Israelin valtio 63 vuotta

Parhaimmat onnitteluni tänään 63. itsenäisyyspäiväänsä viettävälle Israelin valtiolle!


Tiedämme kyllä kartalta, että Israelin valtio sijaitsee Lähi-idässä itäisen Välimeren rannalla. Etelässä naapurina on Egypti, idässä Jordania, pohjoisessa Syyria ja Libanon.

Mutta miten Israelin valtio sijoittuu siihen hengelliseen kartastoon, jota kristityt kantavat mielessään?

Israel on Raamatun keskeisimpiä aiheita ja koko maailman tulevaisuus ja jokaisen ihmisen iankaikkinen kohtalo riippuu Israelin kuninkaasta.

Koetan tässä kuvata kolmea perustavaa eri kartoitusta, joita olen havainnut kristikunnassa maailman menoa katsellessani.



Vuoden 1967 valloituksia edeltävien rajojen sisällä maa on 20,700 neliökilometrin kokoinen. 424 km pitkä, leveimmillään 114 km ja kapeimmillaan 15 km. Valtion läntinen raja on 270 km Välimeren rantaa, ja siellä on merenkulkua varten useita satamakaupunkeja.

Nykyinen Israel hallitsee Gazan aluetta ja asuttaa aktiivisesti Jordan joen Länsirantaa (5,879 km2).

On erittäin tärkeä huomata, että suuri osa Israelista - 12.000 km2 - on lähes asuinkelvotonta Negevin autiomaata.

Viljavaa hedelmällistä maata on vain 8.000 km2. Tästä poistetaan vielä vesialueet, Kinneretin järvi ja Kuollut meri joiden pinta-ala on 445 km2.



Isarelin tilastokeskuksen mukaan 63 vuotiaan valtion väestö on 7,746,000, ihmistä. Näistä 5,837,000 (75.3%) on juutalaisia, 1,587,000 (20.5%) arabeja ja muihin kansanryhmiin kuuluvia druuseja, kirkasseja ja muita 322,000 (4.2%).

Kun valtio perustettiin Toukokuun 14, 1948 (5 Iyar 5708), uudessa valtiossa asui 806.000 juutalaista. Asukkaiden lukumäärä nousi miljoonaan vuonna 1949 ja kahden miljoonan asukkaan raja saavutettiin vuonna 1958.



Saamme paremman kuvan numeroista kun vertaamme Israelin tiuhaan asuttua viljavaa seutua, jossa suurin osa väestöstä asuu, oman maamme lukemiin.

wikipedia kertoo tarkasti:
Uudenmaan maapinta-ala on 9 096,50 km² (3,0 % Suomen maa-alasta).

Maakunnan makeavesiala on 471,40 km² (1,4 % Suomen makeavesialasta) ja merivesiala vastaavasti 6 489,99 km² (12,4 % Suomen merivesialasta).

Koko pinta-alasta merialueet pois luettuna sisävesien osuus on 5,2 % eli noin puolet Suomen keskiarvosta.

Uusimaa on ylivoimaisesti Suomen väkirikkain ja tiheimmin asuttu maakunta: sen väkiluku on 1 533 639.

Lähes 30 % suomalaisista asuu Uudellamaalla.

Maakunnan väestötiheys on kymmenisen kertaa korkeampi kuin Suomen keskiarvo.



Uudenmaan maapinta-ala on siis 9000 neliökilometriä, se on Suomen ylivoimaisesti tiheimmin asuttu alue, jossa asuu 1.5 miljoonaa ihmistä.

Viljavan Israelin maapinta-ala on siis 7500 neliökilometria, ja siellä asuu yli 7 miljoonaa ihmistä.

Pienempi asuinalue, melkein neljä kertaa enemmän asukkaita, joista kolme neljännestä juutalaisia ja neljännes arabeja, enimmäkseen sunni-muslimeita.

Suuri enemmistö Uudenmaan asukkaista on evankelis-luterilaisia kristittyjä. Suomen juutalaisten ja muslimien lukumäärä on marginaalisen pieni.



1. Kartta: Täydellinen murros Raamatun Israelin ja modernin Israelin välillä

Sekulaari maailma suhtautuu YK:n päätöksellä perustettuun Israelin valtioon, Yhdysvaltain liittolaiseen Lähi-idässä, sekulaarilla tavalla.

Israel on yksi valtio muiden joukossa, Suomella on sen kanssa normaalit diplomaattisuhteet ja suomalaiset miehet ja naiset ovat palvelleet rauhanturvajoukoissa Israelin rajoilla Siinailla, Golanilla ja Libanonissa.

Kauppaa käydään, matkailu Suomesta Israeliin on vilkasta, yhteistyötä tehdään tieteen ja talouden asioissa ja YK:n äänestyksissä Suomi noudattelee Euroopan yhteisön valitsemia linjoja.

Suomessa seurataan aktiivisesti ja tuetaan pyrkimyksiä Israelin ja arabimaiden väliseen rauhaan. Asiantuntijat seuraavat esimerkiksi Israelin sisäistä kamppailua teokratian ja demokratian välillä ja vähemmistöjen kohtelua.



Kristillisissä piireissä on eri muotoja saava näkemys, jossa Raamatun Israel ja moderni Israelin valtio erotetaan jyrkästi toisistaan.

Roomalais-katolinen kirkko on tässä ollut edelläkävijänä. Vanha liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä on korvattu Uudella liitolla. Jerusalemin temppelin ja sen uhrien tilalla on Jumalan Karitsan ainutkertainen uhri.

Juutalainen kansa on menettänyt esikoisuutensa, ei ole valittu kansa eikä pelastu ikuiseen elämään. Kristityt ovat nyt oikeita juutalaisia sydämen ympärileikkauksella Jumalan valituksi kansaksi tulleita ja ei ole muuta pelastusta kuin usko Jeesukseen.

Kristuksen kirkko on se valtakunta, jota Messias hallitsee, ei maallinen Israelin valtio, joka ei mitenkään kuulu enää Raamatun pelastushistoriaan.



2. kartta: Moderni Israel on lopunaikojen merkki

Sekulaari maailma ei tällaista ajattelua varsinaisesti tunnista eikä käytä olennaisesti teologisia tai raamatullisia argumentteja Israelin valtiosta puhuessaan.

Näin ajattelevien kristittyjen keskuudessa moderni Israel on aikojen merkki. Profeettojen ennustukset toteutuvat ja lopunaikojen kellot alkoivat raksuttaa 1948.

Nämä ajatukset Israelista lopunaikojen merkkinä ovat erityisen vahvasti eläneet Yhdysvalloissa helluntailaisuuden parissa ja myös baptistien keskuudessa, ja sieltä käsin levinneet kautta maailman.



Amerikkalaisten kristittyjen keskuudessa on hyvin vahvoja ja selkeitä näkemyksiä siitä, kuinka moderni Israelin valtio on mukana Jumalan suurissa suunnitelmissa tätä maailmaa kohtaan.

He seuraavat tarkasti edustajiensa puheita ja toimia kongressissa ja senaatissa sekä kuuntelevat presidenttinsä puheita Israelin, Jumalan omaisuuskansan suhteen.

Israelilaiset poliitikot ovat tervetulleita puhumaan näiden kristittyjen kokouksiin ja haastatteluihin TV ohjelmiin.

Presidentinvaaleissa, maailman voimakkaimman hallitsijan valinnassa, Israel-kysymys on Amerikassa tärkeä näiden kristittyjen äänien ja vaikutusvallan tähden. Monet USA:n juutalaiset äänestävät perinteisesti demokraatteja, Israelin ystävät kristityt enimmäkseen republikaaneja.

Käytännön tukea annetaan Israelin valtion rakentamiselle ja näin tahdotaan osallistua suurten tapahtumien valmisteluihin ja Jumalan läheisyyttä koetaan Lähi-idän tapahtumia seurattaessa.


Suomenkin kristityt Israelin ystävät ovat olleet näissä kuvioissa mukana erityisesti kylmän sodan aikana, kun ateistinen Neuvostoliitto antoi varauksettoman tukensa arabi-sosialistisille Lähi-idän valtioille ja levitti väkevää Israelin vastaista propagandaa myös suomennettuna.

Toisinsanoen Urho Kekkosen aikana Israelista tuli Suomessakin sisäpoliittinen asia ja tämän hetken maamme poliittinen johto edustaa osittain juuri tuon ajan nuorisoa ja sen omaksumia ajatuksia.

Vastavalitun eduskunnan tuore puheenjohtaja on vahvasti suomalainen hahmo oudosta nimestään huolimatta, samoin oli Max Jacobson josta melkein tuli YK:n pääsihteeri.



nämä pohjavirrat tietenkin vaikuttavat myös suomalaisten teologien ja kristittyjen Israel näkemyksiin.

Teologiassa kyse on Vanhan ja Uuden testamentin suhteesta.

Risto Lauha julisti oppilailleen eksegetiikan luennolla todella painokkaasti, ettei Vanhalla testamentilla ja Uudella testamentilla ole yhtään mitään tekemistä keskenään.

Hän edustaa varmaan monen muunkin Helsingin yliopiston eksegetiikan opettajan ja teologien näkemyksiä.

Jos katkos on näin täydellinen VT ja UT välillä niin eihän modernilla Israelilla ole uskonnon asian kanssa sitten tekemistä.

sellaisten mielestä pelkkää amerikkalaista huuhaata vaan kaikki Israel fanit!

(toisinajatteleviakin varmasti on, ei saa yleistää)



jos olen oikein ymmärtänyt esikoislestadiolaisen uskonnollisen ajattelun ja elämän rakenteita, he kartoittavat nykyisen Israelin suurinpiirtein tähän 2. malliin.

Laestadius ei tietenkään puhunut mistään Israelin valtiosta, koska sellaista ei ollut eikä ajateltu koskaan enää tulevaksikaan.

Hän tuskin tunsi yhtään juutalaista, saarnoissaan olevat viittaukset koskevat Raamatun henkilöitä ja heistä vedettyjä yhtäläisyyksiä tietynlaisiin Lapin kansalaisiin herätyksen aikoina 1800-luvun puolivälin Pohjolassa.


1 malliin.. sorry sekoiluni omien mallieni kanssa.



koska uskonasioilla ei muutenkaan ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa, esikoisille ei sen enempää perinteen kuin aikamme saarnojen kautta ole syntynyt minkäänlaista kuvaa nyky-Israelista, jolla olisi jotain hengellistä merkitystä.

Raamattua ei myöskään tunneta eikä juutalaisuus kiinnosta, joten katkos Raamatun Israelin ja nyky-Israelin välillä on täydellinen.

Mielestäni markionilaisuus uhkaa esikoisia siellä, kun aletaan puhua myös musiikista ja muusta Vanhan testamentin menosta, kuinka se jäi sinne Golgatan keskimmäisen ristin juureen.

Markion hylkäsi Vanhan testamentin täydellisesti.

Jotkut esikoisuuden taustalta tulevat Raamatun lukijat voivat etsiä sieltä esikuvia Kristus tapahtumalle ja kristittyjen uskonelämälle, mutta siihen VT:n merkitys jää.

Nyky-Israel on siitä kartasta täysin ulkona.



edellä oleva kuuluu siis 1. malliin, täydellinen katkos, eikä 2. malliin, jonka torjunnasta tässä kirjoitan.



3. kartta: Juutalaisten oma näkemys nyky-Israelista

Kristittyjen joukossa on eri ryhmissä myös sellaisia, jotka ovat perehtyneet juutalaisuuteen ja liitto-teologiaan ja Raamatun kirjoituksiin, Jeesuksen sanoihin evankeliumeissa ja erityisesti apostoli Paavalin kirjoituksiin.

Nämä ovat kaikki aitoja juutalaisia.

Näin asioita seuraavat kristityt katsovat nyky-Israelia silloin juutalaisten omasta näkemyksestä käsin, Vanhan testamentin perustalta ja sille rakentuvien Talmud-juutalaisuuden ja UT-juutalaisuuden näkökulmista.

Mielestäni tämä on aito ja hedelmällinen näkökulma, se ottaa huomioon Raamatun kokonaisuutena, tahtoo perehtyä Jumalan Sanan merkillisyyksiin, Hänen kansansa Messias odotuksiin, iloihin ja suruihin, pettymyksiin ja toiveisiin, ja ymmärtää Israelin valtion sekulaaria ja uskonnollista luonnetta myös juutalaisten omasta maailmasta käsin.



Henkilökohatisesti olen sitä mieltä, että Palestiinan arabien paras tie kohti rauhaa ja oikeudenmukaisuutta on oppia tuntemaan tämä kolmas karttamalli.

Politisoitunut etupäässä amerikkalainen ja joskus aivan fanaattinen Israel-intoilu on erittäin vihamielistä heitä kohtaan sattuneista syistä ja useammistakin.

Palestiinalaisten tietämättömyys juutalaisuudesta aiheuttaa suuria hankaluuksia ja virheitä, jotka ovat kostautuneet heille kalliisti.

Maailmanpolitiikan arkipäivässäkin suomalaiset voisivat olla avuksi Lähi-idän ongelman ratkaisussa oikealla tavalla, jos ulkopolitiikan asiantuntijat ja päättäjät tuntisivat juutalaisuutta ja sen historiaa hieman.