Mielestäni tämä biokemisti Pauli Ojalan kommentti 10.3. 2009 tuoreessa Kirkko ja Kaupunki lehdessä on kristillistä rakkautta totuuteen. Näin juuri tulisi asioista keskustella omalta taustalta mutta tosiasioita ja väitteitä kriittisesti tarkastellen.
Tämä ei suinkaan kumoa mitään eikä luo uusia teorioita, mutta kiinnittää huomiota opetuksen todella matalaan tasoon - jos tällaista soopaa tosiaan koulun biologian oppikirjoissa opetetaan. harmi ettei Pauli laittanut viittausta mistä oppikirjasta ja miltä sivulta viite on.
---
Onko ihminen 99-prosenttisesti simpanssi?
Biologian oppikirjat ovat uskotelleet koululaisille, että ihminen on simpanssin kanssa geneettisesti 99-prosenttisesti samanlainen. Tämä on pelkkä myytti.
Simpanssilla on eri määrä kromosomeja kuin ihmisellä. DNA-vertailussa noin neljäsosaa lajien geenisekvensseistä ei ole pystytty linjaamaan vierekkäin lainkaan. Tämä tarkoittaisi jo 25-prosenttisesti eroa, mutta jaksojen merkitys on turhennettu väitteellä ”moska-DNA:sta”. Ylipäänsä simpanssin perimä on jäsennelty käyttäen ihmisen referenssigenomia. Äskettäin havaittu pidempien geenijaksojen kopiolukujen vaihtelu tuo eroa lisää 1–8 prosenttia.
Luku 99 prosenttia perustui proteiineja koodaaviin eksoneihin, joita on vain 1 prosentti perimästä. (Jos tämä kuulostaa liian naurettavalta ollakseen totta, voin vakuuttaa, ettei kyse ole edes pahimmasta biologiankirjojen huijauksesta.) Näitä eksoneitakin liitetään proteiineihin eri kombinaatioissa ja tälle DNA:n silmukoinnillekin on tyypillistä rajanveto lajien välillä.
Ihminen ei ole päivitetty simpanssi, evoluutiotodisteissa kärryt vain kolisevat hevosen edellä. Tieteen nimissä rahvas on helposti huijattavissa, koska muualta ei oikeastaan enää maallikkoutta löydykään. Biologianopettajat ovat hyödyllisiä idiootteja, joita käsketään pysymään opetussuunnitelmassa.
Pauli Ojala
biokemisti
sain linkkejä, joissa koulujen biologian opetusta pohditaan. Laitan ne tähän tiedoksi ilman omia kommenttejani
http://www.nic.fi/~shn/
ilmeisesti Matti Kankaanniemen kokoama kirjasta
Valste et al.(1995) Biologia, WSOY, Porvoo 1995.
http://tjt2.tripod.com/
Tarkastelen tällä sivulla luokattoman lukion biologian oppikirjaa Elämä
(Juha Valste - Seija Airamo - Mervi Holopainen - Ilkka Koivisto - Teuvo Suominen - Pertti Viitanen. ISBN 951-0-21491-4. WSOY, 1997)
Kirja sisältää 2 kurssia: Kurssi 1 Toimiva eliömaailma ja Kurssi 2 Perinnöllisyys ja evoluutio.
Kurssi 2 alkaa sivulta 167. Aluksi kirjassa on luku Peritty tieto ja sen toteutus sivuilla 169 - 180. Aluksi selitetään DNA ja mainitaan muutaman kerran sana informaatio. Sivulla 175 selitetään eri RNAt (lähetti-, siirtäjä- ja ribosomi-RNA). Luvussa käsitellään myös polypeptidiketjuja ja proteiineja.
http://www.kp-art.fi/taustaa
Kimmo Pälikön kirjoja kehitysopista ja luomisesta
Ojala on oikeassa, mutta olennainen asia menee ohi. Jos alamme vertaamaan ihmisen, simpanssin, gorillan, hiiren, krokotiilin, lahnan ja meduusan geenistöä, niin ihmisen ja simpanssin ovat lähes identtiset.
VastaaPoistaEsim. sytokromi c-geenin kohdalla tuo olennainen asia tulee parhaiten esiin.
Sytokromi c-geeniä löytyy kaikilta elämänmuodoilta tällä planeetalla. Se sijaitsee mitokondrioissa ja on olennainen osa aineenvaihdunnassa käytettävissä reaktoissa kun hapesta otetaan energiaa. Sytokromi c:llä on myös ominaisuus joka tekee siitä mielenkiintoisen evoluution historiaa tutkittaessa. Sen sekvenssi voi vaihdella yllättävän paljon, mutta toiminta ja sytokromin kolmiulotteinen rakenne pysyvät samana. Bakteereilla voi olla todella erilaiset sytokromi c sekvenssit, mutta ne toimivat samalla tavalla. Ihmisen sytokromi c:tä on laitettu hiivan vastaavan tilalle. Se toimii hiivassa. Eli sen sekvensillä ei ole niin kriittistä merkitystä toiminnan kannalta. Noin kolmannes sen sadasta "kirjaimesta" ovat tarpeellisia. Sytokromi c:stä voisi olla olemassa tajuton määrä toimivia varitaatioita. Enemmän kuin maailmankaikkeudessa on atomeja. Käytännössä ei ole mitään syitä miksi meidän pitäisi olettaa, että jokaisella lajilla olisi erilainen sytokromi c geeni. Yksi ja sama sytokromi, tai erittäin pienin muutoksin, se toimisi kaikilla organismeilla.
Tässä kohtaa evoluutio tulee olennaiseksi. Tuskin yllätyt jos kuulet, että ihmisen ja simpanssin sytokromi c geenillä on enemmän yhtäläisyyksiä sekvenssissään kuin ihmisen ja hiivan sytokromi c:llä. Tai ihmisen ja lahnan. Tai ihmisen ja krokotiilin. Itseasiassa ihmisellä ja simpanssilla on täysin identtinen sytokromi c geeni. Kuitenkin, havaitsemme etteivät kaikki sytokromi c:t luonnossa ole identtisiä. Niissä on variaatiota. Variaatiosta voidaan muodostaa kaava. Ja tuo kaava osoittaa etteivät variaatiot ole satunnaisia. Ne voidaan selittää yhdellä mekanismilla. Ja se mekanismi on perinnöllisyys. Lajit ovat sukua toisilleen.
kirjoitat mielestäni hyvin asiallisesti Ojalan näkemyksiä arvostellen. Geeniperinnön vertailu on todellakin varsin monimutkainen ja laaja asia jossa pelkät yksinkertaiset tilastot eivät kerro koko asiaa.
VastaaPoistamutta Pauli kirjoittaa tavalla, joka tekee keskustelun mahdolliseksi. Monien amerikkalaisten kreationistien kanssa on hyvin vaikea löytää tietä heidän näkemyksensä edellyttämien perustavien raamatullisten väännösten ohi.
Eiköpä tuossa sukulaisuussuhteiden määrittelyssä pidä verrata sitä, mitä on merkityksellistä varrata.
VastaaPoista