Haamul ei ole oikein tykännyt kirjoittaessani, että Jeesuksen vuorisaarna, vertaukset ja Isä meidän rukouskaan eivät ole varsinaisesti kristillisiä.
Oudoltahan tuo väite kuulostaakin - mikä nyt voisi olla kristillisempää kuin Jeesuksen itse opettama rukous?
Kuitenkin se on totta siinä mielessä, että pääsiäinen on se suuri vedenjakaja Uuden testamentin sisällä.
Varsinaisesti kristillistä on usko Kristukseen pääsiäisen jälkeen.
Usko Messiaaseen (Kristukseen) ennen pääsiäisen tapahtumia Jerusalemissa on juutalaisuutta.
Monet juutalaiset sanovatkin kauniisti, että Jeesus on suuri opettaja ja rabbi.
Homman sitten Paavali ja Silas pilas! Ja syntyi juutalaisuudesta jyrkästi eroava usko Kristukseen ilman liiton merkkiä, ympärileikkausta.
Tämä asia on tullut nyt Haamulia vastaan Askel lehden 4/2011 numerossa, jossa on räväkkä kirjoitus rovasti Matti J. Kuroselta "Jeesus kirstus" (otteita siitä on luettavissa keskustelujen puolella).
Kuronen kirjoittaa mainiolla helposti luettavalla tyylillään:
"Itseänikin hirvittää ajatus siitä, että Paavali onnistui teologiallaan ja seurakuntahallinnollaan tekemään sen, mihin väkivalta ei yltänyt: tuhoamaan Jeesus-liikkeen.
Suurta kertomusta sekoittamalla ja kierrättämällä hän sai muutettua teot sanoiksi ja liikkeen liikennesäännöiksi. Jeesus rakasti, mutta Paavali puhuu rakkaudesta kuin kumiseva vaski ja helisevä symbaali.
Jumalan aikamiespoika Pietari, jolle kaikesta hölmöilystä huolimatta annettiin Valtakunnan avaimet, joutui tilanteeseen, jossa hän ei tiennytkään enää sitä koodia, millä Paavali lukitsi hänen Jeesuksensa oppiensa kirstuun."
Matilla on tässä hukassa tuo vedenjakaja ja juutalaisen kansan tavoin hän katselee hommia yhtenä tapahtumien virtana.
Toisaalta on evankeliumien elämä Jeesuksen seurassa, narratiivi, kertomus, todelliset ihmiset ja todellinen rakkaus.
Toisaalta on apostoli Paavalin jäykkä opillisuus, uskon teoria, kristillisyyden perusteiden pohdinta Vanhan testamentin kirjoitusten valossa.
Ja niin "oppi" laittaa elävän Jeesuksen taas kirstuun, hautaan, ja ihmiset eroavat elämästä vieraantuneesta kirkosta.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.04.2011 18:06
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
suorastaan runollisesti rovasti Kuronen kirjoittaa:
"Emmauksen tiellä kokemus liittyi elämykseen.
Paavali joutui esittelemään ehtoollisoppia, mutta Jeesuksen seuraajat saivat kalaa niin verkoista kuin kädestäkin. Jeesus murtaa leipää, mutta me opetamme ruokatapoja. Me teemme miehissä oikeita oppeja ja teemme kirkostamme sisäsiistiä, mutta Magdalan Maria itskee ja sanoo: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, mihin hänet on pantu."
Toisaalta on elävä elämä Jeesuksen seurassa, elämykset, kokemukset, "Emmauksen tien likapyykki" Kurosen sanoin.
Toisaalta on kuiva ja kuollut opillinen pohdinta, teoreettinen ehtoollisen selittäminen, kuin toiset ovat kalassa.
Elämä ja oppi vastakkain.
Voisimme muistaa tässä myös nettiruukun menneitä keskusteluja "elävä Jeesus" ja "oppi" asiasta.
Samoin pohdinnoista uskosta, joka on käytännössä elämänohjeiden ja kristillisyyden neuvojen kuuliaista soveltamista käytäntöön juutalaiseen ja islamilaiseen tapaan.
Mistä tässä kristillisyydessä on oikein kyse?
Kurosen esittämä ajatus ei suinkaan ole uusi - tuoretta on ehkä tuo UT eksegeettien suosima ilmaus "Jeesus liike"
sillä tahdotaan kuvata tuota varhaista kristillisyyttä, joka ei vielä niin selvästi ollut juutalaisuudesta erkaantunut ja jossa "Jeesus tapahtuma" kyti.
Jeesus - Paavali ristiriita on juutalaisten oppineiden lisäksi esimerkiksi suuren saksalaisen kirkkohistorioitsija Adolf von Harnackin (1851-1930) hienosti ja oppineesti muotoilema.
Käytännön elämä, "sosiaalinen evankeliumi" ja Kristuksen esimerkin seuraaminen todellisuudessa on tärkeää, ja sille vierasta on "spekulatiivinen teologia" oli se sitten konservatiivista tai liberaalia.
Jeesuksen seuraaminen on elämää ihmiskunnan arjessa, ei teoriaa!
Totta on, että evankeliumien maailma on varsin erilainen kuin apostoli Paavalin kirjeiden maailma.
Apostoli Paavali ei ollut lukenut yhtään evankeliumia, sillä niitä ei vielä ollut kirjoitettu, kun hän 40-50 luvuilla kiersi julistamassa Kristusta Lähi-idässä, Anatoliassa, Kreikassa, Italiassa ja unelmoi Espanjaankin pääsystään.
Tämä on hassu pikku yksityiskohta, joka arvon rovastilta on unohtunut.
Apostoli Paavalin kirjeet edustavat vanhinta Uuden testamentin sanomaa ja hänen aidot kirjeensä on kirjoitettu mahdollisesti 20 tai 30 vuotta ennen evankeliumeja (niiden ajoittaminen on tosi hankalaa).
Evankeliumeihin on koottu ihmisten muistitietoa vaelluksesta Jeesus Nasaretilaisen seurassa.
Mitä, missä ja milloin Hän opetti
Miten Hän paransi sairaita ja riivattuja
Miten Hän teki väkeviä ihmeitä ja käveli järvelläkin.
Todenäköisesti suullista perimätietoa eri ryhmiltä varhaisesta Jeesus-liikkeestä, jota evankelistat ovat tavalla tai toisella saaneet tietoonsa ja meille tallentaneet.
Niistä piirtyy meille rikas ja monipuolinen kuva Jeesus Nasaretilaisesta ja Hänen kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.
Pastori Juha Molari on tutkinut Q-lähdettä ja asiasta on ollut nettiruukussa hieman puhetta.
Siinä ei ehkä Jerusalemin tapahtumia mainita ollenkaan - syystä tai toisesta. Arvelin. että olisiko se niin vanha että se olisi koottu jo ennen pääsiäistä 33 tai 34 jKr. Vaan toiset eivät ole niin varmoja, että mitään Q-lähdettä on olemassakaan.
Joka tapauksessa, evankeliumit antavat meille "esikristillisen" kuvan juutalaisesta rabbista, Israelin kansan Messiaasta, ja Hänen kärsimyksestään ja kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan Jerusalemissa.
Sen jälkeisistä tapahtumista on niissä hyvin vähän. Alkuperäinen Markus näyttää jäävän aivan kesken, päättyen naisten hämmennykseen ja pelkoon. (joku on sitten lisännyt yhteenvedon mitä sitten tapahtui)
Nyt tulemme sille vedenjakajalle.
Adolf von Harnack oli järkevä mies, kunnioitettu oppinut ja arvostetun Kaiser Wilhelm Gesellschaft perustavia hahmoja.
Hän oli Tübingenin koulun oppilaita, jossa Uuden testamentin tutkimus oli pantu jokseenkin uusiksi etsittäessä sitä historiallista Jeesusta.
von Harnack ei uskonut, että Uuden testamentin ihmekertomukset olisivat totta.
Ehkä Jeesus oli jonkun potilaan parantanut ihmeelliseltä tuntuvalla tavalla - se menisi arvostetun tiedemiehen järkeen ja maailmankuvaan. Kaikki muu Uuden testamentin ihmejuttu, riivaajat ym on primitiivisten alkuasukkaiden keksimää legendaa satua ja tarinaa.
Mitään ylösnousemusta ei oikeasti ole tapahtunut.
Eihän sellaista tapahdu
senhän nyt jokainen tietellisen koulutuksen saanut ihminen toki tietää!
Näin von Harnackilla ei ole mitään edellytyksiä ymmärtää apostoli Paavalia.
Miten niin?
No kun Saulus Tarsolainen alias Paavali ei koskaan tavannut Jeesus Nasaretilaista.
Hän tiesi kyllä tämän kirotun väärän Messiaan seuraajista ja puhui heille lähinnä ruoskan välityksellä, määräten monta kuolemaan.
Mitään käsitystä tällä rabbi Gamalielin oppilaalla tuskin oli nasarealaisten omituisuuksista, noiden kirottujen, jotka eivät lakia tunne.
Ehkä jotain, en mene vannomaan, mutta ainakin Jeesuksen lähipiiriä hän vältti kertomansa mukaan useita vuosia vielä Jeesuksen tavattuaankin.
Rovasti Kuronen sanoo Paavalin pistäneen Jeesuksen elävän uskon opin ja teorian kirstuun.
Se on silleen kumma väite, että tietääksemme kukaan muu ihminen maanpäällä ei ole saanut Ylösnousseelta elävältä Herralta Jeesukselta samanlaista kohtelua.
Ensinnä Hän tuli ja pysäytti miehen matkan Damaskon tiellä.
Sitten he menivät arabialaiseen autiomaahan hiljaisuuteen vuosikausiksi, Jeesus ja Paavali kahdestaan.
Siellä Herra Jeesus itse opetti Paavalille, missä mennään ja mistä tullaan.
Henkilökohtainen rippikoulu jo kastetulle miehelle.
Rippi-korkeakoulu.
Adolf von Harnack ei tällaista voi käsittää, koska eihän se Jeesus sieltä haudasta mihkään lähteny, mätäni ja luut lahosivat. Ihminen näet on maasta tullut ja maahan palaa.
en tiedä miten Lappeenrannassa tähän suhtaudutaan
ruumiin ylösnousemiseen siis
vaan enpä tahtoisi kenenkään seuraavan sellaista "elävää Jeesusta" josta on vain muistitietoa vanhoilta ajoilta ja jonka ruumis jonnekin sinne hautaan mätäni.
Uuden testamentin sisällä on tärkeä vedenjakaja.
se on sunnuntai-aamu Pontius Pilatuksen ajan Jerusalemissa
Pääsiäisen sunnuntai, jolloin kaikki muuttui.
Jeesus-liikkeestä tuli silloin kristinuskoa.
Jumalan Karitsa oli teurastettu.
Jumala oli hyväksynyt tämän uhrin.
ja niin Apostolien teot kertovat, että
Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,
hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.
Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."
Apt 1:1-5
"Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa..."
mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa...
Apostolien teot kertovat, mitä Jeesus sitten teki
Kirkkohistoria kertoo, mitä Jeesus sitten teki
Sinä kerrot, mitä Jeesus on sinun kohdallasi ja kauttasi tehnyt
Lastenlapsesi lapset tulevat kertomaan, mitä Jeesus on heille ja heidän kauttaan tehnyt
Julistamme Hänen kuolemaansa siihen asti, kun Hän tulee.
Tervehdykseni rovasti Matti J. Kuroselle pääsiäisenä 2011 täälä pääkallonpaikalta.
Mikko Louhivuori
Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti
Χριστός ἀνέστη!
Ἀληθῶς ἀνέστη!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti