Jeesuksen sanat ja Risto Voipion näkemys kirkkohäistä

kuva Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

Varatuomari Risto Voipio on toiminut pitkään vastuutehtävissä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnossa. Hän kirjoittaa Kotimaa24 blogissa avioliitosta lainsäätäjien näkökulmasta, ja selittää kantaansa, että kirkon tulisi luopua vihkimisoideustaan vapaaehtoisesti.

En näe kirjoituksessaan yhtään viittausta pyhään Raamattuun tai sen päähenkilöön, Jeesukseen Kristukseen. Tällaisen argumentoinnin sijasta Voipio käyttää neutraalia ilmausta "kirkko ja muut uskonnolliset yhdyskunnat" heittäen näin "uskonnot" yhteen koppaan valtiollisen avioliittolainsäädännän kannalta.

Kirjoitusta kommentoiva Reino Suni toteaakin, että Raamattu joutaa sivuun: "Kirkko toimisi viisaasti, jos se oma-aloitteisesti luopuisi Raamatusta ja kaikista muista oppi kirjoituksista kuin Jeesuksen perimätiedon pohjalta todettuihin sanomiin. Tällöin ei tämänkaltaisia ongelmakohtia olisi ollenkaan, koska Jeesuksen välittämässä Jumalan tahdossa kaikki ihmiset omaavat samanlaisen ihmisarvostuksen." Tämä ei välttämättä ole Voipion kanta asiasta.

Raamattu-positivismi

Kirkossa on joidenkin kohdalla jopa sellaiseenkin eksegeettiseen kyynisyyteen päästy, että emmehän me todellakaan tiedä paljoakaan siitä, mitä historiallinen Jeesus Nasaretilainen on puhunut. Kaikkihan on alkuseurakunnan ja evankelistojen filtterien läpi kulkeutunutta perimää. En tunne varatuomari Voipion näkemyksiä Raamatusta ja sen arvovallasta enkä tarkoita häntä, mutta ehkä joku muu tämän lukija ajattelee näin.

Kestävän vastauksen tällaiset raamattu-skeptikot saavat raamattu-positivismista. Tarkoitan sillä sitä, että positivistisen filosofian termiä käyttäen, meille on annettu Jumalan Sana Raamatussa olevalla tekstitasolla. Voimme tieteenkin kannalta turvallisesti sanoa esimerkiksi, että Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo näin ja näin. Puhumme silloin totta, olipa Matteuksen tekstiin syvälle sukeltavan tutkijan analyysi mikä tahansa. Mielenkiintoista on tietää, mitä sieltä UT:n eksegetiikan kaivauksista löytyy, mutta meille on annettu tekstin pintataso, joka on se ylen arvokas Kristuksen repalainen kapalo Martti Lutherin ilmausta käyttääksemme.

Matteuksen evankeliumi: Jeesus avioliitosta 

Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän, hän lähti Galileasta ja tuli sitten Jordanin itäpuolta kulkien Juudeaan. Häntä seurasi suuri joukko ihmisiä, ja hän paransi heitä.

Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: "Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Fariseukset kysyivät häneltä: "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?" Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.  Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. [Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."]*

Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." Mutta hän sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."

Matteus 19:1-12 

Avioliiton perusta ihmisen luomisessa

Paljonhan Jeesus tuossa Matteuksen evankeliumin kohdassa sanoo avioliitosta ja avioerosta. Kristuksen kirkko on kautta maailman kyllä kuullut nämä sanat - ja muissa evankeliumeissa olevat kohdat - ja kansankin suussa käsitteeksi on tullut väkevä ilmaus "katolinen avioliitto".

Kiinnitän tässä yhteydessä huomiota siihen, että Jeesus ei tässä kohdassa tarkoita rabbin (tai papin) aamenta vihkimistilaisuudessa, vaan miehen ja naisen sukupuolista aktia, yhtymistä, penetraatiota. 

Jeesus viittaa tässä evankeliumin kohdassa Raamatun perustavimpaan ihmiskuvaan, Ensimmäisen Mooseksenkirjan alussa olevaan kuvaukseen ihmisen luomisesta Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi.  

.Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

1 Ms 1:27

Tätä lukeneen Jeesuksen antama tekstin tulkinta Matteuksen evankeliumissa on väkevä  

"Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Matteus 19:5

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja avioliitto

Matteuksen evankeliumi antaa erittäin väkevän jytkyn keskusteluun miehen ja naisen välisestä avioliitosta ja avioerosta sekä myös epäsuorasti keskusteluun tasa-arvoisesta avioliitosta kahden miehen tai kahden naisen välillä.

Vaikuttaisi siltä, että pitäytymällä Herran Jeesuksen opetuksiin roomalais-katolisen ja ortodoksisen kirkon tavoin, Suomen evankelis-luterilainen kirkko tarjoaisi lujan erittäin konservatiivisen perustan niille kristityille miehille ja naisille, jotka tahtovat perheen perustaa. 

Varatuomari Risto Vuopion kirjoitus sittää, että sekulaarin modernin yhteiskunnan arvojen kuvioissa Suomen ev.lut. kirkko sopeutuisi sujuvimmin muuttuvaan aikaan luopumalla vihkimisoidesta. Näin Suomessa palattaisiin uskonpuhdistuksen ajan kirkossa vallinneeseen käytäntöön, kun Martti Luther ei ottanut avioliittoon vihkimistä sakramenttien joukkoon.

Käytäntö jatkuu edelleen Saksassa, jossa maallinen avioliiton solmiminen viranomaisten edessä on täysin erillään kirkollisesta vihkimisestä eikä ole siellä kristinuskoa kukistanut.

Varatuomari Risto Voipion edustamalla linjalla kirkko luopuessaan valtiollisesta lainsäädännön alaisesta vihkimisoikeudesta saavuttaisi itsenäisen aseman, jossa se voi pitäytyä vapaasti Krsituksen opetukseen.

Valtiollisesti vihityt parit voivat sitten itse ratkaista, pyytävätkö he laillistetulle avioliitolleen myös kristillisen siunauksen. Pappi sitten tutkikoon, onko tällaiseen siunaukseen olemassa kirkolliset edellytykset, kuten kaste ja konfirmaatio,
.