Pääsiäisenä seuraamme Kristuksen kärsimystietä, Hänen julmaa kuolemaansa ristillä ja Jumalan Pojan voittoa meidän vihollisistamme - synnistä, perkeleestä ja kuolemasta.
Eräs näkökulma tähän merkilliseen tapahtumasarjaan on rangaistus.
Itse asiassa Jeesuksen kärsimystie on roomalaisen ajan pahantekijän, rikollisen tie.
Viranomaiset ensin vangitsivat Hänet, veivät Hänet sitten välittömästi kuulusteltavaksi tuomioistuimen eteen, lain kirjainta noudattava tuomioistuin totesi Hänet syylliseksi erittäin vakavaan rikokseen, josta lain määräyksen mukaan annettiin kuolemantuomio.
Roomalaiset viranomaiset panivat sitten toimeen juutalaisen kansallisen tuomioistuimen päätöksen, koska miehitetyllä autonomisella Israelin kansalla ei ollut oikeutta ketään virallisesti surmata. Kuolemantuomion toteuttaminen oli vain miehittäjän etuoikeus.
Kristuksen rankaiseminen päättyi teloittamiseen tuon ajan tapaan. Risti oli yleinen mestausväline, jota sen julmuuden tähden - se aiheuttaa äärettömiä tuskia ja kärsimystä uhrilleen - käytettiin vain orjiin ja kapinallisiin.
Pääsiäisenä seuraamme siis tuomitun rikollisen viime hetkiä Jerusalemissa noin 2000 vuotta sitten.
Alibi-lehden asiaa.
On muitakin näkökulmia Kristuksen kärsimykseen ja tutkimme niitä yhdessä näissä paastonajan tutkielmissa nettiruukun raamattupiirissä, jos Herra suo.
Kristuksen rankaisemisen takia meidän suhteemme Luojaamme, Israelin Jumalaan, on muuttunut täydellisesti.
Väärinkäsitysten torjumiseksi sanon kuitenkin, että vaikka Isä Jumala on leppynyt ja katsoo rakkaudella luomiaan ihmisiä Kristuksen kautta.
ei Isä Jumala suinkaan ole lakannut rankaisemasta meitä ihmisiä, jotka uskomme Hänen Poikansa päälle.
Tämä on hyvin kiistanalainen asia.
Nythän on kerrottu, että jotkut esikoislestadiolaiset saarnaajat sanovat, ettei Isää Jumalaa tarvitse enään pelätä.
He eksyvät, koska eivät tunne kirjoituksia, ja eksyttävät seuraväkeä järkeilyillään, jotka eivät perustu pyhään Raamattuun.
Kristuksen rankaiseminen on ennustettu näin profeetta Esaiaksen kautta. Asiaa on valmisteltu jo 700 vuotta ennenkuin se tapahtui:
Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.
Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.
Jes 53:3-5 Biblia 1776
Missään kohtaa Raamattua ei sanota, etteikö Jumala olisi vanhurskas tuomari
etteikö Jumala rankaisisi ihmisiä heidän pahoista teoistaan
etteikö Jumala palkitsisi ihmisiä heidän hyvistä teoistaan
Jos olet Jumalan lapsi, Isä suorastaan ruoskii sinua tässä elämässä eikä vain kevyesti rapsuttele koivuniemen herralla.
Ruoskiminen ei ole kivaa - siihen voi kuolla.
Kysyt, jos Jumalan tahdosta Kristusta rangaistiin kuin pahantekijää ja teloitettiin rikollisena
ja jos Kristus näin kärsi sinun rangaistuksesi, jonka sinä itse asiassa olisit pahoilla teoillasi, ajatuksillasi, vaelluksellasi ansainnut - sinä Jumalan epäuskoinen pilkkaaja.
niin miksi Jumala sitten sinua rankaisisi?
eikö rangaistus ole otettu pois, lunastuhinta maksettu sinun pahuudestasi, sydämen kovuudestasi, ahneudestasi, irstailuistasi, varkauksistasi ja petoksistasi?
mitään rangaistusta ei siis pitäisi olla, kun Jeesus on bufferina Jumalan ja sinun välillä
koska sinä pahantekijä kuitenkin uskot Jeesukseen
ja Jumala lukee tämän uskosi sinulle vanhurskaudeksi, niin että olet syytön
siis ei tarvitse Jumalaa enää pelätä, hän on kiltti setä siellä taivaan valtaistuimellaan, joka rakkain silmin sinua siunaa yöt ja päivät. Jeesuksen tähden.
näin ihmisiä johdetaan harhaan
toki on uskovia, etenkin lestadiolaisten parissa, jotka pitävät oikeana jumalattomien rankaisemista.
he eivät ole kuin Abraham, joka rukoili Sodomon puolesta, vaan kuin kalan vatsasta pelastunut Joona, joka suutuu Jumalalle siitä, että tämä armahtaa Niiniven.
pyhää vihaa hehkuen nämä uskovat iloitsevat suorastaan, että vanhurskas Jumala panee täytäntöön tuomionsa tämän jumalattoman maailman ylle.
antaa sataa tulta ja tulikiveä taivaasta, järisyttää maata, sallii julmat sodat, joissa jumalattomat hukkuvat miekkaan.
näinhän se on ... niin kauan kuin ruoska ei iske minun selkääni.
eihän nyt Jumala minua rankaise, lempilastaan - olen löytänyt turvan Jumalan vihalta Kristuksen verihaavoissa.
näin kansaa eksytetään.
Profeetta Esaias ei näet kirjoita, että häntä rangaistiin, että meitä ei rangaistaisi.
Vaan -- luehan tämä tarkasti:
me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu.
Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.
Jes 53:4-5 Biblia 1776
Kristusta rangaistiin meidän syntiemme tähden.
Meidän synteimme tähden häntä on haavoitettu.
Kristusta rangaistiin meidän syntiemme tähden.
Meidän synteimme tähden häntä on hosuttu.
Kristusta rangaistiin meidän syntiemme tähden.
Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
no hyvä! sanot, pääsinpä pälkähästä
asia on hoidettu, kunhan saan tämän uskon liekin pysymään ja kestän uskossa loppuun asti
seurakunta siihen minua auttaa
mutta kun ei
Propheta Esaias ei kirjoittanut
"Rangaistus on hänen päällänsä, että meitä ei rankaistaisi"
mitä hän sitten kirjoitti?
"Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis"
Kyllä Jumala sinua kuule rankaisee pahoista teoistasi, jostain jo tässä elämässä, jostain tulevassa Kristuksen tuomioistuimessa.
Kuulehan uskova Jumalan lapsi, Isä Abba ruoskii sinua niin, että veri lentää ja tuskasta huudat ja rukoilet, että kuritus jo loppuisi.
Ei vaan jollain koivuniemen herran vitsalla kevyesti rapsuttele.
Vaikka Suomen lakikin sen kieltää, Isä pahoinpitelee sinua julmasti, ruoskii sinua henkihieveriin.
Eivät turhaan kristityt pelkää Jumalaa.
Ei turhaan Martti Luther sanonut Vähässä Katekismuksessa, että meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin että...
no mitäs tämä on?
mitä hyötyä sitten on Kristuksen kärsimyksestä, jos minä kristittynä joudun kärsimään ja minua rangaistaan pahoista teoistani ja palkitaan hyvistä?
Propheta Esaias selittää:
Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä.
Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillä hän kantaa heidän syntinsä.
Jes 53:10-11 Biblia 1776
"hän on henkensä vikauhriksi antanut"
tämä on se Kristuksen kärsimyksen kohta, josta me niin paljon puhumme ja seuroissa kuulemme.
Kristuksen kärsimystie on myös uhritie, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.
Kirjoitamme tästä lisää myöhemmin, jos Herra suo.
mitä se mikko söpöttää että Jumala muka rankaisee Jeesukseen uskoviakin?
aivan totta!
mitään mikon söpötyksiä tai kenenkään muunkaan ihmisen söpötyksiä ei tällaisessa asiassa pidä uskoa.
meidän tulee rakentaa rakennuksemme lujalla kalliopohjalle ja käyttää rakennuksen runkoonkin Jumalan Sanaa, ei ihmisten luuloja ja söpöjä höpötyksiä tai Saatanan väkeviä valheen kiviä.
Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,
Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella.
Niin muistakaat häntä, joka senkaltaisen vastahakoisuuden on syntisiltä itse vastaansa kärsinyt, ettette väsy teidän mielessänne ja lakkaa.
Sillä ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet,
Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan,
Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa.
Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita?
Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset.
Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme?
Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme.
Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat.
Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne, Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis.
Noudattakaat rauhaa kaikkein kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään saa Herraa nähdä,
Heb 12:1-14 Biblia 1776
Kuinka joku esikoisten saarnaaja voi siis päätellä, että ei tarvitse muka pelätä Isää Jumalaa?
Tämä väkevä kohtahan on Heprealaiskirjeessä juuri sen kohdan edellä, joka on niin rakkaaksi tässä herätyksessä tullut... "ette ole käyneet sen vuoren tykö.."
eivät kaiketi he tämän kohdan yli ole hypänneet?
sellainen Suomen lakien vastainen Jumala, joka ruoskii lastaan, on peljättävä Isä.
aivan voin korvissani kuulla aamenen kautta suomea ymmärtävän kristikunnan: "minua on Jumala kurittanut" kuuluu joka suunnalta.
Kuinka paljon Jumala rakasti Poikaansa?
mitataan, kuinka paljon Hän poikaansa kuritti ja rankaisi.
(ei sitä tosin voi mitata, mutta aavistelemme)
kun kohtaat "elämän ruhjoman" kristityn, hiljenny, pysähdy, kuuntele, itke hänen kanssaan, iloitse hänen kanssaan.
Tämä Jumalan ruoskima ihminen on Isälle hyvin rakas.
voit hänen inhimillisen kärsimyksensä, hänen kärsivällisyytensä, hänestä hohkaavan pyhyyden ja hänen sanomattoman rakkaudellisuutensa kohdatessasi jotain itsekin oppia.
no mihkäs se propheta Esaias unohtui?
ei mihinkään.
mitäs tämä prophetain kuningas kirjoitti Kristuksen kärsimyksestä ja rangaistuksesta?
hän ei kirjoittanut, etteikö Jumala omiaan rankaise ja ruoski - ja myös palkitse
eikä se ruoskiminen näytä aina olevan hänen lapsensa tai tämän lihallisten vanhempien syntien syytä
"kuka teki syntiä, hän vai vanhempansa, että piti sokeana syntyä"
niin
mitä Esaias ennustaa Kristuksen rankaisemisesta - ja meidän?
puhkesiko syöpä?
paloiko rakas omakotitalo?
kuolivatko he kaikki autokolarissa niin yllättäen?
veikö kaihi näkösi?
tekikö lapsesi itsemurhan?
romahtiko setäsi yritys ja tuli vararikko, jossa olet takaajana?
sammuiko kalliin autosi tietokone?
erotettiinko sinut työstäsi vääryydellä?
katkesiko jalkasi siinä kivikossa?
onko nitrot nyt pakko olla mukana?
raiskasivatko pahat sinut yöllä pusikossa?
"Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut."
Jes 53:5
Näin propheta Esaias ennustaa - Jumala rankaisi Kristusta, jotta meillä olisi rauha.
rauha.
Jumalan rauha Kristuksessa Jeesuksessa
Jumalan rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen
siinä missä tämän maailman ihmiset ahdistuvat, murtuvat, sortuvat, menettävät uskonsa rippeetkin
Jumalan lapsi ottaa Isän ruoskan iskut kärsivällisesti
Ne eivät horjuta Jumalan rauhaa
ja tämä on valtaisa todistus kaikille tämän maailman ihmisille, jotka eivät vielä ole Jumalan lapsia.
Jos Kristusta ei olisi toki voisimme mielen tyyneydellä ja rauhalla ottaa vastaan elämän iskut.
Buddhalaisille tämä on uskonnon syvä olemus - tämä oli Buddhan saama valaistus
sisäinen tyyneys - jos emme sen enempää iloitse ilosta emmekä sure surua vaan olemme valmiit kärsimykseen ja kuolemaan, me saavutamme sisäisen rauhan ja tyyneyden, jota maailman kolhut eivät heiluta.
Kreikan filosofeille tämä on järkevän ajattelun syvä olemus - stoalainen ylevä rauhallisuus pahimpienkin elämänkohtaloiden edessä.
Suomalainen sisukkuus - "elämä on elettävä", miehen ja naisen tyyneys syvien taistojen ja elämän koettelumusten parissa.
toiset ovat rauhallisia kuin viilipytty vaikka rantasauna palaa.
toiset hermostuvat jo siitä, että pojan tulitikkuleikit uhkasivat metsäpalolla.
erilaisia luonteita.
Miten uskovan Jumalan lapsen kokemus poikkeaa jokaisen ihmisen kokemuksesta, kun elämä ruoskii?
No. ehkä niin ja ehkä näin.
Mutta Jumala on järjestänyt asian niin, että Hän antoi rangaista omaa poikaansa
että meillä olisi rauha
ja mikä vitsi siinä on, elämän tyyneyteen ja rauhalliseen, kärsivälliseen kestämiseen verrattuna?
no se, että pysymme Jeesuksessa - kaikesta huolimatta.
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa
Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.
Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.
Jes 53:3-5 KR 1776
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti