Elämän kasvu ja kehitys

Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä. Ps. 111:2

aloitetaan hyvin tuntuvalla tavalla.

nipistä itseäsi korvannipukastasi.

kiitos.

tunsitko mitään?

olet siis hereillä, etkä enään unenpöpperössä.

voimme myös arvella, että olet olemassa.

sinulla kun on korvat, jotka kuulevat ja silmät, jotka näkevät ja sormet joilla näppäillä tietokoneeseen tai kännykkään viestiä.

Jumalan armosta sinulla on varmaan vielä jalatkin tallella, vaikka kaikilla ei ole ainakaan molempia. voit tuntea lattian aamutossujasi vastaan.

kaikki nämä, korvat, nenä, silmät, kädet ja sormet ja jalat sinulla on ollut koko elämäsi ajan.

äitisi ja isäsi olivat niin iloisia, että olit koko lailla terve ja täydellinen kolme tai nelikilonen, jos et sitten keskosena syntynyt.

mutta sinulla ei ole ollut silmiä, korvia, käsiä tai jalkoja koko olemassaolosi ajan.

asia on kovin tärkeä joten pyydän oikein hartaasti että pistäisit tämän clipin pyörimään ja katsoisit omin silmin, mitä tarkoitan, ennenkuin jatkat lukemista

olemmeko nyt samaa mieltä?

Sikiö
nipistit korvannipukkaasi ja tunsit, että siellä se jossain tukankuontalon tai peruukin alla yhä on.

mutta sinulla ei ole ollut sitä aina.

olit aluksi kahden solun iloinen kohtaaminen, äidin munasolun ja isän siittiön tapaaminen toivottavasti romanttisissa ja turvallisissa ja hyvissä olosuhteissa.

mutta ei olemassaolosi ole siitä kiinni - vaikka olisit syntynyt "vahingossa" tai jopa raiskauksen seurauksensa, sinä olet ja se on pääasia.

Jumalan luomus.

mutta olit aluksi kahden solun kokoinen, paljaalle silmälle näkymätön, ilman järkeä, ilman silmiä, ilman häntää, ilman varpaita tai korvia.

ihmisen järjen kannalta pieni vähän limainen piste jossain äitisi uumenissa, kohdun seinään liimautuneena.

yhdeksän kuukauden ajan, keskimäärin, olit siellä äitisi rinnan alla.

kelluit nesteessä, killistelit ja kellistelit onnellisena äitisi sydämen tasaista pumppausta kuunnellen.

ehkä joskus vähän hätäännyit tietämättä miksi, koska äitisi oli keskellä jotain kriisiä.

saattoi raskaus pakottaa äitisi lepoon, ottamaan työstä aikaisemmin äitiyslomaa, rypistämään lääkärin otsaa tietyllä huolella.

tai sitten kaikki meni hyvin.

kuka tietää, ehkä killistelit ja kallistelit siellä veljesi tai kahden sisaresi kanssa.

ja piuha oli kiinni kohdussa, ja äitisi ruokki sinua sen kautta, kunnes olit valmis putkahtamaan kylmään ulkoilmaan ja itkemään ensimmäisen - vaan ei viimeisen - itkusi.

tunnustan, että olen samantapaisen kohtalon kokenut kuin sinä. ja että myös minun korvannipukkani tuntee nipistelyn.

itse asiassa joka ainoa tälle planeetalle syntynyt ihminen on kokenut saman kohtalon.

näin aikamme ihminen alkaa kasvunsa ja kehityksensä.


Raamatun kohtia sikiön kehityksestä

onko Raamatulla mitään sanottavaa tähän?

no - ensinnäkin myös Herramme Jeesus Kristus on kulkenut saman tien - ainakin melkein!

(tuo isän siittiön homma on meille salaisuus, uskon asia, että Hän syntyi Neitsyt Mariasta)

mutta melko vakuuttunut olen, että hedelmöittyneestä munasolusta myös Jumalan Poika alkoi äitinsä kohdussa kasvaa, niinkuin tuo pieni videoclip näyttää.

Kauniisti Psalmi sanoo:

"sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa" (Ps 139:13)

Elämässään suurten murheiden keskelle joutunut Job sanoo myös

"sinä puetti minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon" (Job 10:11)

neulomista, kutomista äidin kohdussa - ei lääketieteellinen selvitys munasolun ja siittiön kromosomien kohtaamisesta, perintötekijöistä, sormien paksuuden määräävistä aminohapoista geeneissä.

Jumala on tehnyt meidät kutomalla meidät kokoon äitimme kohdussa.

Aktiivisesti, nyt, äidin kohdussa tapahtuu Jumalan luomisteko!

Tuo Psalmi 139 on niin valtava ihmisenä olemisen manifesti, että laitan sen tähän meille kaikille hengelliseksi ja sielulliseksi ja ruumiilliseksi rakennukseksi

139 PSALTTARI

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

KR 1992 kääntää sujuvammin tuon avainkohdan:

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.


Rakasta itseäsi niinkuin lähimmäistäsi
muistan erään sielunhoitotapauksen kaukana sieltä ja täältä, jossa eräs ihminen rakasti niin syvästi lähimmäisiään että olin aivan ihmeissäni.

sanoin hänelle "Jumala on antanut sinulle hämmästyttävän rakkauden lähimmäisiäsi kohtaan, niitäkin, jotka eivät ole sen arvoisia.

mutta yhden raskaan synnin olen elämässäsi huomannut"

hän oli hieman epävarma mitä tarkoitin

"sinä et rakasta itseäsi"

annoin kirjallisen kotitehtävän, kirjoita viikon ajan joka aamu psalmi 139 käsin paperille.

"Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää."

se taisi niihin aikoihin kuulua KR 1938 mukaan.


Virsi 387
Herraamme aina luottaa saa,
sen tietää kristikansa.
Hän rakastaa ja lohduttaa
kaikkia lapsiansa.
Taivaaseen päin hän johtaa näin,
me vaikka hätäilemme
ja usein epäilemme.

Herraamme aina luottaa saa,
jos ottaa hän tai antaa.
Hän leivän meille lahjoittaa
ja huolen meistä kantaa.
Jos riemun suo tai ristin tuo,
me häntä kiittäkäämme,
tahtoonsa tyytykäämme.

Herraamme aina luottaa saa,
kun hän suo kuritusta,
kun työmme tyhjiin raukeaa
tai saamme siunausta.
Hän vitsallaan ja sauvallaan
näin kaitsee lampaitansa,
johdattaa omiansa.

Herraamme aina luottaa saa,
käy kaikki parhaaksemme.
Hän toivon meille kirkastaa,
suo valon matkallemme.
On puutteemme ja murheemme
tiedossa Herrallamme.
Hän kantaa kuormiamme.

Herraamme aina luottaa saa,
kun tunto meitä soimaa.
Me saamme sanaan uskaltaa
ja pyytää armon voimaa.
Hän sanallaan ja armollaan
tuo avun kiusauksiin
ja synnin ahdistuksiin.

Herraamme aina luottaa saa,
siis häntä kiittäkäämme!
Jo silmiin siintää Kaanaan maa,
me sinne rientäkäämme!
Oi Jumala, nyt johdata
luvattuun maahan meitä,
rauhaasi meidät peitä.

Virsi 387
Benjamin Schmolck 1720.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937.

Tauno Väinölä kertoo:

"Virren sävelmä on sen tekstiä vanhempi. Sen on luonut Severus Gastorius (1646-1682), joka toimi kanttorina Jenassa. Gastorius oli sairaana ja kutsui luokseen ystävänsä, yliopiston filosofisen tiedekunnan apulaisen Samuel Rodigastin. Tältä hän pyysi laulua, joka voisi häntä sisäisesti rohkaista. Rodigast kirjoitti silloin ainoan virtensä Was Gott tut, das ist wohlgetan ('Mitä Jumala tekee, se on hyvin tehty'). Sen Gastorius sävelsi ja määräsi, että se tulee laulaa hänen hautajaisissaan. Kun Gastorius sitten vielä toipui, hän antoi kuoronsa joka viikko laulaa tämän virren.

Rodigastin virsi on Saksassa edelleen suosittu, mutta sitä ei liene koskaan suomennettu. Mutta virren Herraamme aina luottaa saa saksankieliset alkusanat ovat aivan samat, siis "Was Gott tut, das ist wohlgetan". Sen voi sanoa syntyneen Rodigastin virren jatkoksi. Suomalaisen kieliasun tälle virrelle on alkuaan antanut Elias Lönnrot."

Saksalainen Was Gott tut, das ist wohlgetan on eräs lempivirsistäni

saamme taudin ja syövän ja keuhkoputkentulehduksen ja vammaisuuden ja aivohalvauksen ja raatelevan autokolarin uhatessa muistaa

"minut on tehty ylen ihmeellisesti"

meitä hoitaa Hän, joka on meidät äidin kohdussa yhdeksän kuukauden ajan ylen ihmeellisesti tehnyt

Dr. Jesus.


Jumala on luonut jo kauan ennenkuin olemme oppineet luontoa ymmärtämään

Ymmärrätkö mitä ajan takaa?

Jumala on täysin suvereenisti, totaalisesti ja ihmeellisellä viisaudella luonut sinut, joka tätä luet.

mitään ei ole Häneltä salassa, Hän tuntee pienimmänkin luusi, jonka muistamiseen anatomian opiskelijalta menee monta yöunta.

myös kaikki, aivan kaikki, mitä elämääsi tarvitset Hän antaa -

tiedämme nykyään, että tarvitset vitamiineja, mutta kauan ennenkuin tuon sanan keksimme Hän valmisti ihania punaviinimarjoja ja appelsiineja ja sitruunoita ja antoi auringon luoda ihollemme vitamiineja.

tiedämme nykyään, että tarvitset happea, mutta kauan ennenkuin tuon sanan keksimme ja puhuimme vain "ilmasta" Hän antoi vihreät kasvit hengittämään sisään hiilidioksidia, sekin meidän keksimämme sana - ei kovin vanha - ja hengittämään ulos happea, jota me niin välttämättä tarvitsemme.

Hän on antanut myös lääkäreille viisautta pistää happea puteliin ja jakaa sitä seinän kautta sairaalassa huonosti hengittäville, joita inhottava tukehtumisen tunne muuten vaivaisi.


Ihmeellisesti tehty ihmisen lapsi

No

nyt voisin pistää tähän eripuolilta kokoamaani tietoa - jota varsin huonosti tunnen kun en ole lääkäri kuten Pekka Reinikainen - ihmisen sikiön kehityksen eri vaiheista tai ihmisen kehon hämmästyttävistä yksityiskohdista.

ateistinen lääkäri sanoisi, että koska tiedämme, että ihmisen silmässä on yli seitsemän miljoonaa värejä ja valoja aistivia soluja hyvässä järjestyksessä, ei siihen mitään Jumalaa tarvita.

ikäänkuin hän nyt tämän oppineena kykenisi elävän silmän hermoratoineen, verisuonineen, linsseineen rakentamaan.

ja tekemään siitä vielä niin kauniin, että miehet menevät pyörryksiin naisen pelkästä katseesta.

ja tekemään siitä sielun peilin, josta sisäinen rauha tai levottomuus, hyvä tahto tai paha himo näkyy!

minä sanon, että ihmeellisesti Jumala on silmän luonut ja olen Reinikaisen kanssa tästä ihan samaa mieltä. todennäköisesti sinä myös.


Raamatun ajan tieto sikiöstä
Muodostimme Raamatun perusteella tietyn käsityksen siitä, miten Jumala on maailman luonut.

Emme sieltä paljon ammentaneet lapsen kehityksestä kohdussa. Tuohon aikaan kun ei ollut mitään keinoja vilkaista sikiötä paitsi tappamalla äiti tai tutkimalla kuollutta sikiötä.

ei näistä sen ajan parhaat lekurit juuri tienneet, 800-luvulla ennen Kristusta tai niillä paikkeilla.

Suuret sivistysvaltiot kertoivat, miten jumalat syntyivät ja miten jumalat tekivät savenvalajan tavoin ihmisen tai miten hirviön verestä tai lohikäärmeen hampaista ihmiset peltoon kasvoivat.

Raamatussa on näihin vahvoja kytkentöjä, mutta se leikkaa terävän vesurin tavoin paratiisin pusikot siisteiksi ja keskittyy minä-sinä suhteeseen

Jumala ilmoittaa Raamatussa

"minä olen sinut tehnyt, sinä olet minun"

mutta kohta Hän joutui tuskaisena huutamaan "missä olet, Adam"


Jumala on yksi
nykyajan lääkäreillä on vehkeet ja laitteet, jolla jopa äidin vatsapeitteiden läpi ultraäänellä katsella sikiötä, sitä toivottavasti vahingoittamatta.

koko yhdeksän kuukauden ihmeellinen kutominen ja neulominen on meille jokseenkin tuttua

emme me ole sitä tehneet. Se on Jumalan luomistyö, sikiön kasvu ja kehitys.

mutta ylen ihmeellinen se on ja saamme kiittää Jumalaa, että Hän on meidät ihmeellisesti tehnyt.

siellä, kastemaljan äärellä, onnellisen äidin ja isän katsellessa sylikummia ja pastoria, juhlitaan tämän Jumalan valtaisan luomistyön tuloksia.

Jumalan Sana on läsnä, siunaten ja luvaten - kuten Haamul on Nettiruukussa niin monasti Raamatun perusteella osoittanut - tämä ihmisen taimi ei ole vain maata, vettä ja kemikaaleja, vaan tämä ihmisen taimi on iankaikkisuusolento, jonka Jumala rakkaudessaan tahtoo luokseen ikuisesti asumaan täydellisen onnellisena.

Todennäköisesti kaiken kirjoittamani - tai ainakin melkein kaiken - otat iloiten vastaan ja voisit siihen lisätä pykälän jos toisenkin.

etenkin äidit, jotka ovat itse saaneet tämän hirveän ja ihanan prosessi, raskauasajan oksennukset ja huimaukset, selkäkivut, miehensä ajattelemattomuuden, pelon ja huolen sikiön terveydestä, ja sitten kovat synnytyskivut, joista Raamattukin sanoo että ne ovat kovat, ja sitten tuon ilmoille putkahtaneen Jumalan luomistyön, jota suurempaa onnea on äidille ja isälle vaikea kuvitella.

Tieteellisen käsityksen mukaan tällä tavoin kaikki elämä on saanut alkunsa.

Nykyajan tutkijat eivät Jumalaa mainitse eivätkä kiitä, sen enempää kuin lääkärit eivät sano, katsokaas miten hienosti Jumala sikiön äidin kohdussa kutoo kasaan.

Vaan saattaa tiedemies kiittää Jumalaa löydöistään, saattaa lääkäri rukoilla Jumalan apua vaikean synnytyksen kohdalla. Nämä ovat uskon asioita, eivät tieteen faktoja.

Nykyisen käsityksen mukaan KAIKKI ELOLLINEN ELÄMÄ MAAPALLOLLA alkaa yhdestä elävästä pisteestä.

kaikki elävät ovat keskenään sukua.

Nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan KOKO MAAILMANKAIKKEUS ON ALKANUT YHDESTÄ PISTEESTÄ

juutalais-kristillisen käsityksen mukaan
JUMALA ON YKSI.

no helkkari, sanot

jos kaikki on alkanut yhdestä elämänmuodosta, miten immeessä meillä on koivuja ja mäntyjä ja kiiskiä ja ahvenia ja kotkia ja haukkoja ja varpusia ja hiiriä ja matoja ja mehiläisiä ja hämähäkkejä ja hyttysiä niin rutosti kesällä ja maailma täynnä ihmisiä?

no, Raamattu sanoo, että Jumala on tämän kaiken tehnyt

miten?
kysy luonnolta

luonnontutkimus koettaa vastata tuohon kysymykseen, ja Charles Darwin antoi siihen avaimet.

miksi pelkäät Jumalan luomistekojen tutkimista,

rakastu niihin, tutki niitä!

Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä. Ps. 111:2