Uskon kappale

Lainaan tähän Nettiruukun keskustelupalstoilta nimimerkki maman valitsemia mietelmiä Anthony de Mellon teoksesta "Kuuletko linnun laulun?" Kirjapaja 2008. 181 s. Teoksen on suomentanut Paavo Rissanen.

Wikipediassa kerrotaan:

"Anthony de Mello, S.J. (1931-1987) oli intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti, joka tuli tunnetuksi hengellisyyttä käsittelevistä kirjoistaan. Hän isännöi uransa aikana useita hengellisiä kokouksia ja hänet tunnettiin taitavana puhujana.

De Mello syntyi Goalla Intiassa 1931. Hän matkusteli useissa maissa, enimmäkseen Espanjassa ja Yhdysvalloissa, opiskelemassa ja myöhemmin opettamassa. Hän perusti myös rukouskeskuksen Intiaan.

De Mello kuoli äkkinäisesti vuonna 1987. Hänen teoksiaan julkaistaan edelleen, ja lisää teoksia on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1988 joitain hänen mielipiteistään tuomittiin uskonopin kongregaatiossa. Kardinaali Ratzinger, myöhemmin Paavi Benedictus XVI, kirjoitti:

"Mutta jo eräissä kappaleissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä vahvemmin hänen myöhemmissä töissään, huomataan kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön... Tällä tiedoksiannolla, määräyksellä suojella kristillisen totuuden kunnollisuutta, tämä kongregaatio julistaa että yllä mainittu asenne on sopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia."

Tästä huolimatta de Mellon teoksia on saatavilla useissa katolisissa kirjakaupoissa, ja hänen työtään ja näkemyksiään kunnioitetaan kristittyjen parissa laajalti. "



USKON KAPPALE

Paholainen oli kaverinsa kanssa kävelyllä. Heidän edellään kulki mies, joka kumartui nostamaan maasta jotain.

Kaveri kysyi paholaiselta: "Mitä hän mahtoi löytää??

Paholainen vastasi: "Näytti löytäneen totuuden sirpaleen."

Kaveri: "Eikö se huolestuta sinua??

Paholainen: "Ei ollenkaan. Annan hänen tehdä siitä uskon kappaleen."



KYYHKYNEN

Nasruddin oli kohonnut kuninkaan pääministeriksi. Kulkiessaan kerran palatsin läpi hän näki kuninkaan haukan.

Sellaista kyyhkystä ei Nasruddin ollut eläessään nähnyt. Niinpä hän haki sakset ja leikkasi niillä haukan siivet, kynnet ja nokan lyhyiksi.

"No nyt sinä olet kunniallisen linnun näköinen", Nasruddin sanoi. "Hoitajasi on näemmä lyönyt sinut pahasti laimin."







AVULIAS APINA

"Mitä ihmettä oikein teet" kysyin apinalta, joka oli juuri ottanut kalan vedestä ja oli nostamassa sitä puun oksalle.

"Minä pelastan tämän kalan hukkumasta", vastasi apina.


POIKA JA ÄITI

Äidillä oli vaikeuksia saada poikansa tulemaan kotiin ennen auringonlaskua. Niinpä hän kertoi pojalle, että aaveet vaanivat heidän kotitiensä varrella pimeän tulon jälkeen.

Kun poika oli kasvanut isoksi, hän pelkäsi kummituksia niin paljon, että hän ei uskaltanut toimittaa asioita öiseen aikaan. Niinpä hänen äitinsä antoi hänelle kaulassa kannettavan amuletin ja opetti hänelle, että se suojeli häntä.


ARVAA MITÄ?

Nasruddin ansaitsi elantonsa myymällä munia. Kerran joku tuli hänen kauppaansa ja sanoi: "Arvaa, mitä minulla on kädessäni?"

"Anna minulle vihje", sanoi Nasruddin.

"Annan sinulle montakin: se on munan muotoinen ja munan kokoinen. Se näyttää munalta ja haisee munalta. Se on sisältä keltainen ja valkoinen. Se on nestemäinen, ennenkuin se keitetään, ja kuumennettaessa se kovettuu. Lisäksi se on kanan aikaansaannos."

"Ahaa! Minäpä tiedän!" huudahti Nasruddin. "Se on jonkinlainen kakku."


TUTKIMUSMATKAILIJA

Tutkimusmatkailija palasi kotiin. Hänen kansansa oli innokas kuulemaan, millainen Amazon oikein oli, mutta kuinka hän olisi voinut pukea sanoiksi, mitä hän oli tuntenut nähdessään eksoottiset kukat ja kuullessaan öisen viidakon äänet tai kokiessaan villieläinten vaaran ja meloessaan kanoottiaan läpi kuohuvien koskien?

Niinpä hän sanoi: "Menkää ja katsokaa itse." Opastaakseen heitä hän piirsi jokialueesta kartan. Ihmiset tarttuivat karttaan innoissaan. He kehystivät sen ja ripustivat kaupungintalon seinälle. He laativat siitä kopioita itselleen. Jokainen, jolla oli kopio kartasta, katsoi olevansa jokialueen asiantuntija. Eivätkö he tunteneetkin joen jokaisen polven ja mutkan, eivätkö he tienneet, missä virtapaikat ja putoukset olivat?


ASHRAMIN KISSA

Kun guru asettui iltaisin rukoilemaan, ashramin kissa pyrki aina mukaan ja häiritsi rukoilijoita. Niinpä hän käski sitoa kissan liekaan iltarukouksen ajaksi.

Gurun kuoleman jälkeen kissa pantiin yhä liekaan iltarukousten ajaksi. Kun kissa heitti henkensä, ashramiin hankittiin uusi kissa, jotta se voitaisiin asianmukaisesti panna liekaan iltarukousten ajaksi.

Vuosisatojen kuluttua gurun oppineet seuraajat kirjoittivat syvällisiä tutkielmia liekaan sidotun kissan liturgisesta merkityksestä jumalanpalveluksen yhteydessä.



VOIKUKKIA

Muuan mies, joka oli hyvin ylpeä kauniista nurmikentästään, huomasi, että sille oli kasvanut suuri määrä voikukkia. Hän yritti hävittää niitä kaikin mahdollisin keinoin - mutta turhaan.

Lopulta hän kirjoitti maatalousministeriöön. Hän luetteli kirjeessään kaikki kokeilemansa keinot ja päätti sen kysymykseen: "Mitä minä nyt teen?"

Aikanaan hän sai vastauksen: "Ehdotamme, että opettelette rakastamaan voikukkia."



RAAJARIKKO KETTU

Mies kulki metsässä ja näki ketun, joka oli menettänyt jalkansa. Mies ihmetteli, miten kettu pysyi hengissä, mutta näki sitten tiikerin tulevan paikalle riistaa suussaan. Tiikeri söi ensin itse kylläkseen ja jätti loput ketulle.

Seuraavanakin päivänä Jumala ruokki ketun tiikerin avulla. Mies ihmetteli kovasti Jumalan suuruutta ja sanoi itsekseen: "Minäpä käyn lepäilemään mukavaan paikkaan ja luotan siihen, että Jumala huolehtii tarpeistani."

Näin mies tekikin usean päivän ajan, mutta mitään ei tapahtunut. Mies oli jo lähes kuoleman kynnyksellä, kun hän kuuli äänen sanovan: "Sinä, joka vaellat eksyksissä, avaa silmäsi ja näe totuus! Seuraa tiikerin esimerkkiä ja lakkaa jäljittelemästä raajarikkoa kettua."


PROFEETTA JA KANSA

Jumala varoitti ihmisiä, että maanjäristys tuhoaisi maailmasta kaiken veden.Sen tilalle tuleva uusi vesi tekisi jokaisen sitä juovan mielenvikaiseksi.

Vain profeetta otti Jumalan sanat tosissaan. Hän kantoi valtavia vesiruukkuja kallioluolaansa, niin että hänellä oli vettä loppuiäkseen.

Sitten maanjäristys tuli. Vesi katosi ja tuli uutta vettä, joka täytti virrat ja lammet ja järvet. Muutamaa kuukautta myöhemmin profeetta laskeutui katsomaan, mitä oli tapahtunut. Tosiaankin, kaikki olivat tulleet hulluiksi. Ja he hyökkäsivät profeetan kimppuun, sillä he uskoivat, että hän oli mielenvikainen.

Niinpä proheetta palasiluolaansa ja oli iloinen varastoimastaan vedestä. Aikaa myöten yksinäisyys kävi kuitenkin sietämättömäksi. Hän kaipasi ihmisten seuraa ja niinpä hän laskeutui ihmisten luo. Taas ihmiset torjuivat hänet, koska hän oli niin eriklainen.

Silloin profeetta kaatoi varastoimansa veden maahan ja joi uuttavettä ja liittyi mielenvikaisten ihmisten seuraan.




SURULLINEN LAPSI

Näin kadulla alastoman lapsen. Hän oli nälkäinen ja vapisi kylmissään. Kiivastuin ja sanoin Jumalalle: "Miten voit sallia tämän? Miksi et tee asialle mitään?"

Ensin Jumala ei vastannut mitään, mutta sitten kuulin Hänen sanovan: "Olenhan minä tehnyt asialle mitään. Minähän loin sinut."


TOTUUSKAUPPA

Saatoin tuskin uskoa silmiäni, kun näin liikkeen nimen: TOTUUSKAUPPA.

Myyjä oli kohtelias. Millaisen totuuden olin ajatellut hankkia: kokototuuden vai osatotuuden? Minä halusin luonnollisesti kokototuuden. Minulle eivät kelvanneet itsepetokset, puolustelut ja selittelyt. Halusin vain selvän ja yksinkertaisen totuuden. Niinpä myyjä viittasi minut tulemaan liikkeen toiselle puolelle.

Siellä toinen myyjä näytti hintalappua. "Hyvä herra, tämä on aika kallis." "Mitä se maksaa?" kysyin. Olin päättänyt saada koko totuuden, maksoi mitä maksoi. "Se maksaa turvallisuutenne, herra", kuului vastaus.

Poistuin kaupasta murheellisin sydämin. Tarvitsin yhä järkkymättömien uskomusteni suomaa turvallisuutta.




KAKSI LOOTUSTA

Kulkiessani lammikon ohitse näin täydessä kukassa olevan lootuksen ja sanoin: "Miten ihana oletkaan kaunokaiseni! Miten ihmeellinen onkaan Jumala, joka sinut loi!"

Lootus punastui. Sen tietämättömyys omasta kauneudestaan teki sen aina vain suloisemmaksi.

Kauempana oli toinen lammikko, jossa näin toisen lootuksen avaavan terälehtensä suoraan minua kohti ja kuulin sen sanovan ylpeästi: "Katso minun kauneuttani ja ylistä minun luojaani!"

Menin pois vastenmielisyyttä tuntien.


KUURO JA TANSSI

Olin pitkään umpikuuro. Minua ihmetytti, kun näin ihmisten nousevan ja tekevän kaikenlaisia pyörähdyksiä. Tiesin, että sitä kutsuttiin tanssimiseksi. Se näytti minusta täysin järjettömältä puuhalta - kunnes eräänä päivänä kykenin kuulemaan musiikin.



KAKSI MUNKKIA, VIRTA JA NAINEN

Kaksi buddhalaista munkkia oli matkalla luostariin, kun he kohtasivat hyvin kauniin naisen virran partaalla. Munkkien tavoin nainenkin halusi päästä joen yli, mutta vesi oli hänelle liian syvää. Niinpä toinen munkeista otti hänet selkäänsä ja kantoi hänet yli.

Munkin toveri oli kauhuissaan. Kahden tunnin ajan hän soimasi kumppaniaan siitä, että tämä oli rikkonut veljeskunnan sääntöä. Oliko hän kokonaan unohtanut olevansa munkki? Miten hän rohkeni koskea naiseen? Ja vieläå pahempaa: kantaa nyt nainen joen yli! Mitä ihmiset nyt sanoisivat? Eikö hän ollutkin häväissyt koko heidän pyhää uskoansa? Ja niin edelleen.

Sääntöä rikkonut munkki kuunteli kärsivällisesti loputonta nuhdesaarnaa. Vihdoin hän lausui: "Veli, minä jätin sen naisen joen rannalle. Vieläkö sinä raahaat häntä mukanasi?"




KOOKOSPÄHKINÄ

Puussa kiipeilevä apina heitti kookospähkinällä sufilaista mystikkoa päähän.

Mies otti kookospähkinän, joi sen maidon, söi hedelmälihan ja teki kuoresta itselleen astian.


-----
Nimimerkki maman rukous Nettiruukun Anthony de Mellon palstalta:

Rakas Jumala. Anna meille uskon voimia niin, että voimme kohdata tulevaisuutemme sellaisella uskonvarmuudella, ettei tarvitse pelätä uskon loppumista. Anna meidän kokea suurta rakkauttasi ja oppia rakastamaan Sinua yli kaiken, niin että saamme luottaa Sinun rakkauteesi joka hetki tästä iankaikkisuuteen. Saamme uskoa Sinun johdattavan jokaista askeltamme, niinkuin olet johdattanut tähänkin päivään.

Anna meidän huomata ja kokea se elämän yltäkylläisyys, joka ympäröi meitä kaikkien kokemustemme keskellä, se yltäkylläisyys, jota Sinä meille rakkaudessasi jaat meille joka päivä. Tämä kaikki on suurta lahjaa sinulta. Haluamme myös kiittää kaikesta menneestä, jota olemme saaneet kokea ja minkä avulla olet meistä kasvattanut sellaisia ihmisiä kuin nyt olemme. Kiitos myös kaikista niistä ihmisistä, joita olemme elämäämme saaneet Sinun lähettäminäsi. Anna meille rakkautta ja tahtoa olla lähimmäisinä lähimmäisillemme. Anna meille rakkautta käyttää antamiasi lahjojamme lähimmäistemme hyväksi.

Kiitos, että saamme luottaa Rakkauteesi.

Amen.


----
suosittelen lämpimästi Anthony de Mellon kirjaa Kuuletko linnun laulun? Teos edustaa "kristillistä mietiskelyä" parhaimmillaan, käytännöllistä, terävää, hurskastelematonta ja totuudellista.

Pelkästään tuo "uskon kappale" antaa miettimisen evästä uskovalle moniksi vuosiksi eteenpäin