miksi Jeesus käyttää opetuksessaan sanaa Gehenna noin pelottavassa, liekehtivässä merkityksessä?
näemme että Hänen Raamatussaan, Vanhassa testamentissa, Hinnomin poikien laakso mainitaan maantieteellisenä paikkana, kaupungin raja-alueena, eikä siihen liity mitään tuonpuoleista?
keksikö Jeesus itse tämän uuden sanan - miten hänen kuulijansa sitten voisivat ymmärtää, mistä on kyse?
on ikäänkuin tästä puuttuisi välistä jotain.
niin puuttuukin - viimeisen Vanhan testamentin ja ensimmäinen Uuden testamentin kirjoituksen väliset vuosisadat.
inter-testamentaarinen aika tarkoittaa persialaisajan loppua ja hellenististä aikaa, neljänneltä vuosisadalta eKr Jeesuksen syntymään.
Juutalaisen kansan kirjanoppineet sanovat, että profetian ajan päättyessä Raamatun kirjat ja kannet laitetaan kiinni - syntyy Vanha testamentti, joka esimerkiksi tunnetaan Egyptin Alexandrian juutalaisten kreikkalaisesta versiosta Septuaginta ja nyt myös Qumranista löydetyistä kirjakääröistä.
Tarkka Raamatun tutkimus on sitten kyllä sijoittanut joitan Vanhan testamentin tekstejä "intertestamentaariseen aikaan", esimerkiksi Danielin kirjan osia ajoitetaan makkabealaisaikaan 180-luuvlle eKr.
Tunnemme nykyään suuren määrän juutalaisen kansan kirjoituksia, jotka eivät kuulu "viralliseen" Raamatun kaanoniin, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.
Miksi tämä laaja kirjallisuus siis kiinnostaisi meitä kristittyjä tänään?
Siitä yksinkertaisesta syystä, että nämä kirjoitukset ovat olennaisen tärkeitä Uuden testamentin taustojen ymmärtämiseksi ja niihin jopa viitataan suoraan joissain UT:n kirjeissä.
Suorien viittausten lisäksi hyvin tärkeää on niiden antama yleinen henkinen ja hengellinen tausta.
Sieltä opimme juutalaisen messiaanisen odotuksen kehityksestä, näemme miten usko tuonpuoleiseen muokkautuu ja kehittyy, riitelyä kuolleiden ylösnousemuksesta, joka jakoi fariseukset ja saddukeukset ja pelottavia maailmanlopun eskatologioita, jotka muistuttavat Uuden testamentin opetuksia.
Intertestamentaarinen aika on se laaja ja möyheä henkinen ja hengellinen perusta, joka Vanhan testamentin kallioperustalla kasvaa ja josta Uuden testamentin kirjallisuus nousee.
Vanhan testamentin "tuonela", sheol, on paikka, johon kuolleet menevät
katso siitä esimerkiksi
1 Ms 1 37:35
4 Ms 16:30-33
Psalmi 86:13
Saarnaaja 9:10
ja Jobin kirja
Heenokin kirjassa esiintyy ensimmäisen kerran ajatus, että tuonelassa on eri "osastot" hurskaille ja pahoille.
Siis missä?
Heenokin kirja on intertestamentaarinen uskonnollinen kirjoitus, jota ei ole otettu kaanoniin, koska se on "profeetallisen ajan" jälkeiseltä ajalta.
Siis kohti persialaisajan loppua ja hellenistisen ajan alussa meillä on dokumentti, jossa Vanhan testamentin "tuonela" ajatus alkaa hahmottua uudella tavalla.
Gehenna rangaistuksen paikkana esiintyy ensimmäisen kerran kirjoissa "Mooseksen ylöstempaus" ja Toisessa Esdran kirjassa.
Siis missä?
Nämä ovat hellenistisen ajan Palestiinan juutalaisuuden luomuksia intertestamentaariselta ajalta.
Tämä kirjallisuus laajenee kuningas Herodeksen valtakunnassa ja mukaan tulee jo ennen roomalaisaikaa myös voimakkaita kuvia maailmanlopusta ja viimeisistä tapahtumista.
Näemme, että juutalaisuus kuohuu Messiaan ajan lähestyessä ja ihmiset pohtivat uudella tavalla tuonpuoleisia.
Käsitys Gehennan helvetistä tulee siis juutalaisuuteen mukaan parisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää.
Haiseva kaatopaikka tuo laakso oli intertestamentaarisena aikana, sanotaan että teloitettujen rikollisten ruumiita heitettiin sinne ja peitettiin kalkilla.
Dosentti Myllykoski arvailee väitöskirjassaan radikaalien amerikkalaisten tutkijoiden esimerkin mukaan, että ehkä Jeesustakaan ei haudattu vaan heitettiin sinne...
miksi juuri tämä laakso sai näin pahan kaiun testamenttien välisen ajan juutalaisuudessa?
haiseva, matoinen, inhottava kaatopaikka, jossa Jerusalemin asukkaiden poisheittämä saasta lojui ja savu kärysi.
mutta taustalla on Vanhan testamentin kova kuva.
Hurskas kuningas Joosia toteuttaa Jerusalemissa varsinaisen uskonpuhdistuksen 600-luvulla taitteessa eKr. Pahaksi oli hommelit menneet:
Sitten kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja häntä lähimpiä pappeja sekä ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki kalut, mitä oli tehty Baalille, Aseralle ja kaikelle taivaan joukolle. Ja hän poltatti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedoilla, mutta vei niiden tuhan Beeteliin.
Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.
Hän vei aseran pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laaksoon ja poltti sen Kidronin laaksossa, rouhensi sen tomuksi ja heitti tomun yhteiselle hautausmaalle.
Ja hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle.
Hän toi pois kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti uhrikukkulat, joilla papit olivat polttaneet uhreja, Gebasta Beersebaan asti. Ja hän kukisti porteilla olevat uhrikukkulat, joita oli kaupungin päällikön Joosuan portin oven edustalla, vasemmalla puolella mentäessä sisään kaupungin portista.
Uhrikukkulapapit eivät kuitenkaan saaneet nousta Herran alttarille Jerusalemissa; he saivat vain syödä happamatonta leipää veljiensä kanssa.
Hän saastutti myöskin polttopaikan Ben-Hinnomin laaksossa, ettei kukaan voisi panna poikaansa tai tytärtänsä kulkemaan tulen läpi Molokin kunniaksi.
Ja hän poisti ne hevoset, jotka Juudan kuninkaat olivat auringon kunniaksi asettaneet, siitä, mistä mennään Herran temppeliin, hoviherra Netan-Melekin kammion vierestä, joka oli Parvarimissa, ja poltti auringonvaunut tulessa.
Ja Aahaan yläsalin katolla olevat alttarit, jotka Juudan kuninkaat olivat teettäneet, ja ne alttarit, jotka Manasse oli teettänyt Herran temppelin molempiin esipihoihin, kuningas kukisti; sitten hän riensi sieltä ja heitti niiden tomun Kidronin laaksoon.
Ja ne uhrikukkulat, jotka olivat itään päin Jerusalemista, etelään päin Turmiovuoresta, ja jotka Salomo, Israelin kuningas, oli rakentanut Astartelle, siidonilais-iljetykselle, ja Kemokselle, Mooabin iljetykselle, ja Milkomille, ammonilais-kauhistukselle, ne kuningas saastutti.
Hän murskasi patsaat ja hakkasi maahan asera-karsikot ja täytti niiden sijan ihmisten luilla.
2 Kun 23:4-14 KR 1933
Homopojat palvelivat asiakkaita Herran temppelissä ja samassa huoneessa naiset kutoivat kankaita Ashtartelle.
mutta erityisen pahalta kalskahti testamenttien välisen ajan juutalaisten korviin tuo Molok (mlk, kuningas) palvonta Ben Hinnomin poikien laaksossa, jossa poltettiin lapsia elävältä uhrina epäjumalalle.
Rashi kertoo, että Molokin papit möykkäsivät ja soittivat kovaa ettei palavien lasten huuto kuuluisi vanhempien korviin niin pahasti.
Mutta yksi oli joka huudon kuuli
Hän sanoi profeettansa Jeremian kautta
"Ja he ovat rakentaneet Baalille uhrikukkulat, jotka ovat Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen poikiansa ja tyttäriänsä uhrina Molokille, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut. Tällaisia kauhistuksia he tekivät ja saivat Juudan syntiä tekemään."
Jer 32:35
Asia on juutalaisen uskontohistorian kannalta tietenkin paljon laajempi.
mutta näin saamme selityksen Jeesuksen tavalle käyttää Hinnomin poikien laaksoa eli Gehennaa tulisena paikkana.
Vanhan testamentin epäjumalanpalveluksen hirmuisesta rotkosta jäänyt kuva muuntuu intertestamentaarisena aikana kuvaksi tuonpuoleisesta rangaistuksen paikasta.
Eenokin kirjassa näemme Tuonelan jakautuvan kahdeksi alueeksi, toinen hyville, toinen pahoille.
Mooseksen ylöstempaus ja 2 Esdra kertovat, miten pahojen paikasta tulee entistä pahempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti