Pyhän Martin elämä - Sulpicius Severus

SULCIPIUS SEVERUS

PYHÄN MARTIN ELÄMÄ

(käännöksen taustana on latinan alkutekstistä laadittu englantilainen käännös)



+++++++++++++++++++++++++++++++
ESIPUHE DESIDERIUKSELLE
+++++++++++++++++++++++++++++++

Severus lähettää tervehdyksen rakkaimmalle veljelleen Desieriukselle. Kanssani samoin ajatteleva veljeni, olin päättänyt pitää yksityisenä ja oman kotini seinien sisällä pienen kirjoituksen jonka laadin pyhän Martin elämästä.

Päätin niin koska en ole saanut erityisemmin lahjakkutta ja pelkäsin että, kuten arvelen tapahtuvan, maailma arvostelee että hieman hiomaton tyylini ei miellytä lukijoita ja että olen liian rohkeasti kirjoittanut aiheesta joka kuuluisi todella eteville kirjoittajille.

Mutta en ole voinut vastustaa pyyntöäsi, jonka yhä uudestaan olet toistanut. Sillä mitä en uhraisi rakkautesi tähden, oman vaatimattomuutenikin menettämisen hinnalla?

Olen sen vuoksi antanut työni sinulle että sinä julkaisisit sen maailmalle. Tiedän hyvin, että kerran julkaistuna sitä ei voi enää kutsua takaisin.

Jos näin teet ja saat tietää että joku toinen on sen lukenut pyydä heitä kiinnittämään huomionsa kerrottuihin tapahtumiin eikä niinkään siihen kielelliseen asuun, jossa ne on kerrottu.

Pyydä etteivät he loukkaantuisi jos tyylin vaihtuminen särähtää korviinsa sillä Jumalan valtakunta ei ole puhetaidossa vaan uskossa.

Olkoon lukijoiden mielessä myös se että pelastusta saarnasivat maailmalle kalastajat eivätkä koulutetut puhujat vaikka Jumala olisi toki voinut toisinkin valita jos olisi ollut asialle eduksi.

Omalta osaltani kun ensinnä aloin suunnitella tästä aiheesta kirjoittamista ajatellen, että näin suuren miehen erinomaisuudesta kertomatta jättäminen olisi väärin, päätin olla häpeämättä oman kielitaitoni heikkouksia.

En ole koskaan saanut syvempää koulutusta kirjoittamiseen tai tutustunut tällaisiin tutkielmiin ja olin menettämässä jo otteeni tapahtumiin niin kauan sitten.

Jotta minun ei tulevaisuudessa tarvitsisi tällaiseen ärsyttävään itseni puolustamiseen ryhtyä paras keino on antaa kirja julkaistavaksi mutta ilman kirjoittajan nimeä, jos niin ajattelet hyväksi.

Tätä varten, ole hyvä ja poista kirjan etusivulta kirjan nimi, jotta ihmiset vaikenisivat ja olkoon siinä vain teoksen sisällöstä kertova otsake joka ei kerro kirjoittajasta mitään.

.....................................
-- mikko kommentoi
saamme "kustantajalle" lähetetystä esipuheesta mainion kuvauksen Sulpiciuksen luonteesta ja koulutuksestakin. Hän oli toki ylhäistä sukua ja saanut varmaan klassisen koulukasvatuksen aikansa ranskalaisen nuorison tapaan. Siihen sisältyi Ciceroa ja puhetaidon opetusta ja kirjoittamista.

mutta varsinainen oraattori hän ei ollut, ei myöskään historian tutkija joka järjestyksessä kävisi asiat läpi.

saamme kuvaa siitä, että Sulpicius kirjoittaa aika lailla jo tapahtumien jälkeen ja varmaan pyhä Martti on jo nukkunut pois.

Martti kuoli marraskunn 8, 397 Candes-Saint-Martinissa Galliassa nykyisessä keski-Ranskassa.

Sulpicius Severus kuoli lähes 30 vuotta myöhemmin 425.

on monesta syystä tärkeää, ettei julkaisija, Desiderius, suostunut hänen pyyntöönsä vaan Sulpiciuksen nimi on teoksessa mukana.
...............................



+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU I
Syitä kirjoittaa pyhän Martin elämästä
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Useimmat ihmiset etsivät turhuudessa tämän maailman kunniaa ja ovat mielestään saaneet kuolemattomuuden tällä tavoin, nimittäin kirjoittamalla kuuluisien miesten elämänkertoja. Vaikka tämä ei kaikille antaneet pysyvää mainetta, epäilemättä jotkut heistä saivat näin toiveensa täyttymään.

Tämä on tapahtunut siten että sekä heidän oma muistonsa - tosin ei mistään muusta syystä kuin siitä että ovat tuoneet maailman tietoisuuteen suurmiesten antamia esimerkkejä ja näin herättäneet lukijoiden rinnassa hyviä ajatuksia.

Tämä työskentely ei kuitenkaan ole syntynyt siitä siunatusta iankaikkisesta elämästä, jota me odotamme. Sillä mitä on se kunnia, jota tämä katoava maailma antaa, hyödyttänyt heitä jotka kirjoittavat maallisista ihmisistä?

Tai mitä ovat jälkipolvet hyötyneet lukemalla Hektorista sotilaan tai Sokrateesta filosofina?

Näistä ei ole mitään hyötyä, sillä ei ole vain typeryyttä yrittää jäljitellä näitä ihmisiä vaan suorastaan hulluutta olla hyökkäämättä heitä vastaan kaikin voimin.

Totuus näet on, että ne jotka arvioivat elämää ainoastaan tämän nykyisyyden valossa ovat panneet toivonsa taruihin ja heidän sielunsa on haudassa. He ovat antautuneet pelkkien kuolevaisten muiston säilyttämiseen kun ihmisen tehtävänä on etsiä iankaikkista elämää ja muistoa ei kirjoittamalla, taistelemalla tai filosofiaa harrastaen, vaan elämällä hurskasta, pyhää uskonnollista elämää.

Ihmiskunnan harhailu on tallennettu kirjallisuuteen ja on niin vahva että se on tavoittanut monet joko tyhjään filosofiaan tai niihin typeriin hyveisiin, joita se juhlii.

Tästä syystä arvelen itse saavuttavani vaivannäön hedelmiä jos kirjoiten pyhän miehen elämästä joka on tulevaisuudessa esimerkkinä muille ja joka saa lukijan etsimään todellista tietoa ja taivaallista sodankäyntiä ja jumalallisia avuja.

Näin tehden olemme omaksikin eduksemme unohtaneet ihmisten tyhjän muistamisen ja odotamme iankaikkista palkintoa Jumalalta.

Vaikka emme itse ole eläneet muille esimerkillisellä tavalla niin olemme tehneet parhaamme, että hän joka ansaitsee esimerkkinsä seuraamisen ei jäisi unohduksiin.

Aion tästä syystä kirjoittaa pyhän Martin elämästä ja kertoa sekä siitä, mitä hän teki ennen piispuuttaan ja mitä hän teki piispana.

En toki voi kertoa kaikesta, mitä hän oli ja mitä hän teki. Monet erinomaiset asiat hän piti omana tietonaan koska ei etsinyt ihmisten kunniaa ja kaikin tavoin koetti pitää hyvät tekonsa salassa.

Niistäkin asioista, jotka ovat tulleet tietoomme, olemme jättäneet mainitsematta monia koska mielestämme riittää että vain erityisemmät asiat kirjoitetaan muistiin.

Samalla varon lukijaa ajatellen, ettei liian suuri määrä tapauksia saisi heitä väsymään aiheeseen.

Kehoitan lukijoita panemaan täyden luottamuksen kertomaani tietäen, että en ole kirjoittanut mitään mistä minulla itselläni ei olisi varmaa tietoa ja todistetta.

Olen mieluummin vaiti kuin kerron mitään mikä ei ole totta.

...........................................................
.. mikko kommentoi
tämä todellakin on esikoislestadiolaisten kirja!

Sulpicius on maailman jättänyt ja hän hyljeksii kulttuuria

mitä moiset Herakliukset Troijan muureilla tai tyhjät tämän maailman filosofit kuin Sokrates.. pyh!

he ovat kuolevaisia katoavia ihmisiä ja pelkkää turhuuksien turhuutta ovat sotansa ja viisautensa

käykäämme hengellisiin! iankaikkisiin asioihin, joista saamme palkinnon itse Jumalalta - vaan emme kunniaa ihmisiltä.

avauksessa on monia hienoja ajatuksia, kuten tuo että hänenkin nimensä todella muistetaan yhä tänään ainoastaan tämän pyhän Martin elämänkerran tähden. (toinen kirjansa, Chronica, on lähinnä alan erikoistutkijoille kiinnostava)

olen monessa kohtaa allekirjoittanut tuon, että Sulcipius Severus tahtoo olla totuudellinen ja hänen kertomassaan on totuuden luonne.

joten kehoitan samoin omalla mitättömällä arvovallallani ja heikolla suomentajan taidollani - ottakaa tämän kirjan kertomukset kriittisesti vastaan ja hylätkää se, mikä ei ole totta.
......................................



++++++++++++++++++++++++++++++++++++
Luku II
Pyhän Martin lapsuus ja nuoruus
++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Martti syntyin Pannonian Sabariassa, mutta eli lapsuutensa Ticiniumissa, joka sijaitsee Italiassa. Hänen vanhempansa olivat tämän maailman arvion mukaan ylhäisöä, mutta he olivat pakanoita. Isä oli ensin tavallinen sotilas, mutta myöhemmin sotilas-tribuni.

Martti itse oli nuorena imperiumin ratsujoukoissa, ensin kuningas Constantinen ja sitten Julian Caesarin aikana.

Tähän hän joutui vastoin omaa tahtoaa, sillä varhaisimmista vuosistaan alkaen pyhä poika tahtoi palvella Jumalaa. Sillä kun hän oli kymmenen vuoden ikäinen hän meni kirkkoon vastoin vanhempiensa tahtoi ja pyysi tulla katekumeeniksi (kasteoppilas).

Pian sen jälkeen omistautuen kokonaan Jumalan palvelemiseen hän tahtoi 12 vuotiaana ryhtyä erakko munkiksi. Hän olisi niin tehnytkin antaen lupauksensa, mutta oli siihen vielä liian nuori.

Pojan ajatukset olivat kokoajan kirkon luostareissa ja suunnitelmissa, joita hän sitten Kristuksen palvelijana myöhemmin täyttikin.

Mutta hallitus antoi määräyksen että veteraanien poikien on tultava asepalvelukseen. Isä antoi poikansa ilmi (vastustaen tämän omia siunattuja suunnitelmia) ja hänet otettiin kiinni ja vietiin kahleisiin. Niin hänen oli 15 vuotiaana vannottava sotilasvala.

Hän tyytyi vain yhteen sotilaspalvelijaan. Ja tämänkin kanssa hän usein vaihtoi paikkaa ikäänkuin tämä olisi herra ja hän palvelijansa. Hän otti palvelijansa saappaat tämän jalasta ja puhdisti ne omin käsin, ja kun he söivät yhdessä, hän tavallisesti otti pöytäpalvelijan osan.

Hän oli sotilaana kolmen vuoden ajan ennen kastettaan mutta pysytteli täysin erosta niistä paheista, joihin sotilaat tavallisesti osallistuvat liian usein. Hän osoitti erityisen suurta hyvyyttä sotilastovereitaan kohtaan ja piti heistä ja hänen kärsivällisyytensä ja nöyryytensä miltei ylittivät sen mikä on ihmisen luonnolle mahdollista.

Ei ole tarvis kertoa hänen itsensä kieltämisestään, jonka tähden häntä ei niinkään pidetty sotilaana kuin munkkina.

Kaikki tämä teki hänestä suositun koko sotilasosastolle ja he todella arvostivat ja rakastivat häntä.

Vaikka hän ei vielä ollut uusi luomus Kristuksessa, hänen hyvät tekonsa olivat kasteoppilaalle soveliaita.

Hän auttoi vaikeuksissa olevia, antoi tukea heikoille, avusti puutteessa olevia, antoi alastomalle vaatteita eikä pitänyt itsellään mitään armeijan palkastaan paitsi mitä tarvitsi päivittäiseen elämiseen. Jo silloin hän ei ollut epäuskoinen vaan luotti niin evankeliumiin, että ei huolehtinut huomisesta.


.........................................
... mikko kommentoi

Martin elämästä kirjoittava Sulpicus ei säästä sanojaan. Hänelle tämä mies edustaa ihmisyyden huippua juuri sen tähden, että hän on niin nöyrä, palvelualtis ja kaikesta omastaan luopuva.

Martin käytös lapsesta asti ja kiinnostus munkkien ja erakkojen elämään on erityinen plussa Sulpiciuksen silmissä, joka kyllä tiesi, mitä tämä maaila voi tarjota.

tämä johdatus Martin lapsuuteen ja nuoruuteen auttaa sitten ymmärtämään tuota kuuluisaa kohtaamista Kristuksen kanssa, josta seuraava luku kertoo.

tässä kuulemme siis ihmistä, joka on elänyt länsi-Rooman kansalaisena Nikaian uskontunnustuksen vuosisadalla.

Hänen ihannoiva kuvauksensa Martista keskittyy munkin asketismin ihanteeseen, jota Sulpicius itse eli todeksi myös, mutta myös tiettyyn ihmisen sankarillisuuteen.

Tämä sankari teema, sotilas tai Kristuksen sotilas, korostuu kertomuksen edetessä.

Kelttiläinen kristillisyys oli tällaista rohkeaa ja uljasta. Sieltä Brittein saarilta saapui sitten Pelagius Roomaan samoin ihantein, asketismi, pidättäytyminen maallisista iloista, köyhien auttaminen ja hyvät teot, joihin ihminen luonnostaan pystyy.

Tämän vahvan ihmisen ja kristityn tuoksun voimme aistia pyhän Martin elämänkerrassa.

kertomus Kristuksen ilmestymisestä Martille on eräs keskeisimpiä ja jätti pysyvän jäljen kristikuntaan.

Suomen Marttilassakin asia vielä muistetaan.

Kertomus on sangen yksinkertainen ja koruton ja siten uskottava.

Jeesus puhuu jännällä tavalla Martista muille, ei suoraan hänelle itselleen. kuten Jean Rousseau Raamatusta sanoi "tällaista ei keksitä"

keksittyjä pyhimyslegendoja on kyllä aivan riittämiin, ihan Lapin Mariaan asti!

mutta tämä vaikuttaa aidolta - päättele itse!
................................................



+++++++++++++++++++++++++++++++
Luku III
Kristus ilmestyy Martille
+++++++++++++++++++++++++++++++

Siihen aikaan kun hänellä ei siis ollut mitään muuta kuin aseensa ja yksinkertainen armeijan asu keskellä tavallista ankarampaa talvea - niin ankaraa, että monet kuolivat kylmästä - hän kohtasi Amiensin kaupungin portilla köyhän miltei alastoman miehen.

Mies pyysi ohikulkijoilta sääliä, mutta kaikki ohittivat hänet edes häntä huomaamatta. Martti, mies täynnä Jumalaa, huomasi tuon ihmisen, jota kukaan ei armahtanut ja joka näin oli nyt hänen vastuullaan.

Mutta mitä hän voisi tehdä? Hänellä oli vain viittansa, johon oli pukeutunut koska oli antanut jo muut vaatteensa tarvitsijoille.

Hän otti vyöltään miekkansa ja jakoi viitan kahteen yhtäsuureen osaan ja antoi toisen köyhälle ja kääriytyi itse toiseen puoliskoon.

Tämän nähdessään jotkut paikalla olijoista nauroivat, koska Martti oli nyt outo ilmestys vain osittain pukeutuneena. Toiset sen sijaan ymmärsivät enemmän ja huokasivat raskaasti, koska eivät itse olleet tehneet samoin. Erityisesti he tunsivat näin, koska heillä oli enemmän kuin Martilla ja olisivat voineet pukea kerjäläisen jäämättä itse puolialastomiksi.

Kun Martti oli seuraavana yönä nukkumassa hän näki näyssä Kristuksen, joka oli pukeutunut siihen toiseen puolikkaaseen, jolla hän oli pukenut köyhän miehen.

Hän katseli Herraa tarkoin ja hänelle sanottiin pitää omana antamansa viitta. Sitten hän kuuli Jeesuksen sanovan voimakkaalla äänellä monille ympärillä seisoville enkeleille "Martti, joka on vieläkin vain katekumeeni, puki minut tällä vaatteella"

Herra muisti omat sanansa (jotka Hän sanoi ollessaan täällä "Minkä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen olette tehneet minulle") ilmaisi näin, että Hänet oli puettu tuossa köyhässä miehessä.


(kommentti: Raamatun sana on tarkasti ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Matt. 25:40)


vahvistaakseen tämän todistuksen hän alentui pukeutumaan juuri siihen asuun, jonka köyhä mies oli saanut.

Tämän näyn jälkeen pyhä mies ei paisunut ihmisen ylpeydellä vaan tunnusti Jumalan hyvyyden siinä, mitä oli tehty.

Hän oli nyt 20 vuoden ikäinen ja kiiruhti ottamaan kasteen.

Hän ei kuitenkaan kerralla jäänyt pois armeijan palveluksesta vaan pysyi tribunen komennossa, joka oli hänen seuralaisensa teltassa. Tribuuni lupasi näet, että kun hänen virka-aikansa päättyisi, hän myös jättäisi tämän maailman (ryhtyisi munkiksi)

Martti odotti tämän pian tapahtuvaksi ja pysyi, tosin vain nimeltä, sotilaana vielä kaksi vuotta kasteen saamisen jälkeen.


.................................
..... Mikko kommentoi

Martin näyn ydin on täysin raamatullinen.

siinä Jeesus kauniisti vahvistaa oman sanansa, jonka lausui ollessaan vielä maan päällä "...sen te olette tehneet minulle"

tuo paleleva kerjäläinen sai sotilaan arvokkaan viitan puolikkaan, ja tämä oli kuin Martti olisi antanut lämpimän vaatteen palelevalle Jeesukselle itselleen.

me kristityt emme yleensä näin saa kuitenkaan vahvistusta Herran sanoille, vaan kerran viimeisellä tuomiolla saamme yllättyä "ai - se olit sinä?"

näin Jeesus asettaa kaikki ihmiset meidän hyvien tekojemme kohteeksi, kuin tekisimme niitä Hänelle itselleen.


miksi Hän sitten Martille asian näytti näin konkreettisesti, aivan pukeutuen tuohon tuttuun viittaan?

Hänen sanansa enkelien joukolle kertoo sen

tässä on Martti, mutta hän on "vain" katekumeeni ... ja antoi tämän viittansa puolikkaan minulle.

Martti otti unensa vakavasti ja se potkaisi hänet eteenpäin kasteelle, vaikka oli yhä asepalveluksessa.

armeijan poikien syntinen meno näyttää olevan tässä myös taustana, että Martti aikaili kasteensa kanssa.

tämä Kristuksen ilmestys ratkaisi asian kerralla.

jännite sotilaan arjen ja kastetun kristityn välillä jatkuu.

Sulpicius korostaa, kuinka Martti pysyttelee erossa armeijan syntielämästä Amiesin kaupungissa ja on vain "nimellisesti" sotilas.

aseista kieltäytymistä ei tuohon aikaan tunnettu eikä sivareita siedetty (siviilipalelu).

kertomus etenee nyt käännekohtaan, jossa korkea-arvoisen upseerin sotilasura päättyy sangen lyhyeen ja sangen ihmeellisesti.
.....................................



++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU IV
Martti jää pois armeijan palveluksesta
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Näihin aikoihin barbaarit ahdistelivat Gallian kahta legioonaa. Julian Caesar (Julian Apostasis 332-336) kokosi armeijansa Vaugionesin kaupunkiin (Poitiers) ja alkoi jakaa sotilaille palkkoja. Kuten tapana oli sotilaat kutsuttiin kukin vuorollaan eteen, kunnes tuli Martin vuoro.

Hän katsoi tilanteen sopivaksi pyytää nyt vapautusta asepalvelusta -- koska hän ajatteli, että palkan ottaminen ei olisi oikein, jos hän ei jatkaisi sotilaana palvelemistaan -- ja sanoi Caesarille

"Olen tähän asti palvellut sinua sotilaana. Salli minusta nyt tulla Jumalan sotilas, saakoon sinua palvelevat sinulta palkkionsa, minä olen Kristuksen sotilas eikä minulle ole laillista taistella"

Tyranni todella suuttui kuullessaan nuo sanat ja sanoi, että Martti etsi vapautusta huomista taistelua peläten eikä uskonnollisista syistä.

Martti oli täynnä rohkeutta jota suuri vaara nyt vain enensi ja huudahti

"jos pidät käytöstäni pelkuruutena, eikä uskona, otan paikkani huomenna riveissä ilman aseistusta ja Herran Jeesuksen nimessä minua suojaa ainoastaan ristin merkki, ei kilpeni tai kypäräni, ja käyn haavoittumatta vihollisen riveihin!"

Hänet heitettiin vankilaan ja käsky oli, että seuraavana päivänä hänet pantaisiin taisteluun barbaareja vastaan ilman suojaavaa haarniskaa ja ilman aseita.


Mutta seuraavana päivänä vihollisen lähettiläät tulivat solmimaan rauhaa ja antautuivat ja luovuttivat kaiken omaisuutensa.

Kuka voisi epäillä, etteikö voitto tullut tuon pyhän miehen tähden? Hänelle suotiin, ettei häntä aseettomana lähetty taisteluun.

Herra olisi toki hyvyydessään voinut pelastaa oman sotilaansa vihollisen miekkojen ja nuolien keskelläkin, mutta että hänen siunatut silmänsä eivät näkisi muiden kaatuvan, Hän esti koko kamppailun.

Sillä Kristuksen ei tarvinnut voittoa oman sotilaansa tähden vaan koska vihollinen alistettiin ilman verenvuodatusta, kenenkään ei tarvinnut kärsiä kuolemaa.


.....................................
... mikon kommenttia ...

eikö Herra Jeesus ole todella ihmeellinen?

jotain lukijaa voi hämätä tuo, että Sulpicius kutsuu Marttia pyhäksi mieheksi, Jumalan mieheksi.

mutta käsi rinnalle - etkö sinä uskova mies tai nainen ole myös pyhä?

saatat jopa sanoa, että Kristuksessa olet pyhempi kuin Martti... jota ihminen tässä kovin kehuu ...

vaan kysyppä kuule tuota asiaa Jeesukselta itseltään

(oletko Hänelle rakkaampi ja pyhempi kuin tämä nuori pakanallisesta suvusta 18 vuotiaana kristityksi kastettu solttu Martti)
..................................




+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU V
Martti ohjaa rikollisen Kristuksen luo
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Jätettyään armeijapalvelun Martti etsi Hilariusta, Pictavan (Poitiers) piispaa, jonka uskoa Jumalaan pidettiin kaikkialla suuressa arvossa. Martti asusti hänen luonaan jonkin aikaa. Hilarius teki hänestä diakonin ja halusi tuoda Martin vielä lähemmäksi niin että tämä voisi osallistua jumalanpalveluksen toimittamiseen.

Martti kieltäytyi tästä jatkuvasti sanoen, että oli kelvoton sellaiseen, Hilarius ymmärsi asioita syvällisesti ja päätteli, että ainoa tapa saada hänet suostumaan virkaan olisi antaa jokin tehtävä, joka olisi ikäänkuin vahingoksi, loukkaukseksi Martille. Tästä syystä Hilarius teki hänestä eksorkistin, pahojen henkien karkottajan.

Martti ei kieltäytynyt tästä tehtävästä, koska hän pelkäsi että siiän voitaisiin nähdä hänen halveksivan jotain vähäarvoista.


( kommentti: kohta on hieman hankala kääntää. Piispa Hilarius ymmärsi viisaana miehenä, ettei Martti katsonut itseään arvolliseksi mihinkään korkeaan virkaan.Niinpä Hilarius antoi hänelle kirkossa vähäarvoisena pidetyn homman, pahojen henkien karkoittamisen. nyt Martti otti "loukkauksen" vastaan ja suostui tehtävään, ettei tekisi ylpeän vaikutelmaa. )


Pian tämän jälkeen Martti sai yöllisessä unessa kehoituksen, että hänen pitäisi palata kotimaahansa vielä pakanuudessa elävien vanhempiensa luo,

Pyhän Hilariuksen kehoituksesta hän lähti matkaan monien rukousten ja kyynelten saattamina, että hän saisi palata takaisin.

Kerrotaan, että Martti lähti matkaan surumielisenä todistettuaan monille veljille, että edessään olisi paljon kärsimyksiä.

Tämän ennustuksen mukaan todella olikin tapahtuva. Kuljettuaan jotain harhatietä Alpeilla hän joutui ryövärien käsiin. Eräs heistä nosti kirveensä Martin pään yläpuolelle, mutta toinen pysäytti oikealla kädellään iskun.

Martti annettiin kädet sidottuina selän taakse yhdelle ryöväreistä vartioitavaksi ja riisuttavaksi.


Jonkin matkan jälkeen, kun he olivat keskenään, ryöväri alkoi kysellä Martilta kuka hän on.

Martti vastasi, että hän on kristitty.

Rosvo kysyi sitten, oliko hän peloissaan.

Silloin Martti vastasi todella rohkeasti, ettei hän koskaan ollut tuntenut oloaan yhtä turvalliseksi. Sillä hän tiesi että Herran armo on erityisesti läsnä koettelemusten keskellä.

Hän sanoi edelleen, että oli murheellisempi sen miehen puolesta, jonka käsissä hän oli, koska ryövärinä eläen tämä oli arvoton Kristuksen armoon.

Ja sitten hän keskusteli tämän kanssa evankeliumin totuudesta ja saarnasi ryövärille Jumalan sanaa.


Miksi en kertoisi heti, mitä sitten tapahtui?

Ryöväri uskoi ja osoittaen kunnioitusta Martille hän ohjasi tämän takaisin maantielle pyytäen, että tämä rukoilisi Herraa hänen puolestaan.

Tämä sama ryöväri tunnettiin myöhemmin viettämästä uskonnollista elämää - jopa niin, että tämä edellä oleva kertomukseni tulee juuri häneltä itseltään.


........................................
-- mikko kommentoi ---

luvussa V lähdemme seuraamaan Martin elämää sen jälkeen, kun hän oli näin ihmeellisesti vapautunut asepalveluksesta 300-luvun puolivälissä urhoollisen sotilaan Julius Luopion aikana.

(Muistamme että tämä keisari halusi palauttaa vanhan Roomaan uskonnon takaisin ja uskovan äitinsä takia ilmeisesti halveksi ja vainosi kristittyjä).

Kyse ei ole elämänkerrasta, vaan tapahtumista Martin elämästä, joista Sulpicius tahtoo erityisesti kertoa. (Myöhemmin Kristuksen kirkossa niin suosituiksi tulleiden hagiografioiden malli)

Areiolaiset piispat ovat Euroopassa voitolla ja tuo uskollinen Jumalan palvelija, piispa Hilarius, on ajettu maanpakoon.

Taistelut kristittyjen kesken ovat tuohon aikaan usein verisiä - onko Jeesus Jumala vai ei?

Tämä kertomus, siis luvussa V, on siitä erikoinen, että sen on ilmeisesti Sulpiciukselle kertonut tuo maanteiden ryöväri itse.


tässä meillä on todistus Jeesuksesta, joka kuulostaa niin tutulta yhä tänään - 1700 vuotta noiden tapahtumien jälkeen.

kuulemme nimettömän Sveitsissä tai Itävallassa matkaajia rosvoavan miehen kertomukseen perustuvan todistuksen siitä, miten hän tuli uskoon.

ryöväri on porukassa, joka on saanut eksyneen nuoren miehen käsiinsä ja meinaa hänet sen tien surmata. Isku ei kuitenkaan tapa - ilmeisesti joku ryöväreistä kirveen pysäyttää - ja kun mies viedään sivummalle, tämä puheillaan evankeliumista ja Jumalasta ja Jeesuksesta saa roiston mielen muuttumaan kokonaan.

.... minusta tämä kertomus on yksinkertaisuudessaan taas niin vakuuttava, totuudellinen.

... vaikka tässä ei mitään suuria "ihmeitä" tapahdu, voimme hyvin mielessämme kuvitella, millainen karu juttu tämä oli jossain siellä Alpeilla. Ja miten ihmeellisesti Herra käytti palvelijaansa - kärsimysten kautta ja keskellä.

.. oletko sinä joskus kusessa tosi hankalien ihmisten keskellä?

kuinka Jeesus heitä muuten puhuttelisi kuin sinun kauttasi?

älä siis pahastu, että joudut hieman kärsimäänkin Hänen takiaan.

muista pyhää Marttia kirveen alla, jos se vähän rohkaisisi mieltäsi!






+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU VI
Saatana asettuu Martin tielle
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Martti jatkoi matkaansa. Päästyään Milanon ohitse Saatana kohtasi hänet tiellä ja oli ottanut miehen hahmon. Saatana kysyi ensin, mihin tämä oli matkalla? Martti oli vastannut hänelle menevänsä minne tahansa Herra lähettää hänet, Saatana sanoi

"minne tahansa menetkin, mitä tahansa yritätkin, Saatana vastustaa sinua"

Martti vastasi hänelle silloin profeetan sanoin

"Kun Herra on minun kanssani,
en minä mitään pelkää.
Mitä voisivat ihmiset silloin?"
(kommentti Ps 118:6... kantsii lukea Psalmeja!)


tuskin Martti oli tämän sanonut, kun hänen vihollisensa katosi hänen näkyvistään.

Ja niin hän kuten oli aikonutkin vapautti äitinsä pakanuuden erheistä mutta hänen isänsä piti kiinni sen pimeyksistä. Monet hän pelasti esimerkillään.



( ... mikko kommentoi tämä ei suinkaan ollut viimeinen kerta, kun Saatana taisteli Marttia vastaan, ja kuulemme myöhemmin mielenkiintoisia ja opettavaisia kertomuksia näiden kahden kohtaamisista ... tässä Saatanan tavoite oli estää juuri tuo, mitä tapahtui - äidin pelastuminen Jeesuksen omaksi. huomaamme, että Jeesuksen esimerkin mukaan Martti taistelee pahojen henkien kanssa Jumalan sanalla ja tässä Psalmin kohta on voimasana - ei vain joku sana vaan todella karkoittaa Perkeleen. käytetään me samaa asetta! täällä nettiruukussakin, missä henkien sota on rajua. )


Näiden jälkeen, kun areiolainen harhaoppi oli levinnyt koko maailmaan ja oli erityisen väkevänä Illyriassa (Espanjassa) ja kun hän miltei yksin taisteli pappien kataluutta vastaan ja oli saanut monia rangaistuksia (sillä hänet ruoskittiin julkisesti ja määrättiin lähtemään kaupungista) lähti hän taas Italiaan.

Kirkko oli jakautunut kahtia Galliassa ja oli sekavassa tilassa myös Hilariuksen lähdön takia, jonka hereetikkojen väkivalta oli ajanut maanpakoon. Martti perusti luostarin Milaoon.

Myös siellä Auexntius, areiolaisuuden aloittaja ja johtaja, vainosi häntä katkerasti ja hakattuaan hänet ja haavoitettuaan häntä hän karkoitti hänet tästäkin kaupungista.


Martti päätti nyt taipua olosuhteiden pakosta ja vetäytyi Gallinarian saarelle (Isola Gallinaria Monacon ja Genoan tuntumassa) erään vanhimman ja tämän seuralaisen kanssa, erinomaisia miehiä molemmat.

Täällä Martti eli jonkin aikaa syömällä vain kasvien juuria. Näin tehdessään hän vahingossa söi ruohokasvia nimeltä "hellebore", jota kansa sanoo myrkylliseksi.

...
(suom. huom. suomalaiset kutsuvat sitä kauniisti "vaalea jouluruusu" aiheuttaa hallusinaatioita, kuoleman, sitä käytettiin muinoin noituudessa ja jotkut arvelevat, että Aleksanteri Suuri kuoli helleboren yliannostukseen)
...

Kun hän huomasi heikentyvänsä ja myrkyn leviävän ja kuoleman olevan käsillä hän alkoi rukoilla ja heti kaikki kipu väistyi hänen jäsenistään.

Pian tämän jälkeen hän sai kuulla, että kuningas oli katunut ja antanut pyhän Hilariuksen palata, niin hän koetti tavata tämän Roomassa, jonne hän nyt lähti.


.............................................
... mikon kommentti ...

tässä luvussa kohtaamme saman jutun kuin mistä John Bunyanin "Kristityn vaellus" kertoo ilmestyksenä - kristitty kohtaa Apollonin.

Martti kohtaa matkalla vanhempiensa luokse Saatanan, joka tahtoo estää reissun.

kristittyjen kokemus kautta aikojen ja kautta maailman on se, että kun Jeesus on lähellä, on lähellä myös tämä varjo.

eikä ole mikään helppo juttu hän...

ihminen on siinä äkkiä pulassa pahemmassa kuin koskaan osasi kuvitella

meni maine, kunnia, terveys, mielen tasapaino, kaikki ... eikä mitään jäänytkään


tämä luku tuo mieleen Markuksen evankeliumin lopun, vaikka Silpicius ei sitä mainitse:

....
Hän sanoi heille:

"Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.

Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."

Markus 16:15-18 KR 1992

älköön siis kukaan sanoko, että Marttimme olisi epäraamatullinen hurmahenki!

tuo Jeesuksen sana on kuin hänen elämänsä kuvausta.

toivottavasti sinunkin - ja minunkin!
................................................





++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU VII
pyhä Martti herättää katekumeenin kuolleista
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Koska Hilarius oli jo lähtenyt pois, Martti seurasi hänen jäljissään, ja kun tämä toivotti hänet mitä sydämellisimmin tervetulleeksi, Martti perusti luostarin lähelle kaupunkia.

Näihin aikoihin eräs katekumeeni (kasteoppilas) liittyi hänen joukkoonsa ja halusi saada tältä pyhältä mieheltä neuvoja opista ja tavoista. Mutta vain muutaman päivän kuluttua katekumeeni heikentyi nopeasti ja sai korkean kuumeen.

Martti oli lähtenyt kotoa ja ollut poissa kolme vuorokautta. Palattuaan hän sai tietää, että katekumeeni oli kuollut ja kuolema oli ollut niin äkillinen, että hän oli jättänyt tämän maailman kastamattomana.

Hänen ruumiinsa oli asetettu esiin ja murheelliset veljet olivat pitämässä viimeisiä surullisia menoja, kun Martti kiirehti ylös heidän luokseen silmät kyynelissä ja itkien.

Mutta silloin Pyhä Henki otti hänestä otteen ja kaikilla sielunvoimillaan hän määräsi muut lähtemään kammiosta, jossa ruumis makasi,

Hän salpasi oven kiinni ja asettui makaamaan kuolleen veljen päälle koko pituudellaan. Rukoillen siinä hetken koko sydämestään ja kokien Jumalan Hengeltä että voima oli läsnä, hän nousi hieman ylös ja katseli kuolleen kasvoja ja odotti kärsivällisesti rukouksen vaikutuksia ja Herran armoa.

Tuskin näin oli kulunut kahta tuntia kun hän näki kuolleen miehen liikuvan hieman ja hänen silmiensä alkavan väristä ja aueta. Ja todellakin, sitten hän kääntyi Herran puoleen ylistäen Häntä suurella äänellä niin että koko kammio raikui.

Metelin kuullessaan ulkopuolella oven takana odottaneet ryntäsivät sisälle.

Ja heidät kohtasi todella ihmeellinen näky, sillä kuolleena jätetty mies oli nyt elossa,

Kun hänet näin oli tuotu takaisin elämään, hänet oitis kastettiin ja hän eli monta vuotta näiden tapahtumien jälkeen.

Minulle (Sulpiciukselle) hän oli ensimmäinen, joka tahtoi kertoa kokemuksistaan Martin toimista ja todistaa niistä.


Tästä samasta miehestä tahdon kertoa, että kun hän lähti ruumiistaan hänet tuotiin Tuomarin eteen ja hän sai ankaran tuomion ja hänet lähetettiin synkkään paikkaan jossa oli pahaa kansanjoukkoa.

Hän jatkoi tähän, että kaksi enkeliä kertoi Tuomarille, että tämä on se mies jonka puolesta Martti oli rukoillut ja tämän seurauksena nuo enkelit toivat hänet takaisin Martin luo ja palauttivat elämään.

Tästä alkaen pyhän miehen (Martin) nimi tuli varsin kuuluisaksi, ja kaikki myönsivät että hän oli pyhä ja häntä pidettiin väkevänä ja todella apostolisena.


..............................................
....... Mikon huomioita:

pidän tätä Martin aikalaisen kertomusta totena.

siinä on sekä Martin itsensä että kuolleen miehen hänelle myöhemmin kertomaa kokemastaan.

"apostolinen" ei tuohon aikaan merkinnyt oppinutta (Martti oli koulujakäymätön sotilas ja nyt munkki), suuria tietoja uskontunnustuksista, joista vain Nikaialainen oli tähän aikaan ensimmäisenä olemassa, UT lyhyiden uskonlauselmien lisäksi.

"apostolinen" merkitsi juuri tässä kuvattua asiaa, voimaa herättää kuolleita ja tehdä ihmetekoja Herran Jeesuksen nimessä.

tämä näkyy jo Apostolien teoissa ja jatkui . ja jatkuu . Kristuksen kirkossa.

itse "tekniikka" jolla pyhä Martti herätti tuon katekumeenin herättämiseksi on suoraan Raamatusta, kertomuksessa toisesta pyhästä Jumalan miehestä

Raamatusta:

Kun Elisa meni huoneeseensa, poika makasi vuoteella kuolleena.

Elisa sulki oven perässään, rukoili Herraa ja asettui sitten makaamaan pojan päälle.

Hän pani suunsa pojan suulle, silmänsä hänen silmilleen ja kämmenensä hänen kämmenilleen, ja kun hän painautui poikaa vasten, tämän ruumis lämpeni.

Sitten hän nousi seisaalleen ja käveli huoneessa kerran edestakaisin.

Kun hän uudestaan asettui pojan päälle, poika aivasti seitsemän kertaa ja avasi silmänsä.

Elisa huusi silloin Gehasia ja sanoi: "Kutsu pojan äiti tänne." Gehasi kutsui naista, ja nainen tuli profeetan luo. "Ota poikasi", sanoi Elisa.

Nainen polvistui hänen eteensä ja kumarsi maahan asti. Sitten hän nosti pojan syliinsä ja meni ulos.

2 Kun 4;31-37 KR 1992



voimme toki sanoa, että pyhän Martin kertomus on sävelletty Elisan kertomuksen pohjalta - niin samanlaisia ne ovat yksityiskohtia myöten.

mutta kannattaa silloin pitää mielessä, että ne jotka eivät usko Martin herättäneen katekumeenia kuolleista, eivät todennäköisesti myöskään usko tätä profeetta legendaa.

he vastaavat viisaasti "katsos, kun tiedämme, että kuolleet eivät herää. joten tarinaa tämä kaikki vain on.

ei Jeesuskaan Nainin lesken poikaa herättänyt, eikä Hän itse haudastaan mihinkään lähtenyt..."

eikö niin

ei meidän silti tarvitse kaikki pyhimyslegendoja uskoa.

teen eron itse tutkimalla, mistä läheteestä kertomus on - pyhän Perpetuan teksti on hänen itsensä kirjoittama ja Martin tapauksesta kertoo - ei suinkaan Martti itse vaan Sulpicius, joka oli kaiken rikkautensa jättänyt ja lähtenyt seuraamaan Herraa Jeesusta.
......................................................




+++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU VIII
Martti herättää hirttäytyneen
+++++++++++++++++++++++++++++++++++

Pian näiden tapahtumien jälkeen Martti oli kulkemassa tämän maailman silmissä korkeasti arvostetun Lupicinus nimisen miehen tilojen ohi. Häntä kohtasi huutaen sureva kansanjoukko. Syvästi huolissaan hän kiirehti joukon luo kysymään, mitä siellä itkettiin. He kertoivat, että yksi orjista oli tehnyt itsemurhan hirttäytymällä.

Tämän kuullessaan Martti meni huoneeseen, jossa ruumis makasi, ja sulkien joukon pois asettui ruumiin päälle ja vietti siinä jonkin aikaa rukoillen. Ei mennyt kauaa kun kuollut antoi elonmerkkejä ja katsoi raskaiden silmäluomiensa välistä Marttia.

Mies yritti hieman nousta ja tarttui oikealla kädellään Marttiin ja pääsi näin pystyyn. Väkijoukon katsellessa hän käveli Martin kanssa talon ovelle.


.......................................
... mikko kommentoi

tapaus kerrotaan yksinkertaisesti ja ilman selityksiä. Martti herättää kuolleen samalla tavoin kuin luvussa VII, joka on tätä edellä - siis toinen samanlainen tapaus "Elisan menetelmällä".

voimme ajatella, että nuo yksityiskohdat Sulpicius on kuullut Martilta itseltään - kuinka kuollut mies avasi silmänsä "jonkin ajan kuluttua..." ja katsoi häneen ja kuinka hän tarttui häneen oikealla kädellään eikä vasemmalla.

mielestäni on huomionarvoista, että tässä on kyse orjasta. voisimme nykyään ajatella, että hirttäytynyt orja ei ketään olisi kiinnostanut, mutta tässä talon palvelusväki on kovin murheissaan tapahtumasta. Orjalla on ihmisarvo Lupicinuksen maatilalla.
.........................................


++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU IX
Marttia pidetään suuressa arvossa
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Näihin aikoihin Marttia pyydettiin Toursin piispaksi.

Kun häntä ei millään saatu lähtemään luostaristaan, eräs Ruricius niminen kansalainen heittäytyi hänen polviinsa näytellen, että hänen vaimonsa olisi sairas ja pyytäen häntä mukaansa.

Suuri ihmisjoukko oli jo asetettu hänen kulkemansa tien molemmin puolin niin että hänellä oli eräänlainen saattue matkalla kaupunkiin. Uskomaton määrä ihmisiä, ei vain tästä kaupungista vaan naapurikaupungeistakin saapui suurenmoisella tavalla äänestämään.

Kaikilla oli vain yksi toive, yksi ja sama rukous ja vakaa mielipide että Martti oli soveltuvin henkilö piispaksi ja että kirkko olisi onnellinen jos saisi sellaisen papin.


Oli kuitenkin eräitä, heidän joukossaan myös muutamia vaalia toimittavista piispoista, jotka vastustivat ja sanoivat, että Martti ei ollut virkaan sopiva, ulkonäöltäänkin vastenmielinen, huonosti pukeutunut ja hiuksensa inhottavat.

Mutta asioita ymmärtävät ivailivat heidän hölmöyttään, koska tuo ulkonäköhän mistä he siitä panettelivat häntä vain korosti miehen jaloa luonnetta, Eivätkä he voineet muuta kuin toteuttaa, mitä kansa Jumalan tahtoa noudattaen, halusi.


Läsnäolevien piispojen joukosta etenkin Defensorin sanotaan erityisesti vastustaneen nimitystä, Tästä hän sai ankarasti nuhteita, kun profeettoja luettiin.

Nimittäin kun Päivän Sanan lukijan vuoro tuli, kansa ei antanut lukijan astua esiin lainkaan. Vaalin toimittajat hämmentyivät odottaessaan lukijaa, joka ei tullut.

Eräs siinä olevista otti silloin Psalmien kirjan ja katsoi ensimmäistä jaetta, joka osui hänen silmiinsä. Siinä luki

"Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan."
(Ps 8:3 KR 1992)

Kun nämä sanat luettiin kansa puhkesi huutoon ja vastustajat vaikenivat. Uskottiin, että Psalmin kohta oli Jumalan johdatusta jotta Defensor saisi kuulla arvion teoistaan.

sillä Herran ylistys on täydellistä lasten ja imeväisten suusta Martin tapauksessa ja vihollinen oli osoitettu ja tuhottu.


.................................................
.... mikko kommentoi
mielestäni Sulpiciuksen kertomus on tässä taas varsin uskottavaa ja monella tavoin suorastaan veikeää.

Arvon piispojen ja muun vaaliväen silmissä tämä luostarista tuotu munkki oli tehtävään sopimaton jo siivottoman ulkonäkönsä vuoksi.

Martti ei tainnut peseytyä usein, vaatteensa olivat likaiset ja haisevat ja hiuksensa suorastaan iljettävä näky.

voimme yrittää kuvitella...

joillelkin huolellisesti hiuksensa kammanneille ranskalaisille piispoille ukkeli taisi olla pahennus.

tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta 300-luvun munkkien ihanteesta, sillä juuri tämä siivottomuus oli Silpiciuksen mielestä osoitus Martin täydellisestä antautumisesta Jumalan palvelemiseen ja kaiken maallisen hylkäämiseen.


kirkon historiassa varsin varhainen "spargeeraus" - Raamatun avaaminen noin vain sattumanvaraisesti mistä nyt aukeaa - tässä tapauksessa Psalttarin - on tässä kuvattuna.

jostain syystä kansanjoukko ei antanut vaalin liturgian edetä normaalista, ja vuorossa oleva Sanan palvelijaa - ehkä diakonia - ei päästettu nousemaan esiin.

tämä on minusta veikeää, siinä missä Martin ulkonäön kuvaus.

kun Psalttarista sitten jae luettiin, kansa kohahti ja koki että se oli piispa Defensorille tarkoitettu Jumalan Sana!


"spargeerauksesta" kertoo myös pyhä Augustinus (Tunnustukset VIII:28-29), joka syvässä synnin hädässä ja elämän tyhjyyttä itkiessään avasi Raamatun ja silmiinsä osui kohta apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille:

"Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen.

Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan."
Room 13:13-14 KR 1992

tämä auennut kohta muutti Augustinuksen elämän ja vaikutti siten syvästi Kristuksen kirkkoon pohjois-Afrikassa ja lännessä.
...........................................




+++++++++++++++++++++++++++++
LUKU X
Martti Toursin piispana
+++++++++++++++++++++++++++++

Näin Martista tuli piispa, enkä kykene täysin kuvaamaankaan miten kokonaan hän antautui virkaa hoitamaan. Hän pysyi aivan samanlaisena kuin oli ollut ennnenkin, sama nöyryys, sama vaatteiden yksinkertaisuus.

Hän oli täynnä arvokkuutta ja kohteliaisuutta ja piti piispan viran kunniassa mutta kuitenkin sillä tavoin että munkin tavoitteet ja hyveet pysyivät voimassa.

Hän asui jonkin aikaa kirkon antamassa huoneessa mutta ei pitkään jaksanut kävijöiden virran aiheuttamaa häiriötä. Hän perusti luostarin itselleen kaupungin ulkopuolelle. Tämä oli niin salianen ja etäinen että hän siellä sai kokea erakon yksinäisyyden tuomaa rauhaa.


Toiselta puolelta luostaria ympäröivät korkean vuoren kalliot ja toisella puolella Loire-joen mutka oli luonut pienen lahden, joten useamman ihmisen kulku oli hankalaa kapeikossa.

hän rakensi itselleen puisen kammion. Monet veljistä tekivät samoin, tosin monen kammio oli tehty kalliossa oleviin luoliin.

Luostarissa oli kaikkiaan 80 oppilasta jotka seurasivat pyhän opettajansa esimerkkiä. Kenelläkään ei ollut siellä mitään omaa, vaan kaikki oli yhteisessä omistuksessa. Myyminen ja ostaminen oli kiellettyä, kuten on tapana useimpien munkkien parissa.

Mitään taidetta ei harrastettu, paitsi kirjoittamista, joka sekin annettiin nuoremmille veljille, että vanhemmat veljet saisivat viettää aikaa rukouksessa.

Harvoin kukaan lähti kammiostaan muuta kuin yhteiseen rukoukseen varatulle paikalle.

Ruoka nautittiin yhdessä kun paaston aika oli ohi.

Kukaan ei käyttänyt viiniä muuta kuin jos sairaus siihen pakotti.

Useimpien vaate oli tehty kamelin karvoista. Minkään sileältä tuntuvan vaatteen käyttämistä pidettiin lähes rikollisena tekona - tämä on huomionarvoista, koska monet heistä olivat ylhäistä sukua.


Jalosukuiset oli kasvatettu hyvin mutta he pakottivat itse itsensä nöyryyteen ja kärsivälliseen kestämiseen. Olemme nähneet, että monista heistä tuli myöhemmin piispoja.

Sillä mikä kirkko ei haluaisi pappia, joka on ollut Martin luostarissa?


...............................................
... mikon kommentteja

Martista tehtiin Toursin piispa vuonna 371. Tuohon aikaan hallitsi viimeinen keisari, jolla oli koko Rooma vallassaan Valentinius I Suuri (321-375).

Kirkossa oli käynnissä ankara kamppailu opista pyhästä Kolminaisuudesta. Nikaian kokous oli pidetty 325 ja areiolaisuus tuomittiin harhaoppina uudelleen Konstantinopolissa 381.

Martti perusti Silpiciuksen kuvaaman Abbey de Marmoutier luostarin aivan kaupungin lähelle Indre-et-Loire vuonna 372. Se on siten helppo muistaa ja sijoittaa "Nikaian-Konstantinopolin" aikakaudelle.

Kuten hibernatus on kertonut, tämä uskontunnustus on ratkaisevan tärkeä ja ainoa, jonka koko Kristuksen kirkko hyväksyy (ilman "espanjalaista lisäystä" et filioque)


Pyhä Martti vahvisti luostarin asemaa antamalla sille oman apotin, joka oli viranpuolesta alueen piispasta täysin itsenäinen.

Normannit hävittivät Marmoutierin luostarin vuonna 853, kun muslimien jatkuvat hyökkäykset ahdistivat itä-Roomaa ja Konstantinopolia.

Luostari korjattiin ja sen elämä jatkui katkaamattomana. Ensimmäisen ristiretken aloittanut Paavi Urban II (1035-1099) rakennutti sinne kappelin, samoin Pariisin kuuluisan Notre Dame kirkon perustanut paavi Aleksanteri III (1100-1181).

Uskonpuhdistuksen alkaessa Ranskan hugenotit tuhosivat Marmoutierin luostarin. Se korjattiin taas, mutta Ranskan vallankumouksen aikana se lopullisesti lakkautettiin vuonna 1799.

rakennukset hävitettiin ja sen alueella on nyt vain muutamia raunioita ja uusi yksityinen koulurakennus.


Silpicius kertoi näin kuinka Martista tuli Toursin piispa ja kuinka hän perusti luostarin kaupungin läheisyyteen.

tämän jälkeen seuraa joukko kertomuksia, joilla on yhteinen teema: taistelu pakanuuden kanssa.

Roomalaisesta sotilaasta tuli todellakin Kristuksen sotilas ja käännän tähän näitä kuvauksia taisteluista Herran rintamilla.

kyseessä on todellinen hengellinen sota, joka vaikutti myös Martin ruumiiseen - ei vain jotain näkymättömiin jäävää riitelyä henkien kanssa.

kuvaukset ovat kerrassaan mahtavia ja sijoittuvat siis Euroopan evankelioimisen aikaan nykyisen Ranskan sydänmaille.

ne voivat herättää epäilyksiä ja saavatkin herättää - minulle tässä on ratkaisevaa että nyt seuraamme yhtä luotettavaa lähdettä, Silcipiusta, emmekä nojaa moniin pyhään Marttiin liittyviin myöhempiin kuvauksiin.

Severimme tekstissä on totuuden maku vaikka tapahtumat ovat niin huikeita.
................................................



++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XI
Martti tuhoaa rikolliselle omistetun alttarin
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Sallikaa minun jatkaa kertomalla muista erinomaisista asioista, joita Martti piispana osoitti.

Lähellä kaupunkia ja luostaria oli paikka, joka oli erehdyksessä pystytetty, kun ihmiset luulivat, että siihen oli haudattu marttyyreja. Luultiin, että joku piispoista oli tuonut sinne alttarin.

Martti ei ollut taipuvainen uskomaan epävarmoja asioita, ja hän kyseli monta kertaa niiltä, jotka olivat häntä vanhempia, presbyteereiltä ja papeilta, mikä marttyyrin nimi oli ja milloin hän oli kärsinyt. Tätä hän teki, koska paikkaan ei liittynyt mitään vahvaa perinnettä vanhoilta ajoilta.

Hän pysytteli itse poissa sieltä, mutta ei halunnut vähentää paikan arvostusta koska oli itse epävarma. Hän ei myöskään halunnut antaa omaa piispallista tukeansa joukon mielipiteelle, ettei pelkkä taikausko pääsisi juurtumaan.


eräänä päivänä hän lähti ulos ja meni tuolle paikalle muutama veli seuranaan. Haudan luona seistessään Martti rukoili että Herra näyttäisi, kuka tämä mies oli ja millainen tämä oli ollut.

Kun hän sitten kääntyi vasemmalle hän näki varjossa lähellään seisovan hyvin raakamaisen näköisen miehen. Martti käski häntä kertomaan nimensä.

Mies kertoi nimensä ja tunnusti syyllisyytensä. Hän sanoi olleensa rosvo ja että hänen päänsä oli hakattu irti rangaistuksena siitä. Kansanjoukot kunnioittivat häntä erehdyksestä, hänellä ei ollut mitään yhteyttä marttyyreihin, joita odotti kunnia kun taas häntä rangaistiin.

Lähellä olevat kuulivat äänen ihmeellisellä tavalla, mutta eivät nähneet ketään.

Martti kertoi, mitä oli nähnyt, ja määräsi alttarin purettavaksi. näin hän vapautti kansan taikauskoisesta erehdyksestä.


................................................
... mikko kommentoi
olisipa tämä ollut kaikkien piispojen linja!

pyhien marttyyrien hautojen rakentaminen ja heidän muistonsa kunnioittaminen oli hyvässä vauhdissa alkukirkon ajoista asti. se on sangen inhimillistä ja uskonnolle ominaista ja liittyy luonnollisesti kirkon erintöön.

muistamme Raamatusta, että ehkä juuri Mooseksen haudan kunnioittamisesta huolissaan Jumala itse hautasi hänet paikkaan, jota kukaan ei tiedä.

"Mooses, Herran palvelija, kuoli Moabin maassa, kuten Herra oli määrännyt. Herra hautasi hänet laaksoon, joka on Bet-Peorin lähellä Moabissa, mutta kukaan ei tähän päivään mennessä ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa."
5 Ms 34:5-6 KR 1992


marttyyrien ja pyhien palvonta kehittyi ja kasvoi Kristuksen kirkossa ja pyhä Martti olisi varmaan ollut ihmeessään, miten häneen itseensä Keskiajalla suhtauduttiin - Suomessakin.

Uskonpuhdistuksen aikana näihin käytiin voimalla käsiksi - hugenotit todella tuhosivat pyhän Martin luostarin ja Luther antoi pyhimyksille huutia.

emme kuitenkaan saa unohtaa, että pyhät ovat olleet siellä kirkon alkuajoista asti ja että suurissa kirkoissa, ortodoksien ja katolisten parissa, heidän kulttinsa on varsin väkevää tänäänkin.

siksi kai olemme luterilaisia, että emme pyhimyksiä palvoisi!

vaan heitämme lapsen pesuveden kanssa, kun emme ymmärrä kirkon pyhiltä ja marttyyreiltä oppia Kristuksen seuraamista ja uskoa Jumalaan.


... itse tuo tapahtuma Martin elämässä on varsin hyvä osoitus siitä, että jo Nikaian uskontunnsutuksen aikaan piispat havaitsivat kansassa taipumusta kaikenlaiseen erheelliseen palvontaan.

Martti on kriittinen.

toki tuo rukous ja siihen tullut vastaus ovat ihmeellinen asia - kummitus kertoo kuka on ja näyttää Martille naamansakin siellä varjossa.

ei naureta kuitenkaan Martin omalle kertomukselle. kukaan muu ei nähnyt hahmoa, joten Silpicus on oppinut asian jotenkin piispalta tai joltain veljeltä, joka oli mukana.

kyllä kummituksista Suomen kansakin tietää.
....................................................




+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XII
Martti pysäyttää vainajan saattojoukon
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Jonkin aikaa tuon tapahtuman jälkeen Martti oli matkalla, kun hän kohtasi pakanoiden hautajaiskulkueen taikauskoisine menoineen.

Kauempaa hän näki joukon lähestyvän tietämättä mistä oli kyse, joten hän pysähtyi seisomaan. He olivat satojen metrien etäisyydellä, joten hän ei kyennyt havaitsemaan, mitä tapahtui.

Koska hän näki maalaisjoukon liikkeellä ja kun tuuli heilutti vainajalle puettuja vaatteita, hän luuli että kyseessä oli joku pakanallinen uhrimeno. Hän ajatteli näin, koska gallian maalaisilla kantaa peltojensa halki pahojen henkiensä patsaita valkoiseen kankaaseen peitettynä.

Hän nosti heitä kohti ristin ja kielsi väkeä liikkumasta ja pysymään missä ovat ja laskemaan kantamansa maahan.

Nuo surkeat hahmot jähmettyivät ensin kuin kiviksi. Sitten he yrittivät kaikin voimin liikkua eteenpäin, mutta eivät kyenneet ottamaan askeltakaan ja pyörittyään hullulla tavalla sinne tänne lopulta laskivat kantamansa alas.

kuin ukkosen lyöminä he katselivat toisiaan silmät pyörien tietämättä, mitä heille oli tapahtunut, ja vaikenivat ajatuksissaan.

kun pyhä mies havaitsi, että he olivat yksinkertaisia maalaisia saattamassa vainajaa hautaan, ja että mitään uhria jumalille ei ollut käynnissä, hän nosti taas kätensä ja antoi heille voiman nostaa ruumis maasta ja lähteä pois.

Näin hän sekä pakotti heidät seisomaan, kun tahtoi, ja antoi heidän kulkea eteenpäin, kun hän katsoi että niin on hyvä.


......................................
... mikon kommenttia
kertomus pakanallisen ajan Ranskasta - gallialaisista - on hyvin havainnollinen ja mielestäni taas omalaatuisuudessaan, Martin erehdyksen kuvauksessaan ja yksityiskohdissaan varsin uskottava.

kukin saa päätellä itse, mitä tästä ajatella!

mieleeni tulee vain toinen - ja aika haikea ajatus.

nimittäin nämä pakanallisen Ranskan kulkueet sitten kuitenkin - yhtä lailla myös Espanjassa ja Saksassa ja latinalaisessa Amerikassa - löysivät tiensä kirkkoon juuri pyhimysten kautta.

Martti näyttää tässä apostolista voimaa!

mutta samanlaiset surkiat joukot sitten kulkivat pelloilla ja kaupunkien kaduilla ja muualla kantaen mukanaan - ei demonien eli pakanallisten jumaluuksien - vaan pyhimysten kuvia käärittyinä valkeisiin kankaisiin.

ja yhä kantavat.
........................................



++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XIII
Martin pelastuu kaatuvan männyn tieltä
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Kun hän oli eräässä kylässä hävittänyt hyvin vanhan temppelin ja aikoi kaataa temppelin vierellä seisoneen männyn, ylipappi ja pakanoiden joukko alkoi vastustaa häntä.

Vaikka nämä ihmiset olivat Herran vaikutuksesta olleet hiljaa, kun temppeli hajotettiin, he eivät voineet hyväksyä puun hakkaamista.

Martti selvitti heille tarkasti että tämän puun rungossa ei ollut mitään pyhää ja kehotti heitä kunnioittamaan sitä Jumalaa, jota hän itse palvelee.

Puu oli kaadettava, koska se oli omistettu pahalle hengelle.

Silloin eräs rohkeammista joukossa sanoi "jos luotat Jumalaan, jota sanot palvovasi, me kaadamme itse tämän puun ja ota sinä se vastaan sen kaatuessa. Sillä jos Herra on kanssasi, kuten väität, sinulle ei tapahdu mitään vahinkoa."

Luottaen rohkeasti Herraan Martti lupautui tekemään, mitä häneltä pyydettiin. Koko pakanoiden joukko suostui silloin, sillä heidän silmissään yhden puun kaataminen oli pieni asia siihen verrattuna, että tämä heidän uskontonsa vihollinen jäisi kaatuvan puun alle.

Koska mänty oli kallellaan yhteen suuntaan niin ettei ollut epäilystäkään, mihin se oli kaatuva, Martti sidottiin sopimuksen mukaan ja asetettiin pakanoiden valitsemaan kohtaan, johon kaikkien mielestä puu olisi kaatuva.

Väki alkoi näin kaataa omaa puutaan iloiten ja riemuiten samalla kun kauempana oli suuri joukko ihmetteleviä katselijoita.

Mänty alkoi sitten heilua ja horjua kohta kaatuakseen. Kauempana olevat munkit kalpenivat ja olivat kauhuissaan vaaran kasvaessa ja olivat jo menettäneet kaiken toivonsa ja luottamuksensa, odottaen vain Martin kuolemaa.

Mutta luottaen Herraan hän odotti kärsivällisesti ja kun mänty viimein katkesi rusahtaen ja alkoi kaatua häntä kohti, hän yksinkertaisesti nosti kätensä sitä kohti ja teki pelastuksen merkin.

Männyn latva kierähti, aivan kuin sitä olisi työnnetty, ja se romahti toiselle puolelle ja melkein murskasi alleen pakanoiden joukon, joka oli valinnut turvallisen näköisen paikan.


Huuto kohosi silloin kohti taivasta, pakanat olivat ihmeestä hämmästyksissään ja munkit itkivät ilosta ja kaikki ylistivät Kristuksen nimeä.

Tiedämme kaikki hyvin, mikä tästä seurasi ja pelastus levisi tälle seudulle. Tuskin oli pakanoiden suuressa joukossa ketään, joka ei tahtonut kätten päällepanemista ja hyläten harhatiensä tunnusti uskoa Herraan Jeesukseen.

Ennen Martin aikoja hyvin harva - tuskin yksikään - oli tuolla seudulla ottanut vastaan Kristuksen nimeä, mutta hänen hyveensä ja esimerkkinsä olivat sellaiset, että tuskin on paikkakuntaa jossa ei ole kirkkoa ja luostareita.

Sillä missä ikinä hän tuhosi pakanoiden temppelin, sinne hän rakennutti joko kirkkoja tai luostareita.


...........................................
--- mikko kommentoi
seuraava tapaus on kuuluilsimpia pyhän Martin teoista (Apostolien tekojen jatkoa...) josta usein myöhemmin kirkossa puhuttiin ja jota muistettiin.

Frankkien heimojen parissa palvottiin pyhiä puita - luonnonuskontoa, jota Brittein saarten druidit harrastivat ja joka on hyvin tunnettu myös Raamatussa.

olihan esimerkiksi Mamressa pyhä tammi, jonka luona Abrahama oleskeli.

"Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän.Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti."
1 Ms 18:1-2

Jumalan kansan palvomat kanaanilaiset pyhät puut ja ns "Asera karsikot" ovat myöhemmin Mooseksen ja profeettojen tuomion kohde

"Älä pystytä itsellesi asera-karsikoita, älä mitään puuta, Herran, sinun Jumalasi, alttarin viereen, jonka itsellesi teet; Älä myöskään pystytä itsellesi patsasta, sillä niitä Herra, sinun Jumalasi, vihaa.”
5. Moos. 16:21-22



tämän kertomuksen Sulpicius Severus on laatinut huolella ja siinä valmistellaan lukijaa, kerrotaan tilanteesta ja sitä kehitetään jännityskertomuksen tapaan - mihin se aarnimänty lopulta rojahtaa.

saammekin kertomuksen lopusta kuvaa, että asiasta kerrotaan aika lailla myöhemmin koska kirkkoja ja luostareitakin on siellä jo ja pakanuus on väistymässä Kristuksen kirkon tieltä.

vaikka rohkea Kristuksen sotilas - tappavan kaatuvan puun edessä ristinmerkkiä tekevä Martti - on kertomuksen sankari, kertomus antaa kaiken kunnian Jumalalle ja siinä iloitaan evankeliumin leviämisestä tälle seudulle piispa Martin aikana (370 luvulla).


miksi Jumalaa kiusataan?
saatamme kysyä mielessämme,

tämä onkin hyvä kysymys - frankkien joukosta joku rohkeampi haastaa sen Jumalan, jota Martti palvelee, näyttämään voimansa.

Martti suostuu tähän henkensä kaupalla. Hän ei koe, että tässä kiusataan Jumalaa.

ja voimme tosiaan ajatella, että jos munkit olisivat tuon pyhän männyn väkisin kaataneet vastoin kyläläisten tahtoa - joiden vanha temppeli savusi raunioina puun vieressä - niin tulos olisi ollut toisenlainen.

nyt he itse tahtoivat nähdä, onko tämän ukkelin puheissa mitään perää.


samanlaiseen tilanteeseen - mutta ei kuitenkaan samanlaiseen - joutui tuo kristitty keskustelija Ruotsissa, kun joku ateisteista toi paikalle tappavaa myrkkyä.

"Juo tuo!" hän sanoi, sillä onhan kirjoitettu Markuksen evankeliumissa, että he juovat tappavaa myrkkyä ja se ei heitä vahingoita.

muistaakseni kaveri kaatoi sen maahan, ja siinä oli jotain syövyttävää happoa. asia meni poliisille.

mutta tuossa tilanteessa olisi taas voinut ajatella, että okay - katsotaan pitääkö Jumalan Sana paikkansa.

se olisi ollut epäuskoisten kutsumista ihmeteolla. sama että Jeesus olisi ylösnousemuksen jälkeen leijaillut Suuren neuvoston katolle.


...
tässä on oltava hyvin tarkkana, että emme kiusaa Jumalaa

ja kuitenkin - omasta kokemuksestakin - tiedämme että Herra kyllä kuulee ja ymmärtää ja tekee, minkä parhaaksi näkee.

Hän ohjaa tuollaisessa tilanteessa, ja tässä antoi Martille käskyn seistä siinä, mihin pakanat hänet kuolemaan asettavat.

semmoista ei saa tehdä ilman Jeesuksen käskyä!
......................................................



++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XIV
Martti hävittää pakanoiden temppeleitä ja alttareita
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Näihin aikoihin Martti osoitti samaa ylevyyttä samanlaisissa tilanteissa.

Hän oli sytyttänyt eräässä kylässä liekkeihin hyvin vanhan ja arvostetun temppelin. Mutta tuuli alkoi puhaltaa liekkejä sen vieressä olevaa rakennusta kohti. kun Martti huomasitähämän hän kapusi nopeasti tuon talon katolle lähenevien lieskojen tuntumaan.

Silloin nähtiin kuinka voimakas tuuli painoi liekkejä vastaan aivan kuin kaksi elementtiä olisivat painineet keskenään. Ja näin Martin vaikutuksesta tuli tuhosi vain sen, mihin sitä käskettiin.

Leprosum nimisessä kylässä Martti halusi tuhota temppelin, joka oli rikastunut siihen liitettyjen taikauskoisten ajatusten vuoksi. Suuri kansanjoukko kävi hänen kimppuunsa niin että Martin oli lähdettävä sieltä haavoitettuna.

Hän vetäytyi sieltä lähellä olevalle paikalle, jossa hän kolmen päivän ajan säkkiin ja tuhkaan pukeutuneena paastosi ja rukoili lakkaamatta. Hän pyysi Herralta että koska hän ei ollut itse pystynyt tuota temppeliä tuhoamaan niin jumalallinen voima sen tekisi.

Hänelle ilmestyi silloin yhtäkkiä kaksi enkeliä pukeutuneina taivaallisen sotajoukon tavoin keihäin ja kilvin sanoen, että Herra oli lähettänyt ajamaan tuon joukon pois ja suojelemaan Marttia, ettei temppelin hävittämisen aikana kukaan sitä vastustaisi. He käskivät häntä palaamaan ja saattamaan täytäntöön siunatun työn, jonka oli aloittanut.

Martti palasi kylään ja pakanoiden joukko katseli täydellisessä hiljaisuudessa kun hän tuhosi pakanallisen temppelin perustuksiaan myöten ja hävitti alttarit ja kuvat.

Pakanat ymmärsivät että jumalallinen tahto oli heitä kauhistanut niin etteivät he rohjenneet vastustaa piispaa ja melkein kaikki uskoivat Herraan Jeesukseen.

He alkoivat itkeä ja tunnustaa että Martin Jumalaa on palvottava ja epäjumalat hylättävä, jotka eivät heitä olleet auttaneet.


............................................
... mikko kommentoi

arkeologit ovat tietysti kauhuissaan ja antropologit ja muut login kolujua käymättömän Martin fanaattisuudesta

Euroopassa oli käynnissä vanhan gallialais-roomalaisen ja frankkien sivilisaation tuho uuden uskonnon nimissä.

nämä kertomukset tuolta ajalta kertovat, miten vainotut kristityt valtaan päästyään alkavat pakanuuden vainot. Martti meni Herran nimessä - ja Herran avulla - kylästä toiseen ja kävi pyhien puiden, alttarien ja temppelien ja pakanallisten jumaltenkuvien kimppuun.

kuulimme Sulcpiciuksen kertovan jo piispaa valittaessa, että tämä ehdokas oli varsin kulttuurille vihamielinen ja melkoinen uskonnollinen fanaatikko oman aikamme sanaa käyttääkseni - tukka kampaamatta!

tässä hän on täydessä työssä .

mutta kertomuksen mukaan Herra Jeesus johdatti ja suojeli ja antoi voimaa tähän "siunattuun työhön" ja enkelit lähetettiin turvakseen vaarallisille matkoille.


asioita katsottiin 300-luvulla hiukka eri näkökulmasta kuin Euroopan menneisyyttä tutkivat tiedemiehet ja naiset tänään.

pakanoiden temppelit eivät olleet vain jotain kulttuurin muistomerkkejä, vaan todellisia "pahoille hengille" omistettuja rakennelmia. Jumalan vihollisten majapaikoja, jotka sitoivat paikkakunnan väestöä tämän maailman alkeisvoimiin.

on mielenkiintoista kuulla Sulpiciuksen kuvausta paikallisen väestön suhtautumisesta - käynnissä on eräänlainen taistelu jumalten ja Jumalan välillä,

kun kansa näkee kuin Elian alttarilla Karmelilla kuka on oikea Jumala ja miten voimattomia heidän omat jumalansa ovat, he porukalla kääntyvät uskomaan siihen Jumalaan, johon rohkea Kristuksen sotilas Martti uskoo.

sillä aseettomana hän näiden barbaarien keskelle kävi! kuten oli valmis tekemään jo silloin kun sotilaan urastaan luopui ja Kristuksen sotilaaksi ryhtyi.
........................................................




++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XV
Martti paljastaa niskansa murhamiehelle
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Kerron nyt Æduin kylässä tapahtuneesta asiasta. Kun Martti oli siellä tuhoamassa temppeliä iso joukko raivostuneita pakanoita ryntäsi hänen luokseen. Rohkeampi heidän joukossaan hyökkäsi paljastettu miekka kädessään.

Martti heitti viittansa syrjään ja paljasti hyökkääjälle niskansa. Pakana ei epäröinyt iskeä, mutta nostaessaan oikeaa kättään iskuun hän kaatui selälleen maahan. Jumalan pelko täytti hänet ja hän alkoi pyytää Martilta anteeksi.

Samanlainen asia tapahtui Martille, kun eräs mies oli päättänyt lyödä häntä veitsellä, kun tämä oli särkemässä jumalankuvia. Mutta juuri kun tämä oli iskemässä häntä, ase lyötiin hänen kädestään ja katosi.

Varsin usein kävi myös toisinpäin niin että kun pakanat pyysivät ettei hän tuhoaisi heidän temppeleitään hän puhui heille rauhallisesti ja viisaasti niin että pakanat lopulta itse hävittivät omat temppelinsä ymmärtäessään totuuden.


...............................
... mikko kommentoi
Saamme tässä lisää arkipäivän kuvausta Martin tekemästä lähetystyöstä frankkien parissa Toursin seuduilla nykyisessä Ranskassa.

uskon, että Sulpiucksen kuvaamat ihmeelliset pelastumiset hyökkääjiensä käsisät ovat totta. ne kertovat sekä miehen rohkeudesta että Jumalan voimasta näissä tehtävissä kun hän oli.

nuo kaksi tapon yritystä tuovat mieleeni Karjalaisen naisprofeetan, Helena Konttisen.

hän oli taas kerran makaamassa vuoteessa ja saarnasi unissa kuuluvalla äänellä, joka kuului kauas ulos.

silloin eräs mies tuli hänen vuodettaan kohti puukko kädessään.

yhtäkkiä Helena nousi ylös ja sanoi "tappamaankos minua sinä olet tänne tullut"

Tappamista suunnitellut jähmettyi siihen paikkan ja pääsi vaivoin lähtemään talosta.

Herra suojelee omiaan näiden nukkuessakin!
...................................................




+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XVI
Pyhän Martin kautta tapahtuneita parantumisia
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Martilla oli niin väkevä parantamisen armolahja, että harva hänen luokseen apuaa saamaan tulleista lähti parantumatta pois. Tästä kertoo seuraava esimerkki.

Trevesin kaupungissa oli kauhean halvauksen täysin ruhjoma tyttö, joka ei pitkään aikaan ollut kyennyt liikkumaan ja joka oli nyt kuoleman kielissä ja vain heikko hengitys oli jäljellä. Omaiset seisoivat ympärillään odottaen vain tytön kuolemaa, kun heille kerrottiin, että Martti oli tullut kaupunkiin.

Kun tytön isä tämän kuuli juoksi hän pyytämään apua lähes hengettömälle tyttärelleen. Martti oli jo astunut sisälle kirkkoon. Siellä ihmisten katsellessa ja monien piispojen läsnäollessa vanha mies huudahti tuskaansa kietoen kätensä pyhimyksen polviin

"Tyttäreni on kuolemaisillaan surkeasta taudista. Mikä vielä kauheampaa kuin kuolema itse on, että hän on vielä hengissä vaikka lihansa on jo kuollut ennen aikaansa. Pyydän että menisit hänen luokseen ja antaisit siunauksesi, sillä uskon että sinä voit antaa tytölle terveyden takaisin"


Martti häkeltyi tuosta puheesta ja vetäytyi taaksepäin sanoen, ettei asia ole hänen käsissään, vanha mies on erehtynyt arvioidessaan häntä ja etät hän ei ollut sen arvoinen, että Herra käyttäisi häntä työkalunaan näyttääkseen voimansa.

Kyynelsilmin isä anoi apua asiaansa sitäkin enemmän ja pyysi Marttia tulemaan kuolevan tytön luo. Viimein, piispojen kehoitettua häntä menemään kutsun mukaan, hän lähti tytön kotiin.

Oven luona oli suuri joukko kansaa odottamassa, mitä Herran palvelija tekisi.

Tapansa mukaan hän heittäytyi ensin maahan ja rukoili. Katsoen sitten hyvin vakavasti tyttöä, hän pyysi että hänelle annettaisiin öljyä.

Saatuaan ja siunattuaan öljyn hän kaatoi pyhää nestettä tytön suuhun, ja heti tämän ääni palasi. Asteittain, kosketuksissa Marttiin, hänen jäsenensä alkoivat yksi toisensa jälkeen palata elämään, kunnes lopulta hän nousi jaloilleen ihmisten ollessa läsnä.


............................................
--- mikko kommentoi
saamme mekin tänään näiden Trevesin kaupungin asukkaiden ja tytön vanhempien kanssa kiittää Herraa Jeesusta, joka nöyrän palvelijansa kautta paransi kuolemaa tekevän lapsen.

Tässä "teknisesti" Martti käytti oliivipuun öljyä toisella tavalla kuin Jaakobin kirjeessä neuvotaan. Huomaamme myös, että piispa ensin rukoili asiaa hartaasti, aivan maahan painuneena, ja sitten katsoi - ikäänkuin neuvoja odottaen - ennenkuin pyysi tuomaan öljyn.

Sivelyn sijasta hän kaatoi sitä hieman tytön suuhun.


Uudessa testamentissamme oleva Jaakobin kirje neuvoo näin:


Raamatusta:
Rukouksen voima

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä.

Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.

Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.


Jaak 5:13-18 KR 1992


... minua hiukka potuttaa sellainen korvissani kuuluva suhahtelu, että mitä se niitä katolisia pyhimyksiä siellä jauhaa...

kun näet tämä Martti on ajatuksin, sanoin, vaelluksessaan ja teoissaan paljon lähempänä Raamatun sanaa kuin arvaammekaan.

Hänessä Jeesus Kristus elää ja vaikuttaa ja saa aikaan suuria tekkoja Jumalan kunniaksi.

meissä suhisijoissa... ei taida montaa olla, joiden kautta Herra on sairaan parantanut tai kuolleen herättänyt tai vihollisen voimaa tallannut pakanoiden murhaavan joukon keskellä

vai onko?

miksi sitten luulemme olevamme parempia ja suositumpia Jumalan Pojan edessä kuin Hänen Marttinsa?

no tietysti käymme suihkussa useammin ja meillä on samppootakin


Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.

Jaakobin viesti on;

mene ja tee sinä samoin!
....................................




++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XVII
Martti ajaa ulos useita pahoja henkiä
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Tuohon aikaan eräs prokonsuli Tetradiuksen palvelijoista joutui pahan hengen käsiin joka vaivasi häntä mitä surkeimmin seurauksin. Martilta pyydettiin, että hän panisi kätensä tämän päälle ja käski tuomaan palvelijan luokseen.

Mutta pahaa henkeä ei mitenkään saatu tulemaan ulos huoneestaan, vaan näyttäytyi niin pelottavana irvistellen hampaitaan hurjana niille, jotka yrittivät lähestyä häntä.

Tetradius heittäytyi silloin itse pyhän miehen eteen pyytäen tätä tulemaan taloonsa jossa pahan hengen riivaamaa pidettiin. Mutta Martti sanoi, että hän ei itse voisi tulla kääntymättömän pakanan taloon. Sillä tuohon aikaan Tetradius eli vielä pakanuuden harhoissa. Hän lupasi, että jos paha henki karkotettaisiin, hänestä tulisi kristitty.

Martti asetti silloin kätensä pojan päällä ja ajoi pahan hengen ulos.

Tämän nähdessään Tetradius uskoi Herraan Jeesukseen ja hänestä tuli heti kasteoppilas (katekumeeni) ja pian sen jälkeen hänet kastettiin. Hän piti aina Marttia erityisen rakkaana ja ihmisenä, jonka kautta hänet itsensä oli pelastettu.

Näihin aikoihin hän olis astumassa samassa kaupungissa erääseen taloon, kun hän seisahtui kynnykselle ja sanoi, että hän havaitsee hirmuisen pahan hengen talon pihalla.

Kun Martti käski sitä lähtemään, se otti erään perheenjäsenen sisempänä talossa ja tuo raukka alkoi kiristellä hampaitaan ja kynsiä kaikkia, joita kykeni.

Koko talo joutui sekasortoon ja perheenjäsenet hämmentyivät ja ihmiset pakenivat talosta.

Martti asettui kiihkoisan olennon tielle ja käski sitä seisomaan hiljaa. Kun se jatkoi hampaiden kiristelyä ja uhkasi suu avoimena purra, Martti pani sormensa sen suuhun ja sanoi

"Jos sinussa on voimaa, syö nämä"

Mies oli kuin kuuma rauta olisi työnnetty suuhuna ja veti hampaansa pois eikä koskenut pyhään mieheen. Ja se joutui rangaistuksin ja kidutuksin lähtemään riivatusta ja kun ei suun kautta päässyt se lähti peräaukosta jättäen inhottavan jäljen mennessään.



.............................................
--- mikko kommentoi
muistamme, että koska nöyrä Martti ei olisi millään olisi ryhtynyt diakoniksi tai muuhun kirkon arvokkaaseen virkaan, Hilarius keksi antaa hänelle tehtäväksi pahojen henkien karkoittamisen, eksorkismin.

se oli ilmeisesti 300-luvun Kristuksen kirkossa vähempi arvostettu virka!

joten nämä vauhdikkaat kuvaukset yksityiskohtineen lienevät aidointa kerrontaa, asiantuntijan toimia.

Ensimmäinen eksorkismi, korkea arvoisen prokonsulin palvelijan vapauttaminen, johtaa isännän uskomaan Jeesukseen Kristukseen ja kasteelle. Todella upea kertomus.

Toinen eksorkismi on melkoisen kauhea kertomus, josta aikamme elokuvantekijät voisivat varmaan saada melko tehokkaan kauhukuvan. Siinä ollaan tosiaan manaajien maailmassa, eikä ole aivan helppo käsittää, mitä siinä tapahtuu.

Näyttää siltä, että Martin tullessa taloon joku perheenjäsenistä joutuu hirmuisen kohtauksen käsiin, puree ja raapii ja pelottaa kaikkia, mutta Martti hänet myös parantaa, pahan hengen lähtiessä melkoisella haisevalla lotkautuksella.


varmasti aikamme ihmisinä pohdimme, mistä todellisuduessa oli kyse.

minusta todellisuudessa oli kyse kahden pahan hengen karkoittamisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.

saat vapaasti olla toista mieltä!

...
mieleeni muistuu eräs seurakunta, jossa istuin yöllä riivatun kanssa ja katselimme ikkunasta talon pihalle. Hän kertoi - täysin järkevässä tilassa silloin - että tuolla oli kulkenut pihan poikki puuvarastoon mies ruudukas takki yllään.

Joitain aikoja sen jälkeen puuvarastosta oli löydetty hirttäytynyt mies, jolla oli samanlainen takki yllään. Oli Saatana käynyt etukäteen ilmoittamassa....
............................................................


+++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XVIII
Martti tekee erilaisia ihmeitä
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Kaupunkiin tuli hälyttävä viesti että barbaarit olivat tulossa sitä kohti. Martti kutsui riivatun eteensä ja käski tämän kertoa, onko viesti totta vai valhetta.

Tämä tunnusti että kaupungissa oli 16 demonia levittämässä viestiä ihmisten keskelle, jotta pelästynyt Marttikin lähtisi pakoon kaupungista. Mutta oikeasti barbaareilla ei ollut mitään aikeita tulla kaupunkiin.

Kun saastainen henki näin tunnusti asian keskellä kirkkoa, kaupunki vapautui pelosta ja pakokauhusta, jota oli koettu.

Pariisissa tapahtui, että kukn Martti lähestyi kaupungin porttia ja suuri kansanjoukko oli kanssaan, hän suuteli pitalista, joka oli todella säälittävän näköinen, ja kaikki vavahtivat sen nähdessäään. Martti siunasi hänet ja pitalinen puhdistui kaikesta vaivastaan.

Seuraavana päivänä mies tuli kirkkoon ihonsa puhtaana taudista ja kiittäen Jumalaa saamastaan terveydestä.

Älkäämme vaieten ohittako sitäkään, että Martin vaatteista vietiin lankoja, joilla hänen käyttämänsä säkkipukunsa oli tehty ja ne tekivät ihmeitä sairaille. Sitomalla niitä ranteen ympäri tai kaulalle ne usein paransivat sairauksia, jotka heitä vaivasivat.


....................................................
.. mikko kommentoi

niille, jotka heti sanovat että "joo joo..." kertomuksesta pitalisen paranemisesta, ei varmaan myöskään ole uskottavia kertomukset Jeesuksesta, joka paransi pitalisia.

sama Herra kun on työssä, nyt omiensa käsien - ja tässä huulien ja silmien - kautta.


saamme Sulpiciukselta kuulla, millainen oli Toursin piispan juhlapuku - kaveri kulki karkeaan säkkikankaaseen pukeutuneena.

varmaan oli ulkonäöltään ja hiuksiltaan kuin joku pahemman slummin hindulainen guru... vaan olemukseltaan pyhä!

kertomus langoista on silleen ikävä, että se on jollekin varmaan ollut resepti amuletteihin ja taikakaluihin - otetaan pyhän miehen vaatteista, tai pyhäinäännöksistä, esineitä parantamaan sairaita, suojelemaan pahoilta hengiltä..

mutta tietenkin kuvaus on tässäkin aivan raamatullinen ja apostolinen, kuten tiedämme:


Raamattu:

Jumala teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta.

Jopa pääliinoja ja muita Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle, ja taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois.

Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa."

Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi heille: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?"

Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta.

Apt 19:11-16 KR 1992

eikö ole ihmeellinen Jumalan Sana, joka on meille annettu ilmaiseksi lahjaksi


joku saattaa tuohon sanoa, no Marttihan eli roomalaisajalla - samaa taikauskoista höpötystä sekä Apostolien teoissa että Sulpiciuksen historiassa.

sano vaan!

totuus ei pala tulessakaan.


Raamattu:

Jeesuksen luo tuli spitaalinen, joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: "Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut."

Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi."

Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi.

Jeesus lähetti hänet pois ja varoitti häntä ankarasti: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään. Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna puhdistumisestasi se uhri, jonka Mooses on määrännyt, todisteeksi heille."

Mutta lähdettyään sieltä mies alkoi joka puolella kuuluttaa ja levittää tietoa tapahtuneesta, niin ettei Jeesus enää voinut julkisesti mennä yhteenkään kaupunkiin. Hän pysytteli kaupunkien ulkopuolella asumattomilla seuduilla, ja kaikkialta tuli ihmisiä hänen luokseen.

Mk 1:40-45 KR 1992
..........................................


+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XIX
Martin kirje parantaa ja muita ihmeitä
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Arborius, entinen prefekti, oli olemukseltaan pyhä ja uskollinen. Hänen tyttärellään oli tuskallinen polttava nopeasti noussut kuume rinnassaan ja kun kouristukset olivat kuumimmillaan Martin lähettäm kirje tuotiin hänelle ja kuume lähti heti. (suom. huom. todennäköisesti malaria)

Tämä vaikutti Arboriukseen niin voimakkaasti, että hän heti omisti tyttärensä Jumalalle ja ikuiseen neitseyteen (...nunnaksi).

Näin hän lähesetyi Marttia ja toi tytön hänelle elävänä todistuksena hänen voimastaan tehdä ihmeitä, koska tyttö oli parannettu kun tämä oli kaukana, eikä hän halunnut kenenkään muun pyhittävän hänet antamalla tälle neitseyteen kuuluvan asun (nunnan puku).


Paulinius on myös mies, joka myöhemmin kertoi tästä ajasta, kuinka hänen silmänsä oli sairas ja paksuhko iho oli kasvanut sen päälle peittäen jo pupillin. Martti kosketti silmää maalarin siveltimellä ja heti kaikki kipu lähti ja silmä tervehtyi.

Martti itse oli onnettomuudessa pudonnut ylähuoneesta ja romahtanut särkyneen tuolin päälle, joka aiheutti monia haavoja. Kun hän makasi huoneessaan kuoleman kourissa ja monet tuskat kiduttivat hänen ruumistaan enkeli ilmestyi hänelle yöllä, pesi hänen haavansa ja voiteli hoitavaa öljyä hänen jäseniinsä. Aamulla hän oli terve kuin ei mitään onnettomuutta olisi tapahtunutkaan.

Mutta kävisi pitkäveteiseksi kertoa kaikesta tällaisesta, joten riittäköön nämä esimerkit monien joukosta jotta nämä hämmästyttävät ihmeelliset asiat eivät johdattaisi meitä totuudesta ja että emme väsyttäisi lukijaa.


...............................................
-- mikko kommentoi

mielestäni tämä jakso kirjasta taas osoittaa, kuinka luotettava Sulpicius on kirjoittajana.

hän ei lainkaan märehdi näillä ihmeillä, ne ovat pikemmin "itsestään selvyyksiä" ja kertoo samassa letkassa myös Martin omasta kaatumisesta ja "enkelihoidosta".

kyllä meillä kaikilla lukijoilla varmaan olisi melkoinen letka ihmisiä, joille toivottaisimme juuri tänään samanlaista enkelien lähihoitoa, sairauden ja onnettomuuden aiheuttamien tuskin väistymistä ja haavojen ihmeellistä hoitoa!



++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XX
Miten Martti käyttäytyi keisari Maximusta kohtaan
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Kerron välillä vähäisemmistä tapauksista näiden suurten tapahtumien keskellä (tosin meidän aikoinamme kun kaikki arvot ovat menneet alas ja korruptio vallitsee on suorastaan harvinainen piirre papin kieltäytyminen kuninkaallisesta imartelusta).

Joukko piispoja oli kokoontunut eri puolilta keisari Maximuksen luo, joka oli luonteeltaan hyvin tulinen. Hänen mielialansa oli korkealla sisällissotien voittamisen tähden. Keisaria ympäröi joka puolelta liehittelevä imartelu ja pappien arvokkuus oli jäänyt toiseksi alamaisuuden osoituksille. Martti oli ainoa joka apostolisella arvovallalla säilytti kasvonsa.


Vaikka Martin oli tehtävä keisarille asioita hän pikemmin komensi kuin pyysi tältä ja vaikka hänet usein kutsuttiin, hän pysytteli juhlista poissa, sanoen ettei voi istua sellaisen pöydässä, joka on riistänyt toiselta valtakunnan ja toiselta hengen.

kun Maximus kuitenkin piti kiinni siitä, että hän ei itse ollut itselleen keisarin kruunua ottanut vaan oli yksinkertaisesti asein puolustanut valtion välttämättömiä vaateita, tehtävä, johon sotilaat olivat hänet panneet, jumalallisesta johdatuksesta, ja Jumalan mielisuosio näytti runsaalta kun hän vastoin odotuksia oli voittanut taistelut ja ettei ketään hänen vastustajistaan oltu surmattu paitsi taistelujen kentällä.

lopulta Martti joko vakuuttuneena hänen sanoistaan tai jatkuvien kutsujen takia suostui ja tuli kuninkaallisiin pitoihin mukaan.


Keisari oli todella hyvillään saavutettuaan tämän. Paikalla oli mukana vieraita jotka oli kutsuttu kuin johonkin festivaaliin - korkeimman tason miehiä, Evodius oli prefekti, joka oli myös konsuli, on eräs oikeamielisimmistä miehistä, mitä koskaan on elänyt, kahdella virkamiehellä oli suuri valta, toinen keisarin veli ja toinen hänen setänsä.

Näiden välissä oli Martin presbyteerin paikka ja Martti itse oli lähellä keisaria.

Juhlaillallisen puolivälissä eräs palvelijoista toi tavan mukaan maljan kuninkaalle. Tämä määräsi kuitenkin, että se on annettava pyhälle piispalle toivoen, että tämä ottaisi sen hänen oikeasta kädestään.

Mutta kun Martti oli juonut siitä ojensikin hän sen presbyteerilleen ikäänkuin kukaan ei olisi ollut tätä arvokkaampi eikä tahtonut antaa sitä mieluummin itse keisarille eikä tämän luona oleville.

Keisari ja läsnäolijat ihastuivat hänen käytöksestään ja asia joka heitä tavallaan alensi arvossa tuotti heille paljon mielihyvää.

Pian kaikki palatsissa olivat kuulleet mitä Martit oli tehnyt keisarin illallisilla - asia jota yksikään muista piispoista ei olisi uskaltanut tehdä edes vähäarvoisimman tuomarin pidoissa.


Martti oli paljon aiemmin jo ennustanut Maximukselle, että jos tämä menisi tahtomallaan tavalla Italiaan käymään sotaa keisari Valentianusta vastaan, hän kyllä voittaisi ensimmäisen hyökkäyksen mutta tuhoutuisi pian sen jälkeen.

Olemme saaneet nähdä, että näin todella tapahtui. Sillä Valentinianuksen oli ensimmäisessä kohtaamisessa paettava rintamalta mutta hän vahvistui ja vuotta myöhemmin Maximus otettiin kiinni ja hän surmasi hänet Aquileian muureilla.



..............................................
--- mikko kommentoi
tämä jakso osoittaa kirjoittajansa, Sulpicius Severiuksen luonnetta ja kasvatusta sekä hänen tyyliään kirjoittaa tapahtumista.

selvästi näkyy, että nuoruudestaan asti ylhäisön parissa liikkumaan tottunut Sulpicius tuntee tapoja ja ymmärtää keisarin ympärillä liehittelevää väkeä. Hän suorastaan halveksii kuninkaan luona liikkuvaa papistoa, joka pokkuroi vailla mitään arvoa Maximuksen luona.

näin tuo maljan ojentaminen - hovietiketin törkeä rikkominen - saa suuren huomion ja Sulpicius osoittaa sen avulla millainen ryhdikäs persoonallisuus Martti oli kaiken tuon liehittelyn keskellä. Suorastaan epäkohtelias antaessaan juhlamaljan presbyteerilleen.

Hauskasti hän kuvaa pöytävieraiden ja palatsin väen reaktiota moiseen käytökseen.

kuin pienenä loppuviitteenä hän vain toteaa, että ai niin! ennustihan Martti miten Maximukselle tulisi käymään...





+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XXI
Martti on tekemisissä enkeleiden ja pahojen henkien kanssa
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Tiedämme, että hän näki usein enkeleitä jopa niin että he puhuivat hänen kanssaan vuorotellen. Saatana oli Martin silmissä aina selvästi näkyvissä ja katseen alla. Martti havaitsi hänet aina riippumatta siitä minkä muodon hän otti, omansa tai muun hengellisen pahuuden muodon.

Koska Saatana tiesi hyvin ettei voinut kätkeytyä Martilta, hän usein rähjäsi tälle loukkauksiaan, kun ei voinut pettää häntä tempuillaan.

Kerran Saatana ryntäsi meluten Martin kammioon pitäen kädessään veristä härän sarvea. Hän ojensi sitä oikeassa kädessään Martille ja kerskailleen tekemällään rikoksella sanoi "Martti, missä on voimasi? Olen juuri surmannut yhden sinun väestäsi"

Martti kutsui silloin veljet koolle ja kertoi mitä Saatana oli paljastanut. Hän käski käydä jokaisessa kammiossa ja huolellisesti etsiä ketä tämä onnettomuus oli kohdannut.

Veljet kertoivat, että kukaan heistä ei ollut vahingoittunut. Kukaan munkeista ei ollut kadoksissa, mutta palkatusta palveluväestä eräs oli mennyt metsään hakemaan vaunullaan sieltä puita.

kuullessaan tämän Martti käski muutamaa heistä menemään ja kohtaamaan hänet siellä. Näin tehdessään he löysivät miehen läheltä luostaria henkihieverissä. Viimeisillä hengenvedoillaan hän kertoi syyn haavoittumiseensa ja kuolemaansa. Hän sanoi että kun hän oli kiristämässä hihnoja, jolla härkäpari oli kiinnitetty vaunuihin toinen häristä oli saanut itsensä irti ja puskenut häntä sarvellaan alavatsaan. Pian sen jälkeen hän menehtyi.

Näette tästä millaisella tuomiovallalla Herra on antanut tämän vallan Saatanalle.

Tämä oli eräs Martin toiminnan erityisistä piirteistä, ei vain tässä tapauksessa vaan monissa muissa, kuinka hän etukäteen näki ja kertoi veljille asioista joita hänelle oli ilmoitettu.


.............................................
-- mikko kommentoi
eräiden kristittyjen ystävieni kanssa on ollut tästä taas puhetta, miten Saatanalla on valta vaikuttaa meihin ruumiillisesti.

tässä Martin tapauksessa voisimme puhua härkävankkureiden ajajalle tapahtuneesta onnettomuudesta, joka oli vain sattumaa.

mutta hengellisessä maailmassa Saatana kerskui siitä vahingosta, jonka oli näin aiheuttanut Jumalan miehelle Martille.

ehkä jokainen päänsärky ei tosiaan ole henkimaailman juttu!

mutta on täysin mahdollista, että se paha auto-onnettomuus sai Saatanan taas riemuitsemaan, miten on Jumalan lapsille saanut tehdä kiusaa-

ehkä se putoaminen katolta, ehkä se räjähdys patruunatehtaalla.. ehkä nämä eivät ole sattuman leikkiä vaan niihin liittyy aina myös hengellinen näkökulma.

ja jos näin on, meidän tulisi kristittyinä muistaa Martti Lutherin monet raamatulliset ohjeet siitä, miten tämän Vihollisen kansa toimitaan

ja pyytää kirkolle apostolista voimaa Jeesuksen nimessä taistella tätä hirveää vastustajaamme vastaan, jolle Jumala on antanut voiman meitä ruumiillisestikin vahingoittaa ja eksyttää totuuden tieltä, jos mahdollista.



+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XXII
Martti saarnaa parannusta Saatanallekin
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Saatana koetti vahingoittaa pyhää miestä tuhansin eri tavoin ja usein kävi hänen kimippuunsa näkyvässä muodossa mutta erilaisissa hahmoissa.

Joskus hän oli kuin Jupiter jumala, usein Merkurius tai Minerva. Usein saatiin kuulla pilkkaavia huutoja, joilla pahojen henkien joukko hyökkäsi Martin kimppuun hurjan näköisenä.

Mutta Martti tiesi, että kaikki tämä oli silkkaa petosta eivätkä nämä vaikuttanut häneen.

Veljet kertoivat myös kuulleensa kuinka paha henki moitti kovin sanoin Marttia siitä, että tämä oli ottanut takaisin veljiä, jotka olivat menettäneet kasteensa tehden erilaisia virheitä. Paha henki luetteli Martille miten kukin heistä oli rikkonut Jumalan tahtoa.

Mutta he kertoivat, kuinka Martti vastusti Saatanaa lujasti ja sanoi, että menneet rikokset pestään pois elämällä parempaa elämää ja Jumalan armo kuuluu niille, jotka tekevät parannuksen pahoista teistään.

Saatana sanoi sen sijaan että tällaisille anteeksiantamus ei kuulu, Herra ei armahda niitä, jotka ovat langeneet pois.

Sanotaan että Martti silloin huusi "Jos sinä, onneton olento, lakkaisit hyökkäämästä ihmiskunnan kimppuun ja tekisit itse parannuksen teoistasi, minä Herran antamalla varmuudella lupaisin sinullekin Kristuksen armon!"

Millä pyhällä rohkeudella ja Herran rakastavaa armahtavuutta hän osoittikaan sydämensä ajatuksia, vaikka ei niitä voinut toteuttaa!

Koska kuvauksemme on tullut Saatanaan ja hänen juoniinsa on hyvä kertoa mitä tapahtui, vaikka asia ei suoraan Marttia koskekaan, tapauksesta, ja kirjoittaa nämä muistiin jos joskus samanlaista tulisi vielä tapahtumaan.



...............................................
-- mikko kommentoi
koska tässä Martti puhuu Saatanan kanssa, meille tutumpi hengellinen asia saattaa jäädä huomaamatta.

Goethe kuvaa Saatanan juonia Faustin kanssa, joka keskustelussa lupaa tälle kaikkea hyvää, kunhan saa miehen sielun itselleen.

kyllä näitä keskusteluja moni on käynyt - ei ehkä aina tietäen kenen kanssa, sillä Saatana on valheen monitaituri ja kuten Martti tiesi, usein vaikeasti havaittava.

joskus valkeuden enkeliksikin tekeytyy ja asettuu rukoushuoneella rohkeasti seurakuansan eteen lumoten paikallaolijat outoon ja pettävään valheeseensa.

niille, joille hengelliset salaisuudet ovat kätkössä, tämä keskustelu voidaan kääntää "ei-mytologiselle" kielelle näin

Martin luostarissa on kastettuja kristittyjä, munkkeja, jotka ovat uudessa elämässä Kristuksessa kuitenkin langenneet syntiin.

Nyt sanotaan, että tällaiset ovat tehneet synnin, jota ei anneta anteeksi ja heidät on ajettava luostarista pois.

Puhumme nykyisin usein "synnistä Pyhää Henkeä vastaan" josta ei voi tehdä parannusta.

Pyhä Martti vastaa tähän "jos Saatana itse tekee parannuksen pahoista teoistaan ihmisten parissa, minä julistan hänelle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä!"
..........................................


+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XXIII
Esimerkki saatanallisesta petoksesta
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Oli jalo nuorukainen, Clarus nimeltään, josta myöhemmin tuli presbyteeri ja joka luetaan nyt autuaasti tästä maailmasta lähdettyään pyhimysten joukkoon.

Hän luopui kaikesta ja tuli Martin luo ja nopeasti osoittautui poikkeukselliseksi uskossa ja monenlaisissa avuissa.

Kun hän oli rakentanut itselleen kammion luostarin läheisyyteen ja monet veljet olivat hänen kanssaan tapahtui, että Anatolius niminen nuorukainen tuli joksikin aikaa asumaan heidän kanssaan yhteisissä tiloissa. Tämä oli munkkina omaksunut valheellisesti kaikkea mikä vaikutti nöyrältä ja viattomalta.


Kun aikaa oli hieman vierähtänyt hän alkoi kertoa kuinka enkelit juttelivat hänen kanssaan.

Kun veljistä kukaan ei häntä ottanut todesta, hän kehotti eräitä veljiä uskomaan sanojaan kun hän antaa tästä tietyn todisteen.

Kohta hän oli päässyt niin pitkälle, että enkelit toimivat hänen ja Jumalan välillä ja tahtoi, että hänet luettaisiin profeettojen joukkoon.

Clarus ei tätä lainkaan uskonut. Silloin hän alkoi uhata Clarusta Jumalan vihalla ja ruumiillisilla rangaistuksilla, koska hän ei uskonut yhtä pyhistä.

Lopulta hän julisti näin "Kuulkaa! Tänä yönä Herra on antava minulle taivaasta valkoisen puvun ja siihen pukeutuneena minä olen asuva keskellänne. Tämä on oleva teille merkkinä,että olen Jumalan voima koska olen puettu Jumalan pukuun!"


Kaikkiin teki suuren vaikutuksen tämä ennustus. Ja keskellä yötä oli meteliä ja ihmiset liikkuivat sinne tänne ja koko luostari oli kuohuksissaan.

Tämän nuoren miehen kammiosta loisti monenväristä valoa ja sieltä kuului kuiskutusta ja monien äänien matalaa sorinaa.

Kun hiljaisuus palasi nuorukainen kutsui Sabatius nimisen veljen luokseen ja näytti tälle saamansa vaatteen johon oli pukeutunut. Tämä puolestaan kutsui muut veljet paikalle ja Clarus riensi sinne heidän kanssaan.

Kun kammioon oli tuotu lamppu kaikki tutkivat vaatetta hyvin huolellisesti. Se oli aivan pehmeä ja ihmeellisen kirkas ja säteili purppuraista valoa eikä kukaan osannut selittää, millaisesta langasta se oli kudottu.

Silloin Clarus kutsui veljiä rukoilemaan koko sydämestään että Herra näyttäisi selvemmin, mikä se oli. Näin loppuaika yöstä vietettiin virsiä ja psalmeja laulaen.


Aamun koittaessa Clarus halusi tarttua nuorta miestä kädestä ja tuoda hänet Martin luo, koska tiesi ettei mikään Saatanan juoni Marttia pettäisi.

Onneton mies alkoi taistella vastaan ja kieltäytyä sanoen, että häntä oli kielletty näyttäytymästä Martille.

Ja kun hänet siihen pakotettiin vastoin tahtoaan, vaate hävisi niiden käsistä, jotka häntä kuljettivat.

kuka siis voisi epäillä, että tämäkin on osoitus Martin väkevästä voimasta, niin ettei Saatana kyennyt pitämään vahettaan yllä, kun se tuli Martin katseen alle.



.............................................
-- mikko kommentoi

kertomus on huikea mutta minusta aivan uskottava, ottaen huomioon ajan ja paikan - öinen yksinäinen lusotari Toursin kaupungin ulkopuolella 300-luvun lopulla.

ettäkö siis Saatana olisi sittemmin jäänyt eläkkeelle?

ehei!

mutta ehkä hän tietää, ettei esikoislestadiolaisia huijata purppuraisena kimaltelevalla valkoisella vaatteella, joka on muka taivaasta enkelit suoraan Jumalalta tuoneet nuorelle profeetalle!

ei, hän on etevä sielujen vihollinen ja punoo taitavia juoniaan

tuon vaatteen sijalle Saatana on rakentanut pelastavan Nooan arkin, johon astumalla esikoislestadiolainen veli tai sisar, Jumalan lapsi, luulee pelastuvansa.

varsin taitava valehtelija ja ah niin hurskas - kuinka tämä arkki onkaan luotettava ja täynnä rakkautta ja pyhyyttä ja itse Isä Jumala on sen tehnyt!

väisty Saatana, vapautukoot lumotut ja tulkoot isona laumana anomaan anteeksi tässä vaarallisessa eksytyksessä hylkäämältään Jumalan ainoalta Pojalta, joka yksin armossaan pelastaa.

sillä ei ole muuta nimeä taivaan alla jossa ihmisen tulee pelastua

ei edes Kiirunan Beetlehemissä eikä Jällivaarassa
....................................



+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XXIV
Saatana kiusaa Marttia juonillaan
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Näihin aikoihin Espanjassa oli nuori mies joka monin ihmein ja merkein oli saanut ihmisten arvostuksen ja oli niin paisunut ylpeydessäänä että sanoi olevansa Elias itse.

kun suuret kansanjoukot uskoivat tämän niin helposti, hän sanoi että oikeasti hän onkin itse Kristus! ja niin hän onnistui tässäkin että eräs Rufus niminen piispa palvoi häntä Kristuksena. (tästä syystä piispa erotettiin myöhemmin virastaan)

Monet veljet ovat kertoneet minulle, että näihin aikoihin idässä nousi joku, joka sanoi olevansa Johannes.

Näemme näistä että lopunajat ovat käsillä ja antikristuksen tulemus joka käyttää näissä ihmisissä laittomuuden salaisuutta.

Meidän ei tule tässä kohtaa ohittaa tapausta, jossa Saatana monin tavoin kiusasi Marttia.

Eräänä päivänä rukousten jälkeen Saatana seisoi Martin vieressä kun tämä rukoili kammiossaan.

Häntä ympäröi purppurainen valo jotta hän voisi helpommin pettää ihmisiä näyttämällä loisteliaan asun, jonka oli valinnut.

Hänellä oli yllään kuninkaallinen viitta ja upeista jalokivistä tehty kruunu ja kultainen otsaripa, hänen kenkänsä oli peitetty kullalla ja hän oli rauhallinen ja olemukseltaan iloinen ettei kukaan edes epäilisi että hän on Saatana.

Pyhä mies häikästyi tästä näystä ja oli pitkään syvässä hiljaisuudessa. Saatana rikkoi hiljaisuuden sanoen "Tunnusta, Martti, kuka minä olen - Kristus! olen juuri palannut takaisin ja halusin ensimmäisenä näyttää itseni sinulle"

Kun Martti oli hiljaa nämä sanat kuultuaan eikä vastannut mitään Saatana rohkeni toistaa julkean väitteensä "Martti, etkö uskalla uskoa, kun näet minut? Olen Kristus!"


Silloin Henki näytti Martille totuuden, että tämä ymmärtäisi että se on Saatana eikä Jumala, ja vastasi sanoen;

"Herra Jeesus ei ennustanut, että Hän tulisi takaisin purppuraan puettuna ja säteilevä kruunu päässään. En usko, että Kristus on tullut takaisin, ennenkuin Hän näyttäytyy siinä hahmossa missä on kärsinyt, ja näyttää avoimesti ristin haavat"

Nämä sanat kuullessaan Saatana katosi kuin savu ja kammio täyttyi niin inhottavat hajusta, että hänen todellinen olemuksensa kävi siitä selvästi ilmi.

Olen tämän kertomani tapauksen kuullut Martin omilta huulilta, joten älköön kukaan luulko sitä keskityksi tarinaksi.



.......................................
-- mikko kommentoi
kertomus on sen verran melkoinen, että Sulpicius ymmärtää lukijoidensa voivan sitä sangen herkästi epäillä tarinaksi vain. eiköhän sama pidä helposti meidänkin kohdallamme paikkansa - ylivilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Vaan mielestäni tämäkin kertomus hengellisestä todellisuudesta on tosi, vaan ei tästä maailmasta.

tähän kätkeytyy myös syvä viisaus, miten kristityn on toimittava hengellisten ilmestysten kanssa - Saatana ei ilmesty koskaan syntien tähden kärsivänä ja haavoitettuna Kristuksena, vaan loisteliaana Kristuksena!

väärä rauha järkkyy, väärä ilo katoaa, kun Herran Jeesuksen ilmestys tutkitaan tässä Martin antamassa valossa - missä ovat Jeesuksen haavat?

jos niitä ei ole, se on petollinen henki joka harhauttaa pois teurastetun Jumalan Karitsan luota.


tarjoaako mantra "Jeesuksen nimessä ja veressä" siis suojan tällaista Saatanan petollista ilmestymistä vastaan.

ei tarjoa.

Jeesuksen totinen ruumis ja veri sen sijaan tarjoaa. Sakramentit, pyhä kaste - jota ei saa halveksia ja kastevettä ei saa taikuuteen käyttää talon katolle viskaten - ja Herran ehtoollinen, leipä ja viini, jotka tulee ottaa uskossa vastaan eikä taikuuteen käyttää, kuten noidat tekevät.

paljon tarvitaan rukousta

ja lopulta Jumalan Pyhä Henki itse kertoo totuuden ja paljstaa vihollisen valheet, sillä hän on meitä ovelampi ja hurskaimmankin saa helposti naruihinsa, vaikka valvoisimme, ja etenkin jos nuokumme hengellisessä unessa

tässä ei auta oma voimamme eivätkä omat hengelliset lihaksemme

kuten veisaam virressä - vain Herra hänet voittaa


Sulpicius viittaa tuossa anti-Kristukseen ja apostolin sanoihin toisessa kirjeessä Tessalonikalaisille

näemme että myös pyhän Martin aikana Herran paluun odotus oli palavaa ja valheellisia profeettoja esiintyi eri puolilla kristikuntaa.


Raamatusta:

Mutta me rukoilemme teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisen ja meidän kokoontumisemme kautta hänen tykönsä,

Ettette aivan nopiasti teitänne salli teidän mielestänne kääntää pois eli peljätettää, ei hengen, eikä puheen, eikä kirjan kautta, niin kuin se meiltä lähetetty olis, niinkuin Kristuksen päivä jo käsissä olis.

Älkäät antako kenenkään teitänne vietellä millään tavalla; sillä ei hän ennen tule kuin luopumus tapahtuu ja synnin ihminen ilmoitetaan, kadotuksen lapsi,

Joka on vastaanseisoja, ja korottaa itsensä kaikkein päälle, mikä jumalaksi taikka jumalanpalveluksi kutsutaan, niin että hän istuttaa itsensä Jumalan templiin niinkuin Jumala, ja tekee itsensä jumalaksi.


Ettekö te muista, että minä teidän tykönänne ollessani näitä jo teille sanoin? Ja mikä nyt estää, te tiedätte, että hän pitää ajallansa ilmoitettaman.

Sillä hän nyt pahuutta vaikuttaa salaisesti, ainoastaan että se, mikä nyt estää, tulee pois.

Ja silloin se pahanilkinen ilmoitetaan, jonka Herra suunsa hengellä tappaa, ja tekee hänen kanssansa lopun, tulemisensa ilmoituksen kautta,

Jonka tulemus saatanan vaikutuksen jälkeen tapahtuu, kaikella voimalla ja merkeillä ja petollisilla ihmeillä,

Ja kaikella vääryyden petoksella niiden seassa, jotka kadotukseen tulevat, ettei he rakkautta totuuden puoleen ottaneet, autuaaksi tullaksensa.


Sentähden on Jumala heille lähettävä väkevän eksytyksen, niin että he valheen uskovat:

Että ne kaikki tuomittaisiin, jotka ei totuutta uskoneet, vaan vääryyteen suostuvat.

Mutta meidän pitää aina teidän edestänne Jumalaa kiittämän, rakkaat veljet Herrassa, että Jumala on teidät alusta autuuteen valinnut, Hengen pyhityksen kautta ja totuuden uskossa,

Johonka hän teitä meidän evankeliumin kautta kutsunut on, meidän Herran Jesuksen Kristuksen kunnian omaisuuteen.

2 Tess 2:1-14 Biblia 1776


Apostolin sanat ovat jykevät.

Meillä on totuutta rakastava Jumala

Hän sallii Saatanan rusikoida sieluamme, ruumistamme, henkeämmme joskus aivan piriintaan asti

Hän sallii Saatanan liehitellä meitä hengellisillä ilmestyksillä ja valheillaan ja petoksillaan, jotka käyvät valittuihinkin - jos mahdollista.

niin

kuten se toinen pyhä Martti sanoi, Saatana on Jumalan kahlekoira

miksi?

että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen.

ottaneet vastaan

mieluummin pitäytyivät vääryydessä ja valheissa

kristitty, joka on valheellinen itselleen tai muille on suuressa vaarassa joutua Saatanan kietomaksi ja saaliiksi

ottakaamme vastaan rakkaus siihen totuuteen, joka voi meidät pelastaa

se sattuu



++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XXV
Sulpiciuksen tapaaminen Martin kanssa
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Olin jo kauan kuullut kertomuksia hänen uskostaan, elämästään ja hyveellisyydestään ja todella sydämessäni paloi halu tustuta häneen itse.

Lähdin mieluisalle matkalle nähdäkseni hänet. Samalla mieleni oli jo innostunut kirjoittamaan hänen elämästään hankin tietoja häneltä itseltään niin paljon kuin uskalsin kysellä ja osittain hänen lähellään olevilta jotka olivat eläneet hänen kanssaan ja tunsivat tapaukset.

On suorastaan uskomatonta, millaisella nöyryydellä ja ystävällisyydellä hän otti minut vastaan. Hän toivotti minut sydämellisesti tervetulleeksi ja iloitsi Herrassa että pidin häntä niin suuressa arvossa että olin lähtenyt matkaan tavatakseni hänet.

Minut arvottoman! (tuskin uskallan kertoa) että hän oli päättänyt kutsua minut seuraansa!

Hän meni niin pitkälle, että kantoi itse minulle vettä käsien pesemiseksi ja polvistui pesemään jalkani, josta minulla ei ollut kyllin rohkeutta kieltäytyä.

Hänen säteilemänsä arvovalta vaikutti minuun niin että minusta oli suorastaan laitonta tehdä mitään vastoin hänen järjestelyjään.

Keskusteluissamme hän kohdisti aina siihen, että meidän tulee jättää tämän maailman murheet ja maallisen elämän huolet ja olla vapaita palvelemaan Herraa Jeesusta.

Tästä hän kertoi minulle ihailtavana esimerkkinä erityisen hienon miehen, Paulinuksen, käytöksen josta olen edellä kertonut. Martti kertoi hänestä että jättäessään suuren omaisuutena ja seuratessaan Kristusta hän oli tässä ajassa ehkä ainoa, joka on totellut Evankeliumia.

Hän vaatimalla vaati että tästä miehestä tulisi tehdä meille esimerkki jota seurata ja sanoi, että tämä aika oli onnellinen, että sen keskuudessa eli tällainen uskon ja hyveiden mies.

Sillä kun rikas Paulinus myi kaiken mitä hänellä oli ja antoi köyhille kuten Herra on nimenomaan käskenyt oli todistanut todeksi mikä näytti mahdottomalta saavuttaa.

Mikä voima ja arvokkuus Martin sanoissa ja keskusteluissa olikaan!

Kuinka aktiivinen hän oli, käytännöllinen ja kuinka valmis vastaamaan kysymyksiin Kirjoituksista!

ja koska hän tiesi että monet asiat oli vaikea uskoa - sillä olen todellakin tavannut ihmisiä jotka eivät usko kertomaani -- kutsun Jeesuksen todistajakseni ja yhteisen toivomme kristittyinä, että en koskaan kuullut yhdenkään toisen ihmisen huulilta Martin tapaista tietoa ja nerokkuutta, puhdasta ja hyvää puhetta.

Tällainen kehu on niin mitätöntä niihin hyveisiin verrattuna, joita hän omisti!

On huomattavaa, että tämä mies ei suinkaan ollut oppinut, mutta silti hän oli varsin älykäs.



.................................
-- mikko kommentoi
tämä henkilökohtainen tapaaminen ja Sulpicius Severuksen kuvaus siitä on merkittävä kun pohdimme pyhän Martin elämänkertaa.

näemme, miten syvän vaikutuksen pyhä mies häneen teki

eikä Paulinuksen esimerkki, jota Martti hänelle painokkaasti selitti, jäänytkään turhaksi - Sulpicius teki saman ja luopui kaikesta maallisesta omaisuudestaan.

kritiikitön?

no kyllä hän jatkuvasti tiesi, että nämä asiat ovat hyvin merkillisiä ja herättävät epäuskoa.

hän painottaa kuinka tarkasti hän koettaa pysyä totuudessa

mutta Martin olemus on selvästi häikäissyt hänet täysin ... siitä ei ole epäilystä.

miten olisi mahtanut meille käydä, jos olisimme pyhän Martin lihassa tavanneet.

no, aika lähelle pääsemme Severimme kautta!

kirjan kaksi viimeistä lukua jatkavat Martin kuvausta ... melkoisen ihailevin sanoin



+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XXVI
Sanat eivät riitä kertomaan Martin erinomaisuudesta
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Nyt on aika päättää tämä kirja ja kertomukseni on lopussa. Ei siksi että kaikki hyvä, mitä Martista olisi kerrottavissa olisi käsitelty vaan koska huolimattomien runoilijoiden tavoin käyn varomattomaksi työn päättyessä luovutan työn suuruuden lyömänä.

Sillä vaikka hänen tekonsa voitaisiin jollain tavoin kuvata, mikään kieli jota osaan ei riitä kuvaamaan hänen sisäistä elämäänsä ja päivittäistä vaellustaan ja kuinka hänen mielensä oli aina kohti taivaallisia.

Kukaan ei kykene riittävästi kuvaamaan hänen kestävyyttään ja itsekuriaan kieltäymyksissä ja paastoamisessa tai hänen voimaansa yövartioissa ja rukouksissa päivisin joissa hän vietti aikaansa herkemättömässä Jumalan palvelemisessa etsimättä helpotuksia tai ryhtyen maallisiin tehtäviin.

Hän ei ottanut sen enempää ravintoa kuin untakaan enempää kuin luonto ehdottomasti vaatii.

Tunnustan omasta halustani että vaikka itse Homeros nousisi varjojen maasta hän ei voisi tehdä oikeutta sanoilla tälle aiheelle sillä niin kävivät Martin hyveet yli sen mitä kieli voi kertoa.

Ei tuntiakaan koskaan mennyt etteikö hän olisi ollut rukouksessa tai jos hän oli muissa tehtävissä hän ei koskaan lakannut rukoilemasta.

Aivan kuten sepät jotka työnsä keskellä lyövät joskus työnsä keskellä omaa alasintaan avuksi työmiehille samoin Martti kun näytti olevan tekemässä jotain muuta itse asiassa rukoili.

Oi siunattu mies jossa ei ollut vääryyttä - hän ei ketään tuominnut, ei koskaan antanut pahalla takaisin pahaan! hän osoitti sellaista ihmeellistä kärsivällisyyttä ja vammojen kestämistä niin että ylimmäisenä pappinakin (piispana) hän salli vähäarvoisimpienkin pappien tehdä itselleen vääryyttä eikä hän erottanut heitä virasta käytöksestään eikä karkottanut heitä hyväntahtoisuutensa piiristä.



++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
LUKU XXVII
Martin suurenmoinen hurskaus
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Kukaan ei koskaan nähnyt häntä raivostuneena, suunniltaan, valittamassa tai nauramassa - hän oli aina sama, osoittaen käytökseltään eräänlaista taivaallista onnellisuutta joka näytti ylittäneen ihmisluonnon rajat.

ei ollut huulillaan muuta sanaa kuin Kristus eikä sydämessään muuta kuin hurskautta, rauhaa ja herkkää armoa. Usein hän itki niiden syntejä, jotka häntä halveksivat, jotka hänen tavallaan olivat vetäytyneet elämään hiljaisuudessa ja syyttivät häntä myrkyllisin kielin ja käärmeen suulla.

olemme nähneet joitain, jotka olivat hänelle kateellisia hänen hyveistään ja elämästään ja vihasivat häntä, koska eivät nähneet samaa itsessään ja asioita, joissa he eivät pystyneet hänen esimerkkiään noudattamaan.

Ja - oi surkeaa pahuutta - eräät hänen syyttäjistään, tosin hyvin harvat, jotkut hänen pahentajistaan, olivat - niin sanottiin - itse piispoja!

tässä ei kuitenkaan tarvitse ketään mainita nimeltä vaikka moni heistä yhä purkaa sappeaan minuun.

riittäköön, että jos joku heistä lukee tätä, ja ymmärtää olevansa se jota tarkoitetaan, että hänellä olisi häpyä punastua!

jos hän taas vihastuu, ja niin hän tekee, siitä että on mainittujen joukossa vaikka on ajatellut jotain toista.

Minua ei haittaa vaikka tuollaiset ihmiset vihaisivat myös minua sellaisen miehen kuin Martin takia.

Olen vakuuttunut, että tämä pieni kirjanen ilahduttaa todella hyviä ihmisiä.

Ja sanon vielä ainoastaan, että joka lukee kertomusta epäuskoisena, joutuu itse syntiin. Tiedän että minut on johdettu uskomaan tosiin asioihin ja Kristuksen rakkauden kautta kirjoitan näistä ja että kun näin teen olen tuonut esiin, mitä hyvin tiedetään ja kertonut totta.

Luotan siihen että ihminen saa palkkiona jonka Jumala on valmistanut - ei hän joka lukee näistä vaan joka uskoo näihin.


...........................................
... mikko kommentoi

Sulpiciuksen kehut ovat melkoisia ja kertovat meille Nikaian-Konstantinopolin kirkolliskokouksen aikakauden kristityn ihanteesta nykyisen Ranskan alueella.

voimme tässä nähdä jo pyhien ihmisten palvonnankin juuria, joka johti sitten melkoiseen pakanuuteen kirkon sisällä.

mutta tässä ei ole siitä kyse, vaan taitavana puhujana kirjoittaja haluaa osoittaa yletöntä ylistystä arvostamalleen ihmiselle, joka on Jumalan nöyrä palvelija eikä itselleen mitään pyydä.

todellakin, Martin esimerkistä riittää minulle itselleni paljon oppimista ja parannuksen tekemistä. tällä tavoin Sulpiciuksen lopussa esittämä toivomus että joka näitä uskoen lukee saa niistä siunauksen - hyvät ihmiset! - pitää paikkansa ainakin minun kohdallani.

en myöskään pistäisi hanttiin, jos tämä tyyppi olisi puhumassa synttäreilläni...

(paitsi että joutuisi rehellisenä mieihenä valikoimaan sanojaan huolella...)


tämä maailma voi tuntua ja varmaan tuntuukin varsin oudolta

vaan raamatullinen se on ja laitan loppuun siitä vakuudeksi Uuden testamentin omaa todistusta:

Raamatusta:

Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin.

Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä.

Hartaasti vain odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen.

Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut.

Hep 6:9-12 KR 1992