teokset. Tätä kautta protestanttiset kirkot, etenkin evankelis-luterilainen kirkko, ovat vahvasti pyhän Augustinuksen vaikuttamia.

käsittelen Lutheria ja luterilaisia toisella palstalla, mutta tähän maistiaisia kovin synkkään

ja kovin vaputtavaan!

teemaamme.



Tällainen katuminen ja vakaa peljästyminen ei synny… inhimillisestä aloitteesta tai ajatuksesta, vaan Jumalan sanan täytyy se vaikuttaa ihmisessä.

Se sana ilmoittaa Jumalan vihan ja osuu hänen sydämeensä: sydän alkaa vapista ja tulla levottomaksi, tietämättä, mitä tehdä.

Inhimillinen järki ei näet itsestään voi vakuuttua siitä eikä ymmärtää sitä, että kaikki se, mikä pohjautuu ihmisvoimiin ja -kykyyn, on Jumalan vihan alaista ja sellaisenaan hänen tuomionsa edessä helvettiin kirottua.

Ihminen tietää ja sydämestään tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja syntynyt ja sentähden luonnostaan vihan lapsi, vikapää iäiseen kadotukseen, ja että tässä kaikki työt ovat mitättömiä ja ainoastaan pahennukseksi” (Luther).



Siksi ”katumus ei siis ulotu ainoastaan erinäisiin, julkisesti Kymmentä käskyä vastaan suorittamiisi tekoihin… vaan koko ihmiseen, hänen koko elämäänsä ja olemukseensa, jopa koko luontoosi, ja se osoittaa, että sinä olet Jumalan vihan alainen ja helvettiin tuomittu (Luther)


lainattu rovasti Olavi Peltolan kirjoituksesta "Katumus katoaa"




tässä totisesti on käännekohta, jossa kristitty voi löytää kristityn vapauden

tai sitten ei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti