USKONKAPPALE
Paholainen oli kaverinsa kanssa kävelyllä. Heidän edellään kulki mies, joka kumartui nostamaan maasta jotain.
Kaveri kysyi paholaiselta: "Mitä hän mahtoi löytää??
Paholainen vastasi: "Näytti löytäneen totuuden sirpaleen."
Kaveri: "Eikö se huolestuta sinua??
Paholainen: "Ei ollenkaan. Annan hänen tehdä siitä uskonkappaleen."
Teoksesta "Kuuletko linnun laulun"
Anthony de Mello, S.J. (1931-1987)
Intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti.
Totuuden sirpale, jokin asia joka kyllä on totta, mutta ei kokokuva, muuttuu kristinuskossa helposti Paholaisen avulla "opinkappaleeksi".
Tai ehkä pikemmin kappaleeksi oppia.
Ihmiset asettuvat näiden jonkun - tavallisesti miehen - löytämien totuuden sirpaleiden taakse ja nostavat ne liehuvana lippuna, totuuden ehdottomana symbolina.
"Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat!"
Eri lippujen seuraajat sitten ottavat yhteen ja vihan aallot nousevat.
Teologinen viha (odium theologicum) on näet sitä pahimman laatuista vihaa, kun ihmiset Isän Jumalan ja Jeesuksen ja Pyhän Hengen nimissä sanovat ja tekevät mitä kauheimpia asioita toisilleen.
Kuuluisa ateistinen filosofi Bertrand Russell (1872-1970) asetti tieteen vastakohdaksi vihaisille teologisille kiistoille ("ateistinen filosofi" ei ehkä tee oikeutta Russellin syvälliselle ajattelulle uskonnoista).
"The most savage controversies are those about matters as to which there is no good evidence either way. Persecution is used in theology, not in arithmetic, because in arithmetic there is knowledge, but in theology there is only opinion."
Bertrand Russell
"An Outline of Intellectual Rubbish". Unpopular Essays, 1950.
"Raaimmat ristiriidat koskevat asioita, joissa ei ole kunnollisia todisteita kumpaankaan suuntaan. Vainoja käytetään teologiassa, ei laskennossa, koska laskennossa on tietoa, teologiassa on vain mielipiteitä."
Tämä ei ole vain Russellin ajatus vaan yleisesti omaksuttu aikamme länsimaisessa kulttuurissa - että uskonto on sotien ja vainojen ja ahdasmielisyyden temmellyskenttää, erityisesti islam mutta myös kristinusko.
Katkerat kokemukset kertovat tästä - Pohjois-Irlannin raju ja raaka historia katolisten ja protestanttien välillä Belfastissa on tästä yksi tuore esimerkki.
Euroopassa onkin paljon ihmisiä, jotka ovat omaksuneet ajatuksen että laittamalla uskonto hyllylle päästään monista turhista sodista ja ristiriidoista.
Kristittyjen historia kertoo heille enemmän lujasta ja armottomasta, rakkaudettomasta opillisuudesta enemmän kuin Kristuksen rakkaudesta.
Otan yhden esimerkin Saatanan taidoista tehdä totuuden sirpaleesta opinkappale - ja tällaisen juonen demonisista seurauksista Kristukseen uskoville.
Kristillinen oppi ilmaistaan uskonlausumissa, tunnustuksissa, joita sanotaan dogmeiksi.
Me Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet tunnustamme jakamattoman kirkon kolme suurta tunnustusta, Apostolisen, Nikaian-Konstantinopolin ja Athanasiuksen tunnustukset.
Näiden lisäksi tunnustamme saksalaisen Augsburgin tunnustuksen mukaista oppia.
Eräs totuuden sirpale, josta taisteltiin tuhat vuotta sitten ja joka yhä muistetaan ja joka yhä on syvänä riitana ihan tappelunaiheenakin voimassa kristittyjen elämässä on opinkappale, joka kuvaa niin ihanaa asiaa kuin Pyhää Henkeä.
tämä on niin tyypillistä - Jumalan parhaat lahjat ja siunaukset ja läsnäolo - ja me kidutamme ja tapamme toisiamme asian tiimoilta.
Nikaian tunnustuksessa 325 sanottiin hyvin vähän Pyhästä Hengestä: minä uskon ... "ja Pyhään Henkeen"
Konstantinopolissa 381 tämä kohta laajennettiin meille tuttuun muotoon:
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Ne espanjalaiset!
Toledon 3. kirkolliskokouksessa vuonna 589 Nikaian tunnustukseen lisättiin Pyhää Henkeä koskevaan opinlausumaan sanat "ja Pojasta"
"joka Isästä ja Pojasta lähtee"
latinaksi et Filioque
Tämä on niin pirullisen taitavaa, koska - kuten Vatikaanin teologit ovat nyttemmin 1995 todenneet, kyseessä on oikeastaan semanttinen eli kielellinen käännösongelma.
Kreikan kieli on tavattoman hienosäikeistä ja herkkää - siksi varmaan Pyhä Henki valitsi sen Uuden testamentin kieleksi.
Latina on siihen verrattuna melko kömpelöä (me paenitet...)
"joka ... lähtee" käyttää latinan verbiä proceder
kreikassa on verbi ἐκπορεύεσθαι ekporeuesthai - lähtee, syntyy olemuksellisesti
Vatikaani toteaa, että tuossa kreikan merkityksessä lisäys on todellakin harhaoppinen.
kreikassa on toinen verbi, προϊέναι, proienai, joka vastaa "lähtemistä, lähettämistä" eikä olemuksellista "on alkujaan..."
Näyttääkö hankalalta?
No on se hankalaa.
Tästä nousi semmonen metakka, että 1054 Kristuksen kirkko hajaantui kahteen vihamieliseen, toisensa helvettiin kiroavaan ryhmään - Rooman piispan johtamaan läntiseen ja Konstantinopolin patriarkan johtamaan itäiseen kirkkoon.
Ortodoksit sanovat, etteivät ole koskaan Nikaian-Konstantinopoliksen uskoa muuttaneet.
se on totta.
Länsi hyväksyi et Filioque lisäyksen ja me luterilaiset myös.
vaan kuka muistaa, mitä "joka Isästä ja Pojasta lähtee" tarkalleen latinan ja kreikan vivahteissa merkitsee?
Etevä tuo sielunvihollinen.
Opinkappale, jolla on komea nimi "Filioque"
Pyhän Hengen asiaa - ja katso, mitkä demoniset jäljet.
Katsotaan hiukan tuoreempaa elämää Kristuksen kirkossa Pohjolassa (missä se Jumalan valo vielä hieman tuikkii tässä pimeässä etsikkoaikansa hylänneessä maailmassa)
Opillisesti suuntautunut kristitty katsoo helluntailaisten jeesustelua hieman huolestuneena.
"Kiitos Jeesus!" huudot lähtevät kyllä sydämestä, näkyjä ja hurmosta koetaan, ihmeellisiä pelastumisia tämän maailman syövereistä, todistusta elävästä Jeesukesta. Hengen voimaa!
Vaan hellareilla on tuo oppi niin sivussa - ei tärkeä. On jotain, josta pidetään kyllä kiinni, erityisesti opetus uskovien kasteesta, mutta ilmassa on sellainen hieman hällä-väliä karismaattisuuden lento ja sanotaan että eri helluntaikirkoissa on erilaista opetusta.
Opillisesti suuntautunut kristitty katselee uus-esikoisuuden menoa, jossa myös korostetaan Pyhän Hengen elävää kosketusta, läsnäoloa, Jumalan sanan saarnaa ja sitä, kuinka tuore apostolinen julistus koskettaa ja johtaa elämän parannukseen.
Ja kuitenkin tässä hengellisessä meiningissä on hämmästyttävää opillista huojuntaa hyvinkin tärkeissä kohdissa, opetuksen puutetta, huonoa jos olematonta kristillisen opin ja Raamatun tuntemusta.
Taputellaan kyllä olalle toinen toistaan, että olemme vanha-apostolis-alkuperäisiä-ainoita-oikeaoppisia-huss-luther-leastedius eläviä uskovia.
vaan kun ei olla sen enempää apostolisia kuin lutheruslaisia kuin laestadiolaisia ja enempi niinkuin elävässä luulouskossa.
Opillisesti kristillisyyden käsittävä saattaa kokea, että hänellä on oikea käsitys tästä kristillisyydestä, koska hän nojaa oikeisiin ja luotettaviin auktoriteetteihin.
Siis esikoisuuden parissa lähinnä puhdasoppiseen luterilaisuuteen, 1500-1600 lukujen lähinnä saksalaiseen käsitykseen kristillisen uskon olemuksesta protestanttien luterilaisen siiven mukaan.
kalvinistiset protestantit ovat tietenkin opillisesti väärässä, vain me olemme oikeassa.
katoliset ja ortodoksit... pyh!
kukin olkoon omasta mielestään aivan varma!
ja tähän Saatana on rakentanut niin monta opinkappaletta
repinyt ihanan Lapin herätyksen kahdeksaantoista keskenään riitelevään ja toisensa helvettiin toivottavaan ryhmään.
melkoinen saavutus Suomen syvissä saloissa - ja Ruotsin ja Norjan ja Amerikankin!
nostaisin hänelle hattua, jos sellaista käyttäisin.
todella taitava työssään, tämä sielujemme vihollinen.
opillinen kristitty kokee olevansa varmalla pohjalla, koska hänellä on varmat ja luotettavat ja raamatulliset perusteet opilleen.
ei hän toki ole sitä kaikkea itse miettinyt ja tutkinut ja todennut oikeaksi.
hän luottaa auktoriteetteihin, saksalaisiin isiin, Melanchtoniin jonkin verran ja Lutheriin vankasti ja ehkä myös Yksimielisyyden eli Sovinnon kirjaan pikkasen, olihan Martin Chemnitz mukana sitä kirjoittamassa.
Sovinnon kirja? Miksi? No kun oli uskonpuhdistuksen kirkon luterilaisessa siivessä syntynyt riitaa opinkappaleista!
Ah - mutta tarkkana saa opillisesti suuntautunut kristitty olla, kuten Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko pyrkii ja sanoutui irti yhteistyöstä Missouri Synodin kanssa kun siellä veljeiltiin hieman epävarmojen tahojen kanssa.
Bertnard Russellin käsityksen mukaan teologia on vain mielipiteitä, joilla ei ole järjellisesti osoitettavaa totuusarvoa.
Matematiikassa ei vainota toisinajattelevia, vaan riidellään ja väitellään tutkittavista, todennettavista, todistettavista asioista.
Teologiassa vainotaan toisinajattelevia katkeraan kuolemaan ja iankaikkiseen helvettiin asti.
On mielipiteitä, näkemyksiä, ja niiden perusteet ovat ...
niin missä?
Asia on tosi kinkkinen ... totuus
Joten suuret kirkot ratkaisevat asian auktoriteetilla, arvovallalla
samoin esikoiset
on korkein taho, joka päättää miten asiat ovat
Paavi ja kuuriansa ja kirkolliskokoukset ja suuri lauma erittäin eteviä ja ahkeria teologeja määrittää asiat lännen kirkossa.
Ortodoksien auktoriteetti on siinä muuttumattomassa oikeasas opissa, jota ei ole koskaan muutettu, ja jonka kirkko on alusta asti tunnustanut. Käytännön asioista on härveliä, ja paikalliset kirkkoruhtinaat joukkoineen sitten päättävät, kuinka Moskovan patriarkaatissa tehdään ristinmerkki.
Luterilaisten ja kalvinististen kirkkojen auktoriteetti on Jumalan pyhä sana, Raamattu, jossa Hänen tahtonsa ja oikea oppi on ilmoitettu.
vai onko?
Helluntailaiselle korkein auktoriteetti on ehkä Pyhä Henki, joka ilmoittaa helluntain hengessä totuuden. Ei kaikille samaa mutta sinne päin... tärkeintä on rakkaus Jeesukseen, eikö niin!
Juutalaisuudesta voisimme ottaa oppia siinä mielessä, että heillä ei ole oppia vaan opetusta.
Toora - viisi Mooseksenkirjaa - ei nimittäin tarkoita hepreassa varsinaisesti sanaa Laki (hoq) tai käskyt (mitzvot) vaan Valo, Opetus (sanasta or, valo)
Juutalainen kokee, että Toora valaisee hänen tiensä, opettaa ja neuvoo häntä kuinka tulee vaeltaa ja antaa uskoa koskevat käytännön ohjeet.
Uhraa sitä, rakenna tätä, älä tee sitä vaan tee tätä.
Ohjeita, neuvoja, opastusta ja valoa elämän tielle.
Tällä tiellä pyritään kulkemaan ja synagoogissa kunniapaikalla on Toora-käärö - juutalaisuuden sydän kunnes Jerusalemin temppeli uudelleen rakennetaan Israelin Jumalan kohtaamisen paikaksi.
Tooran antamien neuvojen ja ohjeiden mukaan.
Miten me kristityt voisimme tästä ottaa oppia, Jumalan kansan pitkästä vaelluksesta, Jerusalemin suutarin kierroksista?
Oppi, dogma, voidaan käsittää kahdella eri tavalla. Se on ero taivaan ja helvetin välillä.
Voimme sanoa, että meillä on oppi, totuus, ja siitä käsin arvioimme kaikkea.
Silloin olemme lähellä tuota totuuden sirpaleen opinkappaletta.
Sillä mitä on kristillinen oppi, joka uskontunnustuksissa lausumme?
mitä muuta se on kuin joukko paradokseja, ristiriitoja, joiden edessä kreikkalainen ja latinalainen järki tunnusti rajansa.
Emme ymmärrä, mutta näin se on.
Oppi ei ole jotain joka meillä on hallussamme ja jonka käsitämme ja josta käsin kaikkea arvostelemme.
Kristuksen oppi on mysteeri, salaisuus, ja opinlauseet, dogmat, suojelevat tätä salaisuutta vääriltä opeilta.
Raamattu kyllä kertoo, että on Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Nikaian-Konstantinopolin oppi sanoo, että nämä kolme ovat yksi.
Häh?
Raamattu kyllä kertoo, että Jeesus syntyi ihmiseksi ja että Jeesus on Jumala.
Khalkedonin oppi sanoo, että Jeesus on täysi ihminen ja täysi Jumala.
Häh?
Raamattu kyllä kertoo, että Jeesus asetti ehtoollisen, ja että hän sanoi viinimaljaa vereksi ja leipää ruumiiksi.
Augsburgin ja Trenton opit sanovat, että Jeesus on todellisesti läsnä ehtoollisessa ja viini on Jeesuksen veri ja leipä on Jeesuksen ruumis.
Häh?
Meidän tulee pysyä Kristuksen opissa, jonka oman kirkkomme tunnustukset opettavat, koska oppi suojelee meitä harhaopeilta.
niitä piisaa ja on piisannut alkukirkon ajoista asti, heresioita, vääriä oppeja, jotka johtavat väärään elämään ja turmelevat Kristuksen uskon.
Mutta emme saa kuvitella, että meillä on hallussamme kaikki tieto jumalallisista asioista ja että olemme sillätavalla oppimestareita.
Näin kuvittelevat ihmiset ovat joutuneet Saatanan juoniin ja ovat todennäköisesti melko inhottavia kanssaihmisilleen - heillä kun on oikea oppi, jonka harvat käsittävät kuten he.
Sen sijaan että kuljemme Perkeleen pettäminä opin omaavina ja luulemme sitä totuuden sirua, jonka löysimme - ja totta se on - kaikeksi Totuudeksi.
Antakaamme Totuuden valon ohjata meitä kaikkeen totuuteen.
Olkaamme tänäkin aamuna oppilaita, opetuslapsia, korvat avoinna kuulemaan, mitä Henki seurakunnille sanoo.
Oppikaamme opista!
Oppikaamme kirkon historiasta, kirkolliskokouksien päätöksistä, Jumalan inspiroimien teologien kirjoituksista, herätysliikkeiden isiltä, omilta uskovilta isiltämme ja äideiltämme, seurakuntamme opettajilta, johtajilta, päättäjiltä.
Oppilas kyselee, etsii totuutta, rukoilee Raamatun äärellä.
Kaikkea hän ei vielä tiedä, eikä joku totuuden sirpale anna hänen kuvitella, että hän on jo valmis ja kaikkitietävä Jumalan lapsi.
näin on kristillinen kirkko aina tehnyt
kompastunut
löytänyt totuuden sirpaleen ja tehnyt siitä opinkappaleen
ja voi niitä demonisia jälkiä ihmiskunnan historiassa
ja kuitenkin
Bertnard Russell on väärässä
teologiassa on syvempi totuus kuin aritmetiikassa!
Hän on nimeltään Jeesus Kristus
Totuus
Joh
oppikaamme Häneltä, joka päivä ja yö
tänäänkin
mielellään Hän meitä opettaisi, jos korvamme saisi auki
Virsi 484
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.
Zachris Topelius 1869.
Suom. Martti Ruuth 1902.
Virsikirjaan 1938.
Jeesus on varsinainen tiukkapipo - monopolisoi jumalasuhteen kokonaan itseensä - vaan opintietä Hänkin näyttää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"
Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."
Joh 14:5-7
kummallista oppia tämä Opettaja tänään tiistaina 19.4. 2011 meille opettaakin valitsemansa apostolin, lähettiläänsä kautta
Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
Onhan kirjoitettu:
- Minä hävitän viisaitten viisauden
ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.
1. Kor. 1: 18-19
1. Kor. 1: 18-19
Kirjoittanut: mama
Tämä on melkoinen juttu.
Ihminen mieluusti takertuu kaikenlaisiin opinkappaleisiin unohtaen Hänet, joka on itse Elämä!
ja Tie!
ja Totuus!
Koska opinkappaleet menevät paljon kivammin kaaliin! Ja niistä voi todellakin kiivailla tuolla varmuudella, jolla on paljon kansaa tapettu!
Kirjoittanut: MikkoL
Sielunvihollinen tuntee Raamatun niin pirun hyvin.
Sieltä löytyy meille riittävästi kapulaa ja riidanaihetta koko elämämme ajaksi.
Katkeroittamaan veljien ja sisarten välejä Kristuksessa, tuhoamaan ystävyyksiä, jakamaan seurakuntia, herätyksiä ja paikallisseurakuntia
Johtamaan kirkkokuntia sotaan toisiaan vastaan, vuodattamaan verta.
Ja kuitenkin se oppi on niin tärkeä!
Kristittyjen opillisia puolueita pitääkin olla, jotta nähtäisiin kenen usko kestää.
Riidat ovat osa uskonelämää - väittelyt siitä, mikä on totta.
Parhaita riidanaiheita eivät Paholaiselle ole ne, joissa etsitään totuutta.
Kyllä nekin ovat makeita.
Mutta turhat riidat!
Mikä neronleimaus se onkaan - tuhota Jeesuksen omien välit ihan turhan takia.
Ajatellaan nyt vaikka sitä esikoisten riitaa 70-luvullako se oli - viime vuosituhannella joka tapauksessa (kuinka aika rientää!)
kaksi puoluetta riiteli Uuden testamentin keskeisestä asiasta.
Milloin opetuslapset saivat Pyhän Hengen? eli syntyivät uudesti?
... Turha riita, koska asia esitetään erilailla Johanneksen evankeliumissa ja Apostolien teoissa.
kumpi siis on oikeassa?
Kummallakin on totuuden sirpale - Johanneksessa on tosiaan näin, suljettujen ovien takana, Apostolien teoissa on tosiaan näin - helluntaina.
Joten tapelkaa poijjat ja tyttelit!
repikää toisenne hajalle - molempi parempi!
Voisiko olla niinkin, etteivät kaikki Saatanan aiheuttamat tai rohkaisemat kirkkotaistelut ole oikeasti opista vaikka opista puhutaankin.
mikäs voisi olla oppia tärkeämpää ihmisille Kristuksen kirkossa?
no monikin asia!
mutta yksi on tietysti mammona, raha, omaisuus - kenelle rukoushuone kuuluu ja kuka sen katon korjaa?
ja vielä tärkeämpi monelle ihmiselle, etenkin vauraille jo mammonansa ansanneille, on valta.
kuka pitää jöötä, kenen sanaa kuullaan?
eikös olis mukava, joa tämän vallan voisi teologisesti, opillisesti perustella!
"joka nousee minua vastaan nousee Pyhää Henkeä vastaan!"
... no eiväthän kristityt seurakuntien johtajat piispat ja prelaatist, paavit ja patriarkat, tietenkään noin röyhkeitä ole vallanhimossaan
Jumalan lapset, eiväthän he nyt itseään Jeesuksen Kristuksen viralliseksi sijaiseksi tai Pyhän Hengen ääneksi väittäisi
eivät tietenkään!!
sitten on niitä ihmisiä, Jumalan ihmisiä
joista kanssakulkijat, uskosta osattomat ja uskovat sanovat
"hän on Jumalan opettama"
ja se vetää hiljaiseksi
kun kaikki tietävät, millainen on Jumalan koulu
Jumalan pyhäkoulu, peruskoulu, yläaste, lukio, ammattikoulu, opisto ja korkeakoulu
vetää hiljaiseksi, kohdata Jumalan opettamia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti