Mitä Jeesus sanoi kärsimyksestään?

Kristikunnalle on hyvin tuttua apostoli Paavalin väkevä opetus Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman merkityksestä.

Mutta mitä Jeesus itse on puhunut kärsimyksestään?

Tiedämme, että Emmauksen tien kulkijat, Kleopas ja se toinen, saivat melkoisen raamattutunnin pääsiäisenä.

Silloin Jeesus sanoi heille:
"Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
Lk 24:25-27 KR 1992

Mutta Luukkaan evankeliumi ei laisinkaan kerro, mitä ylösnoussut Jeesus heille opetti niin että sydämensä aivan paloi Häntä kuunnellessaan!

Hieman aikaisemmista tapahtumista kerrotaan, kuinka Filippuksen Kesareassa Hermon-vuoren seudulla tapahtui käänne, ja Jeesus alkoi opettaa Jerusalemissa tulevista tapahtumista.

Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Mt 16:21

Tässäkään evankelista ei kerro kuin opetuksen otsikon, mitä tulisi tapahtumaan - mutta ei lainkaan, mitä tämä merkitsee.

Tutkitaan yhdessä Raamattuja - mitä Jeesus sanoi kärsimyksestään.


Mistä tiedämme, mitä Jeesus rukoili Getsemanessa?

Evankelistat ovat yhtäpitävät siitä, että Hän oli rukoillessaan aivan yksin. Ja kertovat oikein painokkaasti, että kaikki seuralaisensa vetivät sikeästi hirsiä öljypuiden keskellä - Pietari myös.

Jos Jeesus olisi vaikkaa ääneenkin tuskaisen rukouksensa huutanut, ei olisi nukkuvat Pietari, Jaakkob ja Johannes sitä kuulleet.

Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa."

Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan.

Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani."

Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä."

Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko."

Mt 26:36-41 KR 1992



Päättelemme siis, että ainoa mahdollisuus mistä evankelista tietää Jeesuksen rukouksen sisällön on se, että Hän on Ylösnousemuksensa jälkeen itse siitä kertonut.

Tämä on jokseenkin vahva kohta Uudessa testamentissa - Jeesuksen sydämen salaisuuksia, jotka Hän on jakanut meidän kanssamme.

Tuo oli Matteuksen mukaan, katsotaan miten toiset evankelistat siitä kertovat.



He tulivat Getsemane-nimiseen paikkaan, ja Jeesus sanoi opetuslapsille: "Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä rukoilen."

Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen hän otti mukaansa. Hän alkoi nyt tuntea kauhua ja ahdistusta. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa."

Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi maahan ja rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohitse.

Hän sanoi: "Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun."

Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: "Simon, nukutko sinä? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko."

Markus 14:32-38 KR 1992


Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä.

Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun."

[Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.]

Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. "Mitä? Nukutteko te?" hän sanoi. "Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

Luukas 22:39-46 KR 1992

hakasulkeissa olevat jakeet puuttuvat monista vanhoista käsikirjoituksista, mutta niitä pidetään silti alkuperäisenä Luukkaan evankeliumin tekstinä.


Johanneksen evankeliumissa tätä kohtausta - Getsemanen rukousta - ei mainita

Tämän sanottuaan Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, ja Jeesus ja opetuslapset menivät sinne. Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi paikan, koska Jeesus oli monesti ollut siellä opetuslastensa kanssa. Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään.

Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi: "Ketä te etsitte?" "Jeesusta, sitä nasaretilaista", vastasivat miehet. Jeesus sanoi: "Minä se olen."


Joh 18:1-5 KR 1992


Synoptikkojen, Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan, kertomukset ovat varsin yhtäpitävät.

Isompi porukka tule illallisen jälkeen yöllä Getsemanen puutarhaan, joka oli Jeesukselle tuttu ja rakas paikka.

Hän jätti sen etäämmälle ja otti mukaansa Simon Pietarin - joka oli nuhdellut Mestaria aikaista mennä Jerusalemiin - ja Sebedeuksen pojat Jaakobin ja Johanneksen.

Hän meni näistä kolmesta vielä hieman etäämmälle - "kivenheiton päähän" - mitäs tuo nyt olisi, kolmekymmentä metriä?

Sitten yön yksinäisyydessä - näin Jeesus itse ilmeisesti on kertonut kun ei siellä ketään muuta ihmistä ollut paikalla - alkoi iskeä paniikkikohtaus.


Polvillaan käyty rukoustaistelu kuvataan evankeliumeissa muutamin sanoin, mutta kyllä rukous on varmaan aikansa ottanut, kun Pietarikin Mestarin paluuta odotellessa uinahti.

Kärsivän Jeesuksen yöllinen taistelu - paini Isän Jumalan kanssa - on kerrottu näin:

"Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Mt

Hän sanoi: "Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun."
Mk

"Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." Lk


Isä - jos mahdollista

Abba, Isä - kaikki on sinulle mahdollista

Isä - jos tahdot



Heprealaiskirjeen kirjoittaja katsoi tätä tilannetta - ehkä kyynelet silmissä kuten mekin - ja tulkitsee sen merkitystä

Kyseessä on Jeesuksen kärsimys, joka on Hänelle itselleen koulu.

Getsemanen yö on Jeesuksen ankarin koulu, jossa Hän oppi kuuliaisuutta:


Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.

Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

Hep 5:7-8 KR 1992



En tässä puutu sen enempää Heprealaiskirjeen opetukseen Jeesuksen kärsimyksestä - katselemme Mestarin omia sanoja evankeliumeissa.

tässä nimittäin olisi tuo upea "uhrirukous"

Ylimmäisen papin "uhrirukous"



"koska hän taipui Jumalan tahtoon"

no mikäs saavutus tuo nyt on - taipua Jumalan tahtoon?

Apostoli Paavalin kirjeessä Filippiläisille on ilmeisesti jo varhaisen kirkon hymniä, laulua, liturgiaa mukana.

Ja tähän samaan asiaan kiinnittivät Paavalin ajan kristityt, niin juutalaiset kuin pakanatkin.


Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.

Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.

Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.


Fil 2:6-8 KR 1992


no mikäs saavutus tuo nyt on - taipua Jumalan tahtoon?


"Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti."



Mutta nämä ovat katsojien tulkintoja, varhaisen kirkon ymmärrystä Getsemanen tapahtumista, joista myös evankelistat kertovat.

(Paavali on kirjoittanut filippiläisille ilmeisesti ennenkuin yhtään evankeliumia oli nykyisessä muodossaan)

Jeesuksen omia sanoja Getsemanen kärsimyksen merkityksestä ei ole meille annettu.

Herra Jeesus antaa omilleen jotain enemmän - tuon rukouksensa sisällön, joka oli itkua ja huutoa ja veristä hikeä.

Kärsimysten koulu

ei kiva

ja vielä ihan yksin, ne kolmekaan eivät jaksaneet valvoa ja olla tukena


Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.
Matteus

Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.
Markus

Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.
Luukas



Suuri Opettaja ei turhia puhellut myöskään aiemmin tuona iltana, ennenkuin Hänet vangittiin ja heitettiin putkaan - pikainen tuomio ja julma julkinen teloitus jo seuraavana päivänä.

Hänen opetuksensa kärsimyskuoleman merkityksestä on nimittäin niin suurta, ettei sitä voi sanoiksi pukea - sanat eivät riitä kertomaan.

Joten näin Hän opettaa ihmistä Jumalan Pojan kuoleman merkityksestä liittyen juutalaisen kansansa tuhatvuotiseen perintöön pääsiäisyönä, Egyptistä lähdön yönä.



Meillä on tästä synoptikkojen kertomus sekä Johanneksen evankeliumin liitelyä korkealla kotkan tavoin.

Tutkijat ovat koettaneet selvitellä, miten tämä muistitieto on evankeliumeihin tullut.

Mutta tästä kristillisen uskon ydinasiasta meillä on jykevä todistus.

Autenttisessa apostoli Paavalin kirjeessä tämä mies kertoo, että Ylösnoussut Herra Jeesus Kristus on itse hänelle kertonut asiasta.

Uudessa testamentissa emme pääse tätä lähemmäs Jeesuksen sydämen ääniä - kuollut mies puhuu!



Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille:

Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."

Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi:
"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."


1 Kor 11:23-25 KR 1992



Tässä Ylösnoussut puhuu valitsemalleen apostolille

Ehkä Paavali muistelee niitä alkuaikoja Arabiassa, omissa oloissaan, jossa häntä koulutettiin.
(sai käydä kärsimystenkin koulua tuo apostoli)

Taivaan Kuninkaan sanoja

täällä ihmisenä ihmisten keskellä eläessään Jeesus sanoi nämä asiat aivan viime hetkellä, kuolemaansa edeltävänä iltana, ja vain lähimmille oppilailleen.

mutta Pyhä Henki sitten ne sanat evankeliumeihin johti

ja järjesti niin, että apostolin korvaamattoman arvokas kirje Korinttilaisille tuli mukaan kristikunnan aarreaittaan, Raamattuun.



näistä sanoista on kirjoitettu valtavasti kirjoja

riidelty aivan kuolemaan asti niiden merkityksestä

kuten asiaan sopii

Apostoli Paavali sanoo

"Niin USEIN kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee."
1 Kor 11:26



Jeesuksen sanat Paavalin kautta sisältävät valtavasti

Leipä
Jeesus kiitti Jumalaa leivästä, mursi sen aterioiville syötäväksi ja sanoi


"Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."

- annetaan teidän puolestanne
mitähän tuo sisältää?

- minun muistokseni



Viini
Jeesus kiitti Jumalaa viinistä, laittoi maljan kiertämään pöydässä ja sanoi aterioiville


Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.

- uusi liitto minun veressäni
mikähän se vanha liitto on?

- liitto veressä
kenen kanssa tehty liitto, mitä se sisältää?

- minun muistokseni

Jeesuksen muisto ihana!



Yhteenveto

otin tässä esille sen, että Jeesus puhui tulevasta kärsimyksestään Jerusalemista lähimmille seuraajilleen

Ylösnousemuksensa jälkeen, kun kuoleman kylmät kahleet oli murrettu, Hän itse selitti asiaa Kleopakselle ja kaverilleen. Emme näistä selityksistä paljon tiedä, pitkä raamattutunti.

Getsemanesta Jeesus itse todistaa, että Hän siellä kävi hurjan tahdon taistelun Isänsä kanssa.

se päätyi ilmeisesti Isän voittoon ja Poika taipui Jumalan tahtoon.

(jos rehellisiä ollaan, en usko että Isällekään taistelu oli helppo. Jerusalemin myöhempi kohtalo kertoo jotain Hänen ajatuksistaan)



Jeesuksen omat sanat ja opetus apostoli Paavalille ovat säilyneet meille ensimmäisen korinttilaiskirjeen ytimessä.

Paavali itse kertoo, että Jeesus on suoraan hänelle asian opettanut.

Siinä riittää meille oppimista koko elämämme ajaksi

eikä vain tiedollista oppimista, vaan elämistä, kokemista, uskomista ja itkun ja riemun paikkaa.

Ehtoollinen on, Jeesuksen oman opetuksen mukaan, Hänen muistamistaan.

se on uuden liiton ateria, jossa solmitaan Jumalan ja ihmisen välille sopimus veressä.

Jeesus antaa ruumiinsa meidän edestämme. Mitä se sitten merkitseekään, siitä on paljon puhuttu.



on ilo jos tahdotte näitä ajatuksia arvostella ja jos tahdotte näihin lisätä omia havaintojanne Jeesuksen sanoista koskien Hänen omaa kärsimystään ja kuolemaansa.

Yksin Jumalalle kunnia!


Virsi 300
Jeesuksen muisto ihana
on mieltä ilahduttava.
Ei voisi kuulla kalliimpaa,
ei veisata suloisempaa
kuin nimeänsä ihanaa.


Vaan parhain manna, hunaja
on hänen läsnäolonsa.
Se sydänten on lohdutus,
elämän alku, valkeus
ja sielun pyhä riemastus.


Mun, Jeesus, anna tuntea
rakkautesi suuruutta.
Oi Jeesus, anteeksantaja
ja taivaan kruunun kantaja,
ainoa armon jakaja.

Latinalainen Jesu dulcis memoria 1100-luvulta.
Piae Cantiones 1582.
Suom. Hemminki Maskulainen 1616.
Virsikirjaan 1686.
Uud. Knut Legat Lindström 1867.