Haamul ei ole oikein tykännyt kirjoittaessani, että Jeesuksen vuorisaarna, vertaukset ja Isä meidän rukouskaan eivät ole varsinaisesti kristillisiä.
Oudoltahan tuo väite kuulostaakin - mikä nyt voisi olla kristillisempää kuin Jeesuksen itse opettama rukous?
Kuitenkin se on totta siinä mielessä, että pääsiäinen on se suuri vedenjakaja Uuden testamentin sisällä.
Varsinaisesti kristillistä on usko Kristukseen pääsiäisen jälkeen.
Usko Messiaaseen (Kristukseen) ennen pääsiäisen tapahtumia Jerusalemissa on juutalaisuutta.
Monet juutalaiset sanovatkin kauniisti, että Jeesus on suuri opettaja ja rabbi.
Homman sitten Paavali ja Silas pilas! Ja syntyi juutalaisuudesta jyrkästi eroava usko Kristukseen ilman liiton merkkiä, ympärileikkausta.
Tämä asia on tullut nyt Haamulia vastaan Askel lehden 4/2011 numerossa, jossa on räväkkä kirjoitus rovasti Matti J. Kuroselta "Jeesus kirstus" (otteita siitä on luettavissa keskustelujen puolella).
Kuronen kirjoittaa mainiolla helposti luettavalla tyylillään:
"Itseänikin hirvittää ajatus siitä, että Paavali onnistui teologiallaan ja seurakuntahallinnollaan tekemään sen, mihin väkivalta ei yltänyt: tuhoamaan Jeesus-liikkeen.
Suurta kertomusta sekoittamalla ja kierrättämällä hän sai muutettua teot sanoiksi ja liikkeen liikennesäännöiksi. Jeesus rakasti, mutta Paavali puhuu rakkaudesta kuin kumiseva vaski ja helisevä symbaali.
Jumalan aikamiespoika Pietari, jolle kaikesta hölmöilystä huolimatta annettiin Valtakunnan avaimet, joutui tilanteeseen, jossa hän ei tiennytkään enää sitä koodia, millä Paavali lukitsi hänen Jeesuksensa oppiensa kirstuun."
Matilla on tässä hukassa tuo vedenjakaja ja juutalaisen kansan tavoin hän katselee hommia yhtenä tapahtumien virtana.
Toisaalta on evankeliumien elämä Jeesuksen seurassa, narratiivi, kertomus, todelliset ihmiset ja todellinen rakkaus.
Toisaalta on apostoli Paavalin jäykkä opillisuus, uskon teoria, kristillisyyden perusteiden pohdinta Vanhan testamentin kirjoitusten valossa.
Ja niin "oppi" laittaa elävän Jeesuksen taas kirstuun, hautaan, ja ihmiset eroavat elämästä vieraantuneesta kirkosta.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.04.2011 18:06
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
suorastaan runollisesti rovasti Kuronen kirjoittaa:
"Emmauksen tiellä kokemus liittyi elämykseen.
Paavali joutui esittelemään ehtoollisoppia, mutta Jeesuksen seuraajat saivat kalaa niin verkoista kuin kädestäkin. Jeesus murtaa leipää, mutta me opetamme ruokatapoja. Me teemme miehissä oikeita oppeja ja teemme kirkostamme sisäsiistiä, mutta Magdalan Maria itskee ja sanoo: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, mihin hänet on pantu."
Toisaalta on elävä elämä Jeesuksen seurassa, elämykset, kokemukset, "Emmauksen tien likapyykki" Kurosen sanoin.
Toisaalta on kuiva ja kuollut opillinen pohdinta, teoreettinen ehtoollisen selittäminen, kuin toiset ovat kalassa.
Elämä ja oppi vastakkain.
Voisimme muistaa tässä myös nettiruukun menneitä keskusteluja "elävä Jeesus" ja "oppi" asiasta.
Samoin pohdinnoista uskosta, joka on käytännössä elämänohjeiden ja kristillisyyden neuvojen kuuliaista soveltamista käytäntöön juutalaiseen ja islamilaiseen tapaan.
Mistä tässä kristillisyydessä on oikein kyse?
Kurosen esittämä ajatus ei suinkaan ole uusi - tuoretta on ehkä tuo UT eksegeettien suosima ilmaus "Jeesus liike"
sillä tahdotaan kuvata tuota varhaista kristillisyyttä, joka ei vielä niin selvästi ollut juutalaisuudesta erkaantunut ja jossa "Jeesus tapahtuma" kyti.
Jeesus - Paavali ristiriita on juutalaisten oppineiden lisäksi esimerkiksi suuren saksalaisen kirkkohistorioitsija Adolf von Harnackin (1851-1930) hienosti ja oppineesti muotoilema.
Käytännön elämä, "sosiaalinen evankeliumi" ja Kristuksen esimerkin seuraaminen todellisuudessa on tärkeää, ja sille vierasta on "spekulatiivinen teologia" oli se sitten konservatiivista tai liberaalia.
Jeesuksen seuraaminen on elämää ihmiskunnan arjessa, ei teoriaa!
Totta on, että evankeliumien maailma on varsin erilainen kuin apostoli Paavalin kirjeiden maailma.
Apostoli Paavali ei ollut lukenut yhtään evankeliumia, sillä niitä ei vielä ollut kirjoitettu, kun hän 40-50 luvuilla kiersi julistamassa Kristusta Lähi-idässä, Anatoliassa, Kreikassa, Italiassa ja unelmoi Espanjaankin pääsystään.
Tämä on hassu pikku yksityiskohta, joka arvon rovastilta on unohtunut.
Apostoli Paavalin kirjeet edustavat vanhinta Uuden testamentin sanomaa ja hänen aidot kirjeensä on kirjoitettu mahdollisesti 20 tai 30 vuotta ennen evankeliumeja (niiden ajoittaminen on tosi hankalaa).
Evankeliumeihin on koottu ihmisten muistitietoa vaelluksesta Jeesus Nasaretilaisen seurassa.
Mitä, missä ja milloin Hän opetti
Miten Hän paransi sairaita ja riivattuja
Miten Hän teki väkeviä ihmeitä ja käveli järvelläkin.
Todenäköisesti suullista perimätietoa eri ryhmiltä varhaisesta Jeesus-liikkeestä, jota evankelistat ovat tavalla tai toisella saaneet tietoonsa ja meille tallentaneet.
Niistä piirtyy meille rikas ja monipuolinen kuva Jeesus Nasaretilaisesta ja Hänen kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.
Pastori Juha Molari on tutkinut Q-lähdettä ja asiasta on ollut nettiruukussa hieman puhetta.
Siinä ei ehkä Jerusalemin tapahtumia mainita ollenkaan - syystä tai toisesta. Arvelin. että olisiko se niin vanha että se olisi koottu jo ennen pääsiäistä 33 tai 34 jKr. Vaan toiset eivät ole niin varmoja, että mitään Q-lähdettä on olemassakaan.
Joka tapauksessa, evankeliumit antavat meille "esikristillisen" kuvan juutalaisesta rabbista, Israelin kansan Messiaasta, ja Hänen kärsimyksestään ja kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan Jerusalemissa.
Sen jälkeisistä tapahtumista on niissä hyvin vähän. Alkuperäinen Markus näyttää jäävän aivan kesken, päättyen naisten hämmennykseen ja pelkoon. (joku on sitten lisännyt yhteenvedon mitä sitten tapahtui)
Nyt tulemme sille vedenjakajalle.
Adolf von Harnack oli järkevä mies, kunnioitettu oppinut ja arvostetun Kaiser Wilhelm Gesellschaft perustavia hahmoja.
Hän oli Tübingenin koulun oppilaita, jossa Uuden testamentin tutkimus oli pantu jokseenkin uusiksi etsittäessä sitä historiallista Jeesusta.
von Harnack ei uskonut, että Uuden testamentin ihmekertomukset olisivat totta.
Ehkä Jeesus oli jonkun potilaan parantanut ihmeelliseltä tuntuvalla tavalla - se menisi arvostetun tiedemiehen järkeen ja maailmankuvaan. Kaikki muu Uuden testamentin ihmejuttu, riivaajat ym on primitiivisten alkuasukkaiden keksimää legendaa satua ja tarinaa.
Mitään ylösnousemusta ei oikeasti ole tapahtunut.
Eihän sellaista tapahdu
senhän nyt jokainen tietellisen koulutuksen saanut ihminen toki tietää!
Näin von Harnackilla ei ole mitään edellytyksiä ymmärtää apostoli Paavalia.
Miten niin?
No kun Saulus Tarsolainen alias Paavali ei koskaan tavannut Jeesus Nasaretilaista.
Hän tiesi kyllä tämän kirotun väärän Messiaan seuraajista ja puhui heille lähinnä ruoskan välityksellä, määräten monta kuolemaan.
Mitään käsitystä tällä rabbi Gamalielin oppilaalla tuskin oli nasarealaisten omituisuuksista, noiden kirottujen, jotka eivät lakia tunne.
Ehkä jotain, en mene vannomaan, mutta ainakin Jeesuksen lähipiiriä hän vältti kertomansa mukaan useita vuosia vielä Jeesuksen tavattuaankin.
Rovasti Kuronen sanoo Paavalin pistäneen Jeesuksen elävän uskon opin ja teorian kirstuun.
Se on silleen kumma väite, että tietääksemme kukaan muu ihminen maanpäällä ei ole saanut Ylösnousseelta elävältä Herralta Jeesukselta samanlaista kohtelua.
Ensinnä Hän tuli ja pysäytti miehen matkan Damaskon tiellä.
Sitten he menivät arabialaiseen autiomaahan hiljaisuuteen vuosikausiksi, Jeesus ja Paavali kahdestaan.
Siellä Herra Jeesus itse opetti Paavalille, missä mennään ja mistä tullaan.
Henkilökohtainen rippikoulu jo kastetulle miehelle.
Rippi-korkeakoulu.
Adolf von Harnack ei tällaista voi käsittää, koska eihän se Jeesus sieltä haudasta mihkään lähteny, mätäni ja luut lahosivat. Ihminen näet on maasta tullut ja maahan palaa.
en tiedä miten Lappeenrannassa tähän suhtaudutaan
ruumiin ylösnousemiseen siis
vaan enpä tahtoisi kenenkään seuraavan sellaista "elävää Jeesusta" josta on vain muistitietoa vanhoilta ajoilta ja jonka ruumis jonnekin sinne hautaan mätäni.
Uuden testamentin sisällä on tärkeä vedenjakaja.
se on sunnuntai-aamu Pontius Pilatuksen ajan Jerusalemissa
Pääsiäisen sunnuntai, jolloin kaikki muuttui.
Jeesus-liikkeestä tuli silloin kristinuskoa.
Jumalan Karitsa oli teurastettu.
Jumala oli hyväksynyt tämän uhrin.
ja niin Apostolien teot kertovat, että
Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,
hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.
Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."
Apt 1:1-5
"Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa..."
mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa...
Apostolien teot kertovat, mitä Jeesus sitten teki
Kirkkohistoria kertoo, mitä Jeesus sitten teki
Sinä kerrot, mitä Jeesus on sinun kohdallasi ja kauttasi tehnyt
Lastenlapsesi lapset tulevat kertomaan, mitä Jeesus on heille ja heidän kauttaan tehnyt
Julistamme Hänen kuolemaansa siihen asti, kun Hän tulee.
Tervehdykseni rovasti Matti J. Kuroselle pääsiäisenä 2011 täälä pääkallonpaikalta.
Mikko Louhivuori
Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti
Χριστός ἀνέστη!
Ἀληθῶς ἀνέστη!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ylösnousemusruumis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ylösnousemusruumis. Näytä kaikki tekstit
maanantai 18. huhtikuuta 2011
torstai 7. lokakuuta 2010
Paavali - ylösnousemusruumis 1 Kor 15
Apostoli Paavalin pääkirjeiden opetus Aadamista ei ole lainkaan sellaista mollisointuista surulaulua, kuin Kristuksen kirkossa usein kuulemme ja itsekin laulamme täällä syntiinlankeamisen, perisynnin pahassa maailmassa.
Päin vastoin - apostoli katsoo asiaa käsiteltynä ja iloitsee siitä, mitä Jumala on tehnyt.
Kuten totesimme, Paavalilta on Uudessa testamentissa kolme keskeistä pommia Aadamista - ja vain hänellä. Yksi Roomalaiskirjeessä ja kaksi Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä.
Roomalaiskirjeen 5 luvun vahva kohta oli esillä toisella palstalla - en uskaltanut sitä ruveta sen enempää selittämään, vaan viitasin, mistä tämän sylttytehtaan syltty tulee.
Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 15 luvun sanoma on vieläkin kirkkaampaa ja ihmeellisempää - samasta sylttytehtaasta siis!
Joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?"
Mikä järjetön kysymys!
Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen.
Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.
Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa.
On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa.
Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana.
Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.
Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.
Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.
Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi
Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.
Nyt ilmoitan teille salaisuuden:
Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana:
-- Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?
Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.
Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.
1 Kor 15:35-58 KR 1992
Tämä on niin häikäisevän kirkasta tekstiä, ettei silmä sitä tohdi katsoa ... eikä sydän uskoa...
Apostoli sanoo tämän keskellä "ilmoitan teille salaisuuden"
2000 vuotta se "salaisuus" on ollut kenen tahansa luettavissa Raamatusta
ja kuinka moni kristittykään tänään tietää, mikä se Paavalin kautta ilmoitettu salaisuus on.
Heprean kielen sana Adam tulee sanasta punertava. Pyhän maan viljava multa on punertavaa "adama" maata - maasta olet sinä tullut.
Edomin vuoret ovat punertavaa kuparipitoista Nuubialaista hiekkakiveä.
Henkilön nimi Adam tarkoittaa hepreassa myös "ihminen" yleisesti.
ben adam - ihmisen poika, ihminen (itämaiseen tapaan ei sanota ben hava - Eevan poika)
1 Kor 15 Paavali käyttää Adamia koko ihmiskunnasta - kaikki ovat niinkuin hän. Hän ei niinkään nyt katso syntiin lankeamista, kuten Room 5, vaan kuolemaa. (Aadamin kautta tuli synti ja kuolema, kuten apostoli kirjoittaa)
Paavali pohtii erilaista lihaa, kalaa, lintua, ihmistä, ja käyttää Aadamista erikoista ilmausta "sielullinen ruumis"
Herra puhalsi Adamin sieraimiin "elämän hengen", nefesh, sielu... psyche, psyykkinen olento
Aadam on kuolevainen, ruumis kätketään maahan johon se mätänee.
"Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen."
kummaa puhetta
hengellinen ruumis???
---------------
Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki."
---
on kummaa puhetta
miten niin Jeesuksesta tuli eläväksi tekevä henki??
Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
------
kummaa puhetta
ensimmäinen ihminen, toinen ihminen
onhan ihmisiä nyt sentään enempi kuin kaksi
vai onko??
"Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset"
--- okay, tiedämme millaisia me olemme, joten teidämme millainen on maallinen ihminen, ensimmäinen ihminen, maasta tehty
ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
--- tämä on hiukka hankalamapaa. millainen on tämä taivaallinen ihminen, eläväksi tekevä henki, hengellisen ruumiinsa kanssa???
"Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi."
--- asia ei ole aivan yhdentekevä, sillä tämä on kohtalomme
nyt olemme Adamin kaltaisia - maallisia ihmisiä, joilla on ajallinen ruumis, olemme eläviä olentoja (nefesh)
emme vielä ole sitä, mitä meistä kerran tulee
kerran olemme taivaallisen ihmisen kaltaisia
"taivaallinen ihminen"
onkohan tuota outoa ilmaisua missään muualla Raamatussa?
Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set.
1 Ms 5:3 KR 1992
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
Room 8:29 KR 1992
hmmm...
taivaallinen ihminen?
kun sitä ei taida olla Raamatussa olleskaan tuossa muodossa?
Paavali puhuu sielullisesta ruumiista ja hengellisestä ruumiista
"on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita"
KR 1938
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
okay.. 1992 Käännöskomitea siis täydensi UT tekstiä tehdäkseen sen lukijalle selkeämmäksi ...
KR 1992
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen [ihminen] oli, sellaisia ovat kaikki maalliset [ihmiset], ja millainen tuo taivaallinen [ihminen] on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset [ihmiset].
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen [ihmisen] kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen [ihmisen] kaltaisiksi.
no problemo...
vaan pysähdtäänkö hetkeksi super-huikean-hienon teologian ääreen, joka tulee meille suoraan Paavalilta, joka sai sen Herralta Jeesukselta Kristukselta
en pilaa tätä tyhmillä selityksilläni, vaan kuunnellaan Jumalan Sanan ihmeellistä sanomaa
tässä on hyvä asettaa järki omaan naulakkoonsa, ja vain sydämen uskolla ottaa vastaan tämä upea evankeliumi Aadamista ja Kristuksesta... sinulle ja minulle lahjaksi annettu:
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.
Virsi 620
Sen suven suloisuutta
toivossa katselen,
kun kerran kaikki uutta
on maassa autuuden.
Jumala voimallansa
luo uuden taivaan, maan
ja kirkkaudellansa
ne täyttää kokonaan.
Auringon uuden antaa
Jumala loistamaan,
hän, Kristus, itse kantaa
iäistä valoaan.
Kauniilta taivas näyttää,
maa hohtaa loistossaan,
riemulla mielet täyttää
ja suloisuudellaan.
Myös kuolleet haudoistansa
Jumala herättää,
ne elävien kanssa
eteensä käskettää.
Se päivä koittaa kerran,
se hetki riemukas,
kun seurakunta Herran
on koolla autuas.
Ah, kuinka autuasta
on Herraa katsella,
elämän ruhtinasta
iäti ihailla,
kun päästään taivaan saliin
luo apostolien
ja marttyyrien pariin
luo patriarkkojen.
He meidät tunnustavat
rakkaiksi veljikseen
ja kanssaan johdattavat
yhteiseen autuuteen.
Me kaikki riemuissamme
kiitämme Kristusta,
me kaikki kumarramme
taivaista paimenta.
Omansa Kristus osti
ja päästi paulasta,
hän itse heidät nosti
kuoleman kuopasta.
Loppuivat kilvoitukset
ja tuskat tukalat,
päättyivät ahdistukset
ja vaivat vaikeimmat.
Enkelit laulullansa
kiittävät Jumalaa,
kirkkaana Herran kansa
kiitokseen puhkeaa.
Myös kaikki luomakunta
on täynnä riemua,
se näkee niin kuin unta,
kun loppui vaivansa.
Jumala Pojassansa
näin meidät ylentää,
hän kantaa voimallansa,
vaivamme lyhentää.
Kun välimiehenämme
Jumalan Poika on,
on meillä hädässämme
lohdutus verraton.
Hän siellä omillensa
suo riemun runsaimman.
Ken uskois autuutensa
niin suuren olevan!
Oi Herra, taivaan tiellä
käy meitä johtamaan
ja viimein päästä siellä
ikuiseen kunniaan.
Johann Walter 1552.
Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604.
Suom. 1690.
Virsikirjaan 1692.
Uud. Elias Lönnrot 1870,
Niilo Rauhala 1984.
Kirjoittanut: MikkoL, 07.10.2010 12:19
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
Sellainen on Jumalan tarkoittama vanhan Aatamin ja Eevan loppu.
Päin vastoin - apostoli katsoo asiaa käsiteltynä ja iloitsee siitä, mitä Jumala on tehnyt.
Kuten totesimme, Paavalilta on Uudessa testamentissa kolme keskeistä pommia Aadamista - ja vain hänellä. Yksi Roomalaiskirjeessä ja kaksi Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä.
Roomalaiskirjeen 5 luvun vahva kohta oli esillä toisella palstalla - en uskaltanut sitä ruveta sen enempää selittämään, vaan viitasin, mistä tämän sylttytehtaan syltty tulee.
Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 15 luvun sanoma on vieläkin kirkkaampaa ja ihmeellisempää - samasta sylttytehtaasta siis!
Joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?"
Mikä järjetön kysymys!
Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen.
Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.
Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa.
On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa.
Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana.
Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.
Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.
Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.
Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi
Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.
Nyt ilmoitan teille salaisuuden:
Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana:
-- Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?
Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.
Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.
1 Kor 15:35-58 KR 1992
Tämä on niin häikäisevän kirkasta tekstiä, ettei silmä sitä tohdi katsoa ... eikä sydän uskoa...
Apostoli sanoo tämän keskellä "ilmoitan teille salaisuuden"
2000 vuotta se "salaisuus" on ollut kenen tahansa luettavissa Raamatusta
ja kuinka moni kristittykään tänään tietää, mikä se Paavalin kautta ilmoitettu salaisuus on.
Heprean kielen sana Adam tulee sanasta punertava. Pyhän maan viljava multa on punertavaa "adama" maata - maasta olet sinä tullut.
Edomin vuoret ovat punertavaa kuparipitoista Nuubialaista hiekkakiveä.
Henkilön nimi Adam tarkoittaa hepreassa myös "ihminen" yleisesti.
ben adam - ihmisen poika, ihminen (itämaiseen tapaan ei sanota ben hava - Eevan poika)
1 Kor 15 Paavali käyttää Adamia koko ihmiskunnasta - kaikki ovat niinkuin hän. Hän ei niinkään nyt katso syntiin lankeamista, kuten Room 5, vaan kuolemaa. (Aadamin kautta tuli synti ja kuolema, kuten apostoli kirjoittaa)
Paavali pohtii erilaista lihaa, kalaa, lintua, ihmistä, ja käyttää Aadamista erikoista ilmausta "sielullinen ruumis"
Herra puhalsi Adamin sieraimiin "elämän hengen", nefesh, sielu... psyche, psyykkinen olento
Aadam on kuolevainen, ruumis kätketään maahan johon se mätänee.
"Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen."
kummaa puhetta
hengellinen ruumis???
---------------
Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki."
---
on kummaa puhetta
miten niin Jeesuksesta tuli eläväksi tekevä henki??
Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
------
kummaa puhetta
ensimmäinen ihminen, toinen ihminen
onhan ihmisiä nyt sentään enempi kuin kaksi
vai onko??
"Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset"
--- okay, tiedämme millaisia me olemme, joten teidämme millainen on maallinen ihminen, ensimmäinen ihminen, maasta tehty
ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
--- tämä on hiukka hankalamapaa. millainen on tämä taivaallinen ihminen, eläväksi tekevä henki, hengellisen ruumiinsa kanssa???
"Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi."
--- asia ei ole aivan yhdentekevä, sillä tämä on kohtalomme
nyt olemme Adamin kaltaisia - maallisia ihmisiä, joilla on ajallinen ruumis, olemme eläviä olentoja (nefesh)
emme vielä ole sitä, mitä meistä kerran tulee
kerran olemme taivaallisen ihmisen kaltaisia
"taivaallinen ihminen"
onkohan tuota outoa ilmaisua missään muualla Raamatussa?
Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set.
1 Ms 5:3 KR 1992
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
Room 8:29 KR 1992
hmmm...
taivaallinen ihminen?
kun sitä ei taida olla Raamatussa olleskaan tuossa muodossa?
Paavali puhuu sielullisesta ruumiista ja hengellisestä ruumiista
"on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita"
KR 1938
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
okay.. 1992 Käännöskomitea siis täydensi UT tekstiä tehdäkseen sen lukijalle selkeämmäksi ...
KR 1992
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen [ihminen] oli, sellaisia ovat kaikki maalliset [ihmiset], ja millainen tuo taivaallinen [ihminen] on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset [ihmiset].
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen [ihmisen] kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen [ihmisen] kaltaisiksi.
no problemo...
vaan pysähdtäänkö hetkeksi super-huikean-hienon teologian ääreen, joka tulee meille suoraan Paavalilta, joka sai sen Herralta Jeesukselta Kristukselta
en pilaa tätä tyhmillä selityksilläni, vaan kuunnellaan Jumalan Sanan ihmeellistä sanomaa
tässä on hyvä asettaa järki omaan naulakkoonsa, ja vain sydämen uskolla ottaa vastaan tämä upea evankeliumi Aadamista ja Kristuksesta... sinulle ja minulle lahjaksi annettu:
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.
Virsi 620
Sen suven suloisuutta
toivossa katselen,
kun kerran kaikki uutta
on maassa autuuden.
Jumala voimallansa
luo uuden taivaan, maan
ja kirkkaudellansa
ne täyttää kokonaan.
Auringon uuden antaa
Jumala loistamaan,
hän, Kristus, itse kantaa
iäistä valoaan.
Kauniilta taivas näyttää,
maa hohtaa loistossaan,
riemulla mielet täyttää
ja suloisuudellaan.
Myös kuolleet haudoistansa
Jumala herättää,
ne elävien kanssa
eteensä käskettää.
Se päivä koittaa kerran,
se hetki riemukas,
kun seurakunta Herran
on koolla autuas.
Ah, kuinka autuasta
on Herraa katsella,
elämän ruhtinasta
iäti ihailla,
kun päästään taivaan saliin
luo apostolien
ja marttyyrien pariin
luo patriarkkojen.
He meidät tunnustavat
rakkaiksi veljikseen
ja kanssaan johdattavat
yhteiseen autuuteen.
Me kaikki riemuissamme
kiitämme Kristusta,
me kaikki kumarramme
taivaista paimenta.
Omansa Kristus osti
ja päästi paulasta,
hän itse heidät nosti
kuoleman kuopasta.
Loppuivat kilvoitukset
ja tuskat tukalat,
päättyivät ahdistukset
ja vaivat vaikeimmat.
Enkelit laulullansa
kiittävät Jumalaa,
kirkkaana Herran kansa
kiitokseen puhkeaa.
Myös kaikki luomakunta
on täynnä riemua,
se näkee niin kuin unta,
kun loppui vaivansa.
Jumala Pojassansa
näin meidät ylentää,
hän kantaa voimallansa,
vaivamme lyhentää.
Kun välimiehenämme
Jumalan Poika on,
on meillä hädässämme
lohdutus verraton.
Hän siellä omillensa
suo riemun runsaimman.
Ken uskois autuutensa
niin suuren olevan!
Oi Herra, taivaan tiellä
käy meitä johtamaan
ja viimein päästä siellä
ikuiseen kunniaan.
Johann Walter 1552.
Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604.
Suom. 1690.
Virsikirjaan 1692.
Uud. Elias Lönnrot 1870,
Niilo Rauhala 1984.
Kirjoittanut: MikkoL, 07.10.2010 12:19
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
Sellainen on Jumalan tarkoittama vanhan Aatamin ja Eevan loppu.
torstai 12. helmikuuta 2009
Ylösnousemusruumis
Vehnäpelto tuoksuvan vihreänä1 Kor 15:20 käännöksiä
"Mutta nyt on Christus Coolleista ylesnosnut/ Ja on tullut Wtisexi nijnen nuckunutten keskene."
Agricola 1548
"Mutta nyt on Kristus kuolleista noussut ylös ja on tullut uutiseksi nukkuneiden seassa."
Biblia 1776
"Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista."
KR 1938
"Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet."
KR 1992
Tämä jae ei ehkä ole saanut niin paljon jalansijaa esikoislestadiolaisten parissa, koska Biblia käyttää tuota wanhaa sanaa "tullut uutiseksi"
"uutisleipä" ei tosiaan ollut Hesarista tehtyä leipää, vaan pellon ensisadosta leivottua, jota tuotiin templiin.
Kuningas Jaakon englannissa vuodelta 1611 sana on lähellä tuota - sadon ensi hedelmä:
But now is Christ risen from the dead, and become the firstfruits of them that slept.
ikäänkuin kuolon uneen nukkuneet on kylvetty peltoon.
ajatus peltoon kylvetystä jyvästä, josta nousee jotain muuta, on aidosti paavalilainen, kuten kaikki muistamme.
Joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?"
Mikä järjetön kysymys!
Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole.
Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen.
Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.
1 Kor 15:35-38 KR 1992
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa.
Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana.
Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.
Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.
Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.
Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.
1 Kor 15:42-49
Millainen on siis ruumiillinen ylösnousemus?
Paavali sanoo, että se on toisenlainen.
Tosin se on syvässä yhteydessä kylvettyyn siemeneen, niin se ei kuitenkaan ole sama, vaan Jumala antaa uuden hengellisen ruumiin.
Sellaisen kuin Jeesuksella on nyt.
Turhaan tieteisuskovat koettavat miettiä, miten Jeesus nousi kuolleista.
Kun ylösnousemusruumis ei ole paikattu vanhan Adamin ruumis.
Se ei ole tuo sama ristiinnaulittu ja raadeltu ja lävistetty ja ruoskimalla rikottu ruumis, joka kylmään hautakammioon pantiin ison kiven suojatessa oviaukkoa.
Se ei ole ajallinen, maallinen, sekulaari, lääketieteen määriteltävissä oleva ihmisen ruumis, sellainen kuin Adamin ja Eevan tomumaja on - meille jokaiselle tuttu kotimme.
Ylösnousemusruumis on toisenlainen.
Olisi niin hienoa, jos tämän uuden ruumiin kanssa saisit elää iankaikkisesti Jumalan kasvojen kirkkaudessa etkä joutuisi sen kanssa loputtomaan tuleen, jossa on itku ja hammasten kiristys.
(Hampaat meille toki annetaan, söihän Jeesus ylösnousemuksen aamuna hieman ruokaa todistaakseen että ei ole jokin aave tai ruumiiton henkiolento)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)