Ja katso, raatimies, nimeltä Joseph, joka oli jalo ja hurskas mies, Joka ei ollut mieltynyt heidän neuvoonsa ja tekoonsa, syntynyt Arimatiassa, Juudalaisten kaupungissa, joka myös itse odotti Jumalan valtakuntaa:
Tämä meni Pilatuksen tykö ja anoi Jesuksen ruumista, Ja otti sen alas ja kääri liinavaatteesen ja pani sen hautaan, joka kallioon hakattu oli, johonka ei yksikään ennen pantu ollut.
Ja se oli valmistuspäivä, ja sabbati lähestyi.
Niin vaimot seurasivat jäljestä, jotka hänen kanssansa tulleet olivat Galileasta, ja katselivat hautaa, ja kuinka hänen ruumiinsa pantu oli.
Mutta he palasivat ja valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; vaan sabbatina he lepäsivät lain käskyn jälkeen.
Lk 23:50-56 Biblia 1776
Kuolemantapauksen sattuessa perheen ja suvun naiset saattavat olla sellainen toimintaan kykenevä joukko.
Tässä tapauksessa miehet pelkäsivät henkensä edestä, olivathan he tuon tuomitun miehen seuralaisia ja Gallean murteensakin paljasti heidät.
Sydän oli surua täynnä, kun oli odotettu, että hän olisi ollut se, joka rakentaa sortuneen Israelin huoneen - Daavidin kuningaskunnan.
Miesten ajatukset varmaan harhailivat monella taholla, kuten kuolemantapauksen aiheuttamassa shokissa tapahtuu.
Naiset sen sijaan kykenivät ajattelemaan ja huolehtimaan käytännöllisistä asioista syvän surunkin keskellä.
Sapatti tuli niin nopeasti, JEesus Nasaretilainen kuoli kello kolmen maissa ja he olivat tahtoneet olla siellä viimeiseen hetkeen asti.
Kauhealla teloituspaikalla, mutta naisen sydän on rohkea ja kestää kipua - äiti Mariakin siinä.
Eihän Jeesuksella ollut hautapaikkaa varattuna. Rikollisten ruumiit saatettiin heittää kuin roskat kaatopaikalle Hinnomin laaksoon, sammumatonta kalkkia päälle. Lintujen ja rottien ruoaksi.
Mutta tämä Arimatean rikas mies ei ollut sydämessään hyväksynyt, mitä Jeesukselle tehtiin.
Hän oli hakkauttanut sinne lähelle itselleen ja perheelleen kalliin kalliohaudan jonkun pienen puutarhan taakse, ja tahtoi sen antaa nyt Jeesukselle haudaksi.
Naiset seurasivat tämänkin ja siinä vierähti aikaa, niin että Jeesuksen ruumis saatiin viranomaisilta ja hautaus tehtiin nopeasti, ennen kello kuutta.
Ei ruumista oltu kunnolla hoidettu, nopeasti oli kukkia laitettu pään ympärille (Torinon liina) ja jotain voiteita.
Ruumiin peseminen, voiteleminen ja pukeminen hautaliinoihin haluttiin viimeistellä ja tämä oli naisten mielissä.
Mutta Mooseksen uskon ytimessä on sapatin lepo.
Sitä koskevat lait ja asetukset ja isien perinnäissäännöt olivat olleet Jeesuksenkin keskustelujen ja opetuksen aiheena.
Mitä sapattina saa tehdä ja mitä ei, että tapahtuisi tämä "muista pyhittää lepopäiväsi"
Juutalaisuudessa ilmeisesti sapatin merkitys oli erityisesti korostunut pakkosiirtolaisuuden aikana muukalaisten maassa.
Keskiajan Espanjassa etsittiin inkvisition toimesta salajuutalaisia, marranoja, siten että jos jossain talossa perheen äiti sytytti nuo kaksi sapattikynttilää niin ei ollut katolinen kristitty.
Naisten mielissä oli siis ruumiin hoitaminen kunnialliseen hautaukseen ja varmaan he olivat kiitollisia Jumalalle, että tällainen hieno ja kaunis hauta oli Jeesukselle aivankuin ihmeen kautta saatu.
Voiteet ja kaikki oli valmiina ja mieltä askarrutti, kuka sen ison kiven hautakammion suulta vierittäisi heille.
Miehistä ei näköjään ollut siihen hommaan mitään apua.
Mutta sapatin rauha pidettiin, oltiin hiljaa ja odotettiin.
Sitten heti sapatin mentyä naiset olivat jo liikkeellä, aikaisin, aamun valjetessa. Vaikka vaarallinen oli homma, epäluuloisia viranomaisia vilisi mutta ehkä näin varhain ei olisi vielä onkelmaa.
Saamme näin lähikuvaa lankalauantain ihmisistä Jerusalemissa 2000 vuotta sitten, rohkeita, käytännöllisiä naisia, suunnittelemassa surunsa keskellä kuitenkin viimeisen palvelun tekemistä Jeesukselle.
Eihän häntä voi sinne noin verisenä ja siistimättömänä jättää, hautakammion viileyteen.
---
Lars Levi ei asiaa näin katsele pääsiäissaarnoissaan, vaan haukkuu Joosef Arimatialaista (ja Nikodemusta) kuolleen uskon miehiksi, jotka Jeesuksen hautaan pistävät.
Hulluinhuonelaisellakin on omat aatoksensa, eivätkä ne kaikki käy yksiin pyhän Raamatun kanssa.
Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana ja vaimot, jotka häntä Galileasta seuranneet olivat, näkivät nämät.
Lk 23:49
Mitäs Jeesus?
Kyllä ihmiset varmasti ymmärsivät, että hänen tapauksensa on käsitelty.
Hallintomiehet ja viranomaiset olivat päästäneet ilmat mahdollisesti vaaralliselta kansanvillitsijältä, uljaan Rooman keisarin mitättömältä kilpailijalta.
Kansa seisoi ja katseli.
Hänen kuolemansa oli oikein ammattilaisen varmistama - kun sotilas lyö keihäällä sydämeen varmistaakseen uhrin kuoleman, uhri on viimeistään sen jälkeen kuollut.
Hienoa, että hauta oli löytynyt eikä ruumista heitetty kaatopaikalle (kuten jotkut nykyään väittävät).
Kuollut ja kuopattu ja se siitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti