Jesaja 35

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään:

"Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?"

Jeesus vastasi heille:
"Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan
ilosanoma.
Autuas se, joka ei minua torju."
Mt 11:2-6

Kuningas Herodes on vanginnut tuon suorapuheisen saarnaajan ja tämä on vankilassa.

Kurja paikka ja epäilys tulee mieleen, olikohan tämä Nasaretin mies sittenkään se, jonka tuloa hänet oli lähetetty valmistamaan.

Tuliko tehtyä tosi paha moka?

Lähettiläät saavat kolmiosaisen vastauksen,

1. ensinnäkin kertokaa Johannekselle "mitä kuulette ja näette"

2. toiseksi, kaksi kohtaa Jesajan kirjasta, Jesaja 35 ja Jesaja 61

3. Hieman apea huudahdus "Autuas se, joka ei minua torju"

Ei torjuta Jeesusta!



Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee,
aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!
Kuin lilja kukkikoon maa,
se riemuitkoon, huutakoon ääneen! Sen osaksi tulee Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. Kaikki saavat katsella Herran kunniaa, meidän Jumalamme ihanuutta.

Voimistakaa uupuneet kädet,
vahvistakaa horjuvat polvet,
sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät."

Silloin aukenevat sokeiden silmät
ja kuurojen korvat avautuvat,
rampa hyppii silloin kuin kauris,
mykän kieli laulaa riemuaan.
Lähteitä puhkeaa autiomaahan,
vuolaina virtaavat purot arolla.
Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä, missä hyeenat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta.

Ja sinne syntyy tie, valtatie,
sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi.
Epäpyhä ei saa sille astua:
Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin.
Siellä ei tyhmäkään eksy.
Leijona ei nouse sille tielle,
ei yksikään raateleva peto,
ei yksikään.
Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat.
Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas.
Jes 35


Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
parantamaan ne, joiden mieli on murtunut,
julistamaan vangituille vapautusta
ja kahlituille kahleitten kirpoamista,
julistamaan Herran riemuvuotta,
päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
Hän on lähettänyt minut
lohduttamaan kaikkia murheellisia,
antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.
Jes 61:1-3 KR 1992


Melkoinen viesti miehelle, joka istuu vankilassa tietämättä, että kohta on päänsä vadilla.



KASTEJUHLA

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi:
"Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!"

Mutta Jeesus vastasi hänelle:
"Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon."

Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.

Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen.

Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."
Mt 3:13-17 KR 1992



ja silti Johannes Kastajalle iski epäilys



olen aina kuvitellut, että Johannes Kastaja näki kyyhkysen.

mutta kappas vaan, tuossa Matteuksen evankeliumi sanookin vähän oudosti, että Jeesus näki

mites Markus?

"Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin."
Mk 1:10

no Luukas kait?

Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt."
Lk 3:21-22

ei ota kantaa



Mites Johanneksen evankeliumi tämän juhlavan tapahtuman kertoo?


Johannes todisti:
"Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen.

Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.'

Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika."
Joh 1:32-34

varsin painokkaasti, että Johannes Kastaja näki ja siitä tunnisti tapauksen.


Kirjoittanut: mama

Upean kuvan luo silmiemme eteen Jesaja 35 tulevasta pelastuksen ajasta.

Jeesuksen terveiset Johannekselle vankilaan samaan lukuun viitaten on varmaan merkanneet Johannekselle melkoista lohdutusta: Hän totisesti oli Jumalan Poika.

Ei ollutkaan tuuleen perässä huudellut Johannes, vaikka vankilassa epätoivo meinasikin iskeä!

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät."

Jes 35:3-4

Jumala itse tulee ja pelastaa teidät!

Ja Hän tuli ja pelasti!


Tuo kuva tiestä on jotenkin niin ihmeellinen.

Saamme iloita Hänen kanssaan, riemuita kuin gasellit.

Ympärillä voi olla melkoinen autiomaa ja villipedot, monenlaista kärsimystä, sokeutta ja rampuutta.

Vaan Hän pitää meistä huolen. Hänen läsnäolostaan saamme iloita. Mikään villipeto ei voi meitä riistää Hänen huomastaan.



Luvussa 32 Jesaja kuvaa:

Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.

Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.

Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.

Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.
Jes 32:15-20



Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.

Kunnes meihin tulee korkeudesta henki? Sitten alkaa tapahtua?

Hmm.

Silloin Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: "Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä:

Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette -- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti. Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu:

-- Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia.

Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat.

Minä näytän ihmeitä ylhäällä taivaalla, merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja suitsevaa savua.

Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja häikäisevä.

Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.
Apt. 2:14-21



Jännän samankaltainen on myös ilmestyskirjan kuvaus

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Ilm 20:3-4




Vaan vielä on odottaminen sen osalta, että tämä katoava katoaa ja saamme nähdä katoamattomuuden.

Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.

Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.

Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.

Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.

Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.

Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee!

Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
Room 8:18-25



Näitä lohdullisia kuvia:


-- Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen.

Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle.

Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.
Ilm 7:14-17



Miten siis nämä kaikki suhtautuvat toisiinsa.

Näissä kuvauksissa menee helposti hämmentävän sekaisin se, missä kohtaa menee se raja, mikä on täällä ja mikä on tulevassa.

Vaan eiköpä taivas ala jo täältä maan päältä?

Siitä, kun saamme pelastuksen osaksemme.

Silloin ei vielä kaikki ole savisilmiemme edessä nähtävinä ja käsinemme kosketeltavina ja korvinemme kuultavina.

Vaan saamme uskon silmin nähdä Hänet, joka on Tie.

Saamme uskon korvin kuulla Häntä.

Saamme uskossa olla Hänen sylissään, kannettavanaan.


Sitä, miten Hän johtaa ja kantaa ja kuljettaa, opastaa ja lohduttaa, ... ei voi sellaiselle edes kuvata, joka ei Häneen usko, joka ei Hänen kanssaan kulje.

Se, millaisia kuvia Raamattu siitä nostaa esiin ja luo silmiemme eteen, saamme itsekin kokea ja nähdä, mutta sanoiksi puettuina nuo ovat helposti melkeinpä korneja.

Kun koetamme sanoin kuvata sanomatonta.

Näihin kuvauksiin ateistit sitten mieluusti tarttuvat ja hohottavat iloisesti, että just joo.

Ei sanat riitä kertomaan. Ja kuitenkin vain sanoin voimme kertoa.

Sanalla maailmakin luotiin.

Sanoin todistamme Hänestä.

Sana vaikuttaa.

joko herättää tai paaduttaa.



Mites sitten tuon tien kulkeminen, josta Jesaja niin ihanasti kirjoittaa?

"Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan."

"Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat. Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas."

Onko se sinun kokemuksesi tästä tiestä?

Se tie on valmistettu niille, jotka ovat rampoja, sokeita, mykkiä. Ihmeellistä!

Ja mitä rammoille, sokeille, mykille ja kuuroille sitten tapahtuukaan?

"Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan."


Vaan kulku ei pysähdy siihen, kun pääsee sille tielle!


Oletko sinä jo sillä tiellä?

Onko kulkusi riemullista sillä tiellä?

Kutsutko muitakin kulkemaan kanssasi sillä tiellä?

Eteneekö kulkusi?




Jumala tuli itse valmistamaan meille pelastuksen.


Sitä on kovin vaikea ottaa vastaan.

Ihmisen on miltei mahdotonta ottaa vastaan jotain ilmaiseksi, ilman että olisi sitä jotenkin ansainnut.

ten pitää maksaa takaisin, kun on sille tielle päässyt ja alkaakin melkoinen taivallus kuviteltujen tullimaksujen kanssa, joita siis sillä tiellä ei ole.

Unohtuukin, kenestä on kyse. Ei sinusta, ei minusta, vaan Hänestä.

Hän on valmistanut meille sen tien.

Jokaisen askeleen.

Uskossa astuttavaksi.



Ihmisen uskonnollisuus monenlaisine rituaaleineen ja vaatimuksineen alkaa kovin helposti puskea esiin, myös tuolla tiellä kulkiessa. Ja alkaa rapa painaa askelissa, pitäisi sitä ja pitäisi tätä ja ei missään nimessä tätä, sitten kelpaat kulkijaksi tähän pyhien seuraan.

Katoaa kristityn vapaus.

Olet ok, kun lahjoitat köyhille.

Olet ok, kun huomioit syrjäytyneet.

Täytät Jumalan tahdon, kun käyt vähintään kerran kuussa ehtoollisella.

Olet Jumalan silmissä otollinen, jos menet ja korjaat rikkeesi.

...

Listasta tulee helposti loputon, ja koskaan ei olekaan ihan varma siitä, onko ok.


Lemisen Erkki tuota kuvaa mainiosti:


Olen pyrkinyt,
olen toivonut, tahtonut, pyytänyt,
olen yrittänyt - olen vaatinut,
syyttänyt, tuominnut,
olen sydäntäni käskenyt:
sen on oltava tuollainen eikä tällainen.

Olen ylemmäs tahtonut,
olen kiivennyt,
olen pudonnut,
olen huutanut, itkenyt, rukoillut
ja joskus kiroillut.

Olen tässä nyt.

Olen tällainen enkä tuollainen - olen alhainen.

Olen hiljainen ja kuulen läheltä kuiskauksen:
"ole sellainen, ole ainoastaan ihminen.

Minä tunnen ihmisen,
olen lähellä alhaisen".

Saan tuntea jälleen rakkauden,
minä tällainen.

Olen aivan hiljainen

-E. Leminen




Herra Jeesus Kristus!

Anna meidän kaikkien kohdata Sinussa armollinen Jumala.

Siten, että uskaltaisimme luopua itsestämme ja haluaisimme enemmän kuin mitään muuta elää vain Sinun varassasi.

Anna meille uskallusta myös kohdata itsemme sellaisena kuin olemme, puutteellisina ja niin kovin haavoittuneina.

Anna meidän kokea kanssasi sitä, että tulemme hyväksytyksi juuri sellaisina kuin olemme.

Kiitos, että saamme elää yhteydessäsi.

Aamen.

Virsi 319
Sä kuljet seurassa Jeesuksen,
sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo laulusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä.

Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia,
se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyyden.

Vaan helmen sait sinä kalleimman,
se aarre on veri Karitsan.
Hän kuoli puolesta syntisten,
nyt kuljet vaatteissa autuuden.

Jo täällä riemusi Jeesus on,
maan päällä, laaksossa ahdingon.
Kun matka vaikea uuvuttaa,
hän armonlähteenä virvoittaa.

Se lähde auki on kaikille,
vaan monet kulkevat ohitse.
Ei maista korskea maailma
sen voimaa, rauhaa ja riemua.

Vaan kylmä, synkeä erämaa
tuon virran partailla virkoaa,
se valkoliljoiksi puhjeten
jo loistaa riemua autuuden.

Ja virtain varsilla kulkijat
näin toinen toistansa auttavat:
Oi nosta pääsi ja kultaisiin
taas katso taivasten kunnaisiin!

Siis riennä, ystävä, riemuiten
ja kasva armossa Jeesuksen.
Saat kerran porteista Siionin
hääriemuun astua sinäkin.

August Verner Jaakkola 1920.
Uud. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.

tähän asti nimimerkki mama


Kirjoittanut: Nosce te

Amen