perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ahneus

Luterilainen ihmiskuva on varsin inhorealistinen. Pyhimmillekään ei suoda enkelin siipiä vaan apostoli Paavalin ja Augustinuksen perinnössä odotetaan, että jokainen - hurskainkin - osoittautuu puutteelliseksi Jumalan valon valaistessa.

"Poikkeavuudet" palstalla olen hieman katsellut ihmisen sukupuolisuuteen liittyviin ongelmiin - ja sieltä sydämestä nouseviin ajatuksiin ja haluihin j himoihin.

Nämä eivät, Jumalan kiitos, ole kuitenkaan kristittyjen tavallisia ongelmia. Jumalan armo, seurakunnan yhteys, saarnat ja usko ja kasvatus suojaavat uskovia niin monelta asialta. Moni saa kiittää Herraa hyvästä aviopuolisosta kaikista ihmissushteen ja seksuaalisen elämänkin vaikeuksista huolimatta.

Ongelma on pikemmin siellä, missä tahdotaan nyt jo olla "kuin enkelit taivaassa" ja ihmisiä ahdistetaan luonnollisten asioiden tähden. Seksi päättyy Karitsan häihin! Siellä on odottamassa jotain parempaa - sitä ennen kiittäkäämme Jumalaa tästä suuresta ja väkevästä lahjasta - että meidät on luotu miehiksi ja naisiksi.

Uskovilla on monia muita lankeamuksia ja kiusauksia, jotka heitä surettavat.

Martti Luther sanoi viisaasti, että nuoria ihmisiä ahdistavat lihalliset kiusaukset, tämä mies ja nais juttu. Itse hän huomasi, ettei ollut luostareissa enkeleitä vaan ihmisiä, ja haetti nunnan vaimokseen ja perusti perheen.

Luther kirjoitti, että seksin sijasta vanhempia kristittyjä kiusaa usein ahneus.


Seitsemän kuolemansynnin joukossa himo on viimeisellä sijalla, seitsemäs (näin se taitaa olla myös rovastin listassa).

Ylpeys (turhamaisuus)
Kateus
Viha
Laiskuus
Ahneus
Ylensyönti
Himo



Mitä on ahneus?

Eikö olekin totta, että rahaa ahnehtiva kristitty herättää mielessämme ikävän olon. Ja jos huomaamme sellaista itsessämme, saatamme jopa peittää silmämme sitä näkemästä - no, enhän minä ahne ole, eihän se ole mahdollista...

tai sitten pyydämme tehdä parannusta epäjumlanapalveluksesta.

Sillä olemme ahneudessa lähelle epäjumalan palvontaa - suun puheista ja uskonnollisesta kielenkäytöstä huolimatta sydämen todellinen palvontakohde on mammona.

Jeesus sanoo, että yhtälö on mahdoton - emme voi palvoa yhtäaikaa mammonaa ja Jumalaa.

Jombaa kumbaa palvelemme ja toista halveksimme.

Halveksitko sinä jumala mammonaa vai osoitatko sille päivin ja öin kunnioitusta?

Mukaan tulee silloin helposti ahneus - lisää lisää, tämä ei vielä riitä, aittaa pitää tehdä suuremmaksi, sijoittaa vielä tuonne että lapsenlapsillakin olisi mammonan suoma elämän suoja ja turva!



"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

"Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu.

Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!

"Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."
MikkoL:
Mt 6:19-24 KR 1938



Sana "ahneus" esiintyy KR 1938 kaikkiaan yhdeksäntoista kertaa, kahdesti Vanhassa testamentissa, 17 kertaa Uudessa testamentissa.



Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi. Snl 28:25

Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä. Jes 57:17
Kirjoittanut: MikkoL, 31.03.2011 07:42


Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Mk 7:20-22

Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi". Lk 12:15

Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä. Lk 16:14



Jeesus pitää ahneutta varsin vakavana juttuna evankelistojen todistuksen mukaan.

Uskonnolliset ihmiset, huippuunsa hengellisesti treenatut fariseukset, ovat rahanahneita.

ja mikä on reaktionsa parannussaarnaan - kehotukseen olla palvomatta rahaa?

pilkka ja naureskelu

varsinainen tyyppi toi Jeesus, onhan Jumala sitä varten antanut meille järjen että hankimme paljon paljon RAHAA!



He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; Rom 1:29

en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. 1 Kor 5:10

Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. 1 Kor 5:11

eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. 1 Kor 6:10


Sanokaa minulle, kuinka monelta uskovalta tässä kristillisyydessä on nämä listat painottuneet toisin

minä olen ahne, ahnehdin rahaa - mutta ei se mitään!

nuo ovat juoppoja, irstaita, varkaita - armonvarkaitakin jotkut - Jumala heidät tuomitsee elleivät tee parannusta!

voiko tällaista sokeutta olla esikoislestadiolaisuudessa - esimerkiksi Tampereella?

ei toki... eihän siellä rahan ahneudesta mitään tiedetä eikä alkoholiin kosketa eikä riettaita lehtiä osteta.


apostoli Paavali sanoo, että ahneus on epäjumalanpalvelusta.

Palveletko sinä ahneuden epäjumalaa, palvelenko minä?

se ei ole katsokaas mikään seksuaalista poikkeavuutta pienempi asia.

pikemmin suurempi, koska se on ihmisen tahdon varassa.

ja erittäin ankarasti pyhässä Raamatussa tuomittu


ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. Ef 4:19

Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii - Ef 5:3

Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa. Ef 5:5

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, Kol 3:5



Kuolettakaa himo, kiihko...

ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta Kol 3:5



Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, 1 Tess 2:5

ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, 1 Tim 3:3

Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
2 Tim 3:2



Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"; Hep 13:5

ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku. 2 Piet 2:3

heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
2 Piet 2:14



heillä on ahneuteen harjaantunut sydän



toteamme siis, että Herra Jeesus itse, apostoli Paavali ja muut Uuden testamentin kirjoittajat yhteen ääneen listaavat ahneuden suureksi ja vaaralliseksi synniksi.

siitä puhutaan Uudessa testamentissa paljon enemmän kuin miehen kanssa makaamisesta.

Ahne ei pääse taivaaseen.

Rahanahne on epäjumalanpalvelija

Vaelluksessaan rahanahne ei usko Jumalaan vaan maalliseen.

Sosiaaliturvansa on näissä ajallisissa!


Ja näinhän tilastot ovat meidänkin keskuudessa, essujenkin keskuudsesa

homoja on ehkä 2-3% ja monet heistä siivoja ja siveitä.

ahneita on 98% ja se taistelu ei ole edes alkanut

en ole koskaan kuullut esikoislestadiolaisen saarnaajan julistavan ahneuden syntiä vastaan.

(en tosin kovin montaa saarnaa ole kuullutkaan)



"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."

Jeesus Kristus, Jumalan Poika



Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
Kirjoittanut: Haamul, 31.03.2011 08:08


"... tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä Hän itse on sanonut: 'En minä sinua hylkää enkä sinua jätä'"

Mikä ihana lupaus! Ja kuitenkin niin vaikea läksy opittavaksi: "tyytykää siihen, mitä teillä on."

Matt. 6:24-34 on itsensä Vapahtajamme opetusta meille.

Joskus tulee kumminkin miettineeksi, miten paljon lintujakin kuolee nälkään. Ja Jeesuksen mukaan taivaallinen Isä nekin ruokkii.

"Tyytykää siihen, mitä teillä on".

"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa".

Olemmeko löytäneet Jumalan valtakunnan?

Käytännössä on joka tapauksessa niin, että tässä ajassa kärsimme monenlaista puutetta ajallisista, olemmepa uskovia tai emme.

Olemmeko siis etsineet riittävästi Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa? Lupaahan Jeesus, että sen myötä "myös kaikki tämä teille annetaan".

Jeesus, jolla takuulla oli ihmisenä vaeltaessaan lähellä Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan (ne olivat Hänessä) - kärsi vilua, nälkää, janoa. Voisiko Hänen seuraajiensa kohdalla olla takeet siitä, että ei tulisi ulkonaisesti huonoja aikoja?

Paavalin mukaan - jos me uskovat panemme toivomme Herraan ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.


Kirjoittanut: Haamul

Emme vielä elä paratiisissa. Uskovina me elämme muukalaisina lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Odotamme sitä Kaupunkia, jolla on kestävät perustukset, ja jonka rakentaja ja luoja on itse Jumala.

Saamme uskossa luottaa siihen, mitä emme vielä ole nähneet muutoin kuin kangastuksen tavoin.

Raamattu kertoo Abrahamista, ja monista hänen jälkeläisistäänkin, jotka kuolivat uskossa, eivätkä luvattua saavuttaneet, vain kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. He etsivät tulevaa Kaupunkia, Isän Maata.

He olkoot meidänkin esikuviamme myös siinä, mitä tulee ajallisen menestyksen haikailuun uskovaisuuden perusteella.


Kirjoittanut: mama

Kyllä ahneudesta saarnataan. Aika usein kuulee siitä, että nuoria vaivaa koreus ja huoruus ja vanhoja ahneus.

Vaan tulee mieleen saarna, jossa saarnaaja oikeasti avasi, mitä tuo ahneus tarkoittaa
-veroilmoitusta tehdessä
-kaupan kassalla
-myydessä epäkuranttia kuranttina
-jätettäessä tarvitseva pulaan
-...

Sai kuulla kunniansa tuo saarnaaja, kun oli muuan kuulija kuullut saarnassa asiat, joissa jatkuvasti rikkoo

Oli Jumalan sana osunut ja vaikuttanut, kuten se aina vaikuttaa. Vaan ei ollut vaikuttanut synnintuntoa ja korjaamisen tarvetta, vaan vaikutti hirmuisen vihan.



Kun Sana osuu kohdalle
on vaihtoehtoina:
-synnintuntoon?
-viha?
-paatumus?

Eikös niin?

Joka tapauksessa se vaikuttaa.





Miten on tuo oikea synnintunto essujen kohdalla?

Mahtaakos se olla semmoista, että "olen kokosyntinen ja lisäksi laittanut kiharoita ja meikannut"?

Epämääräistä syyllisyyttä siitä, että ei ole ihan normien mukainen tai joku saattaa huomata, että ei ole kaikki ihan kohdallaan hurskaudessani?

Moni sanoo kokevansa synagoogan publikaanin tavoin:

Luuk 18:13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.

Kun niin kuuluu kokea, sanoohan Jeesus:

Luuk 18:14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Eikä edes huomata, että ollaan kuin tuo fariseus:

Luuk 18:11-12 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'



Itse asiassa ei huomatakkaan että sillä ei välttämättä olekaan todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Vaan oikeasti pitää itseään aikalailla noita muita parempana
-esikoisuuden,
-oikean käsityksen vanhurskauttamisesta,
-konservatiivisuuden,
-homokannan
-monien kahvivuorojen,
-saarnaajien kuskaamisten ja kauniisti lähettämisien,
-naispappeuskannan,
tai kuka minkäkin takia

tai sen takia, että ymmärtää sanoa olevansa kokosyntinen.

Melko pyhä siis.

Suorastaan niin pyhä, että voisi olla aiheellista perustaa yhtä pyhien kanssa oma kirkko.



Se, että oikeasti saa tuntea rikkoneensa se voi olla monelle aika vierasta.

Ehkä vielä jotain sellaista, että on jollekin sanonut rumasti, varastanut, valehdellut tms ja pyytää anteeksi, eli "itse korjaa"

mutta entä sellainen, että saa kokea rikkoneensa jotain sellaista, jota ei voikaan itse korjata,

vaan joutuu oikeasti ottamaan armahduksen vastaan


Kirjoittanut: MikkoL


oikeastaan yllätyin itse aika lailla kun kokosin tuon Uuden testamentin listan "ahneudesta"

en muistanut että kyse on näin vakavasta asiasta siellä.

siihen liittyy mutta on hieman toinen näkökulma

saituus, itaruus

sekä tuo Jeesuksen kuvaama "mammonan palvonta" Jumalan sijasta.

Kirjoittanut: immata
mutta entä sellainen, että saa kokea rikkoneensa jotain sellaista, jota ei voikaan itse korjata, lainaus

-------
Kokosyntisyys tarkoittaa minulle juuri tuota. Just eikä sinnepäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti