Piinaas kovaa, katkeraa,
Kuolematas kauheaa,
Että sieluni sen kautta
Levon vaivoissansa saa,
Sinun uskoss' omistaa!
2. Poijes maailman menoista
Käännä, Jesus, mieleni,
Että alla ristisi
Veres voima saisi poistaa
Tunnontuskan haikean,
Epäilyksen vaikean!
3. Avaa silmän', että voisin
Rakkautes palavan
Nähdä mua kohtahan,
Mieleeni sen johdattasin,
Kuinka, niinkuin karitsa,
Kuolit syntiuhrina!
4. Synnin kauheuden taidan
Siitäkin jo havaita,
Kun sun verta hikoilla
Piti synneistäni aivan,
Niiden tähden kauhea
Kuolla ristin kuolema.
5. Pilkan kruunun päässäs kannoit
Piikillisen, pistävän
Minun ylpeydestän';
Sotamiesten saada annoit
Päältäs puvun ainoan
Minun koreudestan'.
6. Sappea ja etikkata
Sait sä juoda, siitä kun
Ylöllisyys viettää mun;
Voi, voi toki maailmata:
Auttajaansa ainoaa
Näin se pilkkaa, vainoaa!
7. Maailma ei kärsi niitä,
Jotka Herraa pelkäävät,
Hurskahasti elävät,
Nähdä taitaan se jo siitä,
Kun tää kaikkein hurskahin
Tuomitahan ristihin.
8. Juudaan suu ja viekas kieli,
Kieltämiset Pietarin,
Päätös Kaifaan kiukkuisen,
Pilatuksen pelko mieli,
Herodeksen kopeus,
Ovat maailman kuvaus.
9. Joukon julman murhaajitten
Valtahan sun viekas vei,
Oma ystäväsi möi,
Kalliin veres hinta sitten
Oli kuolon vallasta
Sieluni lunastava.
10. Yöllä miekoin, keihäin, kangin
Joukko päälles karkasi,
Köysihin sun nuoritti;
Se mun köyhän synninvangin
Päästi pirun ikeestä,
Pimeyden siteistä.
11. Rikoksista syyttävätten
Sua, joka maailmaa
Tahdot niistä vapahtaa;
Nöyrästi sen kärsit, ett' en
Minä raukka syntinen
Tulis alle kantehen.
12. Jäsenissäs tuskan, vaivan,
Kivun kärsit katkeran,
Ruumistas kun ruoskitaan
Rikosteni tähden aivan,
Kun mä kaikin jäsenin
Olen syypää syntihin.
13. Alasti sä ruoskitahan,
Siitä avun saapa on
Sielun' sairas, alaston;
Syljetään ja pilkatahan,
Että saisin kunnian
Tuomiolle tultuan'!
14. Kaupungista viedähän sä,
Ristin päälle naulitaan;
Siitä neuvon, opin saan:
Maailmasta erillänsä
Sua, Jesus, hakemaan,
Ristiäsi kantamaan.
15. Siis jo mielelläni heittää
Mahtanenkin maailman,
Hehkuvaisen hekuman,
Haluisesti ristis tietä
Golgatahan kulkea,
Jälkiäsi seurata.
16. Ristis on mun kunniani,
Ilon', elon', tavaran',
Jota julki julistan;
Eläissäni, kuollessani,
Se on apun ainoa,
Rauhan ranta, satama.
17. Unhottaa en taida koskaan,
Että kaiken vaivasi
Kärseit autuudekseni,
Annoit itses kuolon tuskaan,
Vapahtaakses vaivaista
Mua kurjaa kuolosta.
18. Toivo luja mulle lainaa,
Vahvista mun uskoni,
Että kaiken turvani
Asetan sun ristiis aina,
Josta sielu ijäisen
Saapi elon, autuuden!
19. Näitä opeta nyt, Herra,
Mielessäni pitämään,
Ja niin rauhas perimään;
Anna haavoihisi kerran
Nukun tästä elosta,
Katoovasta menosta!
Virsi 45 (1886)
Haqvin Spegel 1694.
Suom. Abraham Frosterus 1765,
Elias Lönnrot 1865.
Virsikirjaan 1886.
Tässä virressä on tuota syyllistävää ilmapiiriä, jonka löydämme myös Laestadiuksen saarnoissa pääsiäisen aikaan.
Jos Hän, Jeesus Kristus, oli viaton
niin kuka on syyllinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti