Arkinen aamu

Entä jos joku heräsi tänään tiistaina uuteen arkeen Suomen kauniissa keväässä, ja miettii nettiruukussa lukemaansa.

Näinhän siellä mama kirjoitti arkista tekstiä:

"Onhan toki silleen, että suurta osaa essuja ei juuri liikuta, mitä saarnaajat puhuu tai jättää puhumatta. Oma elämä, niin hengellinen kuin maallinenkin on ihan muualla ja kosketus herätysliikkeeseen on sosiaalisella ja perinnetasolla.

Seuroissa käydään tapaamassa tuttuja ja jutellaan kuulumiset ja päivitellään politiikat.

Keskusteluissa varotaan aiheita, joista tiedetään oltavan eri mieltä ja pukeutumisessa ja kampauksessa otetaan okea moodi käyttöön, vaikka muualla se olisikin aivan toisenlaista "Eihän haluta pahoittaa toisten mieltä..."

Mutta on mukava tavata ihmisiä, joilla on sama tausta kuin itsellä ja suurin osa vieläpä sukulaisia...

Veneitä ei passaa keikutella. Sosiaalinen kuri on melkoinen voima... "

---
ja kasvonsa pestyään ja kahvia juodessaan miettii hiljaa mielessään - "tottahan tuo on"

mitä sitten?



tuossa arkisessa kuvauksessa ei ole kyse elävässä uskossa olevasta ihmisestä, eihän?

siinä ei ole mistään Jeesus hihhulista puhe, eihän?

siinä ei ole kyse mistään erinomaisen syvästä synnintunnosta tai huolesta omasta tai läheisten iankaikkisesta kohtalosta, eihän?

siinä ei ole laisinkaan kyse mistään herätysliikkeestä, vaan perinneliikkeestä, joka vastaa jotain muuta elämään kuuluvaa harrastusta ja tapakristillisyyttä, eikö niin?

siinä ei kuvata ihmisiä, jotka elävät Kristukselle, eihän?

siinä ei kuvata ihmisiä, jotka pelkäävät Jumalaa ja Hänen pyhää vihaansa ja tuomiotaan ja iloitsevat armosta, eihän?

enempi semmosta, joka ei nyt ole jumalankieltäjä mutta ei myöskään mikään himo-uskova, jolle maailma nauraa.

kunnon kansalainen

ei kylmä eikä kuuma - sellainen haalean lämmin kristitty, eikö niin?

omasta mielestään, ja ystäviensä ja omaistensa mielestä, sellainen kuin tässä kristillisyydessä on totuttu näkemään.

ei mikään veneen keikuttaja, ettei Enossa pudota veneestä.



Arkiseen aamuun herännyt esikoisemme saattaa nyt kohauttaa olkapäitään, huokaista hieman näitä lakihenkisiä ahdistelijoita ja toivottaa, että hekin löytäisivät levon Jumalassa.

iankaikkisen rauhan, ikiunen, jossa ei mitään tarvitse tuntea, tehdä, ponnistella, voittaa tai hävitä.

kaikki on valmistettu

Rest In Peace RIP



ehkä tämä zombi vielä kuulee vihollisen kuiskuttelevan

"katso noita ... laisia ... kuolleen uskon kantajia.

usko peruukissa, tietävät paljon mutta eivät ole syntyneet uudesti kuten sinä!"

saarnaajankaan sanat eivät laisinkaan satuta, kun tämä sanoi "katso noit ...laisia lähetyskentillä ahertavia, jotka eivät ymmärrä että oikea hurskaus on RIP hurskautta.

vaikka sanomme elävämme, olemme kuolleita kuin arkun naulat, emme hedelmää itse kanna vaan Jumala hoitelee kaiken ja me vaan nautimme elämästä tai kärsimme ne ihmisen vaivat, jotka elämä antaa, ilman sen kummempia kyselyitä"



arkiaamuna lehden luettuaan tämä esimerkkimme kristitty huokaisee näitä lainalaisia puuhaajia miettiessään, jotka Imatran yössä huumenuoria jahtaavat ja saapastelevat alkoholisoituneiden lasten parissa.

voi voi, kun hekään eivät ymmärrä tätä RIP kristillisyyttä - eihän noista tarvitse piitata.

jos Jumala tahtoo heidät pelastaa, pelastakoon.

ohjaa rukoushuoneen ovesta sisään ja laittaa istumaan elämän sanaa kuulemaan ja antaa uskon.

ei siinä minulla ole osaa ja arpaa, ihmiskunnan yössä, viinaan hukkuvan Suomen menossa - enhän minä yksin mitään saa aikaan enkä veneitä keikuttele tässä kristillisyydessä.



tiistaina aamulla työhön lähtiessään kertomuksemme kristitty on sangen tyytyväinen itseensä ja elämäänsä.

kohta on aika keskittyä todellisen elämän haasteisiin työpaikalla, tärkeiden ihmisten ja tärkeiden asioiden parissa, ja nämä pääsiäisen seurat ja lepo jäävät mukavaan muistoon.

hän elää itselleen, ja pitää omat uskonasiansa siististi kunnossa kuten Jumalan ja Vapahtajamme tahto on - armosta pelastettu, jotta pelastuisi ja saisi omantunnon rauhan ja ohjeita arjen elämään miten kristittynä eläisi.

sillä eihän Jumalan lapsi arjessakaan elä tämän maailman mukaan vaan on se koodi, joka on isiltä peritty ja joka niin paljolta pahalta suojelee, pitää tämän siunatun uskon voimassa!



meneekö yhtään oikein?

vai kuvittelemani henkilö ei edusta mitään todellista ihmisen uskonnollista tilaa?