Jumalan suuruus - Jupiter, kopparimme!

Tänä talvena Jupiter planeetta loistaa erityisen kauniisti öisellä taivaalla ja on joulun aikaan näkynyt iltaisin lännen suunnalla harvinaisen lähellä Venusta. Paremmalla kiikarilla erotat sen neljä Galileo Galilein näkemää kuuta - Io, Europa, Ganymede ja Callis.

Tosi hyvällä kiikarilla, jos sellaista edes on olemassa, näkisit kaikkiaan 63 nimettyä Jupiterin seuralaista. Näistä 47 on läpimitaltaan alle 10 km ja havaittu vahvoilla teleskoopeillamme ja avaruusluotaimilla vasta vuodesta 1957 alkaen.

Kuten koulussa opimme ja kaikki muistamme ;-)

Aurinko Merkurius - Venus - Maa - Mars - Jupiter - Saturnus - Uranus - Neptunus

ja hännän huippuna Pluto, jonka ihmiset äänestivät menettämään sille antamansa planeetan arvonimen elokuussa 2006. Nyt se on vain kylmä kivi siellä jossain hyvin kaukana.

Neljä aurinkoa lähinnä olevaa planeettaa on tehty kivestä. Jupiter ja sen takana olevat suuret planeetat ovat hyytävän kylmiä vetypalloja, sekoita hieman heliumia mukaan, eikä niillä ole kovaa pintakuorta. Mahdollisesti kivisydän jossain niiden uumernissa.

Jupiter on koko aurinkokunnan ylivoimaisesti suurin planeetta, sen massa on kaksi ja puoli kertaa isompi kuin kaikki muut planeetat yhteensä ja halkaisijaltaan se on mahtavat 142,984 kilometriä. Kotiplaneettamme halkaisija on vaivaiset 12,756.1 kilometriä (kuka lie tuon satametriä ja risat huomannut).


Astroteologiaa
Kun kerran on astronomiaa, astrokemiaa, astrofysiikkaa, astrobiologiaa niin olkoon myös astroteologiaa.

Teologinen asia menee minusta tässä jotenkin näin:
Onhan se kaunis, Jupiter siellä yötaivaalla, tuo mieleen Beetlehemin tähden ja taivaan avaruuden kellojen ja ratojen tarkkuudet. Roomalaiset jo sitä ihailivat ja antoivat suurimman jumalansa nimen, Jupiter eli kreikkalaisten Zeus Olympos vuorellaan. Alunperin antiikin Kreikan urheilijat viettivät olympialaiset hänen kunniakseen.

Vaan mitä sitten?

Mitä merkitystä meille ihmisille on jollain kylmällä kaasupallolla, joka kiertää 778 miljoonan kilometrin etäisyydellä auringosta? (me olemme auringon kamuja, 164 milj. kilometriä vain, ja välillä se paistaa taivaalla siellä tavlisessa Suomessakin kuulemma)

Tämä ei ole aivan itsestäänselvä juttu.

Nyt vasta viime aikoina astrobiologian tutkijat ovat alkaneet pohtia avaruuden ympäristötekijöitä.

Ennen oletettiin, että koko Linnunratamme on täynnä aurinkokuntia ja että miljoonia maapallon kaltaisia planeettoja pyörii pitkin tätä upeaa kiekkoa.

Vaan tähän tuli haiseva vastalause kahdelta tutkijalta, jotka julkaisivat kansantajuisessa muodossa ajatuksiaan ensin kirjassa "Harvinainen maapallo: Miksi korkeamman tason elämä on harvinaista maailmankaikkeudessa"

Peter D. Ward, Donald Brownlee
Rare Earth: Why Complex Life is Uncommon in the Universe
Copernicus Books 2000

Ja sitten toisessa - myös jenkeissä best-selleriksi nousseessa - teoksessaan, jonka Ursa on julkaissut suomeksi nimellä

Peter D. Ward, Donald Brownlee
Planeetta Maan elämä ja kuolema
Suom. Arja Hokkanen
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Ursan julkaisuja 88
Jyväskylä 2003

Molemmat teokset alleviivaavat korkeamman elämän harvinaisuutta ja osoittavat, kuinka monet eri asiat vaikuttavat siihen, että korkeampi elämänmuoto ylipäätään on mahdollinen maan päällä.

Ei ole mitään sattumanvaraista näissäkään Luojan ihmeellisissä suunnitelmissa ja Jumalan viisaudessa, jota koko luomakunta huokuu pienimmästä atominytimestä jättimäisiin kaasuplaneettoihin ja aurinkokuntiin.


Jupiter - maan puolustaja!
Siis miksi Jupiter on meille tärkeä?

Olen kirjoittanut tuolla dinosauruksista, joiden maailma särkyi yhden Kuiper vyöstä tulleen suuren kiven tähden.

Avaruudesta tulee jatkuvasti tuhansien ydinpommien tehoisia ammuksia, mikä mistäkin mikä milloinkin matkaan lähtenyt. Jokainen niistä voisi aiheuttaa miljoonien ihmisten ja eläinten kuoleman ja ehkä tuhota elämän koko planeetalta, jos on tarpeeksi iso möykky.

Nuo asteroidit eivät ole oikein kivoja, ja niitä tarkataankin nyt koko ajan. Vaan sieltä vähän kauempaa, ehkä miljardien kilometrienkin takaa, tulee jatkuvaa kivisadetta, ammuntaa ja kuolettavan vaarallista kamaa.

Jupiter toimii kopparina.

Siinä se jöllöttää hirveän lihavana, 2.5 kertaa painavampana kuin kaikki muut aurinkoa kiertävät planeetat yhteensä.

Ja kun kylmä kivi viuhahtaa, se imaisee sen painovoimallaan vetyjuhliin, sekoita mukaan hieman heliumia, ja sinne se vajoaa - meidän elämämme mahdollinen surmaaja, Jupiterin syvyyksiin.

Aurinkokunnan koppari on radallaan heti Mars planeetan takana ja ilman sitä sinä tuskin olisit tätä tekstiä lukemassa ja minä tuskin tätä kirjoittamassa. Sen verran tiuhaan sieltä avaruudesta kiveä lentää, särmikästä ja painavaa, valtavi energiatehoja vauhdissaan omaavaa ammusta.