Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut.
Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.
Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.
Jes 53:1-5 Biblia 1776
Mietitään tänään perjantaina, viikko Pitkänperjantain jälkeen, mitä mahtaa profeetta Jesajan ihmeellinen näky tarkoittaa.
Kuinka tässä kristillisyydessä tämä Jesajan profetian kohta käsitetään?
"Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä"
Jes 53:4
Jos olen oikein oppinut tuntemaan esikoislestadiolaista saarnaa ja opetusta, tämä kohta hengellistetään täysin:
Jeesuksen haavat parantavat meidät syntisairaudesta, niin että se ei ole kuolemaksi. Saamme uskoa synnit anteeksi ja näin Vapahtajan haavat meidät parantavat ja näin Hän kantoi meidän tuomiomme.
Olenko oikeassa?
Saarnaajat eivät kierrä kodeissa rukoilemassa ruumiillisesti sairaiden puolesta ja odottaen, että he ihmeellisesti paranisivat eikä rukoushuoneissa rukoilla sairaiden ja kuolevien puolesta - arvioidaan vain poislähteneiden seuroissa käynnin tilastoja.
Esikoisilla - ja kaikilla kristityillä - on myös se varma uskon vakaumus, että kun tästä raihnaisesta ruumiista lähdetään sillattoman sillan yli, niin siellä kaikki sairaudet ja vammat ja rujous jää pois ja ylösnousemuksessa ei ole enää synnin ja sairauden ja kuoleman kyyneliä.
Mutta tämä on sitten siellä, tässä nyt elämme arkista elämää ja tuo "Hän kantoi meidän sairautemme" on vain jonkinlainen korulause arjen todellisuuden päällä.
Karl Marx kutsui siitä syystä uskontoa nimellä "opiumia kansalle", niin että se uskonnon hämärissä huurteissa unohtaa arjen työläisen kärsimykset kapitalistin käsissä.
Jesajan profetian hengellistäminen ei kiellä, etteikö Jeesus olisi evankeliumien kertomalla tavalla parantanut sairaita.
Hyvin epäileväisetkin kristityt, esimerkiksi tuo kuuluisa saksalainen professori Adolf von Harnack, myönsi että ehkä Jeesus on jotain ihmistä auttanut toipumaan taudista... joka sitten ihmeeksi käsitettiin.
Miten mahtoi herra von Harnack suhtautua muihin asioihin, uskoiko herra korpraali Hitlerin korekisiin aatteisiin?
Hänen aikanaan natsi-Saksassa oli uudet lääkkeet ihmiskunnan suuriin ongelmiin, heikkouksiin ja sairauksiin - rodunjalostus
Darwinin havaitsemia luonnonlakeja, vahvimman selviytymistä elon taistelusta, pantiin ihmisen toimesta käytäntöön ja vajavaiset, mielisairaat, juutalaiset, mustalaiset, homot ja muut epä-ihmiset surmattiin tai ainakin kastroitiin niin etteivät pilaa arjalaista tervettä väkeä.
eikös ole aivan kamalaa, mitä ne saksalaiset?
emmehän me suomalaiset surmaa "elinkelvottomia sikiöitä" äidin kohtuun ennenkuin mongoloidit tulevat terveiden maailmaa häiritsemään ja sitomaan vanhempien voimia ja aikaa?
emmehän me edes "sosiaalisesti elinkelvottomia" surmaa - täysin terveitä sikiöitä, joita syystä tai toisesta ei tahdota rasittamaan yhteiskuntaamme.
vai surmaammeko?
Sodan jälkeiset suuret ikäluokat, baby boomers, ovat ihmisen normaalia reaktiota sodan kauhuja vastaan - jatketaan sukua!
kohta vanhempi ikäluokka muodostaa enemmistön Suomen kansasta, eläkeläiset ja vaivaiset, joita nuoremmat ikäluokat toivottavasti hoitavat ja viitsivät pitää hengissä, vaikka se taloudellista kasvua haittaisikin. saa nähdä...
mutta kauheita noi natsisaksalaiset, onneksi Arvo Ylppö arkkiatri ja lastenhoidon suuri nimi heitä niin kovin sanoin arvosteli.
ja professori Adolf von Harnack, joka myönsi että ehkä jonkun ihmisen Jeesus on voinut luonnollisesti parantaa ja sitä ihmeenä pidettiin...
kelaan tässä omia tuttaviani ja sukulaisiani, monet heistä ihania uskovia ihmisiä
sairautta, kipua, tuskaa löytyy lähes jokaiselta, josta jotain tiedän
voit tehdä saman kierroksen, itsestäsi alkaen, ja toteat minkä esikoiset ovat jo aikaa sitten todenneet - sairautta on yhä keskellämme eikä kaikista taudeista lääketiede pysty parantamaan, oireita ehkä lieventämään, ja joihinkin tauteihin kuolee.
eli "hengellistetään" Jesajan 53 sanat, ja rajoitetaan Jeesuksen parantava työ roomalaisaikaan
ettei tule pahaa ristiriitaa Jesaja 53 sanojen ja todellisuuden välille.
Tuo on sellainen "realistisen uskovan" linja, jolle muukin uskonelämä on sangen ymmärrettävää ja talonpojankin käsittämää. "Ei saa tehdä pahaa, se pitää lopettaa ja pyytää anteeksi ihmisiltä ja Jumalalta"
niinhän kristillisyys voidaan pelkistää.
saarnoissa annetaan ymmärtää, miten tulisi elää ja tarjotaan anteeksiantamusta voimaksi että tulevalla viikolla usko antaa voimaa kilvoitella (Hans-Olof Wettainen Jellivaarassa jouluna 2010)
Toinen linja on äärihengellinen ja täydellisesti uskoo, että Jesaja 53 tarkoittaa sitä että Jeesus on kantanut meidän sairautemme ja kipumme ja saamme elää terveinä Jumalan lapsina siihen asti, kun kuolemme.
Sairaiden puolesta rukoileminen voidaan organisoida massakokouksiksi, joissa parantamisen armolahjan saanut saarnaaja kertoo ihmeistä ilman määrää (esimerkiksi Benny Hinn) ja ihmisten välillä kulkee kapulaviestiä parantumisista näissä kokouksissa.
Toki näissäkin piireissä tiedetään, että sairaaloissa on yhä potilaita, joidenkin kuolintaistelu syövän kanssa on jatkunut useita tuskallisia vuosia, MS-tauti syö lihasten hermoja, AIDS tappaa Afrikassa ja jollakin on vaan flunssa, joka ei hellitä.
Eli?
No - pahimmassa tapauksessa, sellaistahan siellä suomalaisessa kultissa harjoitettiin, kyse on hengellisestä syyllistämisestä.
sinä raukka podet tautia, koska et usko tarpeeksi Jumalaan, joka on luonut koko maailman ja on Kaikkivaltias ja voi kyllä parantaa, jos uskot.
Lievemmissä tapauksissa koetetaan järjestää kokousta sinnekin, että Jeesus saisi valitsemiensa parantajien kautta parantaa kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa on.
mennään uskossa rukoilemaan Jaakobin kirjeen sanoin, ja potilas paranee - jos uskoo.
Muistan yhä elävästi yhden yksityiskohdan Niilo Ylivainion kokouksesta Jerusalemissa pyhän Paavalin kirkossa vuosia sitten.
Olin siellä aivan ovensuussa ja seurasin rullatuolissa istuvaa miestä.
Kuuntelimme Niilon eloisaa puhetta - en siitä enää mitään muista - ja sitten seurasin, kuinka toisen työntämänä rullatuolissa istuva mies lähti alttarille.
Katselin sitten, kun toisen työntämänä rullatuolissa istuva mies palasi sinne ovensuuhun.
Olihan tämä kokeiltu myös, että Jeesus parantaa halvatun. Ei silloin siinä kokouksessa tätä miestä parantanut.
Olemme siis alasimen ja lekan välissä pohteinemme.
Toisaalla on epäuskoinen "realistinen" joukko, jotka joko eivät lainkaan piittaa Jesaja 53 miehestä tai hengellistävät sairauden "syntisairaudeksi"
Toisaalla on uskova "Hengen täyttämä" joukko, jotka koettavat parhaansa mukaan soveltaa Jesaja 53 käytäntöön ja rukoilevat sairaiden puolesta, kuten on neuvottu.
Jos kaikki paranisivat näissä kokouksissa, niin johan maailmankin pitäisi uskoa - niinkuin uskoivat Jeesukseen?
vai uskoivatko?
ja kun kerran Jeesus parantaa, niin jos ei paranna, Raamattu opettaa että heidän epäuskonsa tähden Hän ei tehnyt montaa voimatekoa Nasaretissa.
"Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä"
Jes 53:4
onko tämä vain nättiä huumetta, korulause ankean elämämme yllä?
joskus - harvoin - todellisuutta jonkun toipilaan kohdalla,
kun lähes kaikki tuttavani jotain potevat tänäkin aamuna
"Mutta ehtoona, kuin aurinko laski, toivat he hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita ja perkeleiltä riivatuita,
Ja koko kaupunki tuli kokoon oven eteen.
Ja hän paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja hän ajoi ulos paljon perkeleitä, eikä sallinut perkeleiden puhua; sillä he tunsivat hänen."
Mk 1:32-34
Juutalaiset kiistävät jyrkästi että Jeesus Nasaretilainen olisi ollut Jesajan ennustama Messias-kuningas.
Mutta edes he eivät kiistä, etteikö Jeesus olisi tehnyt ihmetekoja ja parantanut sairaita ja ajanut ulos riivaajia.
Heidän uskovansa uskovat, että Jeesus teki näin Perkeleen voimalla.
Tästähän jo keskusteltiin Jeesuksen aikana - riitaantuvasta valtakunnasta ja kenen voimalla juutalaisten omat eksorkistit pahoja henkiä sitten pois ajavat.
Keskustelut eivät jääneet vain UT aikaan, vaan elävät juutalaisuudessa yhä tänään Bne Brakissa ja Mea Shearimin synagoogissa ja kodeissa.
Jeesus paransi kaikkinaista raihnautta ja sairautta, mitä kansan keskuudessa oli.
Täyttääkö tämä Jesaja 53 ennustuksen?
Mielestäni ei.
Kun Jeesus parantaa sairaita ihmeellisesti, sehän on yhtä voittojuhlaa!
Ei mikään "Herran kärsivä palvelija" vaan väkevä Supermies, taivasten valtakunta on tullut lähelle ja nyt sairaudet, riivaajat poistuvat ja kuollut Lasarus ja Nainin lesken ainoa poika herätetään!
Voittokulkua, triumfia, kärsivän ihmisjoukon keskellä.
Ei Jesaja 53 tällaisesta puhu mitään.
vai puhuuko?
eikös Jesaja tarkoita sitä isompaa asiaa, syntisairautta?
No kun ei!!!
se ei ole sama asia
voihan halvattu, kun tämä ei mene kalloosi
toinen on ruumiillisesti tai henkisesti sairas
toinen on terve mutta syntien rasittama
kolmas on molempia, sairas ja syntinen
ne eivät ole sama asia
Ja taas muutamain päiväin jälkeen meni hän Kapernaumiin, ja se kuultiin, että hän huoneessa oli,
Ja kohta kokoontuivat monta, niin ettei enää siaa ollut, ei ovenkaan tykönä; ja hän puhui heille sanan.
Ja hänen tykönsä tulivat, jotka toivat yhtä halvattua, joka neljältä kannettiin.
Ja kuin ei he saaneet häntä lähestyä kansan tähden, niin he kiskoivat huoneen katon, jossa hän oli, ja kaivoivat lävitse, ja laskivat vuoteen alas, jossa halvattu makasi.
Mutta kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.
Mk 2:1-5
Porukat uskoivat tähän Jumalan mieheen ja siihen, että apua löytyy.
Koko Kapernaum tulvii ovelleen.
Ja kohta Jeesus kiroaa koko kaupungin, jos tämä olisi tapahtunut Sodomassa ja Gomorrassa...
Ei halvaantuneen jalat kantaneet, mahtoivatko kädetkään liikkua, paareilla, viikosta toiseen kuukaudesta toiseen muiden hoidettavana.
Raskas kohtalo, joka yhä on esimerkiksi auto-onnettomuuden tai vaikkapa nuoruuden typerän uskaliaan uimahypyn jälkeen jonkun ihmisen osana.
Mitä he tulivat hakemaan?
Sanoja?
ei tietenkään, vaan apua tämän ihmisen ruumiilliseen vaivaan.
Ja kuitenkin Jeesus sanoo kaverille - kuten esikoisten saarnaajat sanovat tänään - "poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi."
mitä sitten?
Niin siellä olivat muutamat kirjanoppineista, jotka istuivat ja ajattelivat sydämessänsä:
Mitä tämä niin pilkkaa puhuu? Kuka voi synnit antaa anteeksi paitsi ainoaa Jumalaa?
Mk 2:6-7
Eikö ole erikoinen kohta.
Jeesus "näkee heidän uskonsa" ja sanoo jotain aivan odottamatonta "sinun syntis annetaan anteeksi"
ja uskonnolliset ihmiset hämmästyvät ja loukkantuvatkin Jumalan puolesta - ei tämä ole tapana, kuka voi antaa synnit anteeksi vain ainoastaan Jumala.
Temppeli oli sitä varten, syntiuhrit ja sovintouhrit ja muut rukoukset, asioiden hoitamiseen kuntoon Jumalan kanssa (kuten rukoushuone ja seuratupa essuille).
Jeesus tiesi myös mitä näiden kavereiden mielessä liikkui.
Tilanne oli hanskassaan!
Ja kohta kuin Jesus tunsi hengessänsä, että he niin itsellänsä ajattelivat, sanoi hän heille: mitä te näitä ajattelette teidän sydämessänne?
Kumpi on keviämpi, sanoa halvatulle: synnit annetaan sinulle anteeksi, taikka sanoa: nouse, ja ota sinun vuotees ja käy?
Mk 2:8-9
Niin, arvon esikoislestadiolainen kristitty
kumpi on keviämpi
sanoa halvatulle "sinun syntis annetaan anteeksi"
vai "nouse, ja ota vuotees ja käy"
käsi sydämelle!
ja vastauksemme on selvä - tuhansia ja taas tuhansia kertoja keveämpi on meille senoa halvatulle "saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"
kuin sanoa halvatulle, otas minua kädestä ja nouse rullatuolistasi, lähdetään kävelylle"
miksi moinen kysymys Jeesukselta?
Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (sanoi hän halvatulle:)
Minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.
Ja hän nousi kohta ja otti vuoteen ja meni ulos kaikkein nähden, että he kaikki hämmästyivät ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: emme ole ikänä sen muotoista nähneet.
Mk 2:10-12
Ihmisen Pojalla on valta antaa synnit anteeksi
ja tämän vallan Hän on delegoinut omilleen
(ja sen vallan esikoiset ovat ihan vaan itselleen varastaneet, mänkööt muut helvettiin)
arvon vanhin, lähetysmies, saarnaaja
ei sinulla ole mitään valtaa antaa syntejä anteeksi maanpäällä
ja tiedät sen itsekin
jos olisi, voisit sanoa halvatulle, nouse, ota vuoteesi ja käy.
ja eihän esikoisuudessa näin opeteta
vaan opetetaan, että Pyhä Henki on asuvaisena näissä valituissa Jumalan omissa, joilla yksin on valta - sillä perusteella - antaa synnit anteeksi maan päällä.
eikö niin
Gunnar Persäterillä on Pyhä Henki, ja sentähden hän voi syntiselle sanoa Jeesuksen sanojen antamalla valtuudella "saat uskoa syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä"
halvatut pysykööt vuoteissaan, mutta synnit saadaan uskoa anteeksi.
Pääsiäisen jälkeen:
Kuin siis sen sabbatin päivän ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tähden, tuli Jesus ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.
Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
Joh 20:19-23
Silleen
suuri asia on saada synnit anteeksi Jeesuksen kuoleman tähden ja siitä Jesaja 53 ihmeellisesti kirjoittaa
mutta se ei ole sama asia kuin tulla sairaudesta parennetuksi
tätä ei saa hengellistää
väärin on luettu Jesajaa, jos kristitty sanoo
"Jumala ei minua rankaise"
väärin on luettu Jesajaa, jos kristitty sanoo
"sairautta ei enää ole"
vedoten Jesajan ihmeelliseen profetiaan.
kun aivan ilmeisesti Jumala (ja jos et usko Jumalaan niin "elämä") rankaisee yhä ja sairaita ja kivusta kärsiviä on yhä keskellämme.
tyhjiä korulauseita elämämme yllä siis nämä Jesajan sanat?
Katsotaan yhdessä tämän "ei" kierroksen jälkeen uudelleen, mitä sinne on Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoitettu:
Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut.
Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä.
Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.
Jes 53:1-3
"Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä."
?
eikös Jumalan Poika ollut täydellinen, terve kuin pukki, nuori mies parhaassa menossa?
eihän missään kohdassa Uudessa testamentissa sanota, että Jeesuksella olisi mitään hammaskipua ollut tai spitalisen ihoa tai mahasyöpää.
kipua ja sairautta täynnä?
Heräsitkö tänä aamuna sairaalan vuodepotilaana?
Onko lapsesi saanut vaarallisen astmakohtauksen kevään ihanien kukkivien kasvien tuoksujen keskellä
Vieläkö se tyrä vaivaa?
Istutko parhaillaan rullatuolissa tätä lukien?
mikä se tämmöinen Jumalan luoma maailma on, täynnä sairautta, epätäydellisyyttä, syntymävikaa ja aivovammaa ja kolarin uhria ja taudin runtelemaa.
niin että terveidenkin suuri huoli on uhkaava mahdollinen sairaus, että jos niin kävisi...
sairasvakuutus systeemi
miksi?
miksi?
Eikö suuri viisas Jumala osannut luoda sellaista maailmaa, jossa ei Herran palvelija olisi täynnä sairautta ja kipua?
sanoppa muuta
monen usko on siihen kariutunut
ei hyvä Jumala voi tällaista
hyvä Jumala ilmeisesti voi
sallii kärsimystä ihmiselle ihan piripintaan ja vähän pisaran parin ylikin sen, mitä kestämme
ja kaiken tämän keskelle lähetti Poikansa, Ihmisen Pojan
"Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut."
Jes 53:4-5
?
ymmärrätkö sinä tämän paradoksin
sairas Parantaja
rangaistu Viaton
surmattu kuoleille Elämän tuoja
?
minä en ymmärrä, vaikka niin tahtoisin
oisihan se helpompi lohduttaa kärsivää, kun edes tietäisi miksi Jumala (elämä) on häntä näin lujasti lyönyt
vaan ei - edes selitystä ei anneta
no - ei ymmärtänyt Jeesuksen valitsema ja erityisesti kouluttama apostoli Paavalikaan
uskoi vaan Herraansa, joka sanoi
"minun armossani on sinulle kyllin, minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"
?
ymmärrätkö sinä sen
"Jeesuksen armossa on kyllin"
"voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"
?
Siitä minä kerskaan; mutta en minä itsestäni kerskaa, vaan minun heikkoudestani.
Sillä jos minä tahtoisin kerskata, niin en minä tekisi tyhmästi; sillä minä tahdon totuuden sanoa. Mutta kuitenkin minä itseni siinä pidätän, ettei joku minua korkiammaksi lukisi, kuin hän minun näkee eli minusta kuulee.
Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.
Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta. Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä.
Sentähden minä mielelläni kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima minussa asuis.
Sentähden iloitsen minä heikkoudessa, ylönkatseissa, hädissä, vainoissa ja ahdistuksissa Kristuksen tähden; sillä koska minä heikko olen, niin minä väkeväkin olen.
Minä olen tällä kerskaamisella tyhmäksi tullut; te olette minua siihen vaatineet. Sillä minua piti teiltä kiitettämän, etten minä ensinkään vähempi ole kuin korkeimmatkaan apostolit, ehken minä mitään ole.
2 Kor 12:5-11
käsi sydämelle
eikös olekin totta, että kun Herran koulussa kovilla olevan sairaan vuoteen luona olemme
puhumme ankaran taudin ravisteleman Jumalan lapsen kanssa
istumme hiljaa katsellen kuolemaa tekevää uskovaa äitiä tai isää
niin tässä heikkoudessa loistaa ihmeellinen kirkkaus
Kristus
.....
Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä.
Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.
Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa hänen elämänsä pituuden? sillä hän on sivallettu pois eläväin maalta, kuin hän minun kansani pahain tekoin tähden rangaistiin.
Hänen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tykö tuli hän kuitenkin kuoltuansa. Ei hän kellenkään vääryyttä tehnyt, eikä petosta ollut hänen suussansa.
Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä.
Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillä hän kantaa heidän syntinsä.
Sentähden annan minä hänelle osan monessa, ja hänen pitää väkeväin kanssa saalista jakaman; sentähden että hän antoi henkensä kuolemaan, ja oli pahantekiäin sekaan luettu, ja hän kantoi monen synnit, ja rukoili pahantekiäin edestä.
Jes 53:6-12
no nyt kävi silleen, että - ja tämä kertomus on tosi - että Severi sairastui vakavasti ja kuolema oli ilmeisesti edessä.
Hän pyysi Samulia, ei Samuli Edelmannia tosin, laatimaan hengellisen laulun, joka rohkaisisi häntä näillä edessä olevilla viimeisillä hetkillä ja joka laulettaisiin sitten hänen hautajaisissaan.
Samuli kirjoitti ystävälleen tämän toivoman hengellisen laulun - se onkin ainoa sellainen, minkä Samppa on tietääksemme kirjoittanut.
Vaan kuinkas kävi!
Jumala antoikin Severin nousta punkastaan ja hän sai lisää monia lisää.
Kanttori kun oli, niin joka sunnuntai laulettiin tämä virsi jumalanpalveluksessa ja hautajaisissaan sitten myöhemmin myös - tietenkin.
Hyvin suuren lahjan olemme mekin suomalaiset kristityt Sampan virren kautta saaneet "Was Gott tut ist wohlgetan" - mitä Jumala tekee, on hyvin tehty!
Aamen!
Virsi 387
Herraamme aina luottaa saa,
sen tietää kristikansa.
Hän rakastaa ja lohduttaa
kaikkia lapsiansa.
Taivaaseen päin hän johtaa näin,
me vaikka hätäilemme
ja usein epäilemme.
Herraamme aina luottaa saa,
jos ottaa hän tai antaa.
Hän leivän meille lahjoittaa
ja huolen meistä kantaa.
Jos riemun suo tai ristin tuo,
me häntä kiittäkäämme,
tahtoonsa tyytykäämme.
Herraamme aina luottaa saa,
kun hän suo kuritusta,
kun työmme tyhjiin raukeaa
tai saamme siunausta.
Hän vitsallaan ja sauvallaan
näin kaitsee lampaitansa,
johdattaa omiansa.
Herraamme aina luottaa saa,
käy kaikki parhaaksemme.
Hän toivon meille kirkastaa,
suo valon matkallemme.
On puutteemme ja murheemme
tiedossa Herrallamme.
Hän kantaa kuormiamme.
Herraamme aina luottaa saa,
kun tunto meitä soimaa.
Me saamme sanaan uskaltaa
ja pyytää armon voimaa.
Hän sanallaan ja armollaan
tuo avun kiusauksiin
ja synnin ahdistuksiin.
Herraamme aina luottaa saa,
siis häntä kiittäkäämme!
Jo silmiin siintää Kaanaan maa,
me sinne rientäkäämme!
Oi Jumala, nyt johdata
luvattuun maahan meitä,
rauhaasi meidät peitä.
Benjamin Schmolck 1720.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937.
Otetaan vielä toinen todistaja siitä, kuinka heikkoudessa, pimeydessä, yössä, sodan kauhujenkin keskellä Kristuksen valo loistaa kirkkaana Hänen uskoviensa elämässä
miksei kaikkien elämä voisi olla tervettä, rauhallista, turvallista kuten tämän päivän essuilla ja muilla suomalaisilla?
mahtaako kellään olla ... eiköhän se pelko ole siellä vähän joka ukkelilla ja akkelilla ... mitä huominen tuo tullessaan...
tsunamia tuskin tai maanjäristystä mutta entäs se...
ja ne lapset ...
koska tiedämme, että elämä ei ole ruusuilla tanssimista.
Yrjön, tämän virren todistajan, kohdalla kävi näin Euroopan kamalimman sodan aikana (ennen valistuneen tieteellis-teknisen aikamme maailmansotia)
........
Hyvän esimerkin kirjoittajansa omien kokemusten pohjalta syntyneestä virrestä tarjoaa Georg Neumarkin Ah, tiesi usko haltuun Herran.
Saksassa elettiin 30-vuotisen sodan levottomia ja epävarmoja aikoja, kun 19-vuotias Georg Neumark (1621-1681) lähti kotiseudultaan Thüringenistä aloittaakseen opinnot Itä-Preussin Königsbergin (nyk. Kaliningrad) yliopistossa; sinne eivät sotatoimet yltäneet. Mutta matkalla nuori mies joutui rosvojen uhriksi. Siinä hän nyt oli puilla paljailla. Mutta hän päätti vaeltaa eteenpäin siinä toivossa, että hyvä Jumala kyllä auttaa. Ystävällisten ihmisten tukemana hän selvisi lopulta Kieliin, missä hän tammikuussa 1641 sai kotiopettajan paikan. Se oli hänestä kuin taivaasta pudonnut lahja, ja vielä samana päivänä hän sepitti ja sävelsi Jumalan kunniaksi virren Ah, tiesi usko haltuun Herran.
Kolme vuotta myöhemmin Neumark saattoi matkustaa Königsbergiin ja aloittaa oikeustieteen opinnot. Siellä hän sai myös pätevää runonteon ja musiikin ohjausta. Aikanaan hänestä sitten tuli Weimarin herttuan kirjastonhoitaja ja hovirunoilija.
Virsi Ah, tiesi usko haltuun Herran kertoo nuoren kirjoittajansa kokemuksista. ”Ei auta murhe, vaikerrus”, parempi on ”vähän vaivaa kantaa ja luottaa Herran hyvyyteen”. Jumalalle on mahdollista korottaa köyhä, alhainen ja painaa rikas tielle köyhyyden – Neumark tiesi, mistä puhui.
Tauno Väinölä
Virsi 370
Ah, tiesi usko haltuun Herran
ja turvaa Isään rakkaaseen.
Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran
myös sinut taivaan autuuteen.
Ken tiensä uskoo Herralle,
ei rakenna se hiekalle.
Ei surustamme turvaa meillä,
ei auta murhe, vaikerrus,
jos aamu alkaa kyyneleillä
ja päivän päättää huokaus.
Vain raskaammaksi kuorma käy,
jos murheelle ei määrää näy.
Parempi vähän vaivaa kantaa
ja luottaa Herran hyvyyteen
tyytyen siihen, mitä antaa
hän laupiaasti lapsilleen.
Ei isältämme taivaassa
tarpeemme ole salassa.
Hän aina meille lohdutuksen
tuo oikealla hetkellä.
Hän kuulee hartaan kaipauksen
ja pysyy meitä lähellä.
Hän ehtii kyllä auttamaan,
yllättää meidät armollaan.
Nyt ehkä huokaat alla surun:
"Jo minut Herra hylkäsi."
Vaan taas hän poistaa murheen sumun
ja olet vielä rakkaampi.
On aika täällä vaihtuva,
myös murhepäivä loppuva.
On mahdollista Jumalalle
korottaa köyhä, alhainen
ja painaa suuri matalalle
ja rikas tielle köyhyyden.
Jumala ihmeet aikaan saa,
hän ylentää ja alentaa.
Siis lue, veisaa Herran tiellä,
uskossa työsi toimita.
Ei siunaustaan Herra kiellä,
vain häneen turvaa, uskalla.
On autuas, ken ainiaan
uskaltaa Herraan Jumalaan.
Georg Neumark 1657.
Suom. arkkivirtenä 1700.
Virsikirjaan 1701.
Niin
sieltä tuli Yrjön todistua 1701 virsikirjaan, kun Suomen kansa söi pettuleipää ja kohta oli Ison Vihan pyörteissä.
"On autuas, ken ainiaan
uskaltaa Herraan Jumalaan."
arkkivirressä veisattiin ja kyllä se varmasti niin montaa siellä piilopirtissä rohkaisi, vainolaisen etsiessä ryöstettävää, raiskattavaa, keihästettävää.
ja selvisihän kansamme siitä Isosta vihasta.
kuten Saksan kansa selvisi 30- vuotisesta sodasta.
jostain syystä vaikeat ajat elämässä ja valtakunnassa eivät sammuta uskoa Jumalaan.
hyvät ajat sen sijaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti