Lutherin kirje 1.8. 1521 ja Emil Anton

Luther Wormsin valtiopäivillä huhtikuussa 1521. Anton von Werner (1843-1915)

Suomalaisen katolisen kristityn, Emil Antonin hienot ja ajatuksia herättävät apologia-sivut Internetissä sisältävät myös Martti Lutheria ja luterilaisuutta koskevaa tekstiä. Johtoajatuksena niissä on paavi Leo X bulla. Tarkastelen tässä tekstissäni erästä yksityiskohtaa Lutherin arvioinnista, 1.8. 1521 Filip Melanchtonille lähetettyä kirjettä.

Emil kirjoittaa näin railakkaasti sivullaan:

Yksi reformaation moottoreista oli Lutherin vakuuttuminen siitä, että ihminen vanhurskautetaan uskosta ja armosta eikä hänen omien tekojensa ansiosta. Tämä on raamatullinen totuus: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8) Luther vei käsityksensä kuitenkin liian pitkälle. Hän kirjoitti: ”Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä.” (Kirje 1.8.1521)

Olisi ehkä hyödyksi verrata tätä Raamatun sanoihin: ”Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?” (Room. 6:1–2) ”Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.” (Hep. 10:26–27)

Ensin siis ankara syytös, että Luther kehottaa tekemään paljon syntiä, jotta armo tulisi sitä suuremmaksi. Tämän emävalheen jälkeen sitten viattomasti kehotus katsoa Raamatun valossa, onko tällainen opetus totta!

Emil Antonin teksti jatkuu sitten viitaten Lutherin sola fiden kaatumiseen Jaakobin kirjeeseen, josta Luther pääsee epäraamatullisuutensa avulla moittien Jaakobin kirjettä ja hän riepottelee myös Ilmestyskirjaa. Paavilaisia vastaan Luther kirjoittaa ylpeästi ja sitten varsin tuhoistasti juutalaisista. Onneton tyyppi, siis, ja kuinka moiselta taustalta voisi nousta mitään kunnollista kristillisyyttä.

Emil toivookin yhdessä katolisen kirkon pyhän isän kanssa

Rukoilkaamme, että luterilaiset, jotka rakastavat Herran sanaa ja jotka ovat kaikesta huolimatta säilyttäneet suuren osan apostolisesta ja Jumalan ilmoittamasta pyhästä uskosta, löytäisivät pian tiensä Kristuksen kirkon täyteen ykseyteen. Suomessa ekumenia luterilaisten ja katolilaisten välillä on poikkeuksellisen kehittynyttä ja suotuisaa ykseyden kehittämiselle - parantakoon Herra kiireesti menneisyyden haavat ja johtakoon hän kaikki lapsensa yhteen laumaan.


suo anteeksi, Emil Anton, mutta kuulen tässä perusteettomassa ja valhepropagandalta vaikuttavassa tekstissäsi wihtahousun äänen, joka on valehtelija ja murhaaja.

vuosi 1521

Keski-Eurooppaa hallitsee Pyhä Saksalais-roomalainen valtakunta ja sen mahtava keisari Kaarle V.

Heinäkuun 15, 1520, inkvisition suorittamien Lutherin kirjojen tutkimisen jälkeen paavi Leo X (Giovanni de' Medici. 1475-1521) vaatii entistä augustinolaismunkin luopumaan harhaopeistaan.

Joulukuussa 1520 Luther polttaa paavin kirkonkirouksen sisältävän kirjeen. Tammikuun 3, 1521, paavi julistaa Martti Lutherin pannaan.

Paavi Leo X. Rafael (1518) Uffizi Firenze

Luther on nyt käytännössä henkipatto. Hänen murhaamisensa ei olisi valtakunnan oikeudessa iso juttu.

Saksin vaaliruhtinas Frederik Viisas suojelee Lutheria myös kohtalokkaina vuosina 1520-21.

Luther Wormsissa

Kun keisari Kaarle V vaatii Lutheria tulemaan puolustamaan kirjoituksiaan Wormsin valtiopäiville huhtikuussa 1521, mahtava Frederik antaa hänelle suojelukirjeen.

"Jos minua ei vakuuteta Kirjoituksilla ja järjellä että olen väärässä - sillä en usko paavin ja kirkolliskousten auktoriteettiin koska ne ovat keskenään ristiriitaisia - omatuntoni on sidoksissa Jumalan Sanaan. En voi enkä tahdo perua mitään omaatuntoani vastaan. Se ei olisi oikein eikä turvallista. Näin auttakoon minua Jumala. Aamen"

(sanat "tässä seison enkä muuta voi" eivät taida olla Lutherilta)

Lähdettyään valtiopäiväsalista Luther sanoi "tämä on loppuni"

Kotimatkalle Witenbergiin Luther lähti 25.4. ja vaaliruhtinaan miehet "ryöstivät" hänet vaunuistaan ja veivät hänet salaa turvaan Wartburgin linnaan.

Luther tuodaan Eisenachin lähellä sijaitsevan Wartburgin linnaan toukokuun 4. 1521 ja hän saa olla siellä 1521-1522. Valenimenä hänellä on junkkeri Jörg.

Hän kasvatti hiuksensa ja parran muuttaakseen ulkonäköään. Itse vaaliruhtinas olisi ollut vaarassa, jos keisari Kaarle V olisi saanut tietää tämän suojelevan kirkonkirouksessa olevaa miestä.

Junkkeri Jörg Wartburgin linnassa kääntämässä Uutta testamenttia 1521

Wartburgin linnassa, sen turvallisessa suojassa, Luther taisteli hengellisesti Saatanan kanssa ja kertoo myöhemmin "heitin Saatanaa mustepullolla"

tämä ei ole linnan Luther huoneessa vielä vuosisadan alussa näytettävä "tahra" jonka joku sinne lisäsi vaan Uusi testamentti.

11 viikon ajan Luther ahersi kääntäen kreikasta aikansa Saksaan kansankielisen Uuden testamentin.

Se julkaistiin Melanchtonin avulla 1522 ja sytytti uskonpuhdistuksen tulet läpi koko Euroopan.

Mikael Agricola opiskeli Lutherin Wittenbergissä ja sai sieltä ajatuksen, että Raamattu pitää olla kansan luettavissa.

Turussa Agricola sitten loi Suomen kirjakielen. Hän kirjoitti aapisen kansan lukutaidon luomiseksi. Agricola käänsi Uuden testamentin suomeksi ja se julkaistiin 1548.

Käytän usein Agricolan tekstiä myös nettiruukkuun kirjoittaessani, se on väkevää alkuperäistä suomenkieltä uskonpuhdistuksen ajoilta.


Kirje

Luther kirjoitti hyvälle ystävälleen Filip Melankhtonille Wartburgin linnasta kirjeen 1.8.1521 johon Emil Anton sivullaan viittaa.

Kirje on luetteloitu numerolla 99.1 ja julkaistu mm. teoksessa

Dr. Martin Luther's Saemmtliche Schriften.
Dr. Johannes Georg Walch, Ed.
(St. Louis: Concordia Publishing House, N.D.), Vol. 15, cols. 2585-2590.

Kirje käsittelee monia asioita aivan uskonpuhdistuksen alkuajoilta, joita pannaan ja valtakunnan kiroukseen julistettu Luther miettii.

englantilainen tarkka käännös on:

13. If you are a preacher of mercy, do not preach an imaginary but the true mercy. If the mercy is true, you must therefore bear the true, not an imaginary sin. God does not save those who are only imaginary sinners. Be a sinner, and let your sins be strong, but let your trust in Christ be stronger, and rejoice in Christ who is the victor over sin, death, and the world. We will commit sins while we are here, for this life is not a place where justice resides. We, however, says Peter (2. Peter 3:13) are looking forward to a new heaven and a new earth where justice will reign. It suffices that through God's glory we have recognized the Lamb who takes away the sin of the world. No sin can separate us from Him, even if we were to kill or commit adultery thousands of times each day. Do you think such an exalted Lamb paid merely a small price with a meager sacrifice for our sins? Pray hard for you are quite a sinner.

On the day of the Feast of St. Peter the Apostle, 1521


kääntäisin tuon vapaasti näin:

Jos saarnaat armoa, älä saarnaa kuviteltua vaan todellista armoa. Jos armo on todellista, sinun täytyy kantaa todellinen, ei kuviteltu, synti. Jumala ei pelasta niitä, jotka ovat kuviteltuja syntisiä. Ole syntinen ja anna syntiesi olla väkeviä, mutta anna luottamuksesi Kristukseen olla vielä väkevämpi ja iloitse Kristuksessa joka on voitto synnistä, kuolemasta ja maailmasta.

Me teemme syntiä, kun elämme täällä, sillä tämä ei ole maailma, jossa vanhurskaus asuu. Pietari sanoo (2 Piet 3:13) että odotamme uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu.

Riittää, että Jumalan kirkkaudessa tunnistamme Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin. Mikään synti ei voi erottaa meitä Hänestä, vaikka murhaisimme tai huoraisimme tuhat kertaa joka päivä. Luuletko, että niin ylhäinen Karitsa maksoi vain pikkurahan ja mitättömän uhrin syntiemme edestä.

Rukoile hartaasti sillä olet melkoinen syntinen.

Apostoli Pietarin juhlapyhänä 1521


Kirjeen kohdan 13. todellinen merkitys

Lutherin kirje Melanchtonille 1.8. 1521 on vahvasti esillä Emilin kirjoituksessa juuri tuossa mielessä, että hän kannustaa synnin tekemiseen.

todellisuudessa tässä kirjeen kohdassa on kyse yliherkän omantunnon hoitamisesta

omatunto voi näet olla yliherkkä

silloin todennäköisesti ihminen on muutenkin henkisesti hyvin tiukoilla ja ahdistunut

nämä kulkevat käsi kädessä, jatkuva nimetön syyllisyydentunne ja ahdistus ja olemisen sietämätön paino.

Luther kävi tuon helvetin itse läpi, en tiedä kuinka ankarasti sinä olet itseäsi ruoskinut työhön ja palveluun ja kuinka ahkerasti paastonnut ja kieltäytynyt tämän maailman hyvästä miellyttääksesi Jumalaasi.

tervehdyttävä sanoma Lutherille oli, että tässä meidän kristillisyydessämme ei ole lainkaan kyse kuvitellusta synnistä ja kuvitellusta armosta vaan todellisesta synnistä ja todellisesta armosta.


Tämä kohta on hyvin tärkeä ajateltaessa synnin tunnustamista

Luther oli "esimerkillinen esikoislestadiolainen"

"Luostariin mentyään nuori Martti omistautui täysin luostarielämälle. Hän pyrki tekemään hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja palveli toisia rukoillen heidän sielujensa puolesta.

Rauha Jumalan kanssa osoittautui hänelle kuitenkin vaikeaksi saavuttaa.

Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti.

Luostarissa hän luki myös paljon Raamattua."
(wikipedia)

samoin essut ovat vetäytyneet pahasta maailmasta hengelliseen ja henkiseen ja käytännölliseen luostariin

siellä tehdään niitä hyviä töitä, joita tämä kristillisyys edellyttää, ja koetetaan pysyä erossa niistä teoista, jotka eivät tähän kristillisyyteen kuulu.

ahkerasti rukoillaan oman ja toisten veljien ja sisarten sielujen puolesta.

itsensä piiskaaminen ja ankara paastoaminen eivät ehkä ole muodissa.

Luther ripittäytyi jatkuvasti.

aivan jatkuvasti hän tajusi synnillisiä ajatuksia ja ymmärsi synnillisiä tekoja ja Jeesus ja Jumala ja Pyhä Henki ahdistivat häntä suunnattomasti.

mielenterveyden rajoille asti - Nuori Luther on Eriksonin yritys psykoanalyysin avulla ymmärtää miehen loputonta uskonnollista ahdistusta.

Lutherin uskonnollisuus ja ripittäytyminen oli tuollaista nappikauppaa, aivan mitättömältä näyttäviä asioita ulkopuolisen taholta. Kaveri oli kaikin tavoin kunnon mies.

mutta kun omatunto oli niin arka että paha sana, epäpuhdas ajatus, väärä motiivi saada puutarhan salaattirivi mahdollisimman suoraksi, salattu ylpeys, nuo pienet liikahdukset, joista esikoisten saarnaajat niin hyvin osaavat puhua seuraväelle, pienet syrjähypyt, josta tämä kristillisyyden totuus alkaa kylmetä ja maailmanrakkaus hiipiä sisään.

Lutherin rippi-isä Staupnitz oli viisas ja koetti ohjata hätääntynyttä ripittäytyjää luottamaan Kristukseen. mutta turhaan.

Sitten leimahti evankeliumin valo!

oli synnit sitten pientä sielun näpertelyä ahtaassa munkin sellissä, tai vaikka hän murhaisi tuhat ja tekisi haureutta tuhannen kanssa joka päivä, Kristuksen uhri riittää.

Jeesus ei ole sovittanut näpertelyn syntejä ja antanut jotain pikkaraista uhria jonkun pahan epäpuhtaan ajatuksen tai pienen himon tähden.

Jumalan Karitsa ottaa pois maailman synnin.

Evankeliumi on niin kokonaisvaltainen, niin täydellinen, niin majesteettinen, että Luther oli pudota takamuksilleen.

ei hän ollut koskaan ymmärtänyt, mitä Pyhä Henki hänelle pitkän koulutusajan jälkeen Raamatun sanasta opetti.

tämä valo oli lähes sammuksissa koko keskiajan kirkossa Suomen saloja myöten.

evankeliumin puhdas kirkas ja ihana valo.

tästä on kysymys, Jumalan Karitsan uhriteon valtavuuden tajuamisesta

ei synnissä elämisestä armon varjossa!

mistään muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta Luther ei sen jälkeen tahtonut tietää

evankeliumin valtava voima löi läpi koko tuon ajan Euroopan ja Jumalan Sanan tuli syttyi Ruotsista ja Tanskasta Espanjaan, koko Läntiseen Eurooppaan.

paavia otti päähän.

vastauskonpuhdistus onnistui palauttamaan paavin vallan Espanjaan ja Ranskaan ja Italiaan muualla kamppailu oli kova ja johti 30 vuotiseen sotaan sitten.


Oikea rippi
tästä syystä olisi myös niin tärkeää että rippi saisi sille kuuluvan arvon ja vakavuuden esikoisten hengellisessä elämässä

silloin rippi-isä tai rippi-äiti voisi säikähtäneelle sielulle sanoa "tuo ei ole todellista syntiä ja syyllisyyttä, vaan sielullista ahdistusta ja syyllisyyden tunnetta, joka täytyy hoitaa kuntoon."

ja toiselle säikähtäneelle sielulle sanoa "todellakin olet syvälle langennut syntiin, tämä rikkomus on hyvin vakava asia, ja nyt annamme tämän rikoksesi Kristuksen rikokseksi. Hän maksakoon siitä vaaditun ankaran rangaistuksen puolestasi"

tämä vaatii aikaa, kuuntelemista, rukousta ja hiljentymistä ja ripittäytyvälle täytyy antaa tilaisuus koota itsensä, saada sanottua asiat, jotka on niin vaikea saada ääneen sanottua toiselle ihmiselle vaikka ne mielessä jyräävätkin ukkosen lailla.


Luther ihmisenä ja uskonpuhdistajana
mielestäni luterilaiseen kristillisyyteen kuuluu suorastaan inhorealistinen näkemys ihmisestä.

luterilaiset eivät jumaloi Lutheria, Laestadiusta tai Raattamaa. he ymmärtävät, että kaikki ovat ihmisiä.

jopa juomaan ratkeava essu tai huoruuteen lankeava helluntaisaarnaaja tai homoja suosivat luterilainen pappi.

etenkin vanhempina vuosinaan Luther oli tosi ärtyisä ukkeli ja kirjoitti rumia juutalaisista ja paavista.

Emilin tapa katsella Lutheria lähtee toisenlaisesta, ei-luterilaisesta näkemyksestä jossa uskonnollinen johtaja on itse jotenkin edustuskelpoinen, osoittaa pyhyyttä.

"miten tuollainen oluen juoja kuin Luther voisi olla jonkin hyvän hengellisen liikkeen tai kirkon opettaja?"

luterilainen linja ihmisestä on Paavali-Augustinus-Luther.

katolinen linja ihmisestä on Pelagius, Augustinus - Trento - puoli-pelagiolaisuus