Tapaus Risto Blom ja tapaus Päivikki Antola

lainaan tähän otteita keskustelusta nettiruukussa, joka mielestäni käsittelee keskeistä asiaa suomalaisen herätyskristillisyyden maailmassa. olen lainannut vain muutamia kohtia nimimerkkien kommenteista, kirjoittajia on muitakin - koko keskustelu on luettavissa noin kuukauden ajan nettiruukun raamattupiirissä

...
tietämättömyyden ylistys ei ole yhden nettikirjoittajan teema, se on kokonaisen herätysliikkeen omaksuma maallikkosaarnaajien linja

onko kaikki näin synkkää?

ei suinkaan

maallikkosaarnaajien joukossa on hengellistä ja henkistä viisautta, nöyryyttä, Pyhän Hengen luomaa halua tuntea totuus ja oppia yhä paremmin tuntemaan sekä luomakuntaa että sen ihmeitä että Jumalan Sanan ihmeellistä syvyyttä, laajuutta, korkeutta ja leveyttä.

vaikka mehiläisten ihmeellistä maailmaa seuraamalla ja kaikenlaista kennoa keksimällä seurojen välissä.

ja kas kummaa...

näitä saarnaajia kuunnellessa seuraväki voi hyvin, hengittää, kuuntelee mielenkiinnolla ja tahtoo itsekin oppia

toiset kun läiskivät tiedon ikkunoiden luukkuja kiinni ahdistavalla ja pelottavalla tavalla - mitä siellä ulkona luuraakaan!

ei siellä mitään luuraa

Jumalan luoma maailma vain ja paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat selvyyttä uskon asioihin ja siihen liittyviin tiedon asioihin.



paljon tunnet esikoislestadiolaisia kristittyjä, joilla on erinomainen käsitys tieteen eri aloista.

on tuo edesmennyt rovasti Laestadius, joka tunsi Lapin luonnon, linnut ja kasvit kuin omat taskunsa ja teki paljon tieteen hyväksi.

on tuo essujen rakastama lähetysmies Hartikka, joka tunsi yhtä hyvin tai paremmin kuin yliopistojen tutkijat mitä ovat mehiläiset ja miten ne tanssien keskustelevat. ja paljon muuta luonnosta ja maaimlankaikkeudesta.

on tuo Halmeen Eero, joka Inkerissä oppi teologiaa ja työnsä hoitamiseen hankki saarnaluvan. kuinka häntä tästä pahat kielet moittivatkaan, julkenee opiskella pyhiä asioita!

lista olisi pitkä eri alojen tieteen ja tekniikan asiantuntijoista, joita essujen parissa liikkuu ja kasvaa.

miksi ihmeessä heidän pitäisi ruksalle tullessa ripustaa aivot päällystakin kanssa eteisaulan naulakkoon???

niin, Risto Blom käytti tieteen menetelmiä analysoiden essujen saarnaajien käsitystä siitä äärimmäisen tärkeästä ja keskeisestä asiasta, miten tullaan Jumalan lapseksi.

voihan nenä. onko tätä parempaa esimerkkiä siitä, miten tämän kristillisyyden parissa suhtaudutaan asialliseen tietoon?

monta olisi kirkkoherraa ja rovastia jotka tahtoisivat sydämestään palvella tätä rakastamaansa herätysliikettä.

he toisivat mukanaan akateemisen sivistyksen tuulia, avoimen kriittisen korkeakoulun opettaman rakkauden totuuteen ja syvällistä teoreettista ja käytännöllistä tietoa kristillisestä uskosta.

miksi heidät tahdotaan potkia pihalle herätysliikkeen johdon toimesta kunnallispoliittisin menetelmin?

tiukka maallikkoliike pitäköön ohjakset käsissään - eikös se olisi hienoa, että maallikko rovastia komentelisi!

mutta sitten tulee sieltä johdolta tämmöistä "ehtoollisteologiaa" jossa ei ole päätä eikä häntää eikä totuuden häiventäkään?

ylpeys käy lankeamuksen edellä, sanoo vanha kansa.



maallikoitahan apostolit olivat, paitsi Paavali, joka oli uskonnollisten alojen ammattilainen.

Pyhä Henki valitsee kenet tahtoo tehtävien ja edellytysten mukaan, kouluttaa ja asettaa hommiin.

Suurissa kirkoissa nämä ovat moutoutuneet virallisiksi asemiksi, hierarkioiksi, käskyjärjestyksiksi, kirkkolain mukaiseksi tehtävän hoitamiseksi, josta hengellisyys tuntuu usein olevan kaukana.

Herätysliikkeet ovat vapaamuotoisempia, ilman paksuja järjestysmuotoa koskevia opuksia ja johto ja tehtävät jakaantuvat tietyillä, perinteisesti hyväksi katsotuilla tavoilla. Nämä muodot eivät kuitenkaan välttämättä ole sen vapaampia kuin järjestäytyneissä kirkkokunnissa.

Seurakunta rukoilee Herran kouluttamaa pappia, seuraväki rukoilee Herran kouluttamaa saarnaajaa, ja näin on hyvä.

Kaikki pyytävät Kristusta, kirkon Herraa, johtamaan laumaansa, ja näin on hyvä.


Pyhän Henrikin muistopäivä

Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.

Heb 13:7-9 Biblia 1776

tämä pyhän Raamatun kohta taitaa olla aivan esikoislestadiolaisuuden sydämen sykettä.

uskollisuus sille, mitä on saatu, pysyminen siinä uskossa, joka on isiltä peritty, siinä valossa, joka Ruotsin Lapissa syttyi.

pysyttäytyminen armon sanassa ja Vapahtajan ristin juuressa, torjuen muukalaiset opit ja ne, jotka eivät vanhimpien rakkaita kristillisyyden neuvoja kunnioita, niitä jotka hyödyttömiä muukalaisia oppeja opettavat.

eli säilyttämisen, konservatiivisuuden, perusmalli.

Roomalaiskatolinen kirkko on tästä kyllä esimerkki, mutta vielä paljon parempi esimerkki on kreikkalais-ortodoksinen kirkko.


heprealaiskirje on kirjoitettu juutaliselta taustalta ja nimensä mukaan puhuttelee heprealaisia, joille Jerusalem ja sen temppeli oi tuttu menoineen, uhreineen ja ylipappeineen.

myös juutalaisten parissa on vaihtelua suhteessa perinteeseen, lain noudattamisen tarkkuuteen ja ohjeisiin, ultra-ortodokseista ja samarialaisista ultra-liberaaleihin reformisteihin naispuolisine rabbeineen.

samaa näemme islamissa, länsimaistuneista Lontoon saudeista wahhabeihin ja Osama Ben-Ladeniin.

uskonnon olemukseen taitaa kuulua konservatiivisuus, vanhan säilyttäminen, pitäytyminen siinä mikä hyvä on.

mutta onko Heprealaiskirje itse asiassa konservatiivisuuden peruskirja?

eikö se ole valtava, suorastaan radikaali murros Vanhan testamentin ja sen sanoman ymmärtämisessä Kristuksen täytetyn työn ja uhrikuoleman valossa?


Heprealaiskirjeen kolme ensimmäistä jaetta Biblian mukaan

Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta,

Jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt;

Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen olemuksensa juurikuva, ja kantaa kaikki voimansa sanalla, ja on itse kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa:

kysymys on, mikä nurkka maailmankaikkeudessa on Kristuksen ulkopuolella?

eikö tiedemies, joka huolellisesti ja ahkerasti tekee tutkimustyötä, itse asiassa tutki jotain, jonka Jumala on Kristuksessa tehnyt?

epäuskoinen tiedemies ei näe Jumalan sormenjälkiä, Jumalaan uskova tiedemies näkee ja ihmettelee, molemmat lukevat samaa Luonnon kirjaa.

Kristus, "jonka on hän kaikkein perilliseksi pannut, ja on myös hänen kauttansa maailman tehnyt"



"napakeskeinen maailmankuva" ei tarkoita sen enempää Ptolemaioksen kuin Kopernikuksen maailmankuvaa, vaan henkilöä, joka kuvittelee jokaisen kirjoituksen tarkoittavan juuri ja vain häntä ja maailma ei pyöri auringon vaan hänen itsensä ympärillä.

eihän kukaan syytä maallikkoja tiedon puutteesta, päin vastoin, kaikki tajuamme että Takahikiän metsätorpan mummolla voi olla sellaista elämän ja Raamatun viisautta, josta herra professorikin viisastuisi.

Lapin Marialla oli viisautta, joka vaikutti korkeasti oppineeseen, kirjoja kirjoittavaan ja luonnontiedettä erittäin hyvin tuntevaan rovastiin pommin lailla.

kertoman mukaan Marian yksinkertainen todistus Jeesuksesta muutti sekä rovastin että hänen kauttaan koko Lapin hengellisen elämän.

ei Maria tietääkseni nuhdellut Laestadiusta kukkien tutkimisesta.

ei myöskään Pyhä Henki.

älä sinä nuhtele minun mitättömyyttäni dinosaurusten tutkimisesta, toisilla kukat, toisilla virukset, toisilla muinaiset asiat ovat sydämellä.

joku osaa tehdä laattalattian. minä en.

Olisiko voinut tulla hyväksytyksi työ, joka olisi todistanut luterilaisen kirkon tunnustuksen harhaoppiseksi?

Ja olisiko sillä saanut pappisvihkimyksen?

kysymys ei ole, mitä mieltä joku nettiruukun aktiivisista kirjoittajista on Risto Blomin tutkimuskesta


kysymys on siitä, että esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä kunnioitetaan auktoriteetteja, vaaditaan kuuliaisuuteen ja vaikenemiseen, vaikka olisi eri mieltä, sekä vieroksutaan ja oudoksutaan sellaista kriittistä ja avointa suhtautumista, jota tieteellinen tutkimus edustaa.

Risto Blomin havainto keskeisen opinkohdan moninaisesta käsittämisestä on äärimmäisen kiusallinen sellaiselle harhaopille ja saatanan valheelle, että saarnaajat - koska puhuvat Pyhässä Hengessä - ovat erehtymättömiä ja kaiken arvostelun, kiitoksen ja moitteen yläpuolella.

tohtoriksi on väitellyt kaveri työllä, jossa hän väittää ilman mitään todisteita, että Jeesusta ei haudattu puutarhahautaan vaan heitettiin Gehennan laaksoon mätänemään muiden rikollisten kanssa.

Hän on tänään arvostettu yliopiston teologisen tiedekunnan Raamatun opettaja, haluaa että häntä edelleen kutsutaan uskovaksi kristityksi, ja kouluttaa Suomen ev.lut. kirkon papistoa.

on suorastaan herjausta väittää, että Risto Blom olisi väärentänyt tutkimuksensa tuloksia saavuttaakseen jonkin oppiarvon tai viran Suomen ev.lut. kirkossa.

väite lähenee kunnianloukkausta

millaisen siunauksen tämä herätys saisikaan ottamalla vastaan totuuden.

näitä oman hengellisen taustan tietellisiä tutkimuksia on tehty, ja niissä on tietty vankka vire. tutkija tietää, mistä puhuu, mutta myös kokee asian henkilökohtaisesti varsin voimakkaasti.

Emeritus professori Päivikki Antola on tunnetun rukoilevaisjohtajan, Oskar Antolan, tytär.

Hän laati väitöskirjansa aiheesta "Saarna, saarnaaja, tilanne. Spontaanin saarnan tuottamisprosessi Länsi-
Suomen rukoilevaisuudessa" (1978).

Tutkimus ei ole teologinen vaan uskontieteellinen ja vertailee kahden saarnaajan saarnarepertuaaria ja saarnatilanteita.

Isänsä oli syvällisesti uskova ja hurskas mies, Eurajoen opiston johtaja. Mutta sen sijaan että olisi arvostellut lapsensa krittiistä tieteellistä lähestymistapaa omaan herätysliikkeeseen, tietääkseni hän kaikin tavoin tuki tytärtään.

Myös rukoilevaisten parissa tutkimus otettiin kauniisti ja ymmärryksellä vastaan ja varmasti monet rukoilevaiset rukoilivat Oskarin tyttären puolesta tässä rankassa työvaiheessa.

Voi olla että tutkimus johti Päivikkiä myös uudella tavalla miettimään omaa taustaansa rukoilevaisuudessa ja kristittynä.

Hänen varsin henkilökohtainen haastattelunsa vuodelta 2005 on http://www.elore.fi/arkisto
/2_05/aro2_05.pdf

Päivikki tomitti myös kirjan "Papinlapset" isosta perheestään ja millaista oli elää lapsena vahvassa kristillisessä uskossa ja yhteisössä.

"Saastainen huone" on blogi, jonka käsitellään entisten uskovien kertomuksia.

Siellä on johtavana Raamatun lauseena blogin alussa

Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Luuk. 12: 5.

sama joka on Matteus 10:28 keskustelun aiheena toisella raamattupiriin palstalla.

Päivikin toimittamasta kirjasta on siellä lämmin arviointi

.. näemme blogin Leegio sanan, joka viittaa riivaajan antamaan nimeen

.. Jeesuksen sanoista tulee sivun raflaava nimikin "Saastainen huone"



" Saastaisen hengen paluu

"Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.'

Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa."

Jos ja kun siis uskonasioiden ja Raamatun tieteellinen tutkimus voi johtaa henkilökohtaisen uskon sammumiseen ja lähtemiseen Jeesuksen seurasta, eikö ole oikein ja kohtuullista torjua vapaa ajattelu ja tutkimus uskonnon piiristä

pistää pää pensaaseen, kieltäytyä itse katsomasta ja kieltää muitakin katsomasta - tai kirjoittamasta nettiruukkuun "totuudesta"?

näinhän käytännössä tehdään esikoisten parissa josta Risto Blomin kohta on mainio osoitus.


Päivikki Antola kertoo itse näistä henkilökohtaisista asioista haastattelussaan, jonka linkin annoin yllä.

Antolan työtä ohjannut uskontotieteen professori Juha Pentikäinen (1940 Antola) on tämän tieteen haaran pioneeri Suomessa.

Hänellä on itsellään vanhoillislestadiolainen tausta.

Eräs Pentikäisen akateemiseen läpimurtoon johtanut julkaisunsa on hänen loistava uskontoantropologian tutkimuksensa "Marina Takalon uskonto" 1971.

Antropologian näkökulma Lapin kansanuskon, Laestadiuksen niin hyvin tunteman shamanismin uskontoon oli erittäin voimakas puheenvuoro.

Pentikäisen oma väitöskirja vuodelta 1968 käsitteli lapsen kuolemaan liittyviä uskomuksia Pohjolassa.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko edellyttää papeiltaan akateemisia opintoja.

Papiksi valmistautuvat joutuvat opiskelemaan kaikkea mahdollista kristinuskoon liittyvää tieteen näkökulmasta, myös tieteellistä Raamatun tutkimusta valtion ylläpitämässä kansainvälisesti tunnustetussa yliopistossa.

Papit käyttävät neljä viisi vuottakin akateemisiin opintoihinsa ennenkuin piispat ottavat valmistuneita työhön hiippakuntiin tai muualle.

vanhoillislestadiolaisen herätyksen piiriin on palannut paljon näitä koulutettuja hengenmiehiä ja naisia.

Suomen ev.lut. kirkko pitää myös yllä "kirkon tutkimuslaitosta" jossa Blomin arvokas teos julkaistiin.

siellä ihmiset oikein työkseen tutkivat tieteen menetelmin kirkkoamme.

Blom tutki teologina esikoislestadiolaisia saarnaajia, samaan tapaan kuin Antola tutki uskontotieteilijänä rukoilevaisten saarnaa.

Teoksen aiheena ei suinkaan ole oikeaoppisuus tai kasteen merkitys uudestisyntymisessä.

vaan miten tästä olennaisesta aiheesta opetetaan essujen saarnoissa.

havaittu hajonta on se mikä ärsyttää, koska miten sama Pyhä Henki voisi puhua monella eri tavalla?

totta kai Pyhän Hengen inspiroimat saarnaajat puhuvat eri tavalla oman henkilökohtaisen uskonelämänsä ja kokemustensa valossa

ei Herra jyrää heidän ylitseen ja tee heistä jonkinlaisia hengen meedioita, joiden jokainen sana on kultakirjaimin taivaassa kirjoitettu kuten Koraani.

ihan oikeita ihmisiä, lihaa ja verta, nämä saarnaajiksi kutsutut miehet ovat.

samalla lailla oikeita ihmisiä, erehtyviä, lankeavia, taas nousevia, paatuvia ja katuvia, eksyviä ja löytäviä, he ovat kuin Raamatun kirjoittajatkin.

ei edes Raamattu ole yhtenäinen vaan siellä on paljon vaihtelua ja erilaisuutta?

miksi?

koska Pyhä Henki tahtoo niin, että emme palvoisi Raamattua kirjana emmekä Lapin vanhimpia ja saarnaajia auktoriteettina yli kaiken

vaan Herraa Jeesusta Kristusta, joka kuoli, mutta on noussut kuolleista ja elää ja hallitsee tässä ja nyt.

ihan oikeesti.

mama: Samasta juuresta taitaa nousta nuo molemmat, Raamatun palvonta Jumalan kirjoittamana ja Lapin vanhimpien palvonta erehtymättöminä.

Täälläkin monesti kuulunut, tuttu sana, että "tästä ei pidä puhua, koska se herättää ihmisissä hämmennystä" on ilman muuta kuultava siten, että "koska tämä asia herättää hämmennystä, on ilmeisen tärkeää siitä puhua".


mama:
Muodostat toisen tekemästä tutkimuksesta oman johtopäätöksesi. Eli kun tutkimuksessa ilmenee, että on vaihtelua, tutkimuksen tekijä kirjoittaa siitä omat johtopäätöksensä joita perustellen varmasti esittää tutkimusraportissaan. Se on oikea tapa suhtautua mihin tahansa tutkimukseen (edellyttäen, että luet sen ja siis on edellytykset muodostaa käsitys siitä). Ei se, että tuomitaan tutkimuksen tekeminen.

Sehän ei ole mitään Jumalan sanaa. Joku toinen voi tutkimuksen luettuaan todeta muuta kuin mihin tutkija on päätynyt ja siitä taas tutkimus jatkuu eteenpäin uusilla kysymyksillä.

Jäin vielä ihmettelemään tuota aikaisempaa väitettäsi siitä, että tulosten pitäsi olla just jotain, jotta pääsisi papiksi. Mikä siis on mielestäsi oikea vastaus papiksi päästäkseen, jos tutkimuskysymyksenä on "miten opetetaan essuissa tietyistä uskon perusasioista?"

Väännän tätä rautalankaa, kun nämä sanat asiat liittyy noihin evoluutioihinkin ja dinosauruksiin. Tässä on tuo periaate ehkä helpommin ymmärrettävissä.