Jumalan pelko

Arkkienkeli Mikael lyö Saatanan. Scipione Tadolini, 1865.
Marmoriveistos, Gasson Hall, Boston College.

Josef Fritzlin tapaus, mutta myös monet muut, pistää joskus miettimään taivaallista oikeudenkäyntiä.

mutta jos olen Raamatun sisältämän sanoman oikein ymmärtänyt, viimeinen tuomio on tuomituille äärimmäinen paikka, jota ei voi enää pahentaa

armahdetuille taivas on äärimmäinen paikka jota ei voi parantaa

joskus toki puhutaan "että saisi kirkkaamman kruunun" ja Daniel kertoo niistä, jotka monia vanhurskauteen saattavat ja loistavat kuin tähdet taivaalla.

ja Jeesus sanoo, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi

joten ehkä kolmas ja neljäs ja seitsemäs paratiisi kertovat vaihtelusta

vaan tulinen järvi on tarkoitettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen

ei yhdellekään ihmiselle


inhimillisesti oman oikeustajumme mukaan mittaisimme erilaisia tuomioita myös iankaikkisuuteen.

sanoisimme "tuo mies tai nainen on tehnyt sellaisia pahoja tekoja, että hän ansaitsee todella kovan rangaistuksen Jumalalta.

sen sijaan tuo ihminen on elänyt elämänsä kunnollisesti eikä ole koskaan tehnyt tarkoituksellisesti pahaa kärpäsellekään. hänen ainoa vikansa on, ettei hän usko Jeesukseen."

Jeesuksen sanat "heittäkää ulos pimeyteen, siellä on itku ja hammasten kiristys" ei tietenkään rajoitu vain niihin, jotka ovat kuulleet mutta eivät usko, vaan myös moniin jotka Jeesuksen seurassa luulevat kulkevansa.

siis tuomiomittari kuten maallisessa oikeudenkäynnissä Itävallassa tai Suomessa.

näyttäisi kuitenkin siltä, että mitään tuomiomittaria ei ole.

iankaikkinen ero Jumalasta on niin hirveä asia, että sille ei ole mitään mittaria.



sen sijaan autuaiden osa näyttäisi vaihtelevan, ellen ihan väärin ymmärrä - mikä sekin on mahdollista.

on kirkkaampia kruunuja, on kirkaampia tähtiä, on oikealla ja vasemmalla puolella istujia penkkijärjestyksessä, jonka Isä Jumala määrää Poikansa bileihin.


Josefin äärimmäisen synkän kertomuksen otin esiin siitä syystä, että voimme oppia sen kautta jotain pahan olemuksesta.

tarkoitus ei ole kauhistella, että voi miten hirveä isä.

vaan miettiä, mistä tässä on kysymys. miten elämän arvot voivat mennä näin häijysti pieleen?

vaikka kyse olisi henkisestä sairaudestakin, on sillä omat pilarinsa, ei se ole vain mieletöntä sekoilua.

Josef on ilmeisesti varsin älykäs ja etevä kaveri - toteuttamaan myös salaisia himojaan, jotka useimmat ihmiset painavat piiloon.

niin.

samanlaisia viettejä kun taitaa piillä aika monen isän sydämessä.

paljon on kuulemma Josef saanut myös ymmärtävää postia naishenkilöiltä.



muistan näissä yhteyksissä tuon käynnin Vainojen museossa, Jad Vashemissa, Jerusalemissa monta vuotta sitten.

ryhmänjohtaja otti aikalailla kierroksia, kun sanoin, että mitä täällä näemme, asuu omassa sydämessämme.

tarkoitukseni ei ole näin natseista tai Josefista sanoessani syyllistää meitä aiheettomasti tyyliin "olemme kaikki syyllisiä Kolmannen valtakunnan rikoksiin" tai "olemme kaikki isät kuin Josef Fritzl".

sehän olisi aivan järjetöntä.

mielessäni on "potentiaalinen pahanteko" eli ne mahdollisuudet, jotka meissä asuvat Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin.

ne ovat rajattomat.

kykenemme kukin äärimmäiseen, suorastaan saatanalliseen pahantekoon toisia ihmisiä kohtaan.

Jumala on sen vapauden meille antanut.



Pyhä Jumala ei estänyt Josefia rakentamasta tuota kellaria.

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä, ei estänyt Elizabethia astumasta nuo kohtalokkaat askeleet tuonne kellariin 1984.

Pyhä Jumala ei estänyt yli 3000 raiskausta, kuten niitä on nyt oikeudessa laskettu.

Pyhä Jumala on ilmoittanut käskynsä, "Älä tee huorin" "Älä tapa"

Jeesus Kristus on oikein tarkentanut pyhän Jumalan tahdon

"rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"

vähät me siitä piittaamme.

ja pyhä Jumala sallii meidän langeta syntiin ja tehdä hirveitä asioita toisillemme.

jotkut tekevät, kulkevat oikein pahuuden syövereihin ja nauttivat siitä.


jos pyhä Jumala estää pahan, se on Hänen armoaan.

usein - näemme varmaan tämän vasta siellä perillä - nämä hillitsemiset ja estämiset ovat esirukousten lapsia.

joku on hartaasti rukoillut poikansa tai tyttärensä puolesta, ja hyvyyden voimat vahvistuvat.

mutta jotkut Saatana saa niellä.

jos näin ei olisi, koko ihmiskunta olisi toisenlainen ja koko ihmisen asema Jumalan edessä olisi toinen.

siellä sitten yksi ja toinen näsäviisas sanoisi Jumalalle "minä kyllä tapoin, miksi et estänyt minua?"

siis Jumala lieventäisi sitä vapautta - ja sen mukana ihmisenä olemisen vastuuta - jonka Hän on meille käsittämättömässä viisaudessaan antanut.

mutta koska potentiaali on niin suuri, Hän on antanut hyvän hallituksen, esivallan, tuomarit, lakimiehet, poliisivoimat, armeijankin pitämään yllä järjestystä ja panemaan suitset ihmisen äärimmäisen kekseliään ja inhottavan pahuuden hillitsemiseksi.

ei esivalta turhaan miekkaa kanna.



pyhä Jumala on myös selkeästi ilmoittanut ihmiselle, että Hän pitää ihmistä vastuullisena tämän omista teoista.

toisin sanoen, kun teemme pahaa, se ei ole Jumalan syy.

Hän on ottanut sen verran etäisyyttä, että saamme itse päättää.

no, mites tämän ratkaisun kanssa kävi?

huonosti.

Adamilla ja Eevalla oli vain yksi kielto. Kaikki nakuilu oli sallittua, he olivat rakastavaiset jotka sopivat toisilleen mitä ihanimmalla häämatkalla

oli vain yksi kielto.

tosi huonosti kävi!


näsäviisaina sanomme "miksi sallit käärmeen kuiskeet, pistit tuon yhden kiellon"

mutta toki ymmärrämme, että tällaiseksi Jumala on luonut ihmisen.

valmiiksi suorastaan saatanalliseen pahantekoon.

jotkut ottavat siitä vapaudesta pahaan itselleen täyden hyödyn

ja joutuvat tulijärveen, joka on valmistettu Perkeleelle ja hänen enekeleilleen.

ei yhtäkään ihmistä sinne ole tarkoitettu

mutta yksi ja toinen sinne heitetään kun Herran Jeesuksen silmät leimuavat niin, ettei niitä kukaan kestä katsoa.

Ken Jumalan tuomion torjua voi,
se läheltä löytää ja kaukaa.
Kun Jeesuksen tullessa pasuuna soi,
niin kuinka sen kestänen, raukka?
Mua syntistä armahda, Herra!

Kun taivasta katson, niin huomata saan:
on syntini kirjattu sinne,
ne vaikkakin tehty on kätköissä maan.
Voi minnekä pakenen, minne?
Mua syntistä armahda, Herra!

Vain itseeni tuijotan päivät ja yöt,
saan syntini palkkaa jo kantaa.
Vaan turhaan nyt, ihminen, rintaasi lyöt:
ken kuolleelle elämän antaa!
Mua syntistä armahda, Herra!

Siis murra jo kivinen sydämeni,
oi Jeesus, ja luo sydän uusi.
Se vahvista, pyhitä itsellesi,
vie kanssasi kilvoitteluusi.
Mua syntistä armahda, Herra!

Kun ristisi uhrissa elämän saan
ja Henkesi suot sydämeeni,
niin rauhan tuot tuntooni ahdistavaan,
jo kuivuvat pois kyyneleeni.
Mua syntistä armahda, Herra!

Oi Jeesus, on veresi ristilläsi
jo virrannut autuudekseni.
Tee minulle kalliiksi kuolemasi,
tuo lohdutus sydämelleni.
Mua syntistä armahda, Herra!

Virsi 159
Olof Kolmodin 1734.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937, 1984.



monia naurattavat tuollaiset virret, mekö pelkäisimme Jumalaa!

eihän Jumala mahda mitään piitata teoistamme, heikot sorkuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa.

vaan kun ei porskuta, sorry vaan.

ensin kaatuvat läheiset, rakkaus sammuu, ilo katoaa elämästä, himot kasvavat raastavan suuriksi kantaen karmeaa hedelmää aina murhaan asti

sitten pasuuna soittaa loppusoiton

oi kuinka mukava olisi "maatua siihen mihin kaatuu"

vaan kun sitä armoa ei ole sallittu lakata olemasta.

"iankaikkisuus, mä pelkään pituuttasi"

Herran pelko on viisauden alku.

Jeesuskin sanoo

pelätkää häntä, joka tapettuansa voi heittää helvettiin.

kannattaisi pikkuisen pelätä.