Perintötekijät

Siellä ne yksitoista Jylhän perheen lasta kasvavat keskenään kirmaten ja isän ja äidin hermoja koetellen.

Miksi me näin katselemme isiä ja poikia, äitejä ja tyttäriä ja mietimme, mistä lienevät ulkonäkönsä, ruumiin rakenteensa, runollisen lahjakkuutensa, apean tai iloisen mielenlaatunsa, urheilullisuutensa, musikaalisuutensa, jopa uskonnollisuutensakin perineet.

perineet?

tämä ei ole sitä samaa "perimää", vanhempien tekojen rankaisua, josta Raamattu kertoo "isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat heltyivät" Jer 31:29

vaan ruumiillista, sielullista perimää isältä ja äidiltä pojalle ja tyttärelle ja lasten-lasten-lapsille.

sen verran on moderni tiede tunkeutunut kulttuuriimme, että mielestäni jokainen pitää itsestään selvänä, että isän ja äidin ja heidän sukunsa ominaisuudet periytyvät jälkipolville.

osaamme tätä käyttää hyväksemme nykyään "jalostamalla" koiria, kunnes niistä tulee niin jaloja, että ne ovat jo syntymästään henkisesti vammaisia.

Näinhän pilattiin skotlannin paimenkoira, jonka Lassie teki kuuluisaksi

monet Rottweilerit ja Saksan paimenkoirat kärsivät perinnöllisistä ongelmista, samoin Ranskan buldogit.

ahne kennelin hoitaja risteyttää liikaa keskenään, kun pennut menevät hyvin kaupaksi.

Jumala ei näin tee vaan on asettanut perintötekijöiden ympärille melkoisen liudan luonnonlakeja ja aitoja, jotka usein estävät perimän turmeltumisen.

Eläinten jalostaminen, Leghorn kanat, Ayshir lehmät, dobermannit ja kultaiset noutajat, ovat ihmisen taitoa käyttää hyväksi perintötekijöitä.

"Hänellä on äitinsä silmät", "urheilullinen kuin isänsä", "soittaa viulua kuin isoisänsä", "onhan suvussa ollut pappeja"...

Lapin wanhintenkin joukossa on sukuja, nuo Larssonit taitavat olla kuvioissa jo 1800-luvun alun lukijain herätyksestä ja uskonnollisuus on sävyttänyt elämää.

tarkoitan tässä taipumusta uskonnollisuuteen.

en tarkoita hengellisyyttä, joka ei meissä varmaankaan ole samalla tavalla perinnöllistä - ei poika tule isänsä uskon takia perinnöllisesti uskoon, lapsikaste ei perustu luonnolliseen perimään vaan Jumalan Sanaan

perisynti ei ole luonnollinen biologinen perimä - niin arvelen - vaan hengellinen juttu, uskon asia. vaikka näkyyhän sen seurauksia päivän sanomalehdissä ja illan radiouutisissa.

olemmeko suurin piirtein samaa mieltä tähän asti?

käytämme sanaa "perinyt isältään" "perinyt isoäidiltään" luontevasti ja sen enempää asiaa miettimättä.

tuskin kukaan kokee tätä tietoa jotenkin kristillistä uskoa uhkaavaksi.

mutta tämä tieto on aivan uutta tietoa ihmiskunnan pitkässä historiassa, josta esimerkiksi Charles Darwinilla oli 1800-luvun alussa vain harmaa aavistus, että jotain tuommoista tässä täytyy nyt olla mukana lajien synnyssä ja muuttumisessa.

Darwin ei osannut selittää, miten Galapakos saaren lintujen muuntuminen tapahtui, mutta hän esitti teorian, jonka mukaan syntyy erilaisia vaihtoehtoja ja luonnon olosuhteet, ympäristötekijät, taistelu olemassaolosta ratkaisee, mikä vaihtoehto pääsee jatkamaan sukua.

tämä on yksinkertaisen tuntuinen ajatus, mutta monille hartaille kristityille yhä tänään varsinainen päänsärky "evoluutio, devoluutio, paholaisen syöttämiä valheita kaikki..."

useimmille suomalaisille taitaa olla tuttu myös Gregor Mendelin nimi, Yrjö hänkin etunimeltään.

En ole kuullut koskaan yhdenkään kreationistin haukkuvan Mendeliä tai kiroavan häntä "darwinismin" tapaan.

Nuoren Lutherin tapaan Mendel oli augustinolainen munkki

Laestadiuksen tapaan Mendel oli sekä pappi että luonnontutkija

Gregor Mendel (1822-1884) on modernin perintötekijöiden tutkimuksen isä.

Hän antoi Charles Darwinin teorioille tieteellisen perustan, jota ilman ei olisi mitään kehitysoppia.

Meillä oli koulussani pohjois-Hämeessä hyvin sympaattinen luonnontieteen opettaja, joka seurasi tarkoin aikaansa ja opetti meille tiedettä. Hän on myös hurskas kristitty ja aktiivinen seurakuntalainen.

Joskus opemme mokaili pahan kerran ja sai siitä sitten kuulla.

Eräänä vuonna ylioppilaskokeisiin valmistautuvat abit olivat laatineet opettajista laulun, jossa tämä luonnontieteen opettaja sai kuulla esittämänsä kysymyksen "oliko Mendel munkki?"

oli kyllä.

koetin toisella palstalla jakaa iloamme sittisontiaisesta, kuinka se kertoo Jumalan suuruudesta.

mitäs Gregor Mendel, länsimaisen luonnontieteen huippunimi, siellä luostarissa sitten tutki?

herneitä.

moni heppu kulki varmaan naureskellen luostarin puutarhassa, missä yksi nöyrä munkki on polvillaan hernepensaan vieressä ja kirjoittaa muistikirjaansa merkkejä herneiden kukkien väreistä.

ei häntä oikein silloin ymmärretty eikä tuon ajan tiedemiehet arvanneet, mikä valtava juttu oli kehittymässä herneiden äärellä.

kun Mendelin muistiinpanot sitten löydettiin ja ymmärrettiin 1900-luvun alussa syntyi uusi, meidän kaikkien kannaltamme äärimmäisen tärkeä luonnontieteellisen tutkimuksen haara.

perinnöllisyystiede eli genetiikka.

niin että kaikkea ne papit...

yksi vaeltaa tunturin rinnettä ja tarkkailee mitättömiä pikku kukkia alkukesän valoisassa illassa.

toinen on luostarin hiljaisuudessa ja huolellisesti pistää muistiin herneenkukkien värejä.

nämä ovat suurmiehiä ja kristillisen kirkon pappeja, Lars Levi Laestadius ja Gregor Mendel.

yksi pikkumies kirjoittelee nettiruukkuun sittisontiasista.

että kaikkea ne papit...

hyvä ettei heitä esikoisuudessa suvaita kunnon kansanmiesten joukkoon!

no, toki nuo saksalaiset sitten ottivat Darwinin taistelun elämästä, luonnon jossa "heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa"

siihen he yhdistivät sitten Mendelin löytämien luonnonlakien pohjalta ihmisen jalostamisen idean.

jos lehmiä, niin miksei myös arjalaisia voitaisi jalostaa

valittiin oikein Kolmannen valtakunnan toimesta nuoria miehiä ja nuoria naisia, jossa nuo jalot uuden superihmisen piirteet olivat ja he sitten valtion toimesta siittivät ja synnyttivät Tuhatvuotisen valtakunnan herrakansaa.

Tietoa voimme käyttää näin hirvittävällä tavalla väärin, mutta tämä ei itse asiassa ollut tietoa, vaan pseudotiedettä, väärin käsitettyä darwinismia, rasistista rotuoppia, johon sekotettiin okkultismi ja vanha saksalainen pakanuus.

Charles parka saa usein kuulla olevansa syypää kaasukammioihin, joissa "ala-arvoista rotua" poistettiin Kolmannesta valtakunnasta mielisairaiden ja romaanien ja homojen kanssa.

Albert Einstein sai myös pohtia Hiroshiman jälkeen, mitä tieto saa aikaan.
Genetiikan tutkimus johti tietenkin sukusolujen tutkimiseen, siittiön ja munasolun miettimiseen.

Yhdynnässä tapahtuu kahden eri perimän sulautuminen yhdeksi, isän ja äidin piirteiden siirtyminen lapsiin.

onneksi lapset eivät ole vanhempiensa kopioita, klooneja, näin varmaan - itsemme ja puolisomme tuntien - huokaisemme helpotuksesta.

mitä ovat perintötekijät, miten immeessä ne siirtyvät kahden sukusolun yhtymisen kautta uuteen ihmiseen tai herneen taimeen??

Hypätään nyt sitten melkein sata vuotta tieteellistä perintötekijöiden tutkimusta Mendelin ajoista eteenpäin.

kahvilaan.

kahvikupposen ääreen, jossa maailma muuttui, Eskoseni.

Vuonna 1951 tuossa Cambridgen yliopistokaupungissa kahvilassa istui kaksi perinnöllisyyden tutkijaa, James D. Watson (1928) ja Francis Crick (1916-2004).

He olivat jyvällä siitä, että Darwinin kehitysoppi ja Mendelin kärsivällisellä työllä toteamat perinnöllisyyden lainalaisuudet kuuluivat jotenkin yhteen elämän suurena salaisuutena.

He tunsivat kyllä tuon omituisen aineen, jonka sveitsiläinen Friedrich Miescher (1844-1895) oli huomannut sairaalan poisheitetyissä sideharsoissa.

Miescher kutsui soluissa mikroskoopin alla näkyvää ainetta "nukleiiniksi" 1869.

Venäläis-amerikkalainen Phoebus Aaron Theodore Levene (1869–1940) selvitteli näiden kemiaa 1919 (nuclear acids).

Toisen maailmansodan aattona 1939 William Thomas Astbury (1898-1961) käytti hyväkseen uutta tekniikkaa, Röntgen säteitä, tutkiakseen näiden tumassa esiintyvien happojen kiderakennetta.

siinä nuo ukkelit sitten hörppivät kahvia, kumpikin solujen tutkimuksen erikoistuntija ja Crick röntgensäteitä käyttävän kiderakenteiden erikoismies.

vaan oli tosi hankala arvoitus heillä, mikä tämä rakenne oikein on, joka antaa mahdollisuuden isän ja äidin perimälle siirtyä lapsiin ja lapsenlapsiin kuitenkin niin, että jälkeläinen ei ole vanhempiensa kloonattu kopio.

(kloonausta pohditaan nyt, sillä ei kukaan ole niin viisas kuin ihminen...)

poijat siinä pohtivat, ja sitten heillä välähti.

Välähdyksen takana oli pitkät Ollin opinvuodet, paljon kärsivällistä mikroskooppiin katsomista, Röntgen säteiden läheisyyden vaaraa, silmiä väsyttävää lukemista, rankkaa työtä.

ei se pelkästään kahvin voimalla tullut, vaan taisi kahvi auttaa.

ja niin siinä piirretiin paperille ensimmäinen karkea malli, jonka poijat julkaisivat arvovaltaisessa Nature lehdessä 1953.

Maurice Wilkins (1916-2004) osallistui tutkimuksini ja poijat saivat työstään Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1962

Mitä ne siihen tuhrasivat paperille tunnetaan nykyään nimellä DNA kaksois-heliks rakenne.

Ei mikään ihan pikku juttu.

Elämän avain.

hienolta nimeltään se on suomessa kaiketi deoksiribonukleiinihappo.

Deoxyribonucleid acid eli DNA. (tässä tapauksessa lyhennyksen yleisen käyttämisen kyllä ymmärtää)

Voisimme juutalaisena, muslmina tai kristittyinä Luojaan uskovana ihmetellä, miten on mahdollista, että joku, joka on nähnyt DNA rakenteen ja miten se toimii, ei usko Jumalaan.

Mutta Paavali kertoo meille sieltä antiikin viisaiden kreikkalaisten ja roomalaisten keskuudesta, että näinhän se juttu just on.

Jumalan käsittämätön viisaus on ilmiselvä Hänen kättensä töissä.

Mutta ihmiset eivät Häntä siitä kiitä eivätkä tunnusta Jumalan suuruutta, vaan heidän sydämensä kääntyy epäjumalien puoleen, linjalle "usko itseesi, eroa kirkosta"

se että ihminen on ymmärtänyt Elämän avaimen ja osaa sitä kieltä nyt kirjoittaa ja manipuloida ei nimittäin tarkoita, että ihminen olisi sen tehnyt.

Jumala on sen tehnyt.

ja tämä on sangen ihmeellistä meidän silmissämme

tiedän näistä asioista hyvin vähän, lukiossa oleva poikasi tai tyttäresi tietää solun rakenteesta ja perintötekijöistä paljon enemmän.

mutta vitsi ei ole tiedon määrässä tai laadussa vaan totuudessa.

Petsin tapaisilla vilpittömillä totuuden etsijöillä, Jumalaan uskovilla kristityillä, on näet kaksi polkua edessään - kuten olemme täällä nähneet.

A. Marwin L. Lubenow ja häntä kehuvat Matti Leisola, pseudotiede, uskon ja tiedon sotkeminen vaaralliseksi sotkuksi, josta selviäminen voi olla uskolle kohtalokasta. "Luotin sokeisiin sokean taluttajiin" ja ehkä kaikki muukin, mihin olen uskonut, on valetta.

B. DNA
käy tämän haasteen kimppuun ja esimerkiksi selvitä itsellesi Mendelin merkitys Charles Darwinin teorialle elämän kehityksestä.

mitä syvemmälle, mitä kauemmas ulotut näihin Jumalan luomistekoihin, sitä kirkkaammaksi silmäsi käyvät, sitä suurempi ilo täyttää sydämesi