Uskon saarna ja parannuksen saarna

Helsingissä lauantaina 25-9- 2010 kuultu saarna Tuhlaajapoika vertauksesta oli esikoislestadiolaista parannuksen saarnaa. Viikonvaihteessa kuultiin varmaankin monella muulla rukoushuoneella "parannuksen saarnaa", lain ja evankeliumin sanaa.

Juhani Raattamaa teki 1875 Kittilässä käydyissä keskusteluissa erotuksen "uskon saarnan" ja "parannuksen saarnan" välille.

Voin vain ihmetellä tämän kansanmiehen hengellistä syvällisyyttä ja tarkkanäköisyyttä tässä asiassa, saarnan sisällön määrittelyssä tällä tavoin.

En todellakaan tiedä, onko Raattamaan tekemä erottelu jäänyt elämään lestadiolaisessa saarnaajien perinteessä. En ainakaan itse ole törmännyt missään muualla tähän jaotteluun kuin noissa keskusteluissa kolmen kyynärän jumalasta.

Koetan tässä hieman osaltani pohtia, mitä tuo ero uskon saarnan ja parannuksen saarnan välillä voisi merkitä.

Sanoihan Raattama että "uskon saarna" on tärkeämpi kuin "parannuksen saarna" - ja kuitenkin se on tainut jäädä taka-alalle ainakin näinä viimeisinä vuosina.


Uskon saarna kohdistuu Jeesukseen Kristukseen. Parhaimmillaan se on Jumalan Sanan saarnaa, jossa monella eri tavoin tuodaan esille sekä Jeesuksen omaa opetusta, omia tekoja että Herramme omaa julistusta.

Toisin sanoen, uskon saarna johtaa seuraväen tuntemaan Vapahtajan syvemmin ja paremmin, ja raamatullisena saarnana myös luo uskoa Herraan Jeesukseen ja Isään Jumalaan Pyhän Hengen elävöittäessä saarnatun sanan.


Parannuksen saarna kohdistuu kuulijoihin, ja johdattelee heitä tutkimaan omaa sielunsa tilaa, arvioimaan vaellustaan Jumalan pyhyyden edessä ja turvautumaan Herraan Jeesukseen uskossa.

Esimerkiksi Tuhlaajapoika vertaus voidaan ottaa esille kuulijoita ajatellen sillä tavoin, että seuraväki ymmärtää omanvanhurskauden harhan ja käsittää oman yrittämisensä ja vaelluksensa konkurssin, kuin Tuhlaajapoika siellä kaukana Isän kodista.

Saarnaaja voi sanoa, että näin tulee meidän tutkia sydäntämme, olemmeko kärsineet oman hurskautemme ja kelvollisuutemme menettämisen ja joutuneet Tuhlaajapojan tavoin huutamaan armoa ja apua Isältä.

näin seuraväki tutkii omaa hengellistä tilaansa saarnan valossa ja saa ymmärrystä omasta mahdottomuudestaan ja Jumalan armon suuruudesta.

parannuksen saarna voi Johannes Kastajan julistuksen tavoin kohdistua myös joihinkin tiettyihin tekosynteihin, lankeamisiin maailmallisuuteen, koreuteen tai muuhun sellaiseen, joka voi sammuttaa ja kylmentää elävän uskon.



minuun teki suuren vaikutuksen, kun ymmärsin että Juhani Raattamaa - lestadiolaisuuden johtaja rovastin kuoleman jälkeen 1861 - osasi tehdä tällaisen hienon erottelun. Ja vielä enemmän, että Raattamaa sanoin uskon saarnaa tärkeämmäksi kuin parannuksen saarnaa.

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut"

tämä on uskon saarnan syvällinen sisältö, jota Raamattu niin monin eri tavoin meille Jumalan luomille ihmisille tahtoo opettaa sekä luetun että julistetun sanan kautta, kaikilla lain käytöillä ja erityisesti Golgatan juurella ja pääsiäisaamun tyhjän haudan äärellä, Pyhän Hengen voimalla.

"tee parannus ja käänny" on usein Johannes Kastajan saarnaa ja saattaa jopa hämärtää Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin Golgatan keskimmäisellä ristillä, ellei saarnaaja ole tarkkana ja pidä runsaasti Kristuksen Sanaa esillä.



varmaan on oikeassa se, joka sanoo että uskon saarna ja parannuksen saarna kulkevat käsi kädessä.

tämä on totta.

jos ajattelemme esimerkiksi Stefanuksen julistusta Suuren neuvoston edessä - kuinka hän uskon saarnaa julistaa, kerraten Jumalan kansalle tärkeitä tapahtumia ja mitä Jeesukselle tapahtui - ja julistaen sitten parannusta näille Kristuksen vihollisille.

Raattamaan sanojen unohtumisen näen kuitenkin yhtenä syynä siihen, että ei ole elävää kiinnostusta Jumalan Sanaa kohtaan.

toki poikkeuksia on ja eri puolilta kuuluu viestejä raamattupiireistä, joissa Sanaa ilolla tutkitaan.

mutta noin keskimäärin.

koska tietoa Raamatusta ei pidetä tärkeänä, uskon sisällön syvenemistä ei katsota välttämättömäksi.

olennaista on parannuksen saarna, käytännön elämä jumalisesti tänä pimeänä aikana, käytännössä ohjeiden ja neuvojen todeksi eläminen synnit anteeksi saaneena, omatunto puhtaaksi pestynä ja seurakunnan hyvä todistus matkassa.

jos joku sen päälle tahtoo jotain Raamatusta vielä tietää, niin onhan se hyvä harrastus - ei ole muualla syntiä tekemässä silloin...

Virsi 371
Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.

Lahjoitat hengellemme virvoituksen
ja lupaat meille rauhan, lohdutuksen,
kun kiusattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.

Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.

Vaan miten sokeana nähdä voisi
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi,
mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?

Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
kunniaan minut, kruunun voittajan.

Vaan minä raukka pelkään kuolemaani,
en suostu ristiin, sinun antamaasi,
kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.

Ah ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.

Voimallas ryöstä saalis saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
se armon tuntemiseen minut vie.

Wilhelmi Malmivaara 1888.
Virsikirjaan 1938.