Saatanallinen pahuus (2)

Josef Fritzl tuomittiin torstaina 19.3. 2009 Itävallassa käydyssä oikeudenkäynnissä elinkautiseen vankeuteen ja pakkohoitoon murhasta, laittomasta vapauden riistosta, insestistä, orjuuttamisesta ja yli 3000 raiskauksesta.

73-vuotias Fritzl kuljetettiin oikeussalista suoraan Sankt Pöltenin mielisairaiden vankilaan. Itävallan lakien mukaan hän saattaisi päästä vapaaksi 15 vuoden istumisen jälkeen, mutta yleisesti arvellaan, että Josef Fritzl ei koskaan enää pääse vapauteen.

Vankeutensa aluksi Fritz joutuu kuitenkin nyt uusiin poliisikuulusteluihin selvittämättömistä henkirikoksista.

Marraskuussa 1986 löydettiin Mondseejärveltä 17 vuotiaan Martina Poschin ruumis läheltä Fritzlin omistamaa vierastaloa. Martina muistuttaa ulkonäöltään Josefin seksiorjana pitämää omaa tytärtä, Elizabethia.

Kuulusteluissa käsitellään elokuussa 1966 murhatun 17 vuotiaan Anna Neumayerin tapausta ja tutkitaan Fritzlin yhteyksiä kesäkuussa 2006 kadonneeseen 16 vuotiaaseen Julia Kühreriin.

Elokuussa 2007 Itävallan ja Tshekin rajalta löytyi 20 vuotiaan ilotyttö Gabriele Superkovan ruumis. Fritzl oli murhan aikoihin lomailemassa alueella.

On mahdollista, ettei Fritzlillä ole mitään tekemistä näiden murhien kanssa.

Mutta keskustelunaihetta riittää viranomaisille ja Josefille St. Pöltenin vankilassa.

Josef ja Rosemarie Fritzl

Oikeudenkäynnissä oli alkuvaikeuksia, kun ei tahdottu löytää valamiehistöä. Halukkaita oli vähän jos ollenkaan.

Puolustuksesta huolehti Fritzlin asianajaja Rudolf Mayer.

Aluksi Josef tahtoi kiistää syytteet, sitten myöntää osan, mutta kiistää murhan (yks8i Elizabethin lapsista syntyi kellarissa ja kuoli, koska ei saanut hoitoa)

Oikeudenkäynti eteni kuitenkin yksinkertaisesti ja rauhallisen totuudellisesti.

Koko porukalle näytettiin 11 tuntia pitkä video, jossa Elizabeth tytär kertoo, mitä hänen isänsä teki hänelle ja lapsille.

Videon jälkeen Josef tunnusti kaiken ja oikeudenkäynti päättyi varsin nopeasti.

Valamiehet eivät kauaa pohtineet, puolustusasianajajakin piti tuomiota oikeana ja tuomari haki lakikirjasta mahdollisimman ankaran tuomion Itävallan rikosoikeudesta.



Vuonna 1981 Josef alkoi rakentaa Amstettenissa olevan talonsa kellariin 60 m2 kokoista tilaa. Siinä on kolme huonetta, pieni keittiö ja wc. Tilassa ei ole yhtään ikkunaa ja huoneet ovat äänieristettyjä.

Kellarin ovissa on sähkölukot, jotka voi avata vain koodilla.

Tilaan vie betoniseinässä oleva liukuovi, jonka lukossa on kaukosäädin. Säädin on piilotettuna Josefin työverstaan hyllyjen takana.

Elizabethin koti - ja vankila Amstettenissä

Kolme vuotta hän salaa tätä valmisteli ja vuonna 1984 isä houkutteli tyttärensä Elizabethin (s. 1967) tähän kellariin.

"Tyttären kirje" vanhemmilleen, jossa hän kertoo karanneensa kotoa ja liittyneensä johonkin kulttiin, ei herättänyt epäilyksiä viranomaistenkaan taholta.

Josef väitti, että hänen tyttärensä suostui vapaaehtoisesti sukupuolisuhteeseen, mutta Elizabeth on kertonut että isä kahlitsi hänet tavallisesti seinään eikä hänen kirkumisensa ja potkimisensa auttanut.

nyt annettu tuomio onkin ehdoton, että kyseessä oli raiskaus.

Elizabeth synnytti kellarissa seitsemän lasta ilman kenenkään apua ja ilman puhtaita steriilejä tiloja.

Kaksoispojista toinen alkoi mennä siniseksi, mutta isä ei suostunut lähettämään tätä hoitoon. Kun vastasyntynyt kuoli, Josef poltti ruumiin ja levitti lapsensa tuhkan puutarhaan.


Kuolemantapaus oli 1996 ja nyt Josef on tuomittu sen perusteella murhasta.

Tytär kertoi, että isä oli vain antanut jotain ensiapua ja sanonut "tapahtukoon lapselle mitä tapahtuu"

Kolme lasta ilmestyi vuosien mittaan Josefin ja hänen vaimonsa oven eteen ja mukana oli kirje, jossa Elizabeth pyysi isovanhempia hoitamaan heitä.

Naapurit kertovatkin, että Josef oli erinomainen isoisä ja piti hyvää huolta sekä vaimonsa synnyttämistä että Elizabethin lapsista.

Myös kellarissa kuihtuville kolmelle lapselleen, jotka eivät olleet eläessään nähneet aurinkoa tai kuuta, hän vei lahjoja ja koetti pitää heistä huolta.

Viranomaiset ihmettelivätkin, miten Elizabeth oli noissa oloissa pystynyt pitämään yllä melkein normaalia perhettä, hoitamaan lapsiaan.

Kun isä tuli rakastelemaan tyttärensä kanssa, lapset suljettiin toiseen huoneeseen.


Elokuussa 2008 Josefin ja Elizabethin vanhin tytär sairastui vakavasti. Tyttö oli elänyt kellarissa 19 vuotta koskaan sieltä lähtemättä.

Nyt isä suostui lähettämään tämän sairaalaan, jossa tämä jouduttiin laittamaan keinotekoiseen koomaan. Tyttö kärsi happivajauksesta ja munuaisongelmista. Hoidon avulla hänet saatiin kuntoutettua, mutta sairaalan henkilökunta alkoi ihmetellä asiaa ja hälyytti poliisin.

Elokuussa 2008 viranomaiset löysivät Elizabethin, joka oli siis ollut maanalaisessa vankilassaan 24 vuotta.



Maaliskuussa 2009 iä Josef tuomittiin elinikäiseen vankilaan, josta hänet todennäköisesti siirretään hautausmaahan lepäämään ja odottamaan kaikkien muiden ihmisten kanssa viimeistä tuomiota.


Kun perhe tuotiin kellarista hoitoon, viranomaiset nopeasti rakensivat heille suuresta rahtauslaatikosta oman pienen ahtaan huoneen, johon he saivat palata, kun vapaus ulkona alkoi ahdistaa.

Lehdistö alkoi kertoa, kuinka lapset ihmettelivät kuuta yötaivaalla, siristelivät auringossa ja ihmettelivät hajuja, joita luonto on täynnään.

Taiteilijan kuva 42 vuotiaasta Elizabethista vapautuksen aikoihin 2008

Elizabethille ja hänen lapsilleen on annettu uudet nimet ja uusi identiteetti ja he asuvat muualla. Lehdistöä on pyydetty etteivät etsisi heitä käsiinsä vaan antaisivat normaalille elämälle mahdollisuuden.

Kerrotaan että kaksi nuorempaa kerllarin lasta tahtoisivat mennä kouluun.

Ainoa kerta, kun isä Josef osoitti katumuksen merkkejä oli juuri ennen tuomionsa julistamista

"olen sydämeni pohjasta pahoillani siitä, mitä olen tehnyt. Valitettavasti en pysty enää mitään siitä muuttamaan"

ilmeisesti Elizabeth oli mukana oikeussalissa, mutta salaa.


Mitä tähän sanomme?

Josef Fritzlin tapausta pidetään modernin Itävallan oikeushistorian pahimpiin kuuluvana rikoksena.