Näytetään tekstit, joissa on tunniste händel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste händel. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. heinäkuuta 2010

Jeesus on kuninkaallinen

kuninkaallinen Kristus Jumala
Gentin alttari. Jan van Eyck 1432


Hän otti orjan muodon

mutta oikeesti Hän on kuninkaallista alkuperää

onhan se jollain tavoin hienoa, kun sinä omassa kammiossasi kiität Jeesusta

onhan se jollain tavalla hienoa, kun esikoiset yksiäänisesti veisaavat Jeesuksen kunniaa seuroissa

onhan se jollain tavalla hienoa, kun kirkkokuoro jumalanpalveluksessa virittää Hilariuksen kiitosvirren ja seurakunta siihen urkujen kanssa yhtyy

mutta ei unohdeta, että Englannin kuninkaallinen hovisäveltäjä, eräs maailman tunnetuimmista musiikin neroista, Georg Friedrich Händel oli kertakaikkiaan haltioissaan sävellettyään meidän Jeesuksemme, orjaksi tulleen Vapahtajamme, ylistystä orkesterin ja kuoron voimalla

koko maailma raikuu Halleluja!

niin että tästä Jeesuksen kuninkaallisesta ylistyksestä itse Englannin majesteetti nousi vaistomaisesti seisomaan!

uskon silti, että kuninkaallista sukua oleva Jeesus, jota maailman parhaat muusikot ja säveltäjät kilvan ylistävät teoksillaan, iloitsee myös sinun ja minun hiljaisesta ja nöyrästä "kiitos Jeesus", kun se sydämestämme nousee.



Hän jätti Isänsä kirkkauden ja loiston ja tuli alas tänne pimeyteen, synnin, kuoleman ja perkeleen maailmaan.

Häntä häväistään ja syljetään ja pilkataan myös tämän päivän Suomessa, ja kaikin tavoin koetetaan Hänestä pitää etäisyyttä. Me suomalaiset kun emme ole sydämeltään kovin sivistyskansaa, vaan enempi semmosia maatiaisia.

Meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, joka on aidosti kuninkaallinen, on moni maailman parhaisiin luettu taiteilija kuvannut.

Kauniina, sanomattoman upeana näiden joukossa on Jan van Eyckin "Lampaan ylistys", joka on Gentissa pyhän Bavon katerdraalissa. Öljymaalaus on osa maailman suuriin taideaarteisiin kuuluvaan alttarimaalaukseen, joka on ns. polyptyykki.

Filip Hyvä Burgundilaisen aikana hänen hovinsa Brugesin kaupungissa nykyisessä Belgiassa oli Euroopan kuninaallisista kuninkaallisin, ja hämmästytti kaikkia ja oli aikansa vaatemuodin, musiikin ja maalaustaiteen, ryijyjen kudonna, jalokiviseppien häkellyttävä keskus.



Varhaisen Euroopan huippukaudella sen ajan kuuluisin - ja parhaiten palkattau - taiteilija kuvasi Ilmestyskirjan lampaan.

Jeesus on kuninkaallinen, eikä lie montaa kuningasta, jolla on vastaava sarja maailman suurimpiin aarteisiin kuuluvia taideteoksia kontollaan.

Langenneet Aatami ja Eeva
Gentin alttaritaulu. Jan van Eyck 1432

Ja kyllähän tämä pyhän Bavon katedraalin taideteos on montaa saanut kokea - sen maalaaminen kesti kuusi vuotta 1426-1432, onhan siinä 24 osaakin. Jos haluat nähdä, miltä Aatami ja Eeva näyttivät syötyään Hyvän ja Pahan tiedon puusta, tässä alttaritaulussa on varmaan eräs parhaita maalauksia aiheesta.

Meidän Jeesuksemme maalaus oli sen verran tärkeä, että Versaillen rauhansopimuksessa vaadittiin sen osien palauttamista, ja saksalaiset luovuttivat ne Berliinin museosta sydän verta vuotaen.

Adolf Hitler otti sen takaisin korkojen kanssa - koko työ kuljetettiin Saksaan, josta amerikkalaiset sotilaat löysivät suolakaivoksesta sodan päätyttyä.


kuninkaallisen Jeesuksen, Jumalan Karitsan, alttaritaulu tuotiin juhlallisesti takaisin Belgiaan.

Koko kuningashuone oli ottamassa Gentin alttaritaulun vastaan Brysselissä upeissa juhlallisuuksissa.

Mutta sen verran Versailles vielä belgialaisia kaiversi - missä meidän Herramme maalaus oli jotenkin jäänyt hankalaan väliin - että yhtään ranskalaista ei noihin juhliin oltu kutsuttu.

meidän Herramme Jeesus Kristus on kuninkaallinen.

pidetään Hänen nimensä kunniassa ihan jo sivistyksemme ohuen pintakuoren takia - ettemme ihan maatiaisilta maailmalla näyttäisi.

(Moninkertainen presidenttimme, tunnettu kansanmies, Urho Kekkonen sanoi nähtyään suomalaisen elokuvan "Maa on syntinen laulu", ettei ollut arvannut, että se on niin hyvä. Mutta Pariisin yleisö, katsellessaan siinä kuvattuja lestadiolaisten seuroja ja niiden kehittymistä, sanoi "hyi mitä barbaareja")



Jeesus ansaitsee parempaa

Jeesus ansaitsee parasta mitä meillä on!

että valtiopäivillä Hänen nimensä kunnioittaen mainitsemme kun rukoilemme Jumalan suojelusta ja varjelusta kansallemme

että Suomen kristikansa laulaa koko sydämestään ylistystä Jeesukselle Kristukselle päivin ja öin, lakkaamatta

että Turun arkkipiispa ja ortodoksisen kirkon arkkipiispa kunnioittavat kumartaen ja palvoen Jeesusta, joka on kuninkaallinen

että kouluissamme opetetaan tuntemaan Jeesus, joka tuo mukanaan sellaisen monikansallisen kulttuurivirran, joka yhdistää meidän katajaisen maatiasikansamme Välimeren maista virtaaviin valtaviin kulttuuriin uomiin

että armeijassa sotilaat seisovat rivissä ja kuulevat kuninkaallisen Jeesuksen sanoja



Suomi on demokraattinen tasavalta

Jeesuksen Kristuksen valtakunta on kuningaskunta, jota hallitsee absoluuttinen monarkki

kun nämä kaksi ovat ristiriidassa keskenään, meidän tulee totella absoluuttiista monarkkia.

saakoon Herra Jeesus olla myös sinun ja minun elämämme kuningas!

absoluuttinen monarkki, jonka tahto ratkaisee.

Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.

Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra."

Fil 2:3-11 KR 1992

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Dorothea - ruumiillinen ylösnousemus


Albrcht Dürer Ritari, Kuolema ja Paholainen (1513) Yksityiskohta.

Nettiruukussa on käyty hiljaista keskustelua kuolemasta.

Loppu.

The End.

Fine.

Ihana pikkuvauva syntyi isälle ja äidille, imi äidinmaitoa, kasvatti ensimmäiset hampaansa.

Meni kouluun, rippikouluun, löysi ammattinsa, elämäntehtävänsä ehkä elämänkumppanin, teki täyden työpäivän, vanheni, alkoi sairastella, uupui ja nukkui pois elämästä kyllänsä saaneena.

Tai sitten ei.

Ehkä kuolema riisti hänet jo lapsena, nuorena, vasta ylioppilaaksi tulleena elämän parhaassa keväässä, riisti pois nuoren äidin, nelilapsisen perheen isän, isoisän aivan liian aikaisin.


Tuo ahkera sydän lakkasi lyömästä.

Keuhkot lakkasivat hengittämästä.

Veri lakkasi kiertämästä.

Lihakset lakkasivat jännitymästä.

Suu lakkasi puhumasta.

Aivot lakkasivat ajattelemasta.

Kaikki pysähtyi - elämä päättyi.

Rauhallisesti kodin vuoteella, äkkikuolemassa jyrkänteeltä pudottua, meren hyiseen kylmään, tulipalon savuihin ja liekkeihin, lyijyluodin särkiessä sisukset.


Vanhalla kansalla on jykevä sanonta

ei ole ihmisen elämässä kuin kaksi varmaa asiaa

verot ja kuolema.


Kun elintoiminnat pysähtyvät atropia, hajoaminen, alkaa.

Vesi vedeksi, ja sitä meissä on iso prosentti, lyijy lyijyksi, koboltti koboltiksi, lihakset, jänteet, rustot, ihopeitteet, vatsakalvo, suolet, mahalaukku, peukalo ja silmät

kaikki alkavat mädäntyä, hajota kappaleiksi.

madot syövät, pistävät makoiset palat suuhunsa.

atomit hajoavat atomeiksi, leviävät pitkin luontoa, muodostaen joskus jotain muuta.

"maasta sinä olet tullut, maaksi sinä olet tuleva"


Eivät auta siinä rakkaiden toivomukset, eivät lääkäreiden ponnistelut, eivät isien ja äitien ja lasten rukoukset "ei vielä!" "älä jätä minua"

ei auta tämän vihollisen kohdalla kukaan ihminen eikä mikään tämän maailman voima eikä valta.

kuolema niittää viikatteellaa wiuh wiuh ja ruoho kaatuu oikealle ja vasemmalle.

joskus painuu 852ihmistä meren syvyyksiin yhdessä myrskyävässä yössä. Nuorta ja vanhaa, tervettä ja sairasta, rakastettua ja vihattua.

kuolema ei kysy.

se ottaa.


kristikansa uskoo ruumiilliseen ylösnousemukseen.

paljon on ihmiskunnassa uskontoja ja oppeja jotka uskovat ihmisen sielun kuolemattomuuteen.

on ollut ja on.

ruumis maatuu maaksi, mutta tuo ihmeellinen kuolematon sielu palaa sinne mistä on tullut, Jumala luokse, kirkkauteen.

on sitten sellaisiakin, jotka eivät laisinkaan usko sielun kuolemattomuuteen.

ateisti sanoo "mihin puu kaatuu siihen se maatuu"

ruumis lakkaa olemasta joten ei ole mitään kuoleman jälkeen, kaikki on vain ajallista ja aineeseen sidottua.

aineeseen, sähköön, hormoneihin, vietteihin ja tarpeisiin, mitä nyt ihminen keksii.

sinänsä ihan järkevä ajatus.

ilman ruumista ei ole mitään sieluakaan, ihminen lakkaa olemasta kuolemassa.


kristikansa ei usko "sielun kuolemattomuuteen"

kristikansa uskoo ateistien tavoin, että sielu tarvitsee ruumiin.

kristikansa uskoo, toisin kuin ateistit, että Jumala antaa kuolleelle sielulle uuden ruumiin.

joka on kuolematon ja katoamaton.

jotkut näistä uuden ruumiin saaneista ihmisistä heitetään tuleen, joka ei koskaan sammu.

tämä on toinen kuolema.


Georg Friedrik Händel (1685 - 1759) rakasti sydämestään isoa siskoaan Dorothea Sofiaa.

Syyskuun 26 1708 hän sai riemuita sisarensa häissä, kun tämä meni avioliittoon tohtori Michael Dietrich Michaelsenin kanssa.

Nuori pari, hyvän ammatin omannut aviomies, kohta lapsia jaloissa pyörimässä, elämän onnea ja auvoa!

Kuolema ottaa - se ei kysele.

Kymmenen vuotta myöhemmin Händel on sydän murtuneena hautausmaalla, elokuun 8 1718. Rakas Dorothea makaa kylmänä arkussaan, joka lasketaan maan multiin mätänemään.

Syvän surun keskellä Händel kuulee papin lukevan Jobin kirjaa ja nuo sanat syöpyvät hänen sydämeensä lähtemättömästi.



Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

Job 19:25-26 Biblia 1776


Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

KR 1933


Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina
ja lihani on riistetty irti,
minä saan nähdä Jumalan,

KR 1992


King James käännöksen englanniksi, William Shakespearen ja kuningatar Elisabet I:n ajan kielellä, tämä Raamatun kohta kuuluu:

For I know that my redeemer liveth, and that he shall stand at the latter day upon the earth:

And though after my skin worms destroy this body, yet in my flesh shall I see God


nuo sanat jäivät soimaan Händelin korviin Dorothean hautajaisissa.

tuo täysin järjetön ja paradoksaalinen vastakkainasettelu

madot syövät tämän nahkani ja tämän ruumiin - silmiä myöten - ja minä saan nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin!

usko ei kohtaa mitään pahempaa vihollista kuin kuolema.

totta, on meillä kristityillä hankaluuksina synti ja on meillä perkele, mutta kuolema ja katoavaisuus soittaa synkkiä kellojaan kaiken sen yllä, mitä me elämäksi kutsumme.

voi kuinka helppoa onkaan puhua kuolemasta - kunnes on sen kohdannut.

ei yksikään ihminen, joka on kuoleman kohdannut, ollut itse sitä lähellä tai nähnyt sen vievän rakkaansa, puhu siitä enää koskaan kevyin sanoin.

pelko, kuolemanpelko, täyttää sydämen.

tai kuten saarnaaja Altti Viljanen sanoo "kristitty vanhus odottaa kuolemaa mutta on huolissaan miten se hänet ottaa" - mitä on kärsittävä, ennenkuin haudan lepo on edessä.


Kuluu vuosia ja Georg Friedrik Händel on Englannin - ja koko sivistyneen Euroopan - kuuluisuus, kuninkaiden ja kuningatarten kunnioittama sävelten mestari.

Hänen edessään itse Ludwig van Beethoven nosti hattunsa kunnioituksesta.

Äärimmäisen kauniiden melodioiden pulppuava lähde, harmonian ja musiikin kauneuden taitaja, jonka juhlavaa juhlavampi musiikki on saattanut Englannin hallitsijoita kruunajaisissa Händelin ajoista lähtien.

Mitään komeampaa musiikkia ei Englannin kansa ole löytänyt valtakunnan suurimpiin juhliin kuin Händelin.


Mutta ongelmat vaivaavat myös tätä säveltäjää, silmiä alkaa vaivata nuottien raapustaminen sulkakynällä paperille huonossa valossa, terveys kärsii, on ongelmia.

Näihin aikoihin Händel aloittaa suurimman ja mahtavimman musiikkiteoksensa, oratorion, joka yhä hämmästyttää maailmaa.

Palvelijat kertovat, että eräänä päivänä mestari sulkeutui huoneeseensa moneksi päiväksi syömättä mitään - tukka harallaan kirjoittaen.

kun Händel tuli lopulta huoneestaan ulos hän oli saanut valmiiksi Halleluja! kuoron.

Kun kuningas Yrjö II (1683 - 1760) kuuli Messias oratorion ensimmäistä kertaa Dublinissa Irlannissa 13. huhtikuuta 1742, hän vaistomaisesti nousi ylös seisaalleen Halleluja! kuoron alkaessa.

koko kuulijakunta hänen kanssaan.


Messias-oratoriossa on lukemattomia unohtumattomia kohtia tuon riemullisen, sanomattoman juhlallisen kiitoslaulun lisäksi.

Sen kirkkaimpia helmiä on kuitenkin kirkas metso-sopraano aaria "I know my Redeemer Liveth"

Händel muisti parinkymmenen vuoden takaa rakkaan sisarensa Dorothean ja hänen sydämensä oli nyt täynnä Jumalan Sanaa.

Tämä on ehkä maailman kaunein kristillinen hengellinen laulu.


Aariassa on vain kaksi Raamatun jaetta

mutta en ehkä saisi sanoa "vain"!

Enlanniksi ne ovat:

I know that my Redeemer liveth, and that he shall stand at the latter day upon the earth. And though worms destroy this body, yet in my flesh shall I see God.
(Job 19:25-26)

tämän Vanhan testamentin kohdan jälkeen Händel liitti aarian loppuun Uudesta testamentista

For now is Christ risen from the dead, the first fruits of them that sleep.
(I Corinthians 15:20)


Tämä kristallin kirkas aaria on täynnä ylösnousemuksen aamun odotusta ja luottamusta Jumalan Sanaan.

Kristus on kuollut ruumiillisesti, ja Jumala on Hänet herättänyt ruumillisesti Esikoisena kuolon uneen nukkuneista.

Kuolema on voitettu!

täysin uskomaton juttu.

on suuri ihme, jos sen uskot.

kiitä siitä uskon lahjasta Herraasi!


Kaksi kohtaa Jumalan Sanasta, Raamatusta.

ehkä maailman kaunein laulu.

mitä muuta tarvitset?



Aaria on erittäin vaativa.

Moni maailmankuulu sopraano tai mezzo-sopraano tahtoo sen laulaa, onhan se näyttö heidän taidoistaan.

mutta kuinka usein jään kaipaaman jotain

enhän minä ole mikään tuomari

mutta nuo kaksi ensimmäistä sanaa ovat ratkaisevat

I know.

Job ei sano "minä uskon Lunastajani elävän"

Job sanoo "minä tiedän"

niin vankka on tuon kärsivän ihmisen usko Jumalaan että hän tietää.

"I know"

kuinka monta tämän aarian esitystä olenkaan kuullut, jossa nuo kaksi sanaa on laulettu ja mikkoL sanoo mielessään

"no, you do not"

laulu on kaunista mutta siitä puuttuu jotain, tuo sydämen vilpitön "minä tiedän"


Tämä aaria Raamatun sanoihin oli Händelille niin rakas, erityisesti Dorothean tähden ja iloisen jälleennäkemisen odotuksin, että hän pyysi että se tulisi hänen hautamuistomerkkiinsä.



ja todellakin, Westminster Abbeyn katedraalissa Georg Frideric Händel on kuvattu vuonna 1762 valmistuneessa hautamonumentissaan nuotit kädessään, joissa on tämä Messias oratorion aaria.

"I know my Redeemer Liveth"


etsin aika pitkään verkosta, hienoja musiikillisesti täydellisiä esityksiä, kuuluisia laulajia, kirkkoja ja konserttisaleja, suuria oratorio kuoroja ja orkestereita.

mutta tämä yksinkertainen silmälasipäisen tytön laulu musiikkiopiston luokassa pelkän pianon säestyksellä antoi minulle vaikutelman että myös hän tietää.

"I know!"