Kirjoittanut: mama
Lutherin elämäntarina nostaa monenmoisia kysymyksiä mieleen.
Kun miettii tuota, miten Jumala miestä koulutti tehtäväänsä, on siinä monenlaisia vaiheita, joista kaikkia tarvittiin tehtävässään.
Kun sitten miettii, miten esikoisuudessa suhtaudutaan esimerkiksi teologian opintoihin, niin ei ainakaan ollenkaan siten, minkä esimerkin antaa Luther (tai Lestadius).
Tai saattaahan se olla niinkin, että ei ole juuri kellään kutsumusta siihen suuntaan, mikä kyllä kuulostaisi enempi siltä, että olisi tämä joukko Jumalan hylkäämä, jos ei Hän anna kutsumusta sanaansa opiskelemaan.
Vai voisiko olla kyse siitä, että on kyllä kutsumusta, mutta tuo kutsumus tukahdutetaan, kun sen (Jumalan tahdon) seuraamisesta seuraa yhteisön hylkääminen.
On tuo isän ja saarnaajien tahdon noudattaminen tärkeämpää kuin Taivaallisen Isän.
Voimme myös jokainen nähdä, miten tärkeää on ollut Lutherin hengellisessä kasvussa tuo luostariaika.
Monesti kuulee luostariajan kuitattavan suorastaan hänen eksytyksenä ja harhapolkuna, jolta Jumala hänet onneksi pelasti.
Vaan on ollut aikamoista Raamatunopiskelua ja pyhien kirjoitusten opiskelua ja Hänen seurassaan kulkemista ja äänensä kuulemisen opiskelua tuo aika.
Ja Hänen yliopisto-opintonsa. Jumaluusopin tohtori.
Paavalikin oli aikansa huippukoulutettuja Kirjoitusten tuntemuksessa.
Vaan onko niin, että esikoisille riittää Raamatusta ne muutama Uuden testamentin luku ja ne perinteiset selitykset niihin? Ja sitä luullaan Hyvän Paimenen ääneksi, kun se kerran kuulostaa tutulta?
Saattaa joskus kuulla sanottavan, että ei tommosia, koska ei lutherkaan niitä minään pitänyt...
Kuin tahallaan väärin ymmärtäen, ettei itse tarvitsisi mitään vaivaa nähdä, tai antaa muillekaan sitä mahdollisuutta, koska sittenhän saattaisi olla joukossamme joku, joka voipi ymmärtää asioita himpun verran syvällisemmin kuin itse ymmärtää. Ja sitähän ei Vanhan saarnaajan ego kestäisi.
Lutherin elävä yhteys Jeesuksen kanssa taitaa olla myös niitä asioita, mistä ei juuri puhuta.
Kun osaat katekismuksen ulkoa, tiedät, mitä on oikea usko ja sen jälkeen ei tarvitse kuin uskoa niinkuin on siellä kirjoitettu.
Tiedät sanoa, mikä on kasteen merkitys ja tiedät kertoa ehtoollisen merkityksestä. Osaat molemmista vaikka verissäpäin tapella.
Vaan kummallisen synkkä hiljaisuus tai hurja kiukku seuraa aina siitä, kun aletaan puhua Jeesuksesta.
Hänelle ei oikein meinaa olla sijaa uskonelämässä?
Tehtävänsä on hoidettu 2000 v sitten ja siihen kun uskot, niin on hommat hanskassa?
Vaan taitaa olla samoin kuin oli silloin 2000 v sitten. Häneen suhtautuu hurskaat kristityt tänään samoin kuin silloin aikoinaan.
Mokoma seurustelee syntisten ja publikaanien kanssa, eikä niinkään hakeudu hyvien kristittyjen seuraan, eivätkä he Häntä mihinkään edes tarvitse. Terveet eivät parantajaa tarvitse tänäänkään.
Ja kuka olisi niin hulttio, että antaisi elämänsä Hänen käsiinsä? Järkihän meille on annettu, minkä varassa tätä maallista taivalta teemme. Ei tähän mitään Herroja tarvita elämäni suunnista kertomaan.
Noinhan tuo ajatus taitaa mennä, vaikka Jeesuksesta joskus mainittaisiinkin ja laulettaisiin...?
Kun perinne ja Raamattu törmäävät toisiinsa, se on melkoinen juttu. Monelle on perinne paljon tärkeämpää kuin se, mitä Raamatussa ihan oikeasti sanotaan.
Olemme melkoisen samanlaisessa tilanteessa kuin Lutherin aikaan.
Raamattu on hanskassa. Se, mikä siellä on oleellista.
Uskonelämä kiteytyy hurskaaseen vaellukseen ja siitä poikkeamien katumiseen ja anteeksipyytämiseen.
Mitä muuta hurskas esikoinen tarvitsisi Jeesukselta?
Kliininen suhde on paljon yksinkertaisempaa kuin Hänen kanssaan vaeltaminen. Siitä evankeliumit paljon kertovat.
Ja sittemmin apostolien teot ja kirjeet.
Vaan tuo jytky, mikä on Raamatussa! Olemme saaneet nettiruukussakin monenmonta kertaa nähdä, millainen voima sillä onkaan, kun lähdemme tutkimaan Sanaa!
Ja olemme saaneet nähdä, miten itse Perkele mieluusti tulee siihen mukaan sotkemaan, jotta mieluummin pitäytyisimme perinteessä kuin tutkisimme Sanaa.
Onhan ihminen itse ja oma napansa monin verroin tärkeämpi... kaikkihan sen tietää...
Jeesuksen seuraaminen... sama kuin uskoisi joulupukkiin? Katekismuksen osaaminen riittää. Ja päivittäisen elämänsä asiallisesti hoitaminen. Ja anteeksipyytäminen, kun on tullut syntiin langettua.
2 Kor 13:5 Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.
Hyvä itsensä tutkistelemisen paikka on myös se, että kuulostaako Raamatun sana vieraalta ääneltä.
Suorastaan opinkappaleen omaisena on se, ettei pidä opiskella teologiaa. Ja vallanpidon välineenä varmaan ihan hyvä... Aika samanlainenhan oli aikanaan se, että tavallinen kansa ei voinut Raamattua edes ymmärtää, kun sitä ei kansan kielellä edes ollut.
Melkoisen pommin aiheutti se, että niitä joka kielelle pyritään kääntämään.
2. Kor. 5: 15-21
Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta.
Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.
Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.
Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.
Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.
Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.
Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.
Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.
Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
Kirjoittanut: MikkoL
tässä tilannekatsauksessa minua puhuttelee erityisesti tuo ilmaus
"vanhan saarnaajan ego ei kestäisi"
te tunnette omanne ja omanne tuntevat teidät! (käyttehän te ripittäytymässä heille kaikki salaisuudet ja sydämen murheenne)
kehottaisin tämänkin palstan perusteella tottelemattomuuteen isälle ja vanhimmille ja saarnaajille - jos Jumala kutsuu sinua, nuorempi tai vanhempi, teologiaa lukemaan niin sinne vaan kaikesta huolimatta.
ehkä juuri sinua yläkerran väki tahtoo käyttää tämän pahasti romuttuneen ja pahan hengen runteleman herätysliikkeen korjaamiseen!
tai sitten ei...
Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmistä.
Kirjoittanut: mama
Niin...
Onhan toki silleen, että suurta osaa essuja ei juuri liikuta, mitä saarnaajat puhuu tai jättää puhumatta. Oma elämä, niin hengellinen kuin maallinenkin on ihan muualla ja kosketus herätysliikkeeseen on sosiaalisella ja perinnetasolla.
Seuroissa käydään tapaamassa tuttuja ja jutellaan kuulumiset ja päivitellään politiikat.
Keskusteluissa varotaan aiheita, joista tiedetään oltavan eri mieltä ja pukeutumisessa ja kampauksessa otetaan okea moodi käyttöön, vaikka muualla se olisikin aivan toisenlaista "Eihän haluta pahoittaa toisten mieltä..."
Mutta on mukava tavata ihmisiä, joilla on sama tausta kuin itsellä ja suurin osa vieläpä sukulaisia...
Veneitä ei passaa keikutella. Sosiaalinen kuri on melkoinen voima...
Kirjoittanut: Nosce te
Uskovaisen ihmisen oikea elämisen muoto.Tässä nyt tulee taas se ikuisuuskysymys. Eläminen Kristukselle. Eikö siinä ole kaikki tarpeellinen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2. Kor. 5: 15-21. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2. Kor. 5: 15-21. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Jeesuksen tunteminen
Jeesuksen, kuten kenen tahansa ihmisen, tunteminen sisältää monia eri näkökulmia.
Voimme tietää tuntemastamme taviksesta, minä vuonna ja ehkä minä päivänäkin ja millä paikkakunnalla hän on syntynyt. Tiedämme mahdollisesti hänen isänsä ja äitinsä nimet ja ammatit ja saatamme tuntea heidät henkilökohtaisesti vaikkapa sukulaisina tai naapureina.
Ehkä tiedämme arkisesta työstään, että Matti on hitsari, Pertti on peruskoulun opettaja, Liisa on myymäläavustaja ja Kauhavalla asuvan Eijan tytär Maija opiskelee ekonomiksi.
Tunnemme Tauno Tavallisen sen verran hyvin, että tiedämme hänen eronneen vaimostaan ja että poikansa loukkaantui vakavasti moottoripyörällä autoon törmättyään. Taunosta itsestään tiedämme, että hän viihtyy kuntopoluilla ja jumppasaleissa ja pitää hyvää huolta kehostaan.
Toisen ihmisen luonteenpiirteitä olemme oppineet tuntemaan, äksyilevästä äidistä isottelevaan isään, apaattiseen anoppiin ja reiluun ja reippaaseen retestelijään. Tuntemiemme ihmisten luonteiden määrä on hulvaton ja laatu kirjava.
Meille on kokemuksen ja kuulopuheiden ja asiakirjojen ja kanssaelämisen kautta kerääntynyt asiatietoa, tunnetietoa, ihmissuhdetta tuntemastamme toisesta ihmisestä, joka on tavis kuten mekin.
Julkisuuden ihmisten tuntemiseen liittyy lisäksi monenlaista tietoa, jota sanomalehdet ja historiankirjat ja muut media meille välittää.
Melkein kaikki suomalaiset tuntevat presidentti Tarja Halosen. Useimmat ovat hänestä lukeneet ja kuulleet ja tietävät yksityiskohtia Vieno Olavi Halosen ja vaimonsa Lyyli Elina Loimolan tyttärestä, joka syntyi Kalliossa 1943 isän ollessa rintamalla ja äidin työskennellessä kenkätehtaalla.
(Jos joku lukija ei tuota tiennyt niin nyt tietää. Julkisuuden ihmisistä kerrotaan paljon.)
Huikea matka työläiskodista Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi presidentiksi!
Mutta joku tuntee presidentti Halosen tätä paremmin kuultuaan hänen puhuvan, nähtyään hänen vierailevan jossain juhlassa ihan elävässä elämässä, luettuaan hänen kirjoittamaansa tekstiä - ja joku ehkä aivan henkilökohtaisesti sukulaisuuden tai politiikassa pyörimisen tai muun kautta.
Tunnemme myös monia ihmisiä historiasta, jotka eivät enää elä.
Presidentti Urho Kaleva Kekkosesta on vielä monilla henkilökohtaista muistoa, Paasikivestä harvemmilla, Relanderista tuskin monellakaan.
Jos sinulta kysyttäisiin, tunnetko Venäjän tsaari Aleksanteri II:n vastaisit varmaan "minä tiedän hänestä mutta en henkilökohtaisesti tunne".
Onhan tuon suomalaistenkin suosikki-tsaarin patsas yhä Venäjän vallasta vapautuneen itsenäisen Suomen Senaatintorilla.
"Vapauttajaksi" Aleksanteri II kutsuttiin, koska 1861 hän vapautti Venäjän maaorjat ja koska hän sodalla vapautti Ottomaanisen Turkin vallassa olleet ortodoksiset kansat Balkanilla.
Etkö tuota tiennyt?
(tunnustan - en minäkään, mutta lunttasin tietolähteistä)
Näemme siis, että voimme "tietää" ihmisestä, elävästä Tauno Tavallisesta, presidentti Halosesta, tai jo edesmenneestä vapauttajatsaari Aleksanteri II:sta.
Suomenkielessä kaiketi voimme sanoa, että tunnemme tuon tsaarin, mutta vivahteena se on outo - mieluummin sanomme, että tiedämme kuka hän oli ja mitä hän on tehnyt.
Jeesuksen moni tietää, onhan hän sangen kuuluisa ja lähes kaksi miljardia ihmistä häntä taas juhlii pääsiäisenä 2011 perinteisin menoin.
Mutta moniko tuntee Jeesuksen?
Tietäminen ja henkilökohtainen tunteminen kulkevat toki käsikädessä.
Mies tuntee vaimonsa henkilökohtaisesti ja on jo varmaan ennen kosintaa hankkinut rakkaastaan paljon tietoa.
Ensin sellaista yleisempää, kenen tytär ja mitä tekee elämässä ja onko hänellä mielitiettyä, onko jo varattu.
Joku mies saattaa olla kiinnostunut naisen varallisuudesta ja joku uskonnosta ja joku politiikasta ja joku anopin luonteesta... Tietoa hankitaan.
Mutta tutustumisen myötä tunteminen käy yhä henkilökohtaisemmaksi, mielitietty uskaltautuu kertomaan jo asioita, joista ei yleensä puhuta ja he kertovat tunteistaan toisiaan kohtaan - muuten avioliittoa tuskin olisi syntynyt.
Vuosikymmenten kuluessa sitten opitaan lisää toinen toista tuntemaan ja karvaita pettymyksiäkin on tapahtunut - ei hän ollutkaan sellainen kuin luulin.
Puolin ja toisin.
Iloiset yllätykset eivät ole myöskään harvinaisia.
mutta ei turhaan sanota "timantti hioo toista"... perheessä opitaan tuntemaan se todellinen ihminen, joka ei aina jaksa naamioitua kuin amerikkalainen perheenäiti aamulla tupeeraten ja meikaten...
"Hädässä ystävä tunnetaan" kertoo jotain siitä, että toiseen ihmiseen tutustuminen ei ole aivan yksinkertainen prosessi.
Tietyissä tilanteissa käy ilmi, millainen tyyppi hän oikeasti on - ystävä vai petturi Juudas, puolustaja vai karkuri Pietari, hyvä paimen vai huono paimen suden tullessa, kuolemankin hetkellä uskollinen Maria Magdalena, jota pahamaineisena riivattuna pidettiin.
Elämän myötä ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan tilanteissa, haasteissa, vastoinkäymisissä ja myötkäymisissäkin.
"Sain lottovoiton - eroamme huomenna" on tietysti äärimmäistä, vaan ihmisiä on moneen junaan, kuten sanotaan.
Toisen ihmisen tuntemisen vastakohta on kaiketi ettei häntä laisinkaan tunne.
Toiseen ihmiseen tutustumisen, hänestä tietojen hankkimisen, hänen kanssaan seurustelun vastakohta on kaiketi hylkääminen.
Hän ei minua kiinnosta, en tahdo häntä tuntea, hänestä mitään tietää, varokaa muutkin tuota tyyppiä, selän kääntäminen, ero, poislähtö.
Tiedollisella tasolla saatamme arvioida toista ihmistä hänen tekojensa ja maineensa ja ehkä myös huhujen perusteella, muutenhan pahansuopainen seläntakana puhuminen ei tehoaisi.
Monenlaista puhetta taitaa olla Suomessa ja Euroopassa ilmassa aiemmin melko tuntemattomasta Jytky Soinista.
Linkosuolla työtä tehneellä korpraali Soinilla on sosiaalisten tieteiden maisterin tutkinto ja matkallaan Irlantiin hän kääntyi roomalais-katoliseksi krisityksi. Timo on englantilaisen Millwall jalkapalloklubin uskollinen kannattaja.
Varmaan opimme häntä paremmin tuntemaan ajanmyötä, harva on Veikko Vennamon saavutuksen vaaleissa päihittänyt!
Miten Jeesuksen tunteminen eroaa näistä tuntemuksista, tavisten tai julkkisten, historian henkilöiden tietämisestä ja tuntemisesta?
Monella tavalla on kyse samasta ihmistenvälisestä asiasta ja nuo edellä kuvatut jutut toimivat.
Voimme tietää Jeesuksesta, olla kiinnostuneita Hänestä ja haluta lisää tietoa historian henkilönä, ihmisenä. Voimme olla välinpitämättömiä ja hylätä hänet juutalaisen kansan tapaan ja suhtautua Häneen kielteisesti.
Voimme tuntea Jeesuksen henkilökohtaisesti ja elää Hänen seurassaan, oppia tuntemaan Jeesusta yhteisen vaelluksen Kirkastusvuorilla, Getsemanessa ja Golgatalla - myös siellä, missä meidät itsemme ristiinnaulitaan ja kaikki on pimeää.
Hädässä ystävä tunnetaan, kuten Suomen kansa sanoo.
Tai voimme pitää Häneen sopivaa etäisyyttä, olla kyllä kohteliaita ja ehkä ottaa kiitollisina vastaan lahjoja, joita Hän mielellään antaa. Mutta silleen sopivalla ja asiaankuuluvalla käytöksellä ja tavalla.
Suurimpana erona Jeesuksen tuntemisen ja kaikkien muiden ihmisten tuntemisen välillä on uskonnollinen juttu.
Toki voimme uskoa Tauno Tavista, kun hän kertoo, että kiipesi Kilimandjarolle - on kuviakin näyttää.
Voimme olla uskomatta Maija Mallikasta, joka väittää olevansa neitsyt.
Voimme uskoa, että Urkki pelasti Suomen noottikriisiltä tai epäillä että hän itse sen järjesti.
Voimme uskoa, että Mannerheim pelasti Suomen talvisodassa, tai että hän oli valkoinen fasisti.
Nämä mielipiteet ja uskomukset eivät kuitenkaan olennaisesti vaikuta meihin vaan pikemmin kertovat siitä, millaisia olemma ja mitä ajatuksissamme liikkuu.
On pantu merkille, että Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen sen sijaan voi jopa muuttaa ihmisen persoonallisuutta ja vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä, elämäntapoihinsa, ystäväpiiriinsä.
Toiset tätä vieroksuvat ja koettavat pitää huolen, ettei tutusta tämmöistä uskovaista tule. Muistan esimerkiksi Säynämön riparilla eräänä iltana, kun pojat olivat tulleet salaa veneellä rantaan tervehtimään leirillä olevaa poikaa ja soittivat nauhurista hänelle pornoteippiä. Ettei vaan kävisi huonosti ja alkaisi kiinnostua Jeesuksesta!
Monet kristittyinä itseään pitävät ihmiset tietävät myös, mitä tulee uskoa tästä Jeesuksesta.
Jeesus teki sitä ja tätä ja kun tämän oikealla tavalla uskon ja oikealla tavalla toimin ja käyttäydyn, Jeesuksen Isä tykkää minusta ja hyväksyy omakseen.
Tällaista ihmistä ei erityisemmin kiinnosta lähemmin tutustua Jeesukseen - häntä kiinnostaa, mitä hän Jeesukselta voisi saada omaksi hyväkseen.
Tämä on varsin inhimillistä käyttäytymistä "mitä minä tästä hyödyn" ja Tauno Tavallinen voi olla porukan parissa valmis luopumaankin asioista - vaikkapa lauantaitansseista - että tämä isompi juttu, jonka Jeesus antaa, pysyisi kunnossa hänen kohdallaan.
Kuten kaikki tiedämme, Jeesus on kuollut.
Monet uskovat apostolisen todistuksen, että Jeesus pääsiäisenä voitti kuoleman ja elää.
Mitä voit tehdä, jos huomaat olevasi niitä, jotka tietävät Jeesuksesta ja siitä, mitä Hän on tehnyt ja uskovat, että mitä Jeesus on tehnyt on hyvä asia ja vastaanottamisen, luopumisenkin arvoinen asia.
Ja kuitenkin koet, että se sisäisen Jeesuksen tunteminen, jota apostoli Paavali metsästää - ja seppä Högmann - on jotenkin hukassa.
Mitä tällainen ehkä jo lapsesta asti kristittynä elänyt ja seuroissa käynyt ihminen voisi tehdä?
Ei paljon mitään.
Kun silmät aukeavat näkemään, että Jeesuksen nimi on kyllä huulilla, mutta sydän Hänestä kaukana
ei olla ystäviä
niin mitä voi tehdä?
Ei paljon mitään.
Tottapuhuen ihminen voi alkaa etsiä ja kolkuttaa ovia.
Ei sen enempää.
Trygve Bjerkheim on sanoittanut ja Øvind Tønnesen säveltänyt tämän kirkkaan uskon rukouksesta kertovan hengellisen laulun:
Kädet heikot kun ristein sä liittäin
riennät heikkona voimakkaan luo
Kaikkivaltiaan Auttajan turviin
kuulee pyyntösi vastauksen suo
Kerto::
Sinä taistelet rakkaites tähden
vuosi vuodelta rukouksin
Jos et uupuen kesken vain heitä
on myös vastaus ihmeellisin
Kerto::
Nimeen Jeesuksen pyydä nyt paljon
Nimi yksin se kelvollinen
Kerran taistelun päättyissä luonaan
näet kirkkaana vastauksen
Kerto:
On jo enkelit matkalla airueinaan
tuoden viestinsä lapsille maan
Lupas Herrani suuri ja uskollinen
että pyyntööni vastauksen saan.
(kirjoitin tekstin aamulla ennenkuin olin lukenutpäivän liturgian)
Kirjoittanut: mama
Rukoilemme.
Herra, meidän Jumalamme,
me kiitämme sinua
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen
kuolemasta ja ylösnousemisesta.
Kiitos, että murhe on kääntynyt riemuksi,
tappio voitoksi.
Vakuuta meille Henkesi kautta,
että ylösnoussut Vapahtaja
kulkee kanssamme joka päivä,
myös murheen ja epäilyn hetkinä.
Avaa sydämemme tuntemaan hänet,
jotta ilomme todistaisi
hänen ylösnousemuksestaan.
Liitä sydämemme ja ajatuksemme
yhteiseen uskoon, toivoon ja ylistykseen.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Aamen.
(2. pääsiäispäivän liturgiasta)
2. lukukappale
2. Kor. 5: 15-21
Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta.
Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.
Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.
Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.
Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.
Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.
Voimme tietää tuntemastamme taviksesta, minä vuonna ja ehkä minä päivänäkin ja millä paikkakunnalla hän on syntynyt. Tiedämme mahdollisesti hänen isänsä ja äitinsä nimet ja ammatit ja saatamme tuntea heidät henkilökohtaisesti vaikkapa sukulaisina tai naapureina.
Ehkä tiedämme arkisesta työstään, että Matti on hitsari, Pertti on peruskoulun opettaja, Liisa on myymäläavustaja ja Kauhavalla asuvan Eijan tytär Maija opiskelee ekonomiksi.
Tunnemme Tauno Tavallisen sen verran hyvin, että tiedämme hänen eronneen vaimostaan ja että poikansa loukkaantui vakavasti moottoripyörällä autoon törmättyään. Taunosta itsestään tiedämme, että hän viihtyy kuntopoluilla ja jumppasaleissa ja pitää hyvää huolta kehostaan.
Toisen ihmisen luonteenpiirteitä olemme oppineet tuntemaan, äksyilevästä äidistä isottelevaan isään, apaattiseen anoppiin ja reiluun ja reippaaseen retestelijään. Tuntemiemme ihmisten luonteiden määrä on hulvaton ja laatu kirjava.
Meille on kokemuksen ja kuulopuheiden ja asiakirjojen ja kanssaelämisen kautta kerääntynyt asiatietoa, tunnetietoa, ihmissuhdetta tuntemastamme toisesta ihmisestä, joka on tavis kuten mekin.
Julkisuuden ihmisten tuntemiseen liittyy lisäksi monenlaista tietoa, jota sanomalehdet ja historiankirjat ja muut media meille välittää.
Melkein kaikki suomalaiset tuntevat presidentti Tarja Halosen. Useimmat ovat hänestä lukeneet ja kuulleet ja tietävät yksityiskohtia Vieno Olavi Halosen ja vaimonsa Lyyli Elina Loimolan tyttärestä, joka syntyi Kalliossa 1943 isän ollessa rintamalla ja äidin työskennellessä kenkätehtaalla.
(Jos joku lukija ei tuota tiennyt niin nyt tietää. Julkisuuden ihmisistä kerrotaan paljon.)
Huikea matka työläiskodista Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi presidentiksi!
Mutta joku tuntee presidentti Halosen tätä paremmin kuultuaan hänen puhuvan, nähtyään hänen vierailevan jossain juhlassa ihan elävässä elämässä, luettuaan hänen kirjoittamaansa tekstiä - ja joku ehkä aivan henkilökohtaisesti sukulaisuuden tai politiikassa pyörimisen tai muun kautta.
Tunnemme myös monia ihmisiä historiasta, jotka eivät enää elä.
Presidentti Urho Kaleva Kekkosesta on vielä monilla henkilökohtaista muistoa, Paasikivestä harvemmilla, Relanderista tuskin monellakaan.
Jos sinulta kysyttäisiin, tunnetko Venäjän tsaari Aleksanteri II:n vastaisit varmaan "minä tiedän hänestä mutta en henkilökohtaisesti tunne".
Onhan tuon suomalaistenkin suosikki-tsaarin patsas yhä Venäjän vallasta vapautuneen itsenäisen Suomen Senaatintorilla.
"Vapauttajaksi" Aleksanteri II kutsuttiin, koska 1861 hän vapautti Venäjän maaorjat ja koska hän sodalla vapautti Ottomaanisen Turkin vallassa olleet ortodoksiset kansat Balkanilla.
Etkö tuota tiennyt?
(tunnustan - en minäkään, mutta lunttasin tietolähteistä)
Näemme siis, että voimme "tietää" ihmisestä, elävästä Tauno Tavallisesta, presidentti Halosesta, tai jo edesmenneestä vapauttajatsaari Aleksanteri II:sta.
Suomenkielessä kaiketi voimme sanoa, että tunnemme tuon tsaarin, mutta vivahteena se on outo - mieluummin sanomme, että tiedämme kuka hän oli ja mitä hän on tehnyt.
Jeesuksen moni tietää, onhan hän sangen kuuluisa ja lähes kaksi miljardia ihmistä häntä taas juhlii pääsiäisenä 2011 perinteisin menoin.
Mutta moniko tuntee Jeesuksen?
Tietäminen ja henkilökohtainen tunteminen kulkevat toki käsikädessä.
Mies tuntee vaimonsa henkilökohtaisesti ja on jo varmaan ennen kosintaa hankkinut rakkaastaan paljon tietoa.
Ensin sellaista yleisempää, kenen tytär ja mitä tekee elämässä ja onko hänellä mielitiettyä, onko jo varattu.
Joku mies saattaa olla kiinnostunut naisen varallisuudesta ja joku uskonnosta ja joku politiikasta ja joku anopin luonteesta... Tietoa hankitaan.
Mutta tutustumisen myötä tunteminen käy yhä henkilökohtaisemmaksi, mielitietty uskaltautuu kertomaan jo asioita, joista ei yleensä puhuta ja he kertovat tunteistaan toisiaan kohtaan - muuten avioliittoa tuskin olisi syntynyt.
Vuosikymmenten kuluessa sitten opitaan lisää toinen toista tuntemaan ja karvaita pettymyksiäkin on tapahtunut - ei hän ollutkaan sellainen kuin luulin.
Puolin ja toisin.
Iloiset yllätykset eivät ole myöskään harvinaisia.
mutta ei turhaan sanota "timantti hioo toista"... perheessä opitaan tuntemaan se todellinen ihminen, joka ei aina jaksa naamioitua kuin amerikkalainen perheenäiti aamulla tupeeraten ja meikaten...
"Hädässä ystävä tunnetaan" kertoo jotain siitä, että toiseen ihmiseen tutustuminen ei ole aivan yksinkertainen prosessi.
Tietyissä tilanteissa käy ilmi, millainen tyyppi hän oikeasti on - ystävä vai petturi Juudas, puolustaja vai karkuri Pietari, hyvä paimen vai huono paimen suden tullessa, kuolemankin hetkellä uskollinen Maria Magdalena, jota pahamaineisena riivattuna pidettiin.
Elämän myötä ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan tilanteissa, haasteissa, vastoinkäymisissä ja myötkäymisissäkin.
"Sain lottovoiton - eroamme huomenna" on tietysti äärimmäistä, vaan ihmisiä on moneen junaan, kuten sanotaan.
Toisen ihmisen tuntemisen vastakohta on kaiketi ettei häntä laisinkaan tunne.
Toiseen ihmiseen tutustumisen, hänestä tietojen hankkimisen, hänen kanssaan seurustelun vastakohta on kaiketi hylkääminen.
Hän ei minua kiinnosta, en tahdo häntä tuntea, hänestä mitään tietää, varokaa muutkin tuota tyyppiä, selän kääntäminen, ero, poislähtö.
Tiedollisella tasolla saatamme arvioida toista ihmistä hänen tekojensa ja maineensa ja ehkä myös huhujen perusteella, muutenhan pahansuopainen seläntakana puhuminen ei tehoaisi.
Monenlaista puhetta taitaa olla Suomessa ja Euroopassa ilmassa aiemmin melko tuntemattomasta Jytky Soinista.
Linkosuolla työtä tehneellä korpraali Soinilla on sosiaalisten tieteiden maisterin tutkinto ja matkallaan Irlantiin hän kääntyi roomalais-katoliseksi krisityksi. Timo on englantilaisen Millwall jalkapalloklubin uskollinen kannattaja.
Varmaan opimme häntä paremmin tuntemaan ajanmyötä, harva on Veikko Vennamon saavutuksen vaaleissa päihittänyt!
Miten Jeesuksen tunteminen eroaa näistä tuntemuksista, tavisten tai julkkisten, historian henkilöiden tietämisestä ja tuntemisesta?
Monella tavalla on kyse samasta ihmistenvälisestä asiasta ja nuo edellä kuvatut jutut toimivat.
Voimme tietää Jeesuksesta, olla kiinnostuneita Hänestä ja haluta lisää tietoa historian henkilönä, ihmisenä. Voimme olla välinpitämättömiä ja hylätä hänet juutalaisen kansan tapaan ja suhtautua Häneen kielteisesti.
Voimme tuntea Jeesuksen henkilökohtaisesti ja elää Hänen seurassaan, oppia tuntemaan Jeesusta yhteisen vaelluksen Kirkastusvuorilla, Getsemanessa ja Golgatalla - myös siellä, missä meidät itsemme ristiinnaulitaan ja kaikki on pimeää.
Hädässä ystävä tunnetaan, kuten Suomen kansa sanoo.
Tai voimme pitää Häneen sopivaa etäisyyttä, olla kyllä kohteliaita ja ehkä ottaa kiitollisina vastaan lahjoja, joita Hän mielellään antaa. Mutta silleen sopivalla ja asiaankuuluvalla käytöksellä ja tavalla.
Suurimpana erona Jeesuksen tuntemisen ja kaikkien muiden ihmisten tuntemisen välillä on uskonnollinen juttu.
Toki voimme uskoa Tauno Tavista, kun hän kertoo, että kiipesi Kilimandjarolle - on kuviakin näyttää.
Voimme olla uskomatta Maija Mallikasta, joka väittää olevansa neitsyt.
Voimme uskoa, että Urkki pelasti Suomen noottikriisiltä tai epäillä että hän itse sen järjesti.
Voimme uskoa, että Mannerheim pelasti Suomen talvisodassa, tai että hän oli valkoinen fasisti.
Nämä mielipiteet ja uskomukset eivät kuitenkaan olennaisesti vaikuta meihin vaan pikemmin kertovat siitä, millaisia olemma ja mitä ajatuksissamme liikkuu.
On pantu merkille, että Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen sen sijaan voi jopa muuttaa ihmisen persoonallisuutta ja vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä, elämäntapoihinsa, ystäväpiiriinsä.
Toiset tätä vieroksuvat ja koettavat pitää huolen, ettei tutusta tämmöistä uskovaista tule. Muistan esimerkiksi Säynämön riparilla eräänä iltana, kun pojat olivat tulleet salaa veneellä rantaan tervehtimään leirillä olevaa poikaa ja soittivat nauhurista hänelle pornoteippiä. Ettei vaan kävisi huonosti ja alkaisi kiinnostua Jeesuksesta!
Monet kristittyinä itseään pitävät ihmiset tietävät myös, mitä tulee uskoa tästä Jeesuksesta.
Jeesus teki sitä ja tätä ja kun tämän oikealla tavalla uskon ja oikealla tavalla toimin ja käyttäydyn, Jeesuksen Isä tykkää minusta ja hyväksyy omakseen.
Tällaista ihmistä ei erityisemmin kiinnosta lähemmin tutustua Jeesukseen - häntä kiinnostaa, mitä hän Jeesukselta voisi saada omaksi hyväkseen.
Tämä on varsin inhimillistä käyttäytymistä "mitä minä tästä hyödyn" ja Tauno Tavallinen voi olla porukan parissa valmis luopumaankin asioista - vaikkapa lauantaitansseista - että tämä isompi juttu, jonka Jeesus antaa, pysyisi kunnossa hänen kohdallaan.
Kuten kaikki tiedämme, Jeesus on kuollut.
Monet uskovat apostolisen todistuksen, että Jeesus pääsiäisenä voitti kuoleman ja elää.
Mitä voit tehdä, jos huomaat olevasi niitä, jotka tietävät Jeesuksesta ja siitä, mitä Hän on tehnyt ja uskovat, että mitä Jeesus on tehnyt on hyvä asia ja vastaanottamisen, luopumisenkin arvoinen asia.
Ja kuitenkin koet, että se sisäisen Jeesuksen tunteminen, jota apostoli Paavali metsästää - ja seppä Högmann - on jotenkin hukassa.
Mitä tällainen ehkä jo lapsesta asti kristittynä elänyt ja seuroissa käynyt ihminen voisi tehdä?
Ei paljon mitään.
Kun silmät aukeavat näkemään, että Jeesuksen nimi on kyllä huulilla, mutta sydän Hänestä kaukana
ei olla ystäviä
niin mitä voi tehdä?
Ei paljon mitään.
Tottapuhuen ihminen voi alkaa etsiä ja kolkuttaa ovia.
Ei sen enempää.
Trygve Bjerkheim on sanoittanut ja Øvind Tønnesen säveltänyt tämän kirkkaan uskon rukouksesta kertovan hengellisen laulun:
Kädet heikot kun ristein sä liittäin
riennät heikkona voimakkaan luo
Kaikkivaltiaan Auttajan turviin
kuulee pyyntösi vastauksen suo
Kerto::
Sinä taistelet rakkaites tähden
vuosi vuodelta rukouksin
Jos et uupuen kesken vain heitä
on myös vastaus ihmeellisin
Kerto::
Nimeen Jeesuksen pyydä nyt paljon
Nimi yksin se kelvollinen
Kerran taistelun päättyissä luonaan
näet kirkkaana vastauksen
Kerto:
On jo enkelit matkalla airueinaan
tuoden viestinsä lapsille maan
Lupas Herrani suuri ja uskollinen
että pyyntööni vastauksen saan.
(kirjoitin tekstin aamulla ennenkuin olin lukenutpäivän liturgian)
Kirjoittanut: mama
Rukoilemme.
Herra, meidän Jumalamme,
me kiitämme sinua
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen
kuolemasta ja ylösnousemisesta.
Kiitos, että murhe on kääntynyt riemuksi,
tappio voitoksi.
Vakuuta meille Henkesi kautta,
että ylösnoussut Vapahtaja
kulkee kanssamme joka päivä,
myös murheen ja epäilyn hetkinä.
Avaa sydämemme tuntemaan hänet,
jotta ilomme todistaisi
hänen ylösnousemuksestaan.
Liitä sydämemme ja ajatuksemme
yhteiseen uskoon, toivoon ja ylistykseen.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Aamen.
(2. pääsiäispäivän liturgiasta)
2. lukukappale
2. Kor. 5: 15-21
Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta.
Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.
Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.
Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.
Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.
Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)