Jumalan suuruus - kuu-ukko

Luomisen Neljäs päivä

Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

1 Ms 1:14-19 KR 1992

Pappiskirjan Luomiskertomuksen olennainen piirre on järjestys, rytmi. Kaikki tapahtuu jaksottain, päivä kerrallaan, kunnes työ on valmis ja Jumala lepää seitsemäntenä päivänä eli sapattina. " Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva" lupaa tähän viitaten myös Heprealaiskirje 4:8 KR 1938.

Luontoa ymmärtävä nykyajan ihminen voi olla hieman ihmeissään, että aurinko ja kuu asetetaan tähtien kanssa taivaankanteen sen jälkeen, kun vihreät kasvit ja hedelmäpuut on jo tehty edellisenä Kolmantena luomisen päivänä:

"Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä."
1 Ms 1:11-13 KR 1992


Diskursio
Meillä on kristittyinä ja Raamatun apologeettoina, puolustajina ja opettajina, kaksi vaihtoehtoa.

A. Voimme ryhtyä todistelemaan omasta päästämme kaikenlaista pseudo-tiedettä keksien ja amerikkalaisesta fundamentalistisesta ja kreationistisesta kirjallisuudesta jenkkien älyttömyyksiä kooten, että Raamattu on kirjain kirjaimelta Jumalan ilmoitusta ja sen tähden Pappiskirjan kirjoittaja tietää paremmin kuin kukaan tiedemies, että vihreät kasvit ja maa luotiin ennenkuin aurinko ja kuu.

B. Voimme todeta, että "Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja" ja etsiä sen "hengellistä sanomaa" vaikka se ei tiedä edes, että vihreät kasvit ovat vihreitä saadakseen auringosta energiaa yhteyttämisen kautta. Siis sanoutua irti Raamatun maallisesta todellisuudesta sen vajavuuksien tähden ja pyrkiä hengellistämään koko opus.

C. Voimme todeta, että Raamattu on kirjain kirjaimelta Jumalan ilmoitusta. Tämä ilmoitus tulee historiaan tiettynä aikana, tietyn maailmankatsomuksen omaaville ihmisille Pyhän Hengen inspiroimana ja pyhittämänä. Tämä kohta erityisesti osoittaa, miten rajoittunut ja maakeskeinen heidän näkemyksensä oli. Mutta juuri tässä rajoittuneessa, ihmisten todellisuuteen todellisesti tulevassa Sanassa, näkyy jumalallisen inspiraation häikäisevä kirkkaus, jumalallisen ja inhimillisen sekoittumatta, muuttumatta ja niin, että näitä kahta luontoa ei voida toisistaan millään eksegeettisellä tai saarnaamisen metodilla erottaa tai jakaa. Jumalan Sana ja ihmisen sana ovat hypostaasina toisiinsa yhteydessä sillä paradoksaalisella tavalla, jonka ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 451 Khalkedonissa, nykyisen Istanbulin alueella, asian ilmaisi (oppi Kristuksen kahdesta luonnosta).

Katso aiheesta enemmän esimerkiksi Vartiaisen Laurin luentoa STI:ssä keväällä 2005.



Kuu-ukko
Itse edustan linjaa C ja koetan oppia yhä paremmin tuntemaan sitä aikahistoriallista ja kulttuuriympäristöä, jossa Pappiskirja - jos tämä Wellhausenin klassinen Mooseksen kirjojen lähteiden analyysi pitää paikkansa - syntyi.

Ja kas kummaa, samalla kun tuo taustahistoria käy selkeämmäksi, nousevat esiin ne ratkaisevat erot, jotka kuitenkin tässä vanhassa kertomuksen kohdassa on. Sillä käy aivan selväksi, että tuon ajan suurimmat valtakulttuurit, Assyria-Babylonia ja Persia, edustivat auringon palvontaa ja kuun palvontaa ja planeettojen palvontaa ja astrologia oli tuon ajan kovaa valuttaa, jolla kansakuntien kohtaloita ohjailtiin.

Ei turhaan Jumala ilmoittanut Poikansa syntymästä tähtitaivaalla - se oli ja on väkevä viesti!

Professori Antti Laato on viisaasti kirjoittanut "Genesis on epäjumalien teurastamo". 1 Ms 1 tekee täysin selväksi, että Jumala on kaiken tehnyt eikä Hänen rinnallaan ollut, ole eikä tule ketään muuta luojaa.

Välimeren maiden hallitseva pakanallinen auringon kultti sai antaa tietä Konstantinus Suuren aikana Jeesukselle. Solus invictus, Voittamaton Aurinko, oli Konstantinuksen lempijumala. Tässä auringossa, sen kehrässä, hän näki ennen Milvan sillan taistelua Kristuksen merkin ja Kristukselle hän lahjoitti Rooman suuren aurinkojuhlan, joulukuun 25.

Samoin Luna, kaunis kiehtova täysikuu, joka yhä saa runoilijat poskelleen, joutui luopumaan jumalallisesta salaperäisyydestään, ja tulee Raamatun tekstin mukaan erääksi Jumalan kätten työksi.


Kalenteri
Palvonnan sijasta Raamattu antaa auringolle ja kuulle varsin käytännöllisen ja arkisen mutta samalla tärkeän tehtävän.

Ne osoittavat aikaa.

Ja näinhän se on. Tosin tiedämme nykyisen luonnontieteen perusteella, että toki niillä on vähän muutakin hommaa.

Mutta kuukausi - kuu kausi - on jokaisen huulilla sukupuolesta, ihonväristä, kielestä, uskonnosta tai kulttuurista riippumatta, juutalaisilla omalla laskutavallaan, muslimeilla omallaan, meillä Lännessä karkausvuosien ja karkaussekuntien tarkkuudella.

kun sanomme "aamulla, aamupäivällä, keskipäivällä, iltapäivällä, illall, yöllä" osoitamme joka kerta todeksi Raamatun sanan - aikoja se "päivä" eli aurinko meille näyttää. Uuden testamentin aikaan tunti oli jokseenkin niin, ensimmäinen hetki joskus kuuden maissa, ilta alkoi kun kolme tähteä oli näkyvissä, joillakin hiekkakelloilla tai vesikelloilla sitä koetettiin mitata. Nyt mittaamme aikaa urheilukisoissa sekunnin murto-osilla.

Vaan "tavataan iltapäivällä Fazerin kuppilassa" on edelleen raamatullinen ilmaus!


Ihmeellinen kuu
Jumalan luoma kuu on aivan ihmeellinen taivaankappale, ja kun emme rupea nikottelemaan että se on tehty vasta kun vihreät kasvit kasvoivat auringon kanssa ja sekoile vääränlaiseen Raamattu fundamentalismiin hurskauden nimissä, voimme vapautuneina aikamme ihmisen tiedon ja maailmankuvan perusteella ihailla Jumalan kätten tekoja ja niiden valtavaa viisautta.

Minulta loppuisi aika jos rupeaisin kaikkea kuun ihmeellisyyttä tässä selvittelemään, se on paksujen kirjojen aihe.

Vaan yhden jutun olen tässä joku aika sitten oppinut, joka nosti kulmakarvani hämmästyksestä.

Kuu ei nimittäin ainoastaan ole yötä vaihtelevalla kierrollaan valaiseva, kuukauden ajanlaskun perusta täysikuineen ja uusine kuineen, aina meille samat kasvonsa näyttävä taikamaisen kauniin kuunsillan rakastaville tekevä seuralaisemme.

Kuu on ratkaisevan välttämätön elämälle maapallolla.

Kierrollaan se nimittääin gyroskoopin tavoin pitää maapallon navat kohdallaan.

Mars planeettaa Jumala ei ole luonut asumista varten. Vaikka siellä olisi vettä se ei kuitenkaan voi olla korkeamman elämän koti, näin astrobiologit sanovat, koska siltä puuttuu kuu.

Mars pyörii radallaan niin, että pohjoisnapa on milloin idässä milloin etelässä. Toki se vie hieman aikaa, mutta Marsin navat eivät pysy kohdallaan samalla tavoin kuin maapallon, jota tuo kuu pitää tarkasti vinolla akselillaan, joka luo meille vuodenajat ja ilmastot pitkin planeettaamme.


Mistä kuu on tehty?
Jenkkipoijjat kävivät Apollonsa kantaminen kuukiviä hakemassa, ja niitä on Suomessakin tutkittu hyvin tarkasti mikroskooppien alla.

On kaksi teoriaa

1. joku kivenmöhkäle tuli lurkkimaan liian lähelle ja maapallo nappasi sen kiertämään ympärillään

2. kuu on maasta irronnut kipale

NASA kaavio kuun muodostumisesta nuoresta maapallosta

Ymmärtääkseni nykyisen käsityksen mukaan jostain avaruudesta tuli joku lurkkimaan, mutta ei jäänyt kiertämään vaan otti ja iski tosi lujaa nuoreen maapalloon. Siitä roiskahti kamaa taivaalle, joka painovoiman ja astrofysiikan lakien mukaisen liikkeen tuloksena muodostaa tuon kauniin taivaankappaleen. Siis joskus nelisen miljardia vuotta sitten, samoihin aikoihin kun Jumala teki auringon ja maan ja kuun ja planeetat tänne meidän kulmillemme, linnunradan kieppuvaan siipeen.