Kuuliaisuus

Heprealaiskirje katselee hyvin vakavasti Jeesuksen kärsimystä Getsemanen puutarhassa.

Kirjoittaja - ehkä Apollos joka oli väkevä raamatuissa (Apt 18:24) - toteaa sitten aivan yllättävästi:

Jeesus oppi kärsimyksestään kuuliaisuuden Isälle.

Eikö Jeesus sitten ollut kuuliainen Taivaalliselle Isälleen koko elämänsä ajan?

Ei Hän koskaan tehnyt syntiä Jumalan tahtoa vastaan, vaikka Häntä Mooseksen lain rikkojana yleisesti pidettiinkin?

Kyse ei nyt ollut synnistä.

Kysymys oli tahtojen taistelusta, Poika arveli että ehkä tämän katkeran maljan juominen ei sittenkään olisi välttämätöntä. Varmaan olisi Isällä jokin toinenkin tie.

Itkulla ja huudolla Jeesus Getsemanessa polvillaan rukoili ja taisteli Isän tahdon kanssa.

Kuuliaisuus merkitsi taipumista tässäkin asiassa Jumalan tahtoon - joka oli aivan kamala.

niin että tien lopussa kuoleva Jeesus oli aivan kaiken menettänyt yksin pimeydessä ja kysyi vain

"eli, eli lama sabaktani"

uskon että jotain tässä hetkessä murtui Taivaan Isän sydämessä.



Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.

Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.

Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

Hep 5:7-10 KR 1992



Heprealaiskirje sanoo, että Getesemanessa Jumalan Poika oppi kuuliaisuuden Isälle.

nyt Hän on "kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia."

Jeesus on kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat Hänelle kuuliaisia.

Ne jotka eivät ole kuuliaisia Jeesukselle ovat eri joukkoa.

Asia on hyvin keskeinen ja tärkeä suhteesamme elävään Jumalaan.



Koetan tässä kuvata kolmenlaista käsitystä siitä, mitä on kuuliaisuus.

1. Täytetty työ

2. Tehtävä työ

3. Oikea kuuliaisuus



1. Täytetty työ

Veisaamme Lars T. Nybergin syvällisessä virressä:

Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan
Virsi 299:4

Näiden levollisten ja lohdullisten sanojen kanssa saatamme päätyä ajattelemaan, että Jeesus on ollut meidän puolestamme kuuliainen Jumalalle.

Jeesus on elänyt täydellisessä kuuliaisuudessa, ei koskaan rikkonut Jumalan tahtoa - vaikka Häntä lainrikkojana pidettiin ja tuomittiin kuolemaan - ja totteli Jumalaa myös Getsemanen kauhujen yössä.

Täytetty työ, täydellinen kuuliaisuus, saamme uskoa sen omalle kohdallemme puettuina Kristukseen.

---
eikös se näin ole?



Jeesus eli ihmisenä ihmisten joukossa, oppi lapsesta tuntemaan pyhät Kirjoitukset, viihtyi temppelissä ja synagoogissa, missä Hänen Isänsä on ja oli kuuliainen Jumalalle kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

Jeesus on ollut täydellisesti kuuliainen Jumalalle ja näyttänyt esimerkillään, millaista on Jumalan tahdon mukainen elämä.

Tähän ei yhdelläkään ihmisellä ole lisäämistä - Marian Poika on sen tehnyt yksin ja parhaat ja lähimmät ystävätkin hylkäsivät Hänet kun tosipaikka tuli.



Heprealaiskirje ei puhu tuossa mainitussa kohdassa kuuliaisuudesta Jumalalle.

Heprealaiskirje puhuu tuossa mainitussa kohdassa kuuliaisuudesta Jeesukselle.

Jeesus on maksanut velkamme, lunastanut meidät synnin orjuudesta, perkeleen vallasta, kuoleman kynsistä.

Että eläisimme kuuliaisina Hänelle.

Jeesuksella on meille tässä ajassa yhtä ja toista puuhaa.

Toki meiltä odotetaan kuuliaisuutta Jumalan tahdolle - mutta se tahto toteutuu siinä, että olemme kuuliaisia Herralle Jeesukselle.


2. Tehtävä työ

Sanalla kuuliaisuus on aivan toinen merkitys esikoislestadiolaisuudessa.

Kyseessä on nimenomaan kuuliaisuus Jumalan ilmoitetulle tahdolle, sen noudattamista, mikä on hyvää ja oikein ja sen karttamista mikä on pahaa ja väärin.

Tässä kristillisyydessä uudestisyntynyt Jumalan lapsi tahtoo koko sydämestään elää Isän tahdon mukaisesti, panna pois kaiken sen mikä kietoo ja tekee hitaaksi, synnin joka saastuttaa hääpuvun ja joka sammuttaa sydämestä elävän uskon.

Vanhimmat, lähetysmiehet ja saarnaajat auttavat tässä julistamalla Jumalan sanaa ja opettamalla ja neuvomalla oikeaa uskoa Jeesukseen ja kristillistä vaellusta tämän pahan maailman keskellä.

Painopiste on yleensä oman hengellisen elämän huoltamisessa ja käytännöllisessä arjen elämän kuuliaisuudessa Isän Jumalan tahdolle.

Koska puutteita vaelluksessa on, heikkoutta lihassa, viettelyksiä, lankeamuksiakin, tarjolla on puhdistava lähde, jossa Jeesuksen nimessä ja veressä saadaan vaellusvaatteet taas pestä puhtaan valkoisiksi ja uskoa itsensä pyhäksi ja autuaaksi ja aivan taivaan keskelle asti.



Olennaisesti tällainen uskonnollinen käyttäytyminen ei poikkea muista suurista kirjauskonnoista, juutalaisuudesta ja islamista.

Siellä rabbit ja imaamit myös kertovat kokoontuneelle väelle, mitä on oikea kuuliaisuus Isän Jumalan tahdolle ja millaisia asioita tulee välttää, miten pukeutua, käyttäytyä, mistä pysytellä poissa, minne mennä.

Ero on lähinnä siinä, kuinka rikkomusten ja lankeamusten kanssa toimitaan.

Juutalaisilla oli muinoin Jerusalemin temppeli ja sen eläinuhrit, joihin kuului myös syntiuhrit.

Tänään uhria syntien edestä ei ole ja pääsiäislampaasta on vain luut muistona juhla-aterialla. Mutta on kyllä syntien tunnustamista, anteeksi pyytämistä Psalmien syvällisessä hengessä, on puhdistautumiskylpyjä mikve- altaassa, on puhtaan elämän neuvoja ja on jopa kukon heiluttamista pään yllä ultraortodoksien pääsiäisenä.



Kuuliaisuus on islamin uskonnon ytimessä.

Arabiankielinen sana islam tosin tarkoittaa tarkasti "alistumista" pikemmin kuin "kuuliaisuutta".

Muslimi on ihminen, joka alistuu pyhän Jumalan tahtoon.

Rikkomusten tapahtuessa islamin opetus on, että laupias ja armahtava Jumala ymmärtää kylllä luomansa ihmisen heikkouden ja antaa voimaa vaeltaa Jumalan tahdon mukaan.

Samaten kuin juutalaisuudessa, islamissa on väkevä uskonnollinen laki. Shari'a lakia sovelletaan islamilaisissa maissa siviili- ja rikosoikeudessakin. Valtio pitää näin lain määräysten ja rikkomusten rangaistusten kautta yllä Jumalan tahtoa.



Nykyään useimmissa kristillisissä maissa ja juutalaisten Israelissa julkinen yhteiskunnallinen lainsäädäntö ja käyttö on erossa uskonnollisista laeista ja toisinaan niiden kanssa ristiriidassa -

yhteiskunta pyrkii demokraattisesti edustamaan kansalaistensa arvomaailmaa uskonnosta riippumatta.

Tämän rinnalla toki toimivat myös uskonnollisten yhteisöjen omat oikeusistuimet.

Rabbiininen oikeus on varsin merkittävä useimpien juutalaisten elämässä, sekulaarien siitä mutistessa.

Tuomiokapitulit käyttävät kirkkolakia asioiden ratkomisessa erityisesti kirkon työntekijöitä koskevissa autonomisissa asioissa.



Työtä tekevät krisityt eivät välttämättä katso olevansa lain alla - sehän ei olisi kristillisen opin mukaista.

Ajatus on pikemmin sama kuin juutalaisilla - koska olemme Isän lapsia, tahdomme omasta halustamme olla kuuliaisia.

Uudestisyntynyt kristitty kysyy Jumalan haluaa sen mukaan elää, kun lihallinen ihminen ei halua Jumalan laista mitään kuulla, vaan tehdä mitä itse oikeana ja hyvänä pitää.

Olennaista on tämän kakkoskohdan yhteydessä kuuliaisuus Jumalan tahdolle, ja sitä seuraava hurskas elämä.



En voi ulkopuolisena väittää tietäväni, mitä sana "kuuliaisuus" tuo esikoisen mieleen.

Olen tässä väittänyt kuitenkin tietäväni, että sana "kuuliaisuus" tuo esikoisen mieleen kuuliaisuuden Jumalan tahdolle.

Tämä tahto on eri tavoin ilmoitettu, mutta erityisesti siitä opetetaan seurapuheissa ja saarnoissa, kristillisen elämän ohjeita ja neuvoja.

Tottelemattomuus on kuuliaisuuden vastakohta ja sellaista uskova karttaa.


3. Oikea kuuliaisuus

---

niin, mitä se on?

kerro sinä!