perjantai 16. tammikuuta 2009
Maasta olet sinä tullut
Nimimerkki Haamul kirjoitti Nettiruukussa 15.01.2009:
Maasta olet sinä tullut
Raamattu kertoo, että Jumala loi ihmisen maan tomusta. Raamattu paljastaa myös, että eläimet ovat tehdyt tomusta ja kaikki nekin ajallaan palaavat takaisin tomuun.
Raamattu kertoo, että kukin laji on tehty omasta siemenestään. Raamattu kertoo, että Jumala loi eläimet ja ihmiset, ja ihmisestä Hän päätti tehdä oman kuvansa, eli miehen ja naisen.
Kasvit ja eläimet ja ihmisen Jumala loi 6:ssa päivässä, 7:tenä päivänä Hän lepäsi kaikista teoistansa.
Raamattu kertoo, että Jumalalle yksi päivä ei tarkoita samaa kuin meille, eikä 1000:kaan päivää merkitse Hänelle samaa kuin meille.
Mitä siis voimme päätellä? Onko mahdollista, että apinalla ja ihmisellä on yhteinen "esi-isä"?
Raamatun perusteella en voi päätellä, että ihmisen ja apinan esi-isä olisi sama siinä merkityksessä, mikä esi-isällä meille tarkalleen ottaen on. Näin on, koska raamattu kertoo, että jokainen laji kantaa sisässään sitä siementä, mikä kunkin hedelmässä on (ja ihmisen jälkeläiset ovat ihmisen "kupeitten hedelmiä").
Mutta Raamatun perusteella voin päätellä olevan MAHDOLLISTA, että jossain vaiheessa, hieman ennen sitä luomisen seitsemättä päivää - mikä se ajankohta sitten inhimillisessä ajanlaskussa lieneekään - Jumala käsitteli (esim.) apinan esi-isän tomumajaa kopaten siitä kourallisen tomua rakentaakseen siitä ihan uuden lajin, ihmisen. Ja tässä uudessa lajissa on ihan omanlaisensa siemen, jota ei siinä käsittelemättömässä edeltäjässä ole. Ja edelleen pysyy totena: Jumala loi ihmisen maan tomusta.
Korjaan:
Tarkalleen ottaenhan Raamattu ei kerro, että kukin laji on tehty omasta siemenestään, vaan
kukin laji kantaa hedelmissään lajinsa mukaista siementä.
Tässä siementen erilaisuudessa on hyvin olennainen hengellinen vertauskuvallisuus.
Aivan perustavaa laatua oleva!
Ihminen ei uudestisynny ruumiin halusta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Hän uudestisyntyy katoamattomasta Siemenestä, Jumalan Sanan kautta.
Vanha ihminen syntyy lihasta, mutta uusi ihminen Hengestä. Siinä on mieletön ero.
Vanhasta ihmisestä syntyvät hedelmät ovat lihallisia, mutta uuden ihmisen hedelmät ovat Hengen hedelmiä. Aivan eri lajia!
Haamul Nettiruukku 15.1.
Jatkoin samasta aiheesta 16.1.
Ensimmäinen luomiskertomus
tuo on upea kuva, Adam ja toinen Adam, sielullinen ja hengellinen ihminen, Paavalin julistuksessa.
on hyvä tarkastella kahta eri luomiskertomusta erikseen, kuten ne Raamatussa ovat, eikä yhdistellä niiden kuvia.
Ensimmäinen kertomus on "luonnontieteellinen" ja sisältää jänniä ja jännitteisiä ilmaisuja, jotka saavat oman aikamme ihmisen miettimään, mistä on kyse.
Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla."
Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä.
Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.
Viliskööt vedet! Devonian-kausi, "kalojen aikakausi" 400 miljoonaa vuotta sitten
Lennelkööt linnut! Jura-kausi 140 miljoonaa vuotta sitten
"Jumala teki suuret meripedot" ja varmaan dinot niiden joukossa! 200-80 miljoonaa vuotta sitten
nuo ovat meidän sanoillamme paleotsooinen (meren elämä, kalat) ja mesotsooinen (liskot, dinot, linnut) elämän aika eli vanhan elämän ja keskielämän ajat.
Jumalan Sanan kellossa luomisen viides päivä
sitten tulee kuudes päivä, meidän kelloissamme uusi eli kenotsooinen aika noin 80 miljoonaa vuotta sitten, jolloin nisäkkäät ja niistä viimeisenä ihminen ilmestyy tälle planeetalle.
Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui.
Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Tuottakoon maa!
Omituinen on ilmaus "tuottakoon maa eläviä olentoja"
olisiko "maassa" jokin kehityksen ja luomisen voima, joka tuottaa eläviä olentoja.
Raamattu ei sellaista ajatusta vastaan ole, mutta se ei ole ateistin jumalallinen kaikkivoipa aine, materia, vaan persoonallinen, älykäs, kauneutta rakastava "Jumala teki" linjalla!
ero näkyy tässä - koska ihminen ei ole sattumanvaraisen kehityksen tulos, joka on maasta itsekseen muotoutunut nimettömien luonnonvoimien myllerryksessä, vaan Jumala hänet loi, ihmisellä on myös tietty paikkansa luomisjärjestyksessä:
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."
Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne.
Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui.
Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
Haydnin Luominen ja Napoleon Bonaparte
Josef Haydnin oratoriossa on upeita aarioita ja kuorokohtauksia ja orkesterikohtauksia, jossa tämä Jumalan luomistyön viidennen ja kuudennen päivän vilkkaus vilisee vedessä, mahtavan valaan bassona, lentää uljaana kotkana taivaalla, alton Adler, loikkaavana tiikerinä viidakossa, matona maan tomussa
ja lopulta mitä hienoimpana Aatamin ja Eevan aariana, kun ihminen luodaan.
Kun Napoleonin joukot piirittivät Wieniä, keisari antoi erityisen käskyn suojella Josef Haydnin kotia.
Eräänä iltana sinne sitten saapui ranskalainen upseeri sotilaidensa kanssa.
Upseeri koputti kohteliaasti, ja kävi sisään. Siellä sitten illan mittaan hän pyysi luvan saada laulaa mestarille Aatamin aarian oratoriosta Luominen.
Herra piti maestrostansa huolen!
Tieteen ja uskon sekoitusta?
nyt joku, joka ei lue tarkasti, sanoo
"hei mikko, mitä sinä sotket tieteen ja uskon, juuri olet rumasti möykännyt Reinikaista ja Puolimatkaa ja Leisolaa vastaan ja nyt itse väität, että viidennen päivän aamu on kuin Devon kausi, jolloin kalat alkoivat vilistä merissä, mutta ei ollut vielä lintuja eikä nisäkkäitä"
Uskolla on omat silmänsä
Augustinus ep. ad Contras ep. cxx 8 (al. ccxxii)
koetan vastata tähän syytökseen näin
"katselen luonnontieteen, geologian ja paleontologian tuloksia uskon silmin. Minulla on Raamatun opas tutustua tähän majesteettiseen taideteokseen, jonka yksityiskohdista ymmärrän itse hyvin vähän.
Opaskirjani on hyvin vanha.
Silti en voi olla hämmästymättä, miten tämä perusrytmi, suuret maalarin sivellykset, ovat lähellä ihmiskunnan saavuttamaa tietoa Luomisen töistä.
Samalla tiedostan, että "profetoiminen ei ole täydellistä" Luomiskertomuksen taaksepäin katsova profetia asettaa vihreät kasvit ennen aurinkoa ja kuuta, että emme palvoisi Kirjaa ja vaan sen Tekijää."
sitten katsoisin Kristukselle elämänsä antanutta nuorisoa ja lapsia ja sanoisin "kirmatkaa rohkeasti ulos luontoon sitä oppimaan ja tutkimaan.
Mitä tarkoittaa, että "maa tuotti"?
minä en tiedä - uskon että noin on mutta en tiedä mitä se tarkoittaa.
jos asia kiinnostaa niin koetahan selvittää sitä tiedon keinoin, jota me järjestelmälliseksi ja kriittiseksi luonnontieteeksi kutsumme.
mitä syvemmälle luonnon salaisuuksiin, menneisiin ja nykyisiin ja tuleviin, sukellamme, sitä ihmeellisempi korallimeri silmiemme eteen avautuu kaikessa ylettömästi koreilevassa värikyllyydessään, hauskoissa, suorastaan humoristisissa elämänmuodoissaan, ja kaiken luomisen viisaudessa ja syvässä älyssä, jota emme pysty koskaan pohjia myöten luotaamaan.
aina löytyy korallien takaa vielä jotain uutta ja tuntematonta ja vieläkin ihmeellisempää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti