 |
| His Name Shall be Called Wonderful. Jes 9:5 Simon Dewey |
Areiopagi.fi verkkolehden päätoimittaja diplomi-insinööri Miikka Niirasen 19.12.2013 kolumni on raikas ja kiinnostava keskustelu joulun ajankohdan alkuperästä.
Artikkelissa ajankohdan pohdinta etenee näin (poimintoja tekstistä):
Ensinnäkin, parhaat pakanalliset ehdokkaat joulun esiasteiksi eivät ole niin vakuuttavia kuin aiemmin on uskottu. Esimerkiksi joulukuun 25. päivän “Voittamattoman auringon” juhlan perusti keisari Aurelianus vasta vuonna 274 jKr. ehkä osin vastavedoksi kristityille jo tärkeäksi tulleelle päivälle.
Toiseksi, muut varteenotettavat kandidaatit aikansa aurinkokulttien joukosta puolestaan viettivät omia juhliaan jo elokuussa. Lisäksi antiikin roomalaisten Saturnalia-festivaalilla ei ole läheisestä ajankohdastaan huolimatta todettu vakuuttavaa historiallista yhteyttä varhaisten joulun ajankohtaa laskeskelevien kristittyjen kanssa. Liturgiikan professori Thomas J. Talleyn mukaan joulun päivämäärä nimittäin juontanee juurensa Jeesuksen ristinkuoleman ajankohtaan eli ensimmäiseen pitkäperjantaihin.
Kun tämä päivämäärä haluttiin kääntää Rooman valtakunnan länsiosassa noudatettuun juliaaniseen kalenteriin, päädyttiin Jeesuksen kuolinvuoden pitkäperjantaina pitämään lopulta maaliskuun 25. päivää. Valtakunnan itäosissa puolestaan noudatettiin kreikkalaista kalenteria, jonka Artemisios-kuun 6. päivä vastasi mainittua Nisanin neljättätoista. Kun Itä-Roomassa myöhemmin siirryttiin juliaaniseen kalenteriin 300-luvulla, Jeesuksen kuolinpäivänä alettiin pitää uuden kalenterin mukaista huhtikuun kuudetta.
Kuinka tämä kaikki sitten liittyy jouluun? Sehän on kirkkovuodessa aivan eri aikaan kuin pääsiäinen. Se liittyy jouluun siten, että varhaisten kristittyjen aikaisessa rabbiinisessa juutalaisuudessa oli tapana uskoa suurten profeettojen syntyvän samana päivänä kuin he kuolevat. Ylipäänsä merkittävien pelastushistoriallisten tapahtumien uskottiin tapahtuvan aina samaan vuodenaikaan.
Toisin sanoen kristityt laskivat lännessä Jeesuksen sikiämis- ja kuolinpäivästä yhdeksän kuukautta eteenpäin ja päättelivät Jeesuksen syntymäpäivän olevan 25. joulukuuta. Idässä suoritettiin sama laskutoimitus ja päädyttiin huhtikuun kuudennesta tammikuun kuudenteen. 300-luvun aikana ja sen jälkeen juhlapyhät siirtyivät vähitellen kirkon sisällä idästä länteen ja lännestä itään, niin että molemmat päivämäärät lopulta tunnettiin pääosin puolin ja toisin.
Nykyään vietämme läntisessä kristikunnassa tuota itäistä joulupäivää loppiaisen nimellä. Sitävastoin idän ortodoksisessa kirkossa tammikuun 6. päivän “teofania” on edelleen hiukan merkittävämpi pyhäpäivä kuin joulukuun 25. päivä. Lisäksi jotkin vanhat itäiset kirkkokunnat, kuten Armenian apostolinen kirkko, juhlivat joulua yhä edelleen ainoastaan tammikuun kuudentena päivänä. Silloin he viettävät juhlaa Jeesuksen syntymän, kasteen ja koko julkista toimintaa edeltävän elämän kunniaksi.
Kaiken kaikkiaan Jeesuksen syntymäpäivän määrittäminen ja juhliminen oli pitkä prosessi, joka sisälsi pitkän ajan kuluessa lisäksi monia muitakin arvioita kuin nykyisin tuntemamme kirkkovuoden juhlapäivät.
Lue koko artikkeli areiopagi.fi
Mutta Konsta...
Kovasti skannasin tässä artikkelissa läntisen joulunvieton ajankohdan kannalta ratkaisevaa hahmoa, keisari Konstantinus Suurta (272-337).
Vaan aivan statistin roolin hän valitettavasti tekstissä saa ja mainitaan kuin ohimennen. Kirkkoisä Kyprianuksen kohdalla artikkeli mainitsee, että Konstantinus Suuren määräyksestä joulua ryhdyttiin viettämään 25. joulukuuta - tämä on ymmärretty perinteisesti suositun auringon juhlan, pimeimmän ajan heikkoa aurinkoa vahvistavan saturnalian antamiseksi Kristukselle, kuten artikkelissa kerrotaan.
Krysostomos edusti itäistä perinnettä, joka vasta omaksui Kristuksen syntyäjuhlan viettoa 25. joulukuuta keisari Konstantinuksen määräyksestä. Siihen asti itäinen perinne juhli sekä Jeesuksen syntymää että kastetta 6. tammikuuta. Nykyään lännessä 6. tammikuuta muistetaan itämaan tietäjiä ja idässä Jeesuksen kastetta.[Tietääkseni idän ortodoksit viettävät joulua tammikuun 6. Ainakin täällä Betlehemissä he niin tekevät...]
areiopagi.fi
Minusta on aivan olennaista tutustua kolmannella vuosisadalla jKr. Rooman valtakunnassa suosituksi tulleeseen sol invictus kulttiin. Artikkelissa viitataan keisari Aurelianuksen ajalta (keisarina 270-75) ja väitetään, että vasta hän olisi sen perustanut vastavetona kristittyjen 25.12 päivälle. Haastava ajatus.
Voittamaton aurinko oli Konstantinuksen lempijumala, kuten hänen lyöttämänsä rahatkin osoittavat. Kun Julianus Luopio (331-363) halusi palauttaa valtakunnan takaisin perinteisille juurilleen, hän nosti Auringon taas kunniaan - jälkipolville on säilynyt autenttinen oratio, jossa keisari Julianus auringosta kovin ihaillen kertoo.
Juuri voittamaton auringon kautta Voittaja Kristus tavoitti kenraali Konstantinuksen sydämen - Milvian sillan ratkaisutaisutaistelun 28. 10. 312 aattona hän näki merkin juuri auringossa!
 |
| Konstantinuksen lyöttämästä rahasta rekonstruoitu labarum kuva wikimedia |
in hoc signae vinces ei ollut häpeällinen teloitusväline risti, jonka käytön keisari kielsi. Risti yleistyi Ihmisen Pojan merkkinä vasta myöhemmin bysantin aikana.
Näky oli labarum, kreikan kirjaimet Khi ja Rho, joka maalattiin sotilaiden kilpiin ja kypäriin taistelun aattona. Tämä merkki on dokumentoitu myös numismaattisesti - Konstantinuksen rahassa oleva sotilas kantaa labarumia, josta kuvan viiri on rekonstruoitu (kultaisissa ympyröissä oli kuvia, joita rahasta ei voi tunnistaa).
Muinaiset suomalaiset auttoivat myös aurinkoa osallistuen sen heikkouteen ja voimaan, tulilintu kokko sai kunniakseen melkoiset roihut sekä talvipäivän seisauksen että kesän auringon voittoisan päivän aikaan.
Mielenkiintoista!
"Minusta on aivan olennaista tutustua kolmannella vuosisadalla jKr. Rooman valtakunnassa suosituksi tulleeseen sol invictus kulttiin. Artikkelissa viitataan keisari Aurelianuksen ajalta (keisarina 270-75) ja väitetään, että vasta hän olisi sen perustanut vastavetona kristittyjen 25.12 päivälle. Haastava ajatus."
VastaaPoistaMillä tavalla haastava ajatus? Jo ajatuksena olisi aika omituista viettää auringon juhlaa 25.12. kun aurinko näkyy kohtalaisen vähän. Auringon juhlia vietettiin sol invictus -kultissa aurinkoiseen aikaan. Talvipäivänseisauksen juhlaksikaan 25.12. ei kävisi, koska sitä vietettiin talvipäivän seisauksen aikaan, ja sen juhlinta lopetettiin viimeistään 23.12. Toinen kiinnostava suomenkielinen artikkeli aiheesta on tämä, jossa huomattavasti perusteellisemmin vielä käydään läpi roomalaisia uskonnollisia juhlia 25.12. tienoilla, ja tullaan tulokseen, että vaikeaa on väittää joulun ajoituksineen syrjäyttäneen ainakaan mitään niistä, koska eivät ensinnäkään osu 25.12. kohdalle, ja toisekseen koska juhlat eroavat muutenkin toisistaan:
http://alusta.uta.fi/artikkelit/2012/12/18/saturnalia-natalis-invicti-seka-joulun-alkupera.html
Otan sitaatin vielä tuosta linkittämästäni lähteestä, jossa pohditaan auringon juhlinta-aikojen sijoitusta Roomassa nykyisin antiikin ajalta tunnettujen lähteiden pohjalta seuraavasti:
VastaaPoista"Auringonjumalan kunniaksi vietettyjä juhlia tunnetaan Rooman keisariajalta muutamia. Ajallisesti nämä sijoittuvat elokuun alku- ja loppupuolelle sekä joulukuun 11. päivään. Lisäksi Aurelianuksen perustamat kisat lienee järjestetty lokakuun 19.–22. välisenä aikana. Sen sijaan joulukuun loppupuolelta ei tunneta viittauksia auringonjumalan juhlintaan ennen 300-luvun puoltaväliä: jo aiemmin mainittu Filocaluksen kalenteri mainitsee 25. joulukuuta kohdalla sanat natalis invicti, voittamattoman syntymäpäivä. On yleisesti oletettu että tämä viittaisi auringonjumalaan, joskaan täyttä varmuutta asiasta ei ole – kalenteri ei mainitse noiden kahden sanan lisäksi asiasta mitään muuta. "
Kiitos kommenteistasi!
PoistaAntamasi linkki Tampereen yliopistolla historian jatko-opintoja suorittavan Jussi Rantalan sivulle on todella arvokas - hän on koonnut sinne paljon asiatietoa saturnalia juhlasta, sol invictus juhlasta, Bysantin brumaliasta sekä Filocaluksen kalenterista.
Opin artikkelista paljon uutta!
Mielestäni myöskään Rantalan Jussi ei riittävän selkeästi näe kirkkoisä Kyprianuksen todistuksen mukaista tapahtumaa, jossa Rooman keisari Konstantinus Suuri määrää joulun ajankohdan.
Kyse ei ole jostain "pakanallisen tradition valtaamisesta" vaan yhden historiallisesti merkittävän henkilön päätöksestä, joka oli sitova koko Rooman valtakunnassa.
Konstantinuksen oma lempijumala oli voittamaton aurinko, ja Milvian sillalla hän juuri auringossa näki tuon voittoisan merkin, varmaan sitä silloin mitenkään kovin kristilliseksi edes ymmärtämättä. Hän syntyi keisari Aurelianuksen hallintoajalla, eli oli lapsesta asti tähän sivistyneistön ja filosofien "uuteen uskontoon" perehtynyt.
Korostan siis keisarillista päätöstä joulun ajankohdan määräämisenä enemmän kuin areiopagin artikkelin laatija tai Rantala.
"Mielestäni myöskään Rantalan Jussi ei riittävän selkeästi näe kirkkoisä Kyprianuksen todistuksen mukaista tapahtumaa, jossa Rooman keisari Konstantinus Suuri määrää joulun ajankohdan."
PoistaOutoja väitteitä. Kirkkoisä kyprianus eli 200-luvulla, ja taisi kuolla ennen kuin Konstantinus Suuri oli edes syntynyt. Jälkimmäinen eli noin vuosina 272-337), ja oli keisarina vuodesta 307 eteenpäin.
Konstantinus Suuren joulun määräämisistä koitin löytää tietoa. Vähiin jäivät tiedot akateemisen maailman julkaisuissa. Tai siis en löytänyt asiasta mitään tietoa luotettavan oloisista lähteistä. Joillain epäakateemisluonteisilla nettisivuilla kyllä oli monenlaista väitettä asiasta. Se ei tarkoita, etteikö sellaista luotettavaa lähdettäkin voisi olla. Mutta se tarkoittaa sitä, että kysyisin, mihin historiallisiin lähteisiin Keisari Suuren koko valtakunnassa vietettävän joulun määräämisväite perustuu? Ja mihin lähteisiin itse perustat tuon käsityksesi? Minkä vuosisadan lähteessä asiasta mainitaan ensimmäistä kertaa?
Hyvä humautus, Krysostomus areiopagi.fi tekstissä ja virheeni kirkkoisä Kyprianus ovat todella eri henkilöt!
PoistaKoska Rooman valtiollinen määräys on tärkeä, pyyntösi esittää näyttöä sen historiallisuudeta on varsin perusteltu.
Tekstisi perusteella mietin, oletko aivan sisäistänyt ikivanhan ja kautta maailman tunnettujen aurinkokulttien luonnetta ihmisyhteisön parissa - auringolla on heikko hetkensä (talvipäivän seisaus) ja vahva hetkensä (kesäpäivän tasaus) joka varmaan jo esihistoriallisella ajalla havaittiin päivän pituudesta ja valon voimasta.
VastaaPoistaToki mitä pohjoisemmaksi mennään (tai etelämmäksi) sitä tärkeämmäksi auringon voima käy kesän ja talven vaihtelussa.
Ihmisyhteisö tahtoo uskonnollisen palvonnan tavoin, rituaalein, olla mukana auringon taistelussa ja auttaa sitä. Tähän vuotuiseen kiertoon sitoutuu sitten kulttuurista riippuen mukaan kaikenlaista aineistoa, Rantala kuvaa mainiosti yhteiskunnan arvojen kuperkeikkoja saturnalia juhlan aikana, eräänlaista kaaosta, ja yleistä hauskanpitoa. Tämä kaikki ei niin selvästi liity aurinkoon etenkään sol invictus kultin filosofiseen luonteeseen.
Suomalaiset, kuten mainitsit, osallistuivat auringon taisteluun tulen avulla. kokko lintu on kuvassa mukana, ja jäänyt sanana roikkumaan juhannukseen, vaikka keskitalven kokot ovat kansaltamme jo unohtuneet. Harva taitaa edes tietää kokon tai julen vanhaa merkitystä.
Auringon ja Kristuksen kohtaaminen Roomassa on minusta haastava, ja olen kiitollinen että annat kommenteillasi ja viitteilläsi haastetta lisää!
"Suomalaiset, kuten mainitsit, osallistuivat auringon taisteluun tulen avulla. kokko lintu on kuvassa mukana, ja jäänyt sanana roikkumaan juhannukseen, vaikka keskitalven kokot ovat kansaltamme jo unohtuneet. Harva taitaa edes tietää kokon tai julen vanhaa merkitystä."
PoistaOma käsitykseni on se, että monenkaan asian kohdalla ei ole olemassa yhtä "vanhaa merkitystä", jonka kaikki olisivat jakaneet. Ennen kirjapainotaitoa, ja saati Internetin aikakautta monet asiat muuntuivat aika paljon matkalla. Jos Keisari sanoi vaikkapa jotain, ja tämän avustajat sitten välittivät tiedon tästä viestinviejille, jotka vievät tiedon johonkin isoihin kaupunkeihin, niin siinä vaiheessa kun viesti on lopulta parinkymmenen ihmisen välissä oltua saavuttanut jonkun tavallisen lukutaidottoman kansalaisen, on viesti aika herkästi jo muuttunut paljon matkalla, tai kadonnut kokonaan.
Joskus olen miettinyt jouluevankeliumiakin tuolta kannalta. Siinähän puhutaan että "koko maailmaan" oli määrätty verollepano (käännöksessä kohdetta on supistettu pelkkään "valtakuntaan", mutta alkukieli ei ole noin suppea). Kohta saattaa olla evankelistan ironiaa Rooman "mahtia" kohtaan mukamas koko maailman hallitsijana. Mutta se saattaa johtua myös siitä, että mahdollisesti viesti oli saattanut vähän paisua matkalla, ja että veronkeräystä perusteltiin sitä kautta, että kaikki muutkin maailmassa joutuvat vastaavasti veroja makselemaan...
Aurnkokultilla on toki kovin eri asu Perun Inkojen, faaraoiden ajan egyptiläisten ja keskiajan suomalaisten keskuudessa. Julianus Luopion oratio on siksi niintärkeä, että se antaa autenttisen kuvauksen keisari Konstantinus Suuren aikakauden Rooman aurinkokultista.
PoistaMilvian silta, sol inv rahat, Konstantinuksen elämästä kertovat aikalaisten teokset... Aurinko ja Konsta olivat läheiset ystävät. Auringon juhla, valon juhla Jeesukselle Kristukselle.
Jatkan aiheesta lainauksin uudessa tekstissä Christmas - New Catholic Encyclopaedia
VastaaPoista