Pyhistä ja pahoista

lienen pienen selvityksen velkaa...

osaan kuvitella, että jossain päin joku esikoisuutta tunteva naureskelee partaansa (ei siis itse kuulu joukkoon) -- ensin se mikko kirjoittaa seillä Jeesuksen viinin juomisesta, sitten ne pohtii siellä homoseksuaalisuutta (... eikös vaan mukavasti ennakoitu täällä Suomen kirkon päälle nyt käyvää ruskeaa tsunamia...) ja nyt se kirjoittaa jostain katolisesta pyhimyksestä...

he eivät ymmärrä, että alustaja arvostaa esikoisia, heidän arvostelukykyään ja tahtoo jakaa heille parasta, mitä on!

protestanttina me protestoimme Tunnustuskirjoissa pyhien palvontaa vastaan.

sen tähden luterilainen kristitty lukee kertomusta menneiden aikojen pyhistä hieman toisella tavoin kuin ortodoksi tai katolinen.

näiden suurten kirkkojen lapset ymmärtävät sen suunnattoman hengellisen perinnön ja arvon, joka kirkon pyhien elämässä ja opetuksessa on meille annettu.

mutta heidän kirkoissaan on mukana ajatus, että koska Jumalalle kaikki elävät, edesmenneet pyhät ovat siellä rukoilemassa täällä kilvoittelevan kirkon puolesta - ja heille osoitetaan myös rukouksia .... joiden pitäisi teologisesti olla "rukoile puolestani"

me kun katsomme oikeudeksemme puhua suoraan Herran Jeesuksen kanssa - ja emme ehkä aina ymmärrä, millaisen kuninkaiden Kuninkaan kanssa olemme tekemisissä.

pidämme jotenkin pahana sitä, että Hänen sijastaan huudettaisiin avuksi pyhää Joakimia tai mainittaisiin pyhän Martti Toursilaisen nimi tai pyhän Birgitan muistoon vedottaisiin...

samalla kun näin uskoa on puhdistettu pyhimyksistä, on heitetty lapsi pesuveden mukana - ei ole osattu lukea oikealla tavalla kirkon historian suurista miehistä ja naisista, heidän kilvoituksestaan ja esimerkistään.

Martti Lutherille - joka Martti Toursilaiselta sai nimensä - nämä olivat hyvin tuttuja ja uskonpuhdistuksen ajan isät vetosivat kirkkoisien kirjoituksiin, etenkin Augustinukseen

olihan Luther augustinolainen munkki kun syntyi uudesti Hengestä evankeliumin sanan koskettaessa ahdistettua sydäntä!


Saatana muistaa toki hyvin tuon h;n Martti Toursilaisen, jota ei onnistunut sitten mitenkään hämäämään.

tästä syystä varmaan useimmat nettiruukun lukijat jättävät lukematta Martista... se on hengellisesti vaarallista ja erittäin ravitsevaa rukiista hengellistä ruokaa joka koskettaa niin monia eri asioita omalla ainutlaatuisella tavallaan.

ei lueta, ja näin Saatana saa rauhassa jatkaa valheidensa punomista.

voihan hän kuiskata "katolista hapatusta" tai muuta sellaista, johon tyssää yrityskin lukea

tai sitten "viisastelua" vaikka missä apostolinen voima Apostolien tekojen ja Paavalin kirjeiden jälkeen on selvemmin näkyvissä?


Martin kertomus - ja Sulpiciuksen persoona - ovat kuin esikoislestadiolaisille kirjoitettua hengellistä lääkettä.

tuon kun lukee ajatuksella ja rukouksin että Pyhä Henki näyttäisi totuuden, niin silmät aukeavat näkemään, millaisiin köysiin Saatana on monen essun sitonut hurskauden nimissä.

se on järkyttävän väkevää dynamiittia omalle vanhurskaudelle ja väärälle luottamukselle ihmisiin ja näihin perkeellisiin lumouksiin, jotka tätä herätysliikettä vaivaavat.

joten älä lue!

säilytä sielunrauhasi ja anna pyhän Martin levätä haudassaa Toursin katedraalissa.



annan tuolla omilla kommenteillani esimerkkiä siitä, miten tätä tekstiä luterilainen voi lukea ja rikastua siitä hengellisesti katolisten ja ortodoksisten veljien ja sisarten kanssa, joille tämä syvällisyys ja hengellisen elämän rikkaus on lapsesta asti tuttua.

osallistumatta silti väärällä tavalla pyhien palvontaan, luterilainen voi kunnioittaa Jumalan pyhiä miehiä ja naisia.

ja ihmeellisesti pyhän Raamatun sanat vahvistavat ja ohjaavat tällaisella pyhiinvaelluksella, vieden milloin Saragossaan ja milloin Trieriin ja milloin Kiirunaan...

mutta muistaaksemme myös uskonpuhdistuksen aikana Saatanan kirkolle aiheuttamaa vahinkoa ja varoaksemme sitä, laitan hieman Augsburgin tunnustusta, jossa pyhien kunnioittaminen ja heiltä oppiminen mainitaan ja tehdään tarkka ero pyhien palvonnan suhteen.



AUGSBURGIN TUNNUSTUS
Uskontunnustus
joka luovutettiin voittamattomalle Keisarille Kaarle V:lle, Caesar Augustukselle, Augsburgin valtiopäivillä

vuonna MDXXX

Psalmi 119:46

Minä puhuin sinun todistuksistasi kuningasten edessä enkä joutunut hämmennyksen valtaan.

Kirjoittanut: MikkoL, 28.10.2010 16:49

[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]

XXI Pyhien palvonta

Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan.

Niinpä keisari voi ottaa Daavidin esikuvakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen turkkilaiset pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita.

Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua, (1 Tim. 2:5) sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi.

Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme.

Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: "Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne." (1 Joh. 2:1).


Näin siis Augsburgin tunnustus tästä tuohon aikaan hyvin tärkeästä ja isosta asiasta - olivathan kirkon täynnä pyhien patsaita ja maalauksia ja ihmiset heitä avukseen huusivat, mitä mihinkin huoleen ja vaivaan.

"Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan."

tämä on siis protestanttien, luterilaisten ja kalvinistien, asenne kirkon pyhiin.

näin myös Raamattu meitä kehottaa muistamaan heidän vaellustaan.

ja näin oman elämänkokemuksemme rinnalle saamma Kristuksen kirkon pyhien kilvoituksen pitkän vaelluksen ja kokemuksen, josta on niin suunnattomasti oppimista.

emme kuitenkaan tahdo heitä avuksemme huutaa.



emme myöskään, edes kuolinvuoteellamme, tahdo panna turvaamme kolmen kyynärän jumaliin, ihmisiin - olivatpa kuinka hurskaita ja pyhiä ja Pyhän Hengen täyttämiä herätysliikkeen saarnaajia ja vanhimpia.

vaan vain siihen yhteen

josta pyhä Martti jatkuvasti puhui ja jonka kanssa hän yötä päivää rukouksissa keskusteli

Jeesus Kristus