Ahdas portti

John Bunyan Kristityn vaellus

Portin päällä lukee

"Tässä on ahdas portti"

siitä käy sisään todella piskuinen lauma ihmisiä, monen ikäisiä, etupäässä suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia - ei tanskalaisia - mutta joitain engelsmanninkin kieltä puhuvia ja venättä taitavia joukossa näkyy.

portin vieressä istuu harmaahiuksinen mies, joka jakaa pientä opaslehtistä sisään aikoville.

luettuaan sen toiset jäävät portille miettimään, toiset lähtevät muualle, jotkut heittävät selästään kyttyrät ojaan ja käyvät iloisin mielin sisään portista ja lähtevät kulkemaan tietä, jonka kyltissä lukee "Kaita tie".

kun portista vilkaisee sisään kaukaa kukkuloiden takaa kajottaa kirkas valo luvaten vaivalloisen kilvoituksen matkan päässä palkintona jotain tosi kivaa.


Vanhuksen jakama opaslehtinen on jo yli sata vuotta vanha ja hieman kellastunut painotuote. Siinä on paljon viittauksia Raamattuun, jonka kirkko otti virallisesti käyttöön vuonna 1776 ja muutenkin kieli on arvokasta ja vanhahtavaa, ehkä hieman vaikeatajuistakin aikamme ihmiselle.

mutta sisältö on varsin selkeä.

Ensin siinä kerrotaan lyhyesti, että tästä portista kuljetaan vanhinten neuvojen mukaan ja PHn sinetöimän ja vahvistaman ripin kautta.

Portista mennään sisään jättäen kaikki omavanhurskaus ja uskomalla Jeesukseen Kristukseen, syntiemme sovittajaan sydämessä, ei vain peruukissa ja tekemällä parannus erityisesti maailman rakkaudesta ja kaikesta muusta, mikä on syntinä matkaan tarttunut.

näistä luovutaan ja puetaan Kristuksen antama vanhurskauden kaapu ylle, jota ilman kukaan ei pääse perille.


sitten on joukko neuvoja tästä meidän kristillisyydestämme, joita ahtaasta portista sisälle käyvän tulee muistaa, jotta pysyisi tiellä eikä tulisi kiusausta lähteä pois kaidalta tieltä tielle, joka on englanniksi Broadway.

Iloisesti vanhus toivottaa tervetulleeksi parannuksen tekijän joukkoon jaloon, joka tietä vaeltaa, kuka aivan lapsesta asti seuroissa kulkeneena ja Laestadiusta ja Lutheria kuulleena, joku rajumman parannuksen tien ja kääntymyksen kokeneena.

Armonvarkaitakin siellä luulee kulkevansa, mutta toiset näkevät heistä helposti, että tie ei ole se "kaita tie" vaikka he niin itselleen uskottelevat, vaan kaikenlaista luvatonta on matkassa

"tämä kaikki ja taivas myös" on heidän mottonaan.


syntiensä raskauttama ja kiusausten ahdistama ja elämän surujen kolhima kaidan tien kulkija huomaa ahtaalta portilta katsoessaan ilokseen, että tien varrella on monia opastauluja ja levähdyspaikkoja, joissa ahdistettu kulkija saa Jumalan Sanan leipää ja virkistävää Elämän vettä.

Tien varrella on oppaita ja neuvojia ja varsin taajaan on asetettu kohtia, joissa kulkija saa peseytyä tietä kulkiessa tulleisita tahroista ja saastasta.

kuin valtatien suuret vihreät kyltit lukee kaidan tien päällä usein selkeästi ja ymmärrettävästi ja syvää turvallisuutta antaen

"luottakaa meihin" tai "uskokaa että PH on nämä neuvot antanut" ja "kulkekaa meidän kristillisyytemme neuvojen mukaan" lukee tauluissa ja niitä on todella paljon, melkein joka seurojen kohdalla.

Lisäksi on kauniita ja sielua ilahduttavia mainoskylttejä, joissa kehutaan Ruotsin Lapin kauniita maisemia, Kiirunan jylhyyttä, Jellivaaran jouluseuroja ja on toisten vaeltajien laittamia kauniita kylttejä, joissa Lapin wanhinten kärsivällistä ja pitkämielistä ja sydämellistä Jumalan kansan hoitoa mainitaan aivan sydämen pohjasta lähteväna kiitoksena.


usein matkaajat näkevät kyltin, jossa ovat nuo Jeesuksen vakavat sanat

"Menkää ahtaasta portista sisälle"

ja kiitollisin, turvallisin mielin ja iloiten kansa vaeltaa kohti kaukana edessä loistavaa valkeutta luottaen siihen, että tätä Jeesuksen pyhää sanaa on saatu armosta totella ja että tällä kaidalla tiellä uskollisesti kulkien päästään perille taivaan iloon.

huolellisesti on tie viitoitettu ja yhtenäinen, selkeä on opastus.

tällä tiellä kun kuljet näiden neuvojen mukaan niin pääset perille.


kun tätä näkyä katselin, huomasin vanhemman naishenkilön, joka ei ollut mennyt tuosta "ahtaasta portista" vaan seisoi hieman sen sivussa.

Hänellä oli kädessään iso Raamattu, jota oli paljon lukenut, sen verran kuluneelta se näytti.

Ahtaan portin luona istuva vanhus ei kiinnittänyt häneen eikä muihin mitään huomiota, vaan katseli rakastavin silmin portille tulijoita, tätä meidän kristillisyyttämme.

Tuo nainen luki Raamatusta ja sanoi kirkkaalla äänellä "käykää ahtaasta portista sisälle"

mutta ihmeekseni en nähnyt hänen luonaan mitään ihmisten tekemää rakennelmaa, ei puista eikä kivistä porttia.

Mitä joku köyhän ja vaatimattoman näköinen lammaspaimen siinä vähän taempana seisoi.


Näin kuinka eräs sielu kuuli naisen kutsun ja käveli tämän luokse. "mistä ahtaasta portista sinä puhut?"

nainen viittasi hiljaiseen paimeneen - "Hän vie sinut perille. Jos eksyt, Hän ohjaa takaisin tielle, jos uuvut, Hän ohjaa vihreille niityille, jos janoat, Hän antaa elämän vettä, jos tulee nälkä, Hän antaa Elämän leipää, ja jos oikein paha virta tulee niin Hän kantaa sinut sen yli olkapäillään. Jos suru Hän painaa rintaansa vasten ja itkee kanssasi, jos riemu, Hän hyppää ilosta kanssasi, jos kysymyksiä, Hän antaa vastauksen ... jos hyväksi katsoo jos.."

ja niin tuo kysyjä katsoi valmiiksi tehtyNäin kuinka eräs sielu kuuli naisen kutsun ja käveli tämän luokse. "mistä ahtaasta portista sinä puhut?"

nainen viittasi hiljaiseen paimeneen - "Hän vie sinut perille. Jos eksyt, Hän ohjaa takaisin tielle, jos uuvut, Hän ohjaa vihreille niityille, jos janoat, Hän antaa elämän vettä, jos tulee nälkä, Hän antaa Elämän leipää, ja jos oikein paha virta tulee niin Hän kantaa sinut sen yli olkapäillään. Jos suru Hän painaa rintaansa vasten ja itkee kanssasi, jos riemu, Hän hyppää ilosta kanssasi, jos kysymyksiä, Hän antaa vastauksen ... jos hyväksi katsoo jos.."


ja niin tuo kysyjä katsoi valmiiksi ahdasta porttia ja sen kulkijoita, jotka vakain mielin ja hartaasti veisaten kulkivat kohti taivasta.

ja hän katsoi tuosta Raamattua selailevaa naista ja taustalla seisovaa hiljaista miestä. ei nähnyt mitään porttia missään.

hän kysyi mieheltä "kuka olet"

ja mies vastasi rauhallisesti

"minä olen Ovi"

ja ihmeekseni näin, miten tuo ihminen jätti kaikki ihmisten perinnäissäännt ja kaidan tien ohjeet ja sanoi, melkein huutaen

"Mua tartu käteen Herra, ja taluta, niin että pääsen kerran mä kotia. En jaksa käydä yksin vaan lankean, käy kanssain käsityksin niin uskallan, niin uskallan"

näky kosketti sydäntäni ja ihmettelin Hänen viisauttaan, joka sanoo "Minä olen Tie, Totuus ja Elämä"

todellakin.

Hän on Ovi
Hän on Tie


Mua tartu käteen Herra ja taluta, niin että pääsen kerran mä kotia. En jaksa käydä yksin vaan lankean. Käy kanssain käsityksin niin uskallan. Niin uskallan.

Sä armos rauhas anna ain lohduttaa. Ja korpitiellä kanna mua uupuvaa. Sun jalkojesi juureen nyt laskeudun ja rakkauteesi suureen taas turvaudun. Taas turvaudun.

Jos tunnekaan en täällä sun hoitoas, oot kanssain surun säällä, viet kotias. Mua tartu käteen Herra ja taluta, niin että pääsen kerran mä kotia. Mä kotia.


42 PSALTTARI

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle.

Niinkuin peura himoitsee tuoretta vettä, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala.

Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa: koska minä tulen Jumalan kasvoja näkemään?

Minun kyyneleeni ovat minun ruokani päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?

Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni itsessäni; sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa, ja vaeltaisin heidän kanssansa Jumalan huoneeseen: ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pitävät.

Mitäs murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa.

Minun Jumalani! sieluni on murheissansa minussa; sentähden minä muistan sinua Jordanin ja Hermonin maalla, sillä vähällä vuorella.

Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa tässä ja toinen syvyys siellä: kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun ylitseni.

Päivällä on Herra luvannut hyvyytensä, ja yöllä minä hänelle veisaan, ja rukoilen elämäni Jumalaa.


Minä sanon Jumalalle minun kalliolleni: miksi sinä olet minun unohtanut? miksi minä käyn niin murheissani, koska minun viholliseni minua ahdistaa?

Se on niinkuin murha minun luissani, että minun viholliseni häpäisevät minua, koska he jokapäivä sanovat minulle: kussa nyt on Jumalas?

Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.

Psalmi 42 Biblia 1776