Jeesuksen tunteminen

Jeesuksen, kuten kenen tahansa ihmisen, tunteminen sisältää monia eri näkökulmia.

Voimme tietää tuntemastamme taviksesta, minä vuonna ja ehkä minä päivänäkin ja millä paikkakunnalla hän on syntynyt. Tiedämme mahdollisesti hänen isänsä ja äitinsä nimet ja ammatit ja saatamme tuntea heidät henkilökohtaisesti vaikkapa sukulaisina tai naapureina.

Ehkä tiedämme arkisesta työstään, että Matti on hitsari, Pertti on peruskoulun opettaja, Liisa on myymäläavustaja ja Kauhavalla asuvan Eijan tytär Maija opiskelee ekonomiksi.

Tunnemme Tauno Tavallisen sen verran hyvin, että tiedämme hänen eronneen vaimostaan ja että poikansa loukkaantui vakavasti moottoripyörällä autoon törmättyään. Taunosta itsestään tiedämme, että hän viihtyy kuntopoluilla ja jumppasaleissa ja pitää hyvää huolta kehostaan.

Toisen ihmisen luonteenpiirteitä olemme oppineet tuntemaan, äksyilevästä äidistä isottelevaan isään, apaattiseen anoppiin ja reiluun ja reippaaseen retestelijään. Tuntemiemme ihmisten luonteiden määrä on hulvaton ja laatu kirjava.

Meille on kokemuksen ja kuulopuheiden ja asiakirjojen ja kanssaelämisen kautta kerääntynyt asiatietoa, tunnetietoa, ihmissuhdetta tuntemastamme toisesta ihmisestä, joka on tavis kuten mekin.



Julkisuuden ihmisten tuntemiseen liittyy lisäksi monenlaista tietoa, jota sanomalehdet ja historiankirjat ja muut media meille välittää.

Melkein kaikki suomalaiset tuntevat presidentti Tarja Halosen. Useimmat ovat hänestä lukeneet ja kuulleet ja tietävät yksityiskohtia Vieno Olavi Halosen ja vaimonsa Lyyli Elina Loimolan tyttärestä, joka syntyi Kalliossa 1943 isän ollessa rintamalla ja äidin työskennellessä kenkätehtaalla.

(Jos joku lukija ei tuota tiennyt niin nyt tietää. Julkisuuden ihmisistä kerrotaan paljon.)

Huikea matka työläiskodista Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi presidentiksi!

Mutta joku tuntee presidentti Halosen tätä paremmin kuultuaan hänen puhuvan, nähtyään hänen vierailevan jossain juhlassa ihan elävässä elämässä, luettuaan hänen kirjoittamaansa tekstiä - ja joku ehkä aivan henkilökohtaisesti sukulaisuuden tai politiikassa pyörimisen tai muun kautta.



Tunnemme myös monia ihmisiä historiasta, jotka eivät enää elä.

Presidentti Urho Kaleva Kekkosesta on vielä monilla henkilökohtaista muistoa, Paasikivestä harvemmilla, Relanderista tuskin monellakaan.

Jos sinulta kysyttäisiin, tunnetko Venäjän tsaari Aleksanteri II:n vastaisit varmaan "minä tiedän hänestä mutta en henkilökohtaisesti tunne".

Onhan tuon suomalaistenkin suosikki-tsaarin patsas yhä Venäjän vallasta vapautuneen itsenäisen Suomen Senaatintorilla.

"Vapauttajaksi" Aleksanteri II kutsuttiin, koska 1861 hän vapautti Venäjän maaorjat ja koska hän sodalla vapautti Ottomaanisen Turkin vallassa olleet ortodoksiset kansat Balkanilla.

Etkö tuota tiennyt?

(tunnustan - en minäkään, mutta lunttasin tietolähteistä)



Näemme siis, että voimme "tietää" ihmisestä, elävästä Tauno Tavallisesta, presidentti Halosesta, tai jo edesmenneestä vapauttajatsaari Aleksanteri II:sta.

Suomenkielessä kaiketi voimme sanoa, että tunnemme tuon tsaarin, mutta vivahteena se on outo - mieluummin sanomme, että tiedämme kuka hän oli ja mitä hän on tehnyt.

Jeesuksen moni tietää, onhan hän sangen kuuluisa ja lähes kaksi miljardia ihmistä häntä taas juhlii pääsiäisenä 2011 perinteisin menoin.

Mutta moniko tuntee Jeesuksen?



Tietäminen ja henkilökohtainen tunteminen kulkevat toki käsikädessä.

Mies tuntee vaimonsa henkilökohtaisesti ja on jo varmaan ennen kosintaa hankkinut rakkaastaan paljon tietoa.

Ensin sellaista yleisempää, kenen tytär ja mitä tekee elämässä ja onko hänellä mielitiettyä, onko jo varattu.

Joku mies saattaa olla kiinnostunut naisen varallisuudesta ja joku uskonnosta ja joku politiikasta ja joku anopin luonteesta... Tietoa hankitaan.

Mutta tutustumisen myötä tunteminen käy yhä henkilökohtaisemmaksi, mielitietty uskaltautuu kertomaan jo asioita, joista ei yleensä puhuta ja he kertovat tunteistaan toisiaan kohtaan - muuten avioliittoa tuskin olisi syntynyt.

Vuosikymmenten kuluessa sitten opitaan lisää toinen toista tuntemaan ja karvaita pettymyksiäkin on tapahtunut - ei hän ollutkaan sellainen kuin luulin.

Puolin ja toisin.

Iloiset yllätykset eivät ole myöskään harvinaisia.

mutta ei turhaan sanota "timantti hioo toista"... perheessä opitaan tuntemaan se todellinen ihminen, joka ei aina jaksa naamioitua kuin amerikkalainen perheenäiti aamulla tupeeraten ja meikaten...



"Hädässä ystävä tunnetaan" kertoo jotain siitä, että toiseen ihmiseen tutustuminen ei ole aivan yksinkertainen prosessi.

Tietyissä tilanteissa käy ilmi, millainen tyyppi hän oikeasti on - ystävä vai petturi Juudas, puolustaja vai karkuri Pietari, hyvä paimen vai huono paimen suden tullessa, kuolemankin hetkellä uskollinen Maria Magdalena, jota pahamaineisena riivattuna pidettiin.

Elämän myötä ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan tilanteissa, haasteissa, vastoinkäymisissä ja myötkäymisissäkin.

"Sain lottovoiton - eroamme huomenna" on tietysti äärimmäistä, vaan ihmisiä on moneen junaan, kuten sanotaan.



Toisen ihmisen tuntemisen vastakohta on kaiketi ettei häntä laisinkaan tunne.

Toiseen ihmiseen tutustumisen, hänestä tietojen hankkimisen, hänen kanssaan seurustelun vastakohta on kaiketi hylkääminen.

Hän ei minua kiinnosta, en tahdo häntä tuntea, hänestä mitään tietää, varokaa muutkin tuota tyyppiä, selän kääntäminen, ero, poislähtö.

Tiedollisella tasolla saatamme arvioida toista ihmistä hänen tekojensa ja maineensa ja ehkä myös huhujen perusteella, muutenhan pahansuopainen seläntakana puhuminen ei tehoaisi.

Monenlaista puhetta taitaa olla Suomessa ja Euroopassa ilmassa aiemmin melko tuntemattomasta Jytky Soinista.

Linkosuolla työtä tehneellä korpraali Soinilla on sosiaalisten tieteiden maisterin tutkinto ja matkallaan Irlantiin hän kääntyi roomalais-katoliseksi krisityksi. Timo on englantilaisen Millwall jalkapalloklubin uskollinen kannattaja.

Varmaan opimme häntä paremmin tuntemaan ajanmyötä, harva on Veikko Vennamon saavutuksen vaaleissa päihittänyt!


Miten Jeesuksen tunteminen eroaa näistä tuntemuksista, tavisten tai julkkisten, historian henkilöiden tietämisestä ja tuntemisesta?

Monella tavalla on kyse samasta ihmistenvälisestä asiasta ja nuo edellä kuvatut jutut toimivat.

Voimme tietää Jeesuksesta, olla kiinnostuneita Hänestä ja haluta lisää tietoa historian henkilönä, ihmisenä. Voimme olla välinpitämättömiä ja hylätä hänet juutalaisen kansan tapaan ja suhtautua Häneen kielteisesti.

Voimme tuntea Jeesuksen henkilökohtaisesti ja elää Hänen seurassaan, oppia tuntemaan Jeesusta yhteisen vaelluksen Kirkastusvuorilla, Getsemanessa ja Golgatalla - myös siellä, missä meidät itsemme ristiinnaulitaan ja kaikki on pimeää.

Hädässä ystävä tunnetaan, kuten Suomen kansa sanoo.

Tai voimme pitää Häneen sopivaa etäisyyttä, olla kyllä kohteliaita ja ehkä ottaa kiitollisina vastaan lahjoja, joita Hän mielellään antaa. Mutta silleen sopivalla ja asiaankuuluvalla käytöksellä ja tavalla.


Suurimpana erona Jeesuksen tuntemisen ja kaikkien muiden ihmisten tuntemisen välillä on uskonnollinen juttu.

Toki voimme uskoa Tauno Tavista, kun hän kertoo, että kiipesi Kilimandjarolle - on kuviakin näyttää.

Voimme olla uskomatta Maija Mallikasta, joka väittää olevansa neitsyt.

Voimme uskoa, että Urkki pelasti Suomen noottikriisiltä tai epäillä että hän itse sen järjesti.

Voimme uskoa, että Mannerheim pelasti Suomen talvisodassa, tai että hän oli valkoinen fasisti.

Nämä mielipiteet ja uskomukset eivät kuitenkaan olennaisesti vaikuta meihin vaan pikemmin kertovat siitä, millaisia olemma ja mitä ajatuksissamme liikkuu.



On pantu merkille, että Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen sen sijaan voi jopa muuttaa ihmisen persoonallisuutta ja vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä, elämäntapoihinsa, ystäväpiiriinsä.

Toiset tätä vieroksuvat ja koettavat pitää huolen, ettei tutusta tämmöistä uskovaista tule. Muistan esimerkiksi Säynämön riparilla eräänä iltana, kun pojat olivat tulleet salaa veneellä rantaan tervehtimään leirillä olevaa poikaa ja soittivat nauhurista hänelle pornoteippiä. Ettei vaan kävisi huonosti ja alkaisi kiinnostua Jeesuksesta!



Monet kristittyinä itseään pitävät ihmiset tietävät myös, mitä tulee uskoa tästä Jeesuksesta.

Jeesus teki sitä ja tätä ja kun tämän oikealla tavalla uskon ja oikealla tavalla toimin ja käyttäydyn, Jeesuksen Isä tykkää minusta ja hyväksyy omakseen.

Tällaista ihmistä ei erityisemmin kiinnosta lähemmin tutustua Jeesukseen - häntä kiinnostaa, mitä hän Jeesukselta voisi saada omaksi hyväkseen.

Tämä on varsin inhimillistä käyttäytymistä "mitä minä tästä hyödyn" ja Tauno Tavallinen voi olla porukan parissa valmis luopumaankin asioista - vaikkapa lauantaitansseista - että tämä isompi juttu, jonka Jeesus antaa, pysyisi kunnossa hänen kohdallaan.



Kuten kaikki tiedämme, Jeesus on kuollut.

Monet uskovat apostolisen todistuksen, että Jeesus pääsiäisenä voitti kuoleman ja elää.

Mitä voit tehdä, jos huomaat olevasi niitä, jotka tietävät Jeesuksesta ja siitä, mitä Hän on tehnyt ja uskovat, että mitä Jeesus on tehnyt on hyvä asia ja vastaanottamisen, luopumisenkin arvoinen asia.

Ja kuitenkin koet, että se sisäisen Jeesuksen tunteminen, jota apostoli Paavali metsästää - ja seppä Högmann - on jotenkin hukassa.

Mitä tällainen ehkä jo lapsesta asti kristittynä elänyt ja seuroissa käynyt ihminen voisi tehdä?

Ei paljon mitään.



Kun silmät aukeavat näkemään, että Jeesuksen nimi on kyllä huulilla, mutta sydän Hänestä kaukana

ei olla ystäviä

niin mitä voi tehdä?

Ei paljon mitään.

Tottapuhuen ihminen voi alkaa etsiä ja kolkuttaa ovia.

Ei sen enempää.



Trygve Bjerkheim on sanoittanut ja Øvind Tønnesen säveltänyt tämän kirkkaan uskon rukouksesta kertovan hengellisen laulun:


Kädet heikot kun ristein sä liittäin
riennät heikkona voimakkaan luo
Kaikkivaltiaan Auttajan turviin
kuulee pyyntösi vastauksen suo
Kerto::

Sinä taistelet rakkaites tähden
vuosi vuodelta rukouksin
Jos et uupuen kesken vain heitä
on myös vastaus ihmeellisin
Kerto::

Nimeen Jeesuksen pyydä nyt paljon
Nimi yksin se kelvollinen
Kerran taistelun päättyissä luonaan
näet kirkkaana vastauksen

Kerto:
On jo enkelit matkalla airueinaan
tuoden viestinsä lapsille maan
Lupas Herrani suuri ja uskollinen
että pyyntööni vastauksen saan.

(kirjoitin tekstin aamulla ennenkuin olin lukenutpäivän liturgian)



Kirjoittanut: mama

Rukoilemme.

Herra, meidän Jumalamme,
me kiitämme sinua

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen
kuolemasta ja ylösnousemisesta.

Kiitos, että murhe on kääntynyt riemuksi,
tappio voitoksi.

Vakuuta meille Henkesi kautta,
että ylösnoussut Vapahtaja
kulkee kanssamme joka päivä,
myös murheen ja epäilyn hetkinä.

Avaa sydämemme tuntemaan hänet,
jotta ilomme todistaisi
hänen ylösnousemuksestaan.

Liitä sydämemme ja ajatuksemme
yhteiseen uskoon, toivoon ja ylistykseen.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

Aamen.

(2. pääsiäispäivän liturgiasta)



2. lukukappale

2. Kor. 5: 15-21

Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta.

Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.

Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.

Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.

Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.

Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.