lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kristuksen kärsimykset - ystävä hylkäsi

Simon Pietari

Rukoilemme:

Avaa silmät, että saisin
rakkauttas katsella,
Jeesus, uhrikaritsa.
Kannat synnit ristinpuussa
puolestani kärsien
vihan liekin hirmuisen.

Aamen

Kristuksen kärsimykset ovat rangaistavan ihmisen kokemusta, joka ei ollut helppoa roomalaisten aikaan.

Eikä ole se helppoa tänään.

Mutta evankeliumit antavat meille kuvaa Jeesuksen kärsimyksestä myös toiselta kannalta.

Jeesus joutui kärsimään ihmisenä ihmiselle hyvin vaikean ja raskaan kohtalon - parhaimpiin kuuluva läheinen ystävänsä, jonka kanssa oli monet seikat yhdessä koettu, ilot ja murheet ja jonka anoppiakin oli jeesattu - käänsi Jeesukselle selkänsä Jerusalemin yössä.

Eikä vain noin vain vaan kääntänyt selkäänsä, vaan oikein kiroillen ja manaten selitti, että ei koko miestä tunne.

Jostain syystä arvelen, että tämä oli pahempi ruoskanisku Jeesuksen sydämeen kuin nuo tuomareiden kepinlyönnit selkäänsä tai sotilaiden läimäykset naamaansa ja se jatkuva sylkeminen.

Kipu on toisenlainen - inhottava, kylmä, täydellinen pettyminen ihmiseen, johon on luottanut ja joka on vannonut uskollisuutta.

Tosiaan "minä lyön paimenta ja lauma hajoitetaan"


"Silloin sanoi Jesus heille: tänä yönä te kaikki pahenette minussa; sillä kirjoitettu on: minä lyön paimenta, ja lampaat laumasta pitää hajoitettaman."


Mutta Jeesukselle oli annettu tässä raskaassa sydämen pohjiin ulottuvassa kärsimyksessä ihmeellisen lohduttavaa tietoa:

"Mutta sittenkuin minä nousen ylös, käyn minä teidän edellänne Galileaan."


"Minä menen teidän edellänne..."

Paimen huolehtii laumastaan aivan viimeiseen asti, antaa henkensä lammastensa edestä



Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: jos vielä kaikki sinussa pahenisivat, en minä ikänä pahene.

Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.

Pietari sanoi hänelle: ja vaikka minun pitäis sinun kanssas kuoleman, en kiellä minä sinua.

Niin sanoivat myös kaikki opetuslapset.

Mt 26:32-35 KR 1776



-- Kohoa, miekka, paimentani kohti, nouse uskottuani vastaan! sanoo Herra Sebaot. Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle, pienimpiäkin vastaan minä kohotan käteni.

Sakarja 13:7 KR 1992


----
Näemme tästä, ja varmasti Herra Jeesuskin näki tuona yönä, että kaiken tämän kärsimyksen takana on lopulta Isä Jumala.

Siihen ei ollut Jeesuksen helppo taipua, Jumalan tahtoon.

Tulla ei vain parhaiden ja lähimpien ihmistensä vaan itse Isänsä hylkäämäksi.

Eli, eli, lama sabaktani


Ensin tämä

klassinen petos

sisäpiirin mies

Ja hän astui kohta Jesuksen tykö ja sanoi: terve, Rabbi! ja suuta antoi hänen.

Niin sanoi Jesus hänelle:
ystäväni! mitä varten sinä tulit?

Mt 26:49-50

Ystäväni! Juudas Iskariot, Keriotin kylän mies (ish keriot)

mitäs meni kutsumaan lähipiiriinsä?



Tuon ystävän tie oli Jeesukselle ilmeisen selvä jo aiemmin Kiirastorstain yönä

minkä teet, tee se pian...

mutta tämän ystävän tie, vaikka Jeesus oli sen ennustanut, varmaan sattui syvälle

molempiin ukkeleihin, sydämen ystäviin, tulevien suunnitelmien peruskallio kun särkyi aivan täydellisesti



Mutta Pietari istui ulkona salista, ja hänen tykönsä tuli yksi piika ja sanoi: sinä olit myös Jesuksen kanssa Galileasta.


Mutta hän kielsi kaikkein edessä ja sanoi: en minä tiedä, mitäs sanot.

Kuin hän läksi ulos ovesta, näki hänen toinen piika ja sanoi niille, jotka siellä olivat: ja tämä oli Jesuksen Natsaretilaisen kanssa.

Ja hän kielsi taas vannotulla valalla: en tunne minä sitä ihmistä.

Mutta vähän hetken perästä tulivat ne, jotka siellä seisoivat ja sanoivat Pietarille: totisesti olet sinä myös yksi heistä; sillä sinun puheeskin ilmoittaa sinun.

Niin hän rupesi itsiänsä sadattelemaan ja vannomaan: en tunne minä sitä ihmistä.
MikkoL:
Mt 26:69-74 KR 1776



mainiosti Matteuksen evankeliumi nuijii Pietarin maan rakoon. Ei jää mittään jäljelle.

Simon Pietari ei tunne itseään - häneltä puuttuu itsetuntemus.

Hän luulee olevansa jotain muuta, kuin on.

Innokas Jeesuksen seuraaja, toimii nopeasti ja ajattelematta ... se on Herra! ja jo hyppää järveen uimaan, ei jaksa odottaa veneen rantautumista.

Oli moittinut Jeesusta, kun tämä alkoi puhua Jerusalemin tulevista tapahtumista.

Oli kertonut Jeesukselle, että vaikka kaikki muut hylkäisivät, hän ei hylkää.

Ja oli sen verran rohkeutta riittänyt, että sinne ylipapin palatsin pihaan palvelusväen joukkoon istahtanut.



ja katso, ei Jumala murskaa hänen itsetuntoaan lähettämällä karskin ison pelottavan sotilaan tai muuten kovan jätkän.

yksi palveluspiika, vaatimaton neitonen siihen tulee ja vienosti sanoo ... hei, etkös sinäkin ollut tuon miehen seurassa, joka tuolla sisällä tänäyönä on?

piika - ei mikään raskaan sarjan nyrkkeilijä.

Ja siihen loppuu Pietarin rohkeus.

ei Jumala murskannut Pietarin itsetuntoa lähettämällä sitten viranomaisia, vaan toinen piika tulee

hei, etkös sinäkin?

Pietari alkaa jo vannoa Jumalan nimeen ja hiustensa värin kautta ja miten että ei tunne tapausta

ja väki siinä sanoo... sinähän puhut Galilean murretta, etkös sinä ole sen galilealaisen kansanvillitsijän kanssa

nyt menee jo sadatteluksi, p... j.. h... ettekö jo usko että en tuota p... j.. h.. ukkelia tunne?



ei Jumala murskannut Pietarin egoa, itsearvoa, luottamusta kykyihinsä ja voimiinsa, poikkeuksellista uskon rohkeutta millään kovin kummoisella keinolla.

vaan murskasi täydellisesti Poikansa sadattelijan kiirastorstain ja pitkänperjantain välisenä yönä

eikä mitään jäänyt miehestä jäljelle - no nahkansa pelasti

"Ja kohta kukko lauloi."
Mt 26:74



siinä on meille, isät ja äidit, veljet ja sisaret, lapset ja lapsenlapset pääsiäisen saarnaa

"ja kohta kukko lauloi"

mites se saarna menee? kuulemme sen aivan aamuyön viileydessä hiilivalkealla, kun kukot siinä neljän tienoilla keväällä alkavat aukoa ääntään

jotenkin näin ne kaikkialla maailmassa yhä tänään laulavat, nuo Jumalan luomat ihanat linnut joista niin maukas broileri tehdään

siitä kait ne ovat suomenkielisen nimensäkin saaneet, mokomat ukot

"kukko kiekuu!"




Biblia sanoo

"lauloi kukko"


LAULA KUKKO

Laula kukko, laula kukko,
Peltoniemen kirjava kukko.
Laula kukko, laula kukko,
Peltoniemen kukko.
Jollet sinä leiki, laula
katkaisen minä
sinulta kaulan.
Laula kukko, laula kukko
Peltoniemen kukko.

Juokse hepo, juokse hepo,
Peltoniemen virma hepo.
Juokse hepo, juokse hepo
Peltoniemen hepo.
Jollet sinä juosta kehtaa
vien mä sinut makaratehtaal' -
Juokse hepo, juokse hepo,
Peltoniemen hepo.

Muni kana, muni kana,
Peltoniemen kotkottaja.
Muni kana, muni kana,
Peltoniemen kana.
Jollet sä munia rohkenis'
pistän mä silloin sut broileriks'.
Muni kana, muni kana
Peltoniemen kana.

Leiki poika, leiki poika,
Peltoniemen pikkupoika.
Leiki poika, leiki poika,
Peltoniemen poika.
Jollet sinä leiki, laula
katkaisen minä sinulta kaulan.
Leiki poika, leiki poika
Peltoniemen poika.

- Timo Kinnunen -
Kirjoittanut: MikkoL, 09.04.2011 10:01


ja Peltoniemen poika leikki ja ei kaulaansa katkaistu.

"Kukko lauloi vaikka Pietari kuinka kielsi" kuten joku lapsi opettajalle kertoi uskontotunnilla legendan mukaan.



ei oo kreikassa yhtään niin onomatopoieettinen sana

kukko on ἀλέκτωρ alektor
laulaa on φωνέω foneo

(siitä fonetiikka ym)


lyhyestä virsi kaunis:

"Ja kohta kukko lauloi"



saarnan teho oli moninkertainen siinä, että Pietari muisti Jeesuksen sanat.

Jeesuksen sanat tulivat tuolla hetkellä hänen mieleensä.

evankeliumeissa on vaihtelua, lauloiko kukko kolmasti vai kielsikä Pietari kolmasti vai.

Kolme jotain.

Jumala murskasi Pietarin kuvitellun uskon rohkeuden, kaiken hänen elämänsä suurimman asian, Jeesuksen seuraamisen halki maiden ja mantujen Juudeassa, Samariassa ja vaarallisessa Jerusalemissa.

kaikki nuo vuodet sieltä Kapernaumin kalasatamasta lähtien - ehkä kolme vuotta intensiivistä ja jatkuvasti yhä ihmeellisempää Jeesuksen seurassa kulkemista, oppimista ja näkemistä.

Kaikki män eikä mitään jäänytkään.

Kiroili vaan partaansa Galilean mies Galilean miestä.

kunnes kukko lauloi ja kaikki paljastui kuin salaman välähdyksenä.

totuus.

kuka Pietari on.



Niin Pietari muisti Jesuksen sanan, joka oli hänelle sanonut: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.

Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
MikkoL:
Mt 26:75 KR 1776



onko tämä Pietarin seikkailu osa Jeesuksen kärsimystä.

On, ehkä siitä pahimmasta päästä. Sillä tämän miehen varaan se seurakunta piti rakentaa, Petrus, kallio.

Eivät olleet muut seuralaisensa tätä väkevämpiä uskon sankareita.

Läheisen ystävän petollisuus, arkamaisuus tosipaikan tullen, kun arvostelu vyöryy ylitse ja uhkaa todelliset vaarat, suorastaan fyysinen väkivalta...

"hädässä ystävä tunnetaan" sanoo suomalainen sananlasku.

ei ollut Jeesuksella sinä yönä ystäviä.



Samasta asiasta kertoo Johanneksen evankeliumi hieman toisin, aivan kuin täydentän Matteuksen ja muiden synoptikkojen kertomaa:




Niin joukko ja ylimmäinen päämies ja Juudalaisten palveliat ottivat kiinni Jesuksen ja sitoivat hänen,
Ja veivät ensin Hannaksen tykö, sillä hän oli Kaiphaan appi, joka oli sinä vuonna ylimmäinen pappi.

Ja Kaiphas oli se, joka Juudalaisille oli neuvon antanut, että yhtä ihmistä olis tarpeellinen kuolettaa kansan edestä.

Ja Simon Pietari seurasi Jesusta, ja toinen opetuslapsi. Mutta se opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni sisälle Jesuksen kanssa ylimmäisen papin saliin. (!)

Mutta Pietari jäi ulos oven eteen. Niin toinen opetuslapsi, joka ylimmäisen papin tuttava oli, meni ulos ja puhui ovenvartialle, ja toi Pietarin sisälle.

Niin sanoi ovenvartiapiika Pietarille: etkö sinäkin olen tämän miehen opetuslapsia? Hän sanoi: en ole.

Mutta palveliat, jotka hiilistä olivat tulen tehneet, sillä kylmä oli, seisoivat ja lämmittelivät. Ja Pietari seisoi myös heidän kanssansa ja lämmitteli.


Niin ylimmäinen pappi kysyi Jesukselta hänen opetuslapsestansa ja opetuksestansa.

Jesus vastasi häntä:
minä olen maailman edessä julkisesti puhunut: minä olen synagogassa opettanut ja templissä, johonka Juudalaiset joka paikasta kokoon tulevat, ja en ole mitään salaisuudessa puhunut.

Mitäs minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka kuulivat, mitä minä heille puhunut olen. Katso, ne tietävät, mitä minä sanonut olen.

Mutta kuin hän näitä puhui, antoi yksi niistä palvelioita, jotka läsnä seisoivat, Jesukselle korvapuustin ja sanoi: niinkö sinä vastaat ylimmäistä pappia!

Jesus vastasi häntä: jos minä pahasti puhuin, niin tunnusta se pahaksi, mutta jos minä oikein puhuin, miksis minua lyöt?



Niin Hannas lähetti hänen sidottuna ylimmäisen papin Kaiphaan tykö.

Mutta Simon Pietari seisoi ja lämmitteli. Niin he sanoivat hänelle: etkö sinä ole myös hänen opetuslapsiansa? Hän kielsi ja sanoi: en ole.

Sanoi hänelle yksi ylimmäisen papin palvelioista, sen lanko, jonka korvan Pietari hakkasi pois: enkö minä sinua nähnyt yrttitarhassa hänen kanssansa?

Niin Pietari taas kielsi, ja kohta kukko lauloi.



Luukas kertoo näin koskettavasti, tuo kuuluisa Jeesuksen katse:

Niin he kiinni ottivat hänen ja taluttivat, ja veivät hänen sisälle ylimmäisen papin huoneesen. Mutta Pietari seurasi taampana.

Ja niin he virittivät valkian keskelle kartanoa, ja ynnä yhdessä istuivat, istui myös Pietari heidän seassansa.

Mutta kuin yksi piika näki hänen valkian tykönä istuvan, katsoi hän hänen päällensä, ja sanoi: tämä oli myös hänen kanssansa.

Vaan hän kielsi hänen ja sanoi: vaimo, en minä tunne häntä.

Ja vähän hetken perästä näki toinen hänen, ja sanoi: sinä myös olet yksi heistä. Pietari sanoi: ihminen, en ole.

Ja lähes yhden hetken perästä todisti myös toinen, sanoen: totisesti tämä oli myös hänen kanssansa; sillä hän on Galileasta.

Niin Pietari sanoi: ihminen, en minä tiedä, mitäs sanot. Ja kohta, vielä hänen puhuissansa, lauloi kukko.

Ja Herra käänsi itsensä ja katsoi Pietarin päälle, ja Pietari muisti Herran puheen, kuin hän hänelle sanoi: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.

Ja Pietari meni ulos ja itki katkerasti.
MikkoL:
Lk 22:54-62 KR 1776


Evankeliumit ovat silleen ihanat että ne eivät jätä meitä filmin tämän kohtauksen päättyessä hiilivalkealta aamuyön kylmään hämärään pois pakenevan ja katkerasti itkevän Pietarin seuraan.

Vaan on kirkas ihana keväinen aamu kauniilla Kinneretillä, Gennesaretin järven pohjoispäässä, Kapernaumin ja Bet Saidan maisemissa, jonne kalamiehet ovat taas palanneet.

Ei siitä mittään tullu, no, onhan järvessä kalaa tms.



Sitte ilmoitti Jesus taas itsensä opetuslapsille Tiberiaan meren tykönä, ja hän ilmoitti itsensä näin:

Simon Pietari ja Toomas, joka kaksoiseksi kutsutaan, olivat ynnä ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Zebedeuksen pojat ja kaksi muuta hänen opetuslapsistansa.

Sanoi Simon Pietari heille: minä menen kalaan: ne sanoivat hänelle: me menemme myös kanssas. Niin he menivät ja astuivat kohta venheesen, ja ei he sinä yönä mitään saaneet.

Mutta kuin jo aamu oli, niin Jesus seisoi rannalle; mutta ei opetuslapset tietäneet, että se oli Jesus.

Niin sanoi Jesus heille: lapset, onko teillä mitään syötävää? He vastasivat häntä: ei.

Hän sanoi heille: laskekaat verkko oikialle puolelle venhettä, niin te löydätte. Niin he laskivat, ja tuli niin paljo kaloja, ettei he voineet vetää.

Niin sanoi se opetuslapsi, jota Jesus rakasti, Pietarille: Herra se on. Kuin Simon Pietari sen kuuli, että se oli Herra, vyötti hän hameen ympärillensä, (sillä hän oli alasti,) ja heitti itsensä mereen.


Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä, (sillä ei he olleet kaukana maalta, vaan lähes kaksisataa kyynärää,) ja vetivät verkon kaloinensa.

Kuin he siis olivat maalle tulleet, näkivät he hiilet ja kalan, niiden päällä pantuna, ja leivän.

Jesus sanoi heille: tuokaat tänne niistä kaloista, jotka te nyt saitte.

Simon Pietari meni ja veti verkon maalle, täynnä suuria kaloja, sata ja kolmekuudettakymmentä. Ja vaikka niitä niin monta oli, ei kuitenkaan verkko revennyt.

Jesus sanoi heille: tulkaat rualle; mutta ei yksikään opetuslapsista uskaltanut häntä kysyä: kukas olet? sillä he tiesivät sen olevan Herran.

Niin Jesus tuli, otti leivän ja antoi heille, niin myös kalan.

Tämä on kolmas kerta, kuin Jesus opetuslapsillensa ilmestyi, sitte kuin hän oli noussut ylös kuolleista.

Joh 21:1-14 KR 1776



Jeesus lienee päässyt Pietarin, ystävän, lyömän sydänhaavansa yli.

Mutta Pietari ei ollut päässyt.

Jeesus hoitaa nyt Pietaria kuntoon taitavan sydänkirurgin tavoin.

Asia on sen verran hankala, että on jo kolmas kerta kun tavataan eikä vielä ole siitä puhuttu.

Ollaan taas hiilivalkealla, josta nosuee paistuvan kalan maukas tuoksu.

Jeesus on vieraanvarainen ja hoiteli käytännön hommat, kun pojat vetivät venettä ja nuottaa takaisin.

Oli siihen Pietari ennättänyt ennen, vaan emme tiedä onko saanut sanaakaan suustaan.



meillä immeisillä varmaan olis kullakin oma persoonallinen tapamme suhtautua moiseen "ystävään", joka pahan paikan tullen luikkii karkuun.

ilmeisesti "se opetuslapsi jota Jeesus rakasti" ei luikkinut.

mietin tuota, että se opetuslapsi oli ylipapin ystävä...



löytyisi meistä varmaan joku tuossa tilanteessa, tuon yön jälkeen, "en enää ikinä hänen kanssaan puhu"

tai suora hyökkäys "mitäs teit minulle?"

tai muunlaista lähestymistapaa, jos lähestyä tahtoisi.

Näin Jeesus hoiteli tämän asian, melko epäsuorasti ja melko tehokkaasti.

palautti ns ystävyyden ja luottamuksen heidän välilleen

(ja lupasi Pietarille, että tämäkin tulee kuolemaan kurjan kuoleman... quo vadis, domine)



Kuin he siis syöneet olivat, sanoi Jesus Simon Pietarille: Simon Jonan poika! rakastatkos minua enempi kuin nämät?

Hän sanoi: jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan.

Hän sanoi hänelle: ruoki minun karitsoitani.


Ja sanoi taas toisen kerran hänelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua?

Hän vastasi: jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan.

Sanoi hän hänelle: kaitse minun lampaitani.

Hän sanoi kolmannen kerran hänelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua?

Pietari tuli murheelliseksi, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: rakastatkos minua? ja sanoi hänelle:
Herra, sinä tiedät kaikki: sinä tiedät, että minä rakastan sinua. Jesus sanoi hänelle: ruoki minun lampaitani.

Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: kuin sinä olit nuori, niin sinä vyötit itses ja menit, kuhunkas tahdoit; mutta kuin vanhenet, niin sinä ojennat kätes, ja toinen vyöttää sinun, ja vie, kuhunka et sinä tahdo.

Mutta sen hän sanoi, antain tietää, millä kuolemalla hänen piti kunnioittaman Jumalaa. Ja kuin hän sen sanonut oli, sanoi hän hänelle: seuraa minua.
MikkoL:
Joh 21:15-19 KR 1776



avain oli tässä

Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?

Olenko minä sinulle rakas?

kolmasti kiroten minut kielsit... mites on?

avain on tässä

Rakkahin Jeesus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti