Esko Syrjäläinen ja evoluutio

Upeasti säilynyt Archaeopteryx fossiili

Länsi-Suomen rukoilevaisten lehden helmikuun numerossa Esko Syrjäläinen kirjoittaa aiheesta "Evoluution todisteet koulun oppikirjoissa".

Syrjäläinen katselee suomalaisissa kouluissa käytössä olevien biologian oppikirjojen ajatuksia evoluutiosta.

Tekstin rauhallinen ja kiihkoilematon tyyli tuo mieleeni Ramin tavan kirjoittaa asioista.

Artikkeli ei ole kovin pitkä ja se on luettavissa verkossa



Esko Syrjäläinen, Espoo

Charles Darwinin syntymästä tulee tänä vuonna helmikuussa kuluneeksi jo 200 vuotta. Samalla hänen kuuluisan kirjansa "Lajien synty" julkaisusta tulee kuluneeksi 150 vuotta. Herännäislehti on pyytänyt muutamia asiantuntijoita valottamaan evoluutioteorian ongelmia, puutteellisuuksia tai suoranaisia virheitä. Julkaisemme ensin biologian lehtori Esko Syrjäsen perusteellisen ja tiivistetyn esityksen Suomen kouluissa käytettyjen biologian oppikirjojen opetuksista. Vanhemmalle lukijakunnalle artikkelissa saattaa esiintyä joitain käsitteitä, jotka tuntuvat melko vierailta. He voivat jättää ne vähemmälle huomiolle. Koska kyseessä siis kuitenkin ovat koulujemme biologian oppikirjat, joita lapsemme ja lastenlapsemme lukevat, pidämme tärkeänä, että heille jaetaan myös oikeata tietoa näistä vaikeista, elämämme syntyä koskevista asioista.



Biologian opettaja Syrjäläinen kertoo rauhallisesti:



Evoluution todisteet oppikirjoissa

Evoluution vakioesimerkit ovat säilyneet oppikirjoissa vuosikymmeniä. Jotkut ovat syntyneet jo 1800-luvulla ja säilyneet huijauksina tai vanhentuneina vuosikymmeniä (esim. Haeckelin sikiökuvat, Piltdownin, Nebraskan, Jaavan ja Pekingin ihmiset). Niitä käytettiin pönkittämään evoluutioteoriaa vielä, kun sen asema tieteellisenä teoriana oli hyvin heikko. Darwinhan piti sikiökuvia tärkeimpänä evoluution todisteena. Haeckelin sikiökuvat löytyvät vieläkin useista peruskoulun ja lukion biologian kirjoista todisteena kalan, sammakon, kanan ja sian yhteisestä alkuperästä.


Oppikirjamme esittävät Miller-Ureyn (1953) elämän syntyolosuhteita jäljittelevän kokeen todisteena siitä, miten elämän rakennusaineet ovat saattaneet syntyä itsestään järjestäytymisen kautta varhaisella maapallolla. Löb oli jo v. 1913 tuottanut glysiiniä kaasuseoksessa sähkön avulla. Millerin kokeessa syntyneet aminohapot olivat optiselta rakenteeltaan ns. raseemisia: oikea ja vasenkätiset isomeerit sekaisin. Raseemista elämää ei ole olemassakaan. Luonnossa kaikki aminohapot ovat vasenkätisiä. Elämän spontaani kehitys itsestään on mahdotonta vedessä, sillä orgaaniset molekyylit vapaasti vedessä reagoidessaan eivät synnytä ketjuuntuneita molekyylejä. Stanley Miller on itse todennut 40 vuotta kokeensa jälkeen seuraavasti: "Elämän synnyn ongelma on osoittautunut paljon vaikeammaksi, mitä minä ja useimmat ihmiset oletimme."


Archaeopteryx liskolintu

Liskolinnun v.1860 löydettyjä fossiileja on perinteisesti pidetty liskon ja linnun välimuotona, koska niillä on sekä liskon ja linnun piirteitä. Liskojen suomujen oletetaan muuttuneen suliksi, aineenvaihdunnan tasalämpöiseksi, sydämen nelilokeroiseksi ja keuhkojen läpivirtauskeuhkoiksi. Siirtyminen dinosaurusten paljetyyppisestä keuhkosta linnun läpivirtajärjestelmään edellyttäisi muodonmuutosta ohjaavien geenien mittavaa muutosta. Tällaisten monimutkaisen anatomisen ja fysiologisen toimintakokonaisuuden synnyn mekanismi ja mahdolliset välimuodot ovat tuntemattomia. Liskolintua ei voi enää pitää välimuotona, sillä sen fossiileista on löydetty lintujen keuhkoille tyypilliset ilman täyttämät ontelot. Liskolintujen sulat muistuttavat tarkalleen nykyisten lintujen sulkia. Mikäli kivettymä tulkitaan linnun edeltäjäksi, tulisi siinä olla sellaisia rakenteita, joita voitaisiin pitää sulkien esiasteina. Näin ei liskolintukivettymien kohdalla kuitenkaan ole asianlaita. Archaeopteryx on sukupuuttoon kuollut lintu.


Koivumittarit

Koivumittarien värimuuntelu on esimerkki evoluution toiminnasta käytännössä luonnonvalinnan seurauksena (suuntaava valinta). Laajalti levinneet kuvat on otettu kuolleista koivumittareista, koska eläviä ei ole saatu kuvattua. Koivumittarit eivät edes oleskele puun rungoilla, vaan lehvästössä ja ovat yöperhosia. Chigacon yliopiston biologian prof.Jerry Coyne pitää koivumittaria epäonnistuneena esimerkkinä evoluutiosta käytännössä. Parhaimmillaankin se on esimerkki mikroevoluutiosta.


Apinasta ihmiseksi

Henry Gee, Naturen luonnontiedetoimittaja, kirjoittaa v.1999 ilmestyneessä kirjassaan seuraavasti: "Eri fossiilien väliset ajanjaksot ovat niin suuria, että emme voi sanoa mitään ehdotonta niiden mahdollisesta yhteydestä toisiinsa esi-isyyden ja jälkeläisyyden kautta." Erilaisia näkemyksiä, luokituksia ja sukupuita on lähes yhtä paljon kuin tutkijoita. Jonathan Wells myöntää kirjassaan "Icons of evolution" (2000), että aitoja fossiileja on löydetty ja osa näistä on apinan ja osa ihmisen näköisiä. Ihmisen evoluution tutkimus pitää sisällään suuren määrän hämäriä fossiileja: Piltdownin ihminen, Nebraskan ihminen, Pekingin ja Jaavan ihminen jne. Hampaiden ja muun niukan aineiston avulla vedetyt johtopäätökset ovat käsittämättömän pitkälle meneviä. Ihmisapinoista ei löydy yhtä selvää evoluutiolinjaa ja lajien ominaisuudet ovat niissäkin mosaiikkimaisesti jakautuneita: esitetyt "välimuodot" sisältävät aina ominaisuuksia, jotka eivät sovi todelliselle välimuodolle.


Evoluutioajattelulla on seurauksensa

Darwinistinen evoluutioteoria on teoria siitä, miten luonto on saattanut luoda ilman yliluonnollisen Luojan apua. Evoluutio ei tarkoita Jumalan ohjaamaa asteittaista luomista. "Ihminen on tulos tarkoituksettomasta ja materialistisesta prosessista, jolla ei ollut häntä mielessään," kirjoitti Harvardin yliopiston arkkievolutionisti, paleontologi G.G.Simpson.

Ennen Charles Darwinin kirjan Lajien synty julkaisemista v.1859 kaikkein vakuuttavin todiste Jumalan olemassaolosta oli luonto. Mutta noin 150 vuotta Darwinin teoksen jälkeen luonnosta on tullut monelle vakuuttavin ja tavallisin perustelu Jumalan olemassa olemattomuudesta. Jos mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan kaiken luonnossa havaitsemamme monimuotoisuuden, niin mitään Jumalaa ei tarvita.


Evoluutioteorian yksi vaikutus on se, että ihminen asetetaan eläimeksi muiden eläinten joukkoon. Pahimmillaan tästä on seurauksena, että vetoamalla "luonnollisuuteen" voidaan sopivaa esimerkkiä käyttäen perustella melkein mitä tahansa: homoseksuaalisuus (apinat), raiskaus (lepakot), pedofilia (minkit), kannibalismi (krokotiilit) ja edellisessä avioliitossa syntyneiden lasten tappaminen (leijonat). Näin ollen luonnollisuuteen tai luonnottomuuteen vetoamisen arvo on käytännössä pyöreä nolla, kirjoittaa Markus Hirsilä keväällä 2005.




Näin Esko Syrjäläinen Länsi-Suomen Herännäislehdessä 2-2009

Jätin joitain kohtia pois, koko artikkeli on siis vapaasti luettavana lehden verkkonumerossa.

Pidän opettaja Syrjäläisen tavasta puhua asioista selkeästi ja kiihkottomasti.

Monenlaisia mietteitä tuo tietenkin herättää. Erityisen tärkeä on tuo idea katsoa, mitä koulujemme oppikirjoissa nykyään opetetaan tästä merkitävästä aiheesta.

vähän heikolta tuo oppikirjojen taso näyttää noiden opettaja Syrjäläisen antamien viitteiden perusteella!



En sen enempää ryhdy ruotimaan tätä ja toivon että noista ajatuksista on iloa ja hyötyä nettiruukkulaisille.

sen ehkä mainitsen, että Archaeopteryx, Jumalan lintu, ahtaa Syrjäläisen keskustelussa aika tärkeän mittarilukeman.

Tämä Solnhofenin kivien säilyttämä jumalallinen litografia on erityisen tärkeä keskustelussa.

Mielestäni Esko kirjoittaa virheellisesti

"Liskolinnun v.1860 löydettyjä fossiileja on perinteisesti pidetty liskon ja linnun välimuotona, koska niillä on sekä liskon ja linnun piirteitä."

biologian opettajan pitäisi toki tietää liskon ja dinosauruksen välinen ero - liskon jalat lähtevät ruumiista suoraan sivulle, dinosaurusten jalat ovat niiden ruumiin alla.

niinkuin linnuilla.

"Liskolintujen sulat muistuttavat tarkalleen nykyisten lintujen sulkia. Mikäli kivettymä tulkitaan linnun edeltäjäksi, tulisi siinä olla sellaisia rakenteita, joita voitaisiin pitää sulkien esiasteina."

no - ei liskolintu vaan dinolintu - mutta SULKA on eräs huikea luomisen ihme, jota kehitysoppi ei nykyisellään mitenkään pysty selittämään.



mutta tällaisen alustuksen pohjalta on mahdollista jatkaa rakentavaa keskustelua, syventyä todisteisiin ja katsoa, mitä niistä lapsillemme Suomessa opetetaan.

Ramia ja kumppaneita pyydän kuitenkin huomaamaan, että Esko Syrjäläinen ei näytä edustavan "nuoren maailman teoriaa" että maailma olisi luotu vuonna 4000 eKr. kuten piispa Ussher sen Raamatun sukutauluista 1600-luvulla laski.

pikemmin Esko katselee Jumalan kunniaa luonnossa avoimin silmin ja terveellä tavalla.

hänen huolensa on minustakin aiheellinen.

kysymys on, miten annettaisiin paras vastaus tähän koulujen opetuksen sisällön haasteeseen.

kreationismi on siihen täsmälleen väärä vastaus.




mutta, rakkaat ystävät, tällaisen lauseen Timo Laato Eskon kirjoituksen johdantoon onnistui väsäämään

"Herännäislehti on pyytänyt muutamia asiantuntijoita valottamaan evoluutioteorian ongelmia, puutteellisuuksia tai suoranaisia virheitä."

hmmm...

kas kun ei hän pyytänyt valottamaan evoluutioteorian hyviä ja merkittäviä puolia!

totuuden nimessä se olisi ollut kyllä paikallaan!