Täydellinen rakkaus

Jumala on rakkaus.

Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.

Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.


1 Joh 4:16-18 KR 1992



Muut:
Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta rakastettuunsa nojaten?

Neito:
Omenapuun alla minä herätin rakkautesi, siellä, missä sinä sait alkusi, siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.

Laulujen laulu 8:5-7



Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.

niin - kyllä ihmiset tietävät, mitä on rakkaus, kokevat mitä se on ja osoittavat rakkautta toisille, rakastavat Jumalaa ja lähimmäistä.

mutta jos pitäisi määritellä mitä on rakkaus - saati täydellinen rakkaus - niin se olisi samaa kuin "määrittele Jumala"

sillä Ensimmäinen Johanneksenkirje sanoo erityisen syvällisen ja ihmeellisen asian

tässä kohtaa Raamattua ei esimerkiksi "Jumala rakastaa"

vaan "Jumala on rakkaus"


nämä sanat me lapset annoimme laittaa äitimme hautakiveen Oriveden kirkkomaassa

"Jumala on rakkaus" 1 Joh 4:16


vaan joka äitimme elämästä jotain tietää, ymmärtää, ettei hän suinkaan aina kokenut että Jumala on rakkaus - joskus pikemmin päinvastoin - Hän ruoskii jokaista lasta, jonka ottaa omakseen.

eikä äitimme rakkaus puolisoaan tai meitä lapsia kohtaan suinkaan ollut täydellistä rakkautta, vaan monessa hän jäi uupumaan ja ihan meihinkin se vaikutti, tämä ihmisen vajavaisuus.

ja kuitenkin...

mahtaako maan päällä olla ihmisten keskuudessa mitään sen suurempaa ihmettä, kuin on äidin rakkaus lastaan kohtaan?

olot voivat olla puutteelliset, turvattomat, vaikeat, taloudellisen ahdingon päällä terveyshuolia ja varkaita liikkuu yöllä ja ties mitä ihmiset kokevat pieninä --- ja silti, äidin rakkaus antaa elämälle aivan erityisen pohjan.

tämän tajuavat erityisesti ne, joilta kuolema tai jokin muu on vienyt äidin, tai jonka mieli on mustunut ja onkin kauhea äiti.

kuinka ihanaa olisi että olisi oma äiti, joka rakastaisi

Äitienpäivä ei olleskaan riitä äitien kiittämiseen ja muistammeko kyllin kiitäää Jumalaa äidistä?



Raamattu ei juuri puhu äidin rakkaudesta.

Isän rakkaudesta Raamattu puhuu

on Isä ja on Poika

joten mihinkä se rakastava äiti katoaa?

kirkkoisä Kyprianus taisi sanoa

"jolla ei ole kirkko äitinä, sillä ei ole Jumala Isänä"

(oli niitä kirkosta eroajia silloinin, monista syistä)



vaan onhan siellä äidin rakkaudesta montakin kohtaa

tuskin mikään sen puhuttelevampi kuin vanhan Simeonin julma ennustus Jeesuksen äidille

Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille:

"Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.
Luuk 2:34-35

sinunkin sydämesi läpi on miekka käyvä...


Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria.

Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!"

Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä


Joh 19:25-27 KR 1992


Jeesuksen rakkaus äitiään kohtaan oli käytännöllistä.

(ei heitetty vanhainkotiin syrjäiseen metsään yksinäisyyteen, kun on muutakin tekemistä kuin äidistä huolehtiminen. Johannes vei ilmeisesti Marian mukanaan Efesoon)

...
Jeesus rakastaa ihmisiä "eri asteissa"

voiko täydellisessä rakkaudessa olla aste-eroja?

no kaiketi voi

Oli Pietaria, oli Andreasta ja Filippusta ...

mutta sitten oli tämä opetuslapsi, joka oli Jeesukselle kaikkein rakkain koko koplasta.

ilmeisesti Johannes ja henk. koht. ajattelen, että Johanneksen evankeliumi - kuka lienee sen kirjoittanut - on tuota johannekselaista henkeä, joka on jotenkin niin lähellä Jeesusta itseään.



Jeesuksen rakkaus ei ole hempeilyä ilman terää

"Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies.

Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi
Mk 10:20-22

ymmärtääkseni ainoastaan Markus kertoo tästä tapauksesta, että Jeesus rakasti rikasta nuorukaista.

no mites?

jos Jeesus rakasti häntä, miksi hän sanoi teräviä asioita, jotka saattoivat kaverin todella surulliseksi, suorastaan murheelliseksi, ja hän käveli pois.

ei Jeesus juossut perässään .... "en minä sitä oikeasti tarkoittanut"

Jeesus rakastaa ihmistä niin paljon, että Hän kunnioittaa ihmistä.

"tahdotteko tekin mennä pois..."

lähimmille ystävilleen ja nämä tiesivät, että ovi oli auki lähteä.



täydellistä rakkautta katsellessamme tulee mieleemme tietenkin tuokin tapaus:

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.

Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo* ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa."

Luuk 7:36-30



Jeesus rakasti Jumalan kansaa ja Jerusalemia - oli valmis antamaan kaikkensa heidän edestään.

Hän ei ollut sellainen rakkaudeton uskovainen, joka ajattelee sydämessään - jos ei nyt kehtaa sanoa - "Kööpenhamina on niin syntinen kaupunki, että pian Jumala sen tuhoaa - ja hyvä että tuhoaa"

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi."
Luuk 19:41-44



Täydellinen rakkaus ei paennut sairauden ja kuoleman lähestyessä Hänen ystäviään

Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut."

Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" "Herra, tule katsomaan", he vastasivat.

Jeesus itki.

Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli."

Mutta jotkut heistä sanoivat: "Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?"


Joh 11:32-37



ei tosiaan Täydellinen rakkaus ole hempeilyä ja elämän tosiasioista pakenemista:

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"

"Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."

Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas."
Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."

Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?"

Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.

Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."

Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."


Joh 21:21-19 KR 1992



muistan nuorena seurakuntalaisena talvisen yön, jäinen soratie aukeiden peltojen keskellä ja kirkas tähtitaivas yllämme.

kaverini kulki vierelläni, vähempi seurakunnasta kiinnostunut, ja ajattelin kysyä

"kuule, jos Hän joka on tämän kaiken tehnyt rakastaa sinua, täytyisihän sen jossain tuntua?"

vaan ei tullut kysyttyä... olis varmaan kantsinu kysyä.

mutta eikö ole niin, että olisi hienoa jos tämä Täydellinen Rakkaus rakastaisi myös sinua ja minua.

tuntuisihan se jossain!

(en yritäkään asiaa käsitellä perusteita myöten - se on mahdotonta - mutta tähän löytyy kyllä lisää Täydellisen Rakkauden asiaa Raamatusta ja elävästä elämästä)



vielä nuorempana - ja vanhempanakin - lauloimme yhdessä - ja voimistelimme myös tuota ristiä ... kyykkyyn ja kädet alas, jalat haaralleen ja kädet kauas sivuille, varpailleen ja kädet ylös ...


Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen
Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen
Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen
niin ihmeinen!

niin syvä, ettei voi alittaa
niin laaja, ettei voi ohittaa
niin korkea, ettei voi ylittää
rakkaus ihmeinen!

Kirjoittanut: mama

Rakkautta ei varmastikaan voi selittää tyhjentävästi.

Ehkäpä siihen voisi tuoda jotain valoa rakkauden vastakohta, joka ei suinkaan ole viha - vaan välinpitämättömyys.

Välinpitämättömyys.

Toinen asia, joka vaikuttaa niin rakastamiseen kuin rakkauden kokemiseen, on epäluuloisuus.

Epäluuloisuus.



Epäluuloisuus tosiaan taitaa juontaa pelosta.

Kirjoittanut: MikkoL

"täydellinen rakkaus karkoittaa pelon"

tätähän Patu pohti, että miten tämä Johanneksen kirjeen kohta sopii yhteen Vähän katekismuksen kanssa, jossa Luther opettaa "meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa"

Johanneksen kirje itse puhuu tuomion pelosta. tuomio, rangaistus, joka edellyttää syyllisyyttä.

ehkä siinä on epäluuloakin, että Jumala kuitenkin rankaisee...


Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.

Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.


1 Joh 4:16-18 KR 1992


tämä on ristiriidassa Lutherin sanojen kanssa

ja olkoon!

1 Joh sanoo, että olemme sellaisia kuin Jeesus oli tässä maailmassa.

ja täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.


kummassakin kohdassa taitaa meillä ääni sisimmässä sanoa...

"en minä taida ihan Jeesuksen kaltainen olla... ainakaan rakkaudessa"

"ei taida rakkauteni olla täydellinen, koska pelkään vielä Jumalaa"

ja hyvä on että sanoo!

1 Joh on väkevää tekstiä