Kristuksen kärsimykset - vanki

Suomalaisen vankilan portti

Näin paastonaikana voimme syventyä Raamatun äärellä Kristuksen kärsimyksiin.

Tässä en nyt kuitenkaan nosta esiin sitä ainutkertaista Via Dolorosaa, Tuskien tietä, jonka meidän Herramme kerran kulki Jerusalemissa pääsiäisenä.

Tämä työ on kerralla tehty ja täytetty, kuten Heprealiskirje sanoo:

"Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään."

Hep 10:14 Biblia 1776

Raamattu puhuu Kristuksen kärsimyksistä myös toisesta näkökulmasta.

Ja ne kärsimykset jatkuvat tänään.



verkossa on luettavissa Raamattu joka antaa kauniisti 1938 käännöksen alaviitteet.

Toisen Korinttolaiskirjeen alku on aivan ihmeellinen. Alaviitteiden kanssa se menee näin kuin leveänä vuolaana Sanan virtana, joka on aivan täynnä asiaa:


2 Kor 1:3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

Ef. 1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,

1 Piet. 1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,



2 Kor 1:4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

Jes. 66:13 Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.

Room. 15:5 Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,

2 Kor. 7:6 Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla,



2 Kor 1:5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.

Ps. 34:20 Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

Ps. 94:19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.

2 Kor. 4:10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

Kol. 1:24 Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta,



2 Kor 1:6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,


2 Kor. 4:15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

2 Tim. 2:10 Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden.


2 Kor 1:7. koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

2 Kor 1:8. Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,


Ap. t. 19:23 Tähän aikaan syntyi sangen suuri melu siitä tiestä.

1 Kor. 15:32 Jos minä ihmisten tavoin olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mitä hyötyä minulle siitä on? Jos kuolleet eivät heräjä, niin: "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme."



2 Kor 1:9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.


Jer. 17:5 Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.

Jer. 17:7 Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.

Jer. 39:18 Sillä minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan, vaan saat pitää henkesi saaliinasi, koska sinä turvasit minuun, sanoo Herra."

Room. 8:36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina."


2 Kor 1:10. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,

2 Kor 1:11. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.

Tähän asti siis Paavalin toisen Korinttilaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeet 3-11.




Pelkästään tuo alaviite Raamatun teksti riittäisi pitkän raamattutunnin rungoksi, useampaan saarnaan jumalanpalveksisa, kolmen tunnin seurapuheeseen ruksalla tai kodin rukouspiirin keskusteluiksi useammaksi viikoksi.

en yritäkään tässä ruveta purkamaan tuota vuolasta Jumalan Sanan virtaa, jossa keskeisenä aiheena ovat Kristuksen kärsimykset.



Jos emme ensimmäiseksi heti nosta Heprealaiskirjeen lippua täydellisestä uhrista, jonka Jeesus Kristus on kerralla antanut tehden täydelliseksi ne, jotka pyhitetään, voimme sotkeutua näihin sanoihin:

Kol. 1:24 Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta

Apostoli Paavali ei todellakaan tarkoita, että kristityt jollain tavalla täydentäisivät Jeesuksen Kristuksen Golgatan uhrikuolemaa.

Kristuksen kärsimyksissä on jotain tämän ohella, joka ulottuu hyvin laajalle ja koskettaa meitä tässä ja nyt.

otan tällä palstalla esiin yhden asian.

Iskolan avovankilan rakennukset menivät myyntiin

Jeesus on vankilassa.


Ei ole väliä oikeastaan, miksi Jeesus on vankilan muurien sisällä.

Siihen on montakin syytä.

Entisaikoihin verrattuna moderni suomalainen vankila on nimensä mukaisesti "vankeinhoito laitos"

siellä on vilpittömänä tavoitteena auttaa vankeja uuden elämän alkuun, ammattiin, sopeutumaan paluuseen siviilielämään, hyviin harrastuksiin ja myös hengellisen työn tekijät ovat mukana vankien kuntoutuksessa.

mutta siitä huolimatta vankeus on rangaistus, joka tuomitaan Suomen rikoslakien mukaan.

vankeus on rangaistus.


vangit ovat toki monenlaisia ja rangaistukset ja vankilat ovat erilaisia.

muistan aina tuon miehen, joka kertoi, kuinka hän makasi Kakolassa Turussa jossain eristyssellissä lattialla alastomana.

elämän pohja-pohjanoteeraus.

moni vanki on aivan tavallinen suomalainen ihminen, mies tai nainen, nuori tai vanhempi, joka on jäänyt kiinni rikoslain alaisesta teosta.

muistissa on tuo kun poliisit tulivat noutamaan, miten outo tilanne se oli.

syyte, oikeudenkäynnit, asianajajien neuvottelut, tuomarin ohjeet, lautamiesten pohdinta. ja sitten leivättömän pöydän ääressä tulee tuomio vuosien, kuukausien ja päivienkin tarkkuudella.

ihmiseltä otetaan pois hänen vapautensa.



minkälaiset tunteet siellä vangin sydämessä sellin hiljaisuudessa ovatkaan, muistikuvat kotiväen reaktioista, pakkaamisesta, hyvästijätöistä, matka vankilan porttien sisään, sisälle kirjautuminen, inventaariot.

ja sitten vaan hiljalleen kävelyä kohti selliä.

pientä huonetta, jossa on paksu lukittava ovi luukkuineen, ehkä lavetti tai sänky, kalterit ikkunoissa tai panssarilasi, melkolailla karua.

jotkut suljetaan vankilan selleihin joissa on useampia vankeja kärsimässä tuomiotaan.

kärsimässä.

sitä on vaikea tajuta ihmisen, joka ei ole koskaan ollut vankina.

vankilassa oleminen on rangaistus ja se on kärsimystä.



tottakai vankilassa on monenlaista väkeä.

saattaa olla tuo elämän laitapuolen kaveri, joka tahallaan meni rikkomaan jonkin kaupan ikkunan ja anastelemaan, että pääsisi talveksi lämpimään ja saisi ruokaa.

eräänlaista köyhäinhoitoa.

tai saattaa olla paatunut ammattilainen, joka on taas jäänyt kiinni jostain rikoksesta, ja on jo tottunut vankilan oloihin ja menoon. ehkä hän ei niin koe edes kärsimyksesi rangaistustaan, on iloinen että se jäi lyhyemmäksi kuin hän pelkäsi.

mutta nämä lienevät poikkeuksia.

vankila on suomalainen tapa rangaista rikoksesta, ja sinne joutuvat ihmiset monenlaisista syistä.

the sad, the mad, the bad

sanovat että the bad on kaikkein harvinaisin, the sad on tavallisin.

surullinen elämäntarina.



mikä vankeudessa on kärsimystä, miksi sitä käytetään rangaistukseksi yhteiskunnan lainsäädännön rikkojille.

vankin on menettänyt vapautensa.

hän viettää - tapauksesta riippuen - pitkiä aikoja istuen pienessä huoneessa tai nukkuen siellä.

nykyään vangeille tosiaan tahdotaan tarjota työmahdollisuuksia, virkistysmahdollisuuksia, lukemista ja harrastuksia jotka kuntouttaisivat heitä.

mutta perustilanne on tuo - lusiminen, istuminen, tiilenpäiden lukeminen.

se on pitkän päälle erittäin raskasta henkisesti ja aiheuttaa ihmiselle todellista kärsimystä.

en varmaan saa siitä applodeja, mutta ajattelen että parikymmentä vanhan kansan raipaniskua Pieksämäellä saattoi olla helpompaa ihmiselle kuin neljän vuoden vankeusrangaistus aikamme hyvinhoidetuissa vankiloissa vaikkapa Sukevalla.

kerran se kirpaisi, häpeä oli ja pitkään varmaan selkä oli kipeä, mutta ei siihen kuollut ja matka jatkui...

ei - en tosiaankaan ehdota ruumiillisen rangaistuksen palauttamista, sanon vain että se saattoi olla helpompi kärsiä kuin vankilassa istuminen.



Näin paastonaikana voimme ajatella Kristuksen kärsimyksiä.

Hän on vankeudessa.

Tänään, maaliskuun 7. 2009.

mitä jos kävisit moikkaamassa, se voisi virkistää Häntä?


Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda?

Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?

Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykös?

Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.

Matteus 25:37-40 Biblia 1776