Leimikko
kuvat Otto Miettinen ja Matti Liimatainen
Niin hän sanoi viinamäen rakentajalle: katso, minä olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelmää tästä fikunapuusta, ja en löydä, hakkaa se pois: miksi se myös maata turmelee?
Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauvan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan:
Jos hän sittekin hedelmän tekis; jollei, niin hakkaa se sitte pois.
Lk 13:6-9 Biblia 1776
Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on peltomies:
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantais runsaamman hedelmän.
Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin.
Pysykäät te minussa, ja minä teissä.
Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy.
Minä olen viinapuu, te olette oksat: joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.
Jos ei joku minussa pysy, se heitetään ulos niinkuin oksa, ja kuivettuu, ja ne sidotaan kokoon, ja heitetään tuleen, ja palavat.
Jos te minussa pysytte ja minun sanani pysyvät teissä, mitkä ikänä te tahdotte, niin anokaat, ja te saatte. Siinä minun Isäni kunnioitetaan, että te paljon hedelmää kantaisitte, ja tulette minun opetuslapsikseni.
Joh 15:1-8 Biblia 1776
Näin on myös tämän herätysliikkeen laita, esikoislestadiolaisuuden, ja näin on siinä mukana olevien Jumalan lasten kohdalla.
Ei Jumala anna Poikansa puutarhassa loputtomiin hedelmättömän viikunapuun maata pilata. Puutarhuri kyllä on kärsivällinen ja pyytää jatkoaikaa, ehkä ensi vuonna tämä jo kantaa hedelmää?
Mutta jos ei ensi vuonnakaan, ja sitä seuraavana, tällainen merkille pantu, havaittu viikunapuu kaadetaan.
Ei myöskään Kristuksen viinapuussa sallita kuolleiden hedelmättömien oksien loputonta roikkumista, joka estää hyvän hedelmän kasvun.
Jokainen oksa, joka ei kanna hedelmää, karsitaan pois niin että sillä seudulla, siinä herätysliikkeessä, kannettaisiin runsaampaa hedelmää Jeesuksen Kristuksen valtakunnassa.
Poisleikatut kuivat oksat heitetään tuleen.
Raamatun maissa ei juuri metsiä kasvanut, Libanonin setrit olivat oma asiansa ja Pyhän maan "metsät" olivat tuommosita matalaa tammea ja machiaa ja muuta Välimeren maan puuta, sypressiä siellä joukossa.
Viikunapuut olivat jo silloin hyötykasveja, joita kasvoi sekä villinä että istutettuna.
Suomessa puolestaan viikunapuu ei kylmässä kestä. Viininviljely on harvinaista ja vaativaa hommaa. Raamatun käyttämät käsitteet eivät ole meille niin tutut.
Suomalaisen metsänhoidon käsittein voisimme ajatella, että Herran metsässä kulkee mies leimasinkirves kädessään.
Jotta metsä voisi paremmin, jotta männyt ja kuuset vahvistuisivat, saisivat valoa ja tekisivät tukevamman rungon, kitukasvuiset tai väärällä paikalla kasvavat "hedelmättömät" puut saavat kylkeensä merkin - tämä kaadetaan.
Tällainen leimikko on Jumalan mielessä esikosilestadiolaisuuttakin ajatellen - kaadettavia puita on merkitty, jotkut niistä isojakin honkia ja petäjiä - jotka varjostavat ja häiritsevät terveen metsän kasvua.
Jumalan Poika ahkeroi tällaisten leimikkopuidenkin kohdalla, jos vielä niistä saataisiin hyvää puutavaraa.
Voihan leimikko olla myös sadonkorjuun leimikkoa, jossa männiköstä valitaan hyötykäyttöön petäjiä, ja silloin nämä puut ovat "kantaneet hyvän hedelmän".
Mutta kuin hän monta Pharisealaisista ja Saddukealaisista näki tulevan kasteensa tykö, sanoi hän heille: te kyykärmetten sikiät, kuka teitä neuvoi pakenemaan tulevaista vihaa?
Tehkäät siis parannuksen soveliaita hedelmiä. Ja älkäät ajatelko itsellenne sanoa: Abraham on meidän isämme. Millä minä sanon teille: Jumala voi näistä kivistä Abrahamille lapset herättää.
Mutta jo myös on kirves pantu puiden juurelle: sentähden jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään.
Mt 3:7-10 Biblia 1776
Mutta kuin hän monta kristittyä näki tulevan tykönsä, sanoi hän heille: te kyykärmetten sikiät, kuka teitä neuvoi pakenemaan tulevaista vihaa?
Tehkäät siis parannuksen soveliaita hedelmiä. Ja älkäät ajatelko itsellenne sanoa: Laestadius on meidän isämme. Millä minä sanon teille: Jumala voi näistä kivistä laestadiolaisia herättää.
Mutta jo myös on kirves pantu puiden juurelle: sentähden jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään.
Voi olla että olet Lapin vanhin, lähetysmies tai saarnaaja tai uskova, jota on nähty seuroissa.
Kyljessäsi saattaa silti olla kirveellä lyöty leima - tämä puu kaadetaan.
Ja se puu kaatuu ryskyen, kun Jumalan tuuli alkaa puhaltaa.
Että Jumalan lapset saisivat kantaa runsaamman hedelmän Herran Jeesuksen valoisassa ja hyvin hoidetussa metsässä.
mitenkäs semmotteen leiman voisi huomata itsessään ja tehdä parannus, että Jumalan tuulessa kestäisi?
kaikki he ahkeroitsevat parannusta tehden, että saisivat vaeltaa kristillisyyden neuvoissa - siitä ei tässä leimauksessa ole kyse.
vaan kuten Johanneksen evankeliumin 15 luku neuvoo, se on pysymisestä Jeesuksessa, Jumalan Sanassa.
Kahdesta Lapin vanhimmasta on lumiukko kirjoittanut, että opetuksensa ei ole raamatullista eikä edes kristillistä. Kukaan ei ole toisin osoittanut. OM ja GP
Wettaisesta olen sanonut että hän Jellivaarassa puhui Kristukseen katsomisesta. Tämä on tärkeä tuntomerkki Jumalan valtakunnassa, että sydämen rakkaudella puhutaan Herrasta Jeesuksesta.
On lähetysmiehiä ja saarnaajia, jotka eivät ole tehneet parannusta totuutta opettavien Jumalan miesten julkisista lynkkauksista. Eivät he voi hedelmää kantaa Jeesukselle, ehkä essuille voivat. (tarkoitan Eero Halmeen ja Risto Blomin asioita)
Itseäni minun on tutkittava, ja pyydettävä että Herra minua tutkisi ja tuomitsisi jo tässä ajassa, että ne jutut eivät nousisi sitten kuoleman jälkeisessä Kristuksen tuomioistuimessa käsittelyyn.
Pysykää Jeesuksessa niin Jeesus pysyy teissä ja te kannatte runsaan hedelmän.
Luopukaa Jeesuksesta, ja kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä enää muista.
Virsi 371
Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.
Lahjoitat hengellemme virvoituksen
ja lupaat meille rauhan, lohdutuksen,
kun kiusattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.
Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.
Vaan miten sokeana nähdä voisi
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi,
mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?
Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
kunniaan minut, kruunun voittajan.
Vaan minä raukka pelkään kuolemaani,
en suostu ristiin, sinun antamaasi,
kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.
Ah ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.
Voimallas ryöstä saalis saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
se armon tuntemiseen minut vie.
Wilhelmi Malmivaara 1888.
Virsikirjaan 1938.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti