Näytetään tekstit, joissa on tunniste seitsemän kuolemansyntiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seitsemän kuolemansyntiä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Ahneuden synti


Vaan te itse vääryyden ja vahingon teette, ja semminkin teidän veljillenne.

Ettekö te tiedä, ettei väärät pidä Jumalan valtakuntaa perimän? Älkäät eksykö; ei huorintekiäin, eikä epäjumalten palvelijain, eikä salavuoteisten, eikä pehmiäin, eikä miesten kanssa makaajain,

Eikä varasten, eikä ahnetten, eikä juomarien, eikä pilkkaajain eikä raateliain pidä Jumalan valtakuntaa perimän.

Ja senkaltaiset te muutamat olitte; mutta te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaaksi tulleet Herran Jesuksen nimen kautta ja meidän Jumalamme hengen kautta.

Kaikissa on minulla valta, vaan ei kaikki ole hyväksi: kaikissa on minulla valta, mutta en minä kenenkään alamainen ole.

1 Kor 6:8-12 Biblia 1776



Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa?

Älkää eksykö!

Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.

Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

"Kaikki on minulle luvallista" -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni


1 Kor 6;9-12 KR 1992



Ahneus on tässä Paavalin viestissä korinttilaisille homoilun ja varastamaisen kanssa samassa asemassa - tällainen ihminen ei peri Jumalan valtakuntaa.

Miksi ahneus on näin raskas synti? Mitä sana tarkoittaa, mistä tässä on ylipäätään kysymys.

voimme hyvin olettaa, että jos esikoisten seuroissa saarnaaja ottaa esille homoseksuaalisuuden, kuulijoiden korvat höristyvät. jos saarnaaja räpättää ahneuden synnistä, lammaskatras rauhottuu - tuttu juttu eikä niin seksikäs ja kiinnostava.

ehkä olen väärässä olettamuksineni - varmaan tuo jotenkin noin menisi myös kirkossa sunnuntain jumalanpalveluksessa kuulijoiden kanssa.



toisella palstalla on asiasta pohdintaa näin:



Kumminkin on eri asia ymmärtää olevansa ahne, tunnustaa se osallisuutena turmeltuneesta luonnosta, ja vieläpä kamppailla sen asian kanssa,

kuin julistaa, että "olen ahne, Jumala on minut tällaiseksi tehnyt. Olen ahne syntymästäni saakka, ja aion lopun ikäni toteuttaa itseäni tältäkin osin avoimesti ja mielinmäärin ja nauttia parhaani mukaan tästä erityispiirteestäni."




Toistan, että Haamul kiistää tässä epäsuorasti, kuten niin monet muutkin, että ihmisen seksuaalinen identiteetti voisi todella olla toinen kuin hänen ruumiinsa anatomia näyttää.

Luonnotontahan on, että homoseksuaalisen miehen vietti kohdistuu mieheen, kun hänet on fyysisesti rakennettu yhteiselämään naisen kanssa. Kuitenkin tällalisia ihmisiä arvioidaan olevan tietty prosentti väestöstä. Otetaan vaikkapa tuo 2.8% ja pyöristetään se 3%.

jos vanhoillisia lestadiolaisia olisi 100.000 ihmistä, tämän mukaan heistä noin 3000 olisi luonnostaan homoja tai lesboja. Laskenko oikein?

jos esikoislestadiolaisia olisi 30.000 ihmistä, heistä noin 900 olisi luonnostaan homoja tai lesboja. Laskenko oikein?

Olettaisin, että vanhoillisten ja esikoisten parissa ahneiden ihmisten prosenttimäärä olisi huomattavasti suurempi.

sanoohan Luther jossain, että nuorille ovat sukupuolisiveyden synnit iso ongelma, vanhemmille ahneus.



η ουκ οιδατε οτι αδικοι θεου βασιλειαν ου κληρονομησουσιν μη πλανασθε ουτε πορνοι ουτε ειδωλολατραι ουτε μοιχοι ουτε μαλακοι ουτε αρσενοκοιται


arsenokoitai on Paavalin oma ilmaus, jonka merkitys on hieman epäselvä. Sama sana esiintyy myös 1 Tim 1:10

arsen - mies
koitai - sängyt



ουτε κλεπται ουτε πλεονεκται ου μεθυσοι ου λοιδοροι ουχ αρπαγες βασιλειαν θεου κληρονομησουσιν

oute kleptai oute pleonektai -

melkein runollinen rytmi! eivät varkaat eivätkä ahneet



Niin minä nyt sanon ja todistan Herrassa, ettette silleen vaella niinkuin muut pakanat vaeltavat mielensä tyhmyydessä,

Joiden ymmärrys pimitetty on ja ovat vieraantuneet siitä elämästä, joka Jumalasta on, tyhmyyden kautta, joka heissä on, ja heidän sydämensä kovuuden kautta,

Jotka, sitten kuin he olivat paatuneet, antoivat ylön heitänsä haureuteen ja tekivät kaikkinaista saastaisuutta ylönpalttisessa himossa.

Ef 4:17-20 Biblia 1776



ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.


Ef 4:19 KR 1992



Niin kuolettakaat sentähden teidän jäsenenne, jotka maan päällä ovat, huoruus, saastaisuus, häpiällinen himo, rietas halaus ja ahneus, joka on epäjumalan palvelus,

Joidenka tähden Jumalan viha epäuskoisten lasten päälle tulee; Joissa tekin muinen vaelsitte, kuin te niissä elitte.


Kol 3:5-7 Biblia 1776



Suomalainen wikipedia kertoo

"Epimenides on siitä harvinainen antiikin kreikkalainen kirjoittaja, että viittauksia hänen teksteihinsä löytyy myös Raamatusta, Uudesta testamentista. Toinen vastaavanlainen kirjailija on Aratos.

Viittauksia löytyy kahdestakin kohdasta. Kummatkin tulevat Epimenideen runosta Kretika. Runossa Minos sanoo Zeukselle:

»He tekivät sinulle haudan, oi pyhä ja korkea —
Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska!
Mutta sinä et ole kuollut: Sinä elät ja pysyt ikuisesti,
Sillä sinussa me elämme, liikumme ja olemme.»


Tiituksen kirjeessä on tähän runoon viittaus:

Joidenka suu pitää tukittaman, jotka koko huoneet kääntävät pois ja häpiällisen voiton tähden kelvottomia opettavat.

Yksi heistä sanoi, heidän oma prophetansa: Kretalaiset ovat aina valehteliat, pahat pedot ja laiskat vatsat.
Tit 1:12-13


-- Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska.
KR 1992



Niin Paavali seisoi keskellä oikeuspaikkaa, ja sanoi: Atenan miehet! minä näen teidät kaikissa kappaleissa epäjumalisiksi; Sillä minä kävelin tässä ympäri ja katselin teidän jumalanpalvelustanne, ja löysin alttarin, jossa oli kirjoitettu: tuntemattomalle Jumalalle.

Jota te siis tietämättä palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka maailman teki ja kaikki mitä siinä on, joka on taivaan ja maan Herra, ei hän asu käsillä rakennetuissa templeissä, Eikä häntä ihmisten käsillä palvella, niinkuin hän jotakin tarvitsis; sillä hän itse antaa jokaiselle elämän ja hengen sekä kaikki.

Ja hän on tehnyt kaiken ihmisten sukukunnan yhdestä verestä kaiken maan piirin päälle asumaan, ja määräsi aivotut ajat ja heidän asumisensa rajat:



Että heidän piti Jumalaa etsimän, jos he hänen taitaisivat tuta ja löytää; vaikka ei hän tosin ole kaukana yhdestäkään meistä.

Sillä hänessä me elämme, ja liikumme, ja olemme: niinkuin muutamat teidän runosepistänne sanoneet ovat: sillä me olemme myös hänen sukunsa.

Koska me siis Jumalan sukua olemme, niin ei meidän pidä luuleman, että Jumala on kullan eli hopian eli kiven kaltaisen kuvan kaltainen, joka ihmisen taidon ja ajatuksen jälkeen on kaivettu.

Apt 17:22-29 Biblia 1776



Ahneus on kuolemansyntien listassa numero viisi - himo on viimeisellä sijalla.

1. Ylpeys (turhamaisuus)
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Ylensyönti
7. Himo




rovasti Laestadiuksen listassa passioissa ahneus on lueteltu jo sijalla 3

1. Itsekkyys - passioitten hallitsija
2. Ambitio vaiko kunnianperkele
3. Ahneus
4. Viha
5. Kateus ja mustasukkaisuus
6. Huoruudenperkele
7. Valheen henki



Ahneutta Laestadius nimittää "ensimmäisen luokan kolmanneksi pääperkeleeksi".

Se on passio, joka esiintyy koko eläinkunnassa, mutta on suurin ihmisillä ja kasvaa iän myötä.

Saarnoissaan hän hyökkää lujasti ahneutta vastaan.

Ahneus saa aikaan mässäilyä, varastamista ja petosta, mutta myös saituutta, ettei ihminen raaski edes syödä.

Laestadiuksella näyttää olleen vähän vaikea määrittää ahneuden elimellistä perustaa. Hän puhuu vatsasta (§ 947), "maha ja suolisto" (§ 203) mm.

Yhdessä kirjeessään P. Wieselgrenille Laestadius kertoo episodin, joka tapahtui Pajalan pitäjän yhdellä pientilalla.

Muuan herännyt väitti, että "parannuksen on alettava peräsuolesta".

Tämä ilmaisu hänen mielestään viittasi ahneuteen. Kun talon isäntä kuuli tämän, hän tarttui kirveeseen ja särki miehen varsipiipun.

Tuomioistuin käsitteli intermezoa ja tuomari teetätti pöytäkirjaan merkinnän, "että parannuksen on alettava peräsuolesta".





ensimmäisen luokan kolmas pääperkele.

Rovasti toteaa, että eläimet voivat olla ahneita. Kyseessä on siis todellakin Jumalan luoma asia etenkin kun puhutaan ruoan ahnehtimisesta.

nettiruukussakin on ollut koskettavaa keskustelua äidin rintaa ahmivasta pikkunaperosta, jota toiset sanovat esimerkiksi perisynnistä ja toiset kutsuvat vastasyntyneen lapsen elämän ja kuoleman taisteluksi.

itse asiassa Pietarin kirje ei pidä vauvan ahnehtimista syntinä ollenkaan, vaan suorastaan esimerkkinä kristityille!

Ja halaitkaat sitä terveellistä sanan rieskaa, niinkuin äsken-syntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte.
1 Piet. 2:2 Biblia 1776

(vanhan kielen "rieska" on siis maitoa)



Ruoan ahnehtiminen on siis yksi alalaji tässä ensimmäisen luokan kolmannessa pääperkeleessä. Raamattu mainitsee myös juomingit ja ylensyömisen, joissa on samaa sävyä - kohtuutonta mässäilyä.

asia ei ole aivan mitätön vaan voi vaarantaa pelastuksen - Jumalan valtakunnan perimisen.

roomalaiset niin tykkäsivät ruoan mausta ja syömisestä, että isoissa pidoissa kun massu oli täynnä kutittivat sulalla kitaansa ja oksensivat, sitten taas syömään lisää!

kohtuuton juominen, viinan ahnehtiminen, on juopottelua ja oma luokkansa. Tupakan himo on varmaan samaan tapaan eräänlaista ahnehtimista, ja muut riippuvuudet, esimerkiksi seksiriippuvuus.

mutta joku voi olla Coca Cola riippuvainen ja ahnehtii virvoitusjuomia järjettömästi.

tällaisen ahneuden vastakohta lienee "kohtuu kaikessa"



ruoan, juoman ahnehtiminen, mässäily, on ensiksikin epäterveellistä. toiseksi, se voi olla lähimmäisen unohtamista, nälkäisen ja janoisen Jeesuksen jättämistä varjoon.

mutta kuolemansynti??



rahan ja muun maallisen omaisuuden ahnehtiminen on tämän ensimmäisen pääluokan kolmannen pääperkeleen varsinainen temmellyskenttä.

tämä on se iän mukana tuleva ahneus, josta Luther puhuu.

"lisää, lisää..."

Uusi testamentti kutsuu ahneutta epäjumalan palvelukseksi.

koska ihminen luonnostaan tarrautuu mammonan "vanhuuden tukeen ja turvaan" eikä voi olla yhtä aikaa Jumalan ja mammonan palvelija.



Maallisen omaisuuden ja muiden Jumalan lahjojen, viisas hoitaminen ei ole vain Raamatun hengen mukaista, vaan suoranainen kristillisyyden edellytys.

Se yhden talentin (leiviskän) saanut palvelija ei todellakaan ollut ahne!

mutta eivät nämä toisetkaan palvelijat panneet pääomaa kasvamaan kapitalismin ahneudessa, voiton maksimoimiseksi

vai laittoivatko... Erikson?



kommunistit syyttävätä kapitalisteja ahneudesta, voiton tavoittelusta

he kuvaavat varsin tarkasti ja ankarasti länsimaisen yhteiskunnan ja kapitalistisen järjestelmän haittavaikutuksia, ihmisoikeuksien sortamista ja monia yhteiskunnallisia ja yksilöön kohdistuvia seurauksia.

varsinaista parannussaarnaa, joka antaa syvyyttä kirkon opetukselle, että ahneus on todella vakava synti.

se kun johtaa rikkomuksiin lähimmäistä kohtaan.


kristillisen etiikan ja kommunistisen etiikan välillä on kuitenkin pieni ero - kommunismi ruokkii kateutta ja sanoo "mikä on sinun on minun"

- kristitty jakaa omastaan ja sanoo "mikä on minun on sinun"

on sanottu että tässä on erä helvetin ja taivaan välillä.

valitettavasti kristittyjä on todella vähän.


koetan nyt piirtää tätä halakaa, lain tulkintaa, siihen esikoislestadiolaiseen miljööseen, jota olen opetellut tuntemaan. tämä voi karahtaa karille huonon asiantuntemukseni takia.

otetaan esimerkiksi taas tämä kuviteltu esikoislestadiolainen perikunta, jossa lapset ovat jakamassa isän ja äidin perintöä.

veli ottaa tässä perunkirjoituksessa taitavasti, mitä psykologisia ja muita keinoja käyttäen, tahdoltaan heikommalta sisareltaan, äidin arvokkaan asunto-osakkeen.

hän ahnehtii.


otetaan esimerkiksi tämä kuviteltu esikoislestadiolainen asuntosijoittaja.

hän on oppinut asuntokaupan hienouksia, ja havainnut, miten oikeaan aikaan sijoittaminen ja myyminen tuottavat hyvän voiton.

etevä asuntokauppias rikastuu ankaralla työllään, saavuttaa myös esikoisten parissa arvovaltaa ja ihailua ja myös kiitollisuutta rukoushuoneen korjauksiin tulevan taloudellisen tuen takia.

harva ajattelee, että tämä hurskas ja seuroissa nähty ihminen on uponnut kaulaansa myöten ahneuden syntiin.

hänen taivasosansa on vaarassa, mammonan palvontaa eivät kymmenykset nimittäin poista.



tulemme sitten tuohon "luonnolliseen" homoiluun ja ahneuteen, josta alussa mainitsin.

lähdetään siitä, että homoseksuaalinen käyttäytyminen on apostoli Paavalin syntilistassa mainittu synti, samoin ahneus. Tämän syntilistan voi kuka tahansa lukea 1 Kor 6 luvusta.

Haamul sanoo, että samalla lailla kuin ihminen voi olla synnynnäisesti homoseksuaalinen, hän voi olla synnynnäisesti ahne - mutta ei voi vedota siihen puolustautuakseen.

tulemme tässä hyvin keskeiseen asiaan siitä, mitä on kristillinen usko.



esikois-fariselaiasen lakihenkisyyden mukaan ihmisen tulee pitää käskyt, neuvot ja ohjeet, olla tekemättä syntiä, taistella sitä vastaan ja etsiä anteeksiantamusta ja sovitusta ja parannusta rikkomuksistaan.

synti on olennaisesti sitä, mitä tehdään tai jätetään tekemättä, asioita, mistä on omat ratkaisut ja henkilökohtainen vastuu.

kuten olen selittänyt, tämä synti-parannus on juutalaisen ihmisen vanhurskautta ja islamin vanhurskautta eikä mitenkään erityisesti kristillistä olemukseltaan.

tämä oli Johannes Kastajan sanomaa - tehkää parannus, sillä kirves on pantu puun juurelle. Ja sitten tämän parannuksen selitystä, mistä on kyse.



Mutta entä jos tutkimme syvemmin ahneutta?

jos katsomme noita kuviteltuja esimerkkejä, tai niitä todellisia aikuisia ihmisiä esikoisten seuraväessä, joiden todellisuudessa tiedämme olevan mammonan palvelijoita, hyvinvointinsa eteen kaikkensa tekeviä, omat lapsensa laiminlyöviä jatkuvan tulon nousun perässä juoksevia, lähimmäisiään säälimättömästi mammonan takia hyväksi käyttäviä ja sortavia.

siis tavallisia kristittyjä.

perkeleen kapitalisteja ja pikkuporvareita kommarien mielestä.

näemme jotain pelottavaa - ahneuden synti ja sen seuraukset eivät ole jokin pikku tekonen maanantaina tai torstaina, vaan tämän ihmisen olemukseen syvälle syöpynyt omianisuus, piirre, joka näyttää hallitsevan häntä.

kristillisyyden pintasilaus, se ettei hän edes johtokunnan kokouksessa käytä kravattia ja suorastaan inhoaa homoja, ei lainkaan tuota tosiasiaa muuta.

hän ei tee ahneita tekoja, vaikka on kristitty, vaan hän tekee ahneita tekoja, koska on syntiinlankeamisen jälkeen syntynyt Aadamin ja Eevan lapsi, ihminen.



voimme verrata ahneuden syntiä, joka on saanut kasvaa hillittömäksi mammonan palvonnaksi, epäjumalan palvelukseen.

todellisuudessa Jumala ei ole elämän tuki ja turva - ehkä Hän auttaa nettoamaan osakkeilla, antaen viisautta myydä tai ostaa Nokiat oikealla hetkellä.

todellisuudessa raha, asunto-osakkeet, maaomaisuus, perintötilat, metsät, kaivokset, kulta siellä Sveitsin pankissa, ovat elämän tuki ja turva.

niitä vaalitaan, palvotaan, hoidetaan ja niihin pannaan luottamus, jos sodat ja vallankumoukset, sairaus tai onnettomuus kohtaisi.

"olen sosiaalisesti turvattu" jo suomalaisena

mutta ahne ei saavuta sitä turvaa, jota hän todella haluaa vaikka olisi voittanut sen 1.8 miljoonaa euroa lotossa. "lisää, lisää, lisää..."

kuolemansynti.

kristillinen usko ei ole siis näpertelyä ahneuden aiheuttamien tekojen kanssa.

kristillinen usko tähtää tuohon vanhaan ihmiseen, joka on ahne. olemuksellisesti, siinä missä homoseksuaalinen on homo tai heteroseksuaalinen on hetero tai kleptomaani on varas.

tämä vanha ihminen ei voi tehdä parannusta, vaan on surmattava.



Teille minä sanon näitä häpiäksi: eikö niin yhtään viisasta ole teidän seassanne, joka taitais tuomita veljiensä välillä? Vaan veli riitelee veljensä kanssa, ja sittenkin uskottoman edessä.

Niin on siis kaiketi vika teidän seassanne, että te toinen toisenne kanssa käytte oikeuden eteen.

Miksi ette paremmin vääryyttä kärsi?

miksi ette ennen suo teitänne vahingoittaa? Vaan te itse vääryyden ja vahingon teette, ja semminkin teidän veljillenne.

Ettekö te tiedä, ettei väärät pidä Jumalan valtakuntaa perimän?

Älkäät eksykö; ei huorintekiäin, eikä epäjumalten palvelijain, eikä salavuoteisten, eikä pehmiäin, eikä miesten kanssa makaajain, Eikä varasten, eikä ahnetten, eikä juomarien, eikä pilkkaajain eikä raateliain pidä Jumalan valtakuntaa perimän.

Ja senkaltaiset te muutamat olitte;

mutta te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaaksi tulleet Herran Jesuksen nimen kautta ja meidän Jumalamme hengen kautta.


1 Kor 6:5-11 Biblia 1776



apostoli nuhtelee kristittyjä, jotka haastavat kristityn maallisen oikeuden eteen.

(asia on tietenkin hieman toinen kristillisessä valtiossa, vai onkohan ... Erikson?)

hän varottaa kristittyjä huoruudesta, juopottelusta, ahneudesta, homoilusta - vaikka he ovat vanhan Aataminsa ja Eevansa hukuttaneet kasteessa ja heidät on pesty puhtaiksi Jeesuksen veressä ja pyhässä nimessä ja Pyhällä Hengellä täytetty.

omituista neuvoa... kuinka Jumalan lapsi voisi olla ahne.

aikamme israelilainen vastaa joskus lyhyesti tuollaiseen paradoksiin, vastakohtaisuuteen

"uvdaa..."

tarkoittaen, että näin on asiat, teorioistamme ja ideoistamme huolimatta, tässä on faktat.



Ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäsenet? Pitäiskö siis minun Kristuksen jäsenet ottaman ja porton jäseniksi tekemän? Pois se!

Taikka ettekö te tiedä, että se, joka porttoon ryhtyy, hän on yksi ruumis sen kanssa? Sillä he tulevat, sanoo hän, kaksi yhdeksi lihaksi.

Mutta joka Herraan ryhtyy, se on yksi henki hänen kanssansa.

Välttäkäät huoruutta. Kaikki synnit, joita ihminen tekee, ovat ulkona ruumiista; vaan joka huorin tekee, tekee syntiä omassa ruumiissansa.

Vai ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen templi, joka teissä on, jonka te Jumalalta saitte, ja ettepä te ole teidän omanne?

Sillä te olette kalliisti ostetut; kunnioittakaat siis Jumalaa teidän ruumiissanne ja teidän hengessänne, jotka Jumalan ovat.

1 Kor 6:14-20 Biblia 1776



Tilastot valehtelevat mutta eiköhän tämä tilasto kuitenkin pidä paikkansa.

normaalina seurailtana rukoushuoneella istuu sanankuulossa huomattavasti enemmän ahneita epäjumalanpalvelijoita kuin synnynnäisesti homoseksuaalisia tai lesboja ihmisiä.



ahneus - kuolemansynti
ahneus - ensimmäisen luokan kolmas pääperkele

(voi siellä istua jokunen huorintekijäkin enempi kuin lesbo, mutta tämä palsta on ahneudesta)



ja on siellä esikois-farisealaisia kilvoittelijoitakin joukossa, jotka ajattelevat "hyi kauhea noita homoja"

onneksi siellä on myös kristittyjä, jotka iloitsevat siitä, että Jeesus Kristus on sovittanut maailman synnin.

hekin, viheliäiset ja kurjat syntiset, saavat pukeutua Kristuksen antamaan verellä pestyyn puhtaaseen pukuun, eikä Isä Jumala tahdo katsoa sen sisällä tässä ajassa vielä vaeltavaan maan matoseen, syntisäkkiin, joka ansaitsisi iankaikkisen eron pyhästä Jumalasta.

heidän sydämessään ei asu veljen tai sisaren tuomitseminen, vaan palava rukous, että tuokin - syntinen niinkuin minäkin, mutta monin tavoin minua parempi - saisi pukea päälleen Kristuksen Jeesuksen ja ryhtyä elävän Jumalan palvelijaksi.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Laestadiuksen passiot

Lars Levi Laestadius (1800-1861)
E. Lasalle La Recherche ryhmä

Rovastin nimi tulee 1600-luvulta Lästadin kylästä, jonka latinalainen muoto tuo on.

Dårhushjonet - Hulluinhuonelainen - on saanut monia kiinnostuneita lukijoita ja tutkijoita, ja on eräässä mielessä Lars Levin pääteos. Hän käy siinä lujasti aikansa luterilaisessa kirkossa vallinnutta järkeisoppia, rationalismia vastaan.

Keskeinen käsite tuossa teoksessa on "passio", joista kerään tähän ydinasiaa lyhyesti Kurt Hellstrandin hienosta kirjoituksesta.

Kohdattuaan Lapin Marian ja saatuaan elävän uskon Jeesukseen Kristukseen, Laestadius tahtoi kirjoittaa perusteellisen tutkielman, jossa hän tiedemiehen järjestelmällisyydellä kävisi läpi, mitä on tapahtunut.

Kirjoittaminen alkoi jo samana vuonna Åselen tapaamisen jälkeen 1844 ja jatkui koko hänen elämänsä ajan.

Laestadius kirjoitti kirjan viisi kertaa uudelleen, mutta sitä ei koskaan julkaistu hänen elinaikanaan. Hänen kuolemansa jälkeen 1861 Pajalassa osia työstä katosi jäljettömiin pitkiksi ajoiksi.

Kirkkoherra Erik Bäcksbacka julkaisi jännittävin vaihein metsästämänsä osat 2-5 vuonna 1949.

Puuttuva ensimmäinen osa löytyi vuonna 1961 Uppsalan kirjastosta ja Bengt Åberg julkaisi sen täydentäen Bäcksbackan työn.


"Nimi, jonka Laestadius antoi teokselleen, on hämmästyttänyt sekä hänen aikalaisiaan että jälkimaailmaa. Nimellä lienee kaksi merkitystä. Yhtäältä filosofit ovat hulluinhuonelaisia Raamatun valossa, uskonpuhdistajien ja empiiristä tutkimusta tekevien silmissä. Toisaalta "heränneet" ovat hulluinhuonelaisia maailman ja kirkollisten viranomaisten silmissä." (KH)


"Muuan Laestadiuksen aikalainen, kirkkoherra Dahlgren, jolle tarjoutui tilaisuus kommentoida Hulluinhuonelaista, halusi muuttaa otsikkoa luettavammaksi, mutta antoi periksi ja kirjoitti Laestadiukselle:

"Herra olkoon kiitetty siitä, että kirjoittajalla on kirkas näkemys armonjärjestykseen ja into olla Kristuksen hullu. Hän itse antakoon siunauksensa, että Hulluinhuonelainen saisi monet viisaat sillä tapaa hulluiksi!"
(KH)


Laestadiukselle sydän on ihmisen hallitseva peruselementti. Kaiken on noudatettava sydämen ominaisuuksia (§ 267). Passioiden eli intohimojen moraalisen luonteen vuoksi ne kulkevat sydämen kautta. Sydämestä tulee niin ollen passioiden keskuselin ja sen ominaisuudet määräävät ihmisen moraalisen luonteen. Täältä käsin vaikutetaan sitten objektiivisiin sielunkykyihin kuten järkeen, ymmärrykseen, tahtoon ja omaantuntoon (§ 1281).

Alunalkujaan Pyhä Henki hallitsi sydämessä, mutta lankeemuksen jälkeen on perkele hallinnut ihmissydämen verenkiertoa. Adamin kohdalla itsesuojeluvaisto ilmeni ennen lankeemusta eräänlaisena "vanhurskausviettinä". Lankeemuksen jälkeen se näyttää toimivan omavanhurskauden vietin ohjastamana (§ 1185 huom.). Se on kavahtunut egoismiin ja käyttää muita apuviettejä palveluksessaan.

Keskeistä Laestadiuksen käsityksessä on uudestisyntyminen, missä vanhan ihmisen alhaiset intohimot ajetaan ulos ihmisen sydämestä ja korvataan taivaallisilla passioilla. ( sana passio tarkoittaa "intohimo")


Ilmestyskirjan seitsemää enkeliä vastaa seitsemän perkelettä, ne jotka Vapahtaja "ajoi ulos Maria Magdaleenasta"

"Käärmeen sikiöt alkavat liikahdella sydämen kuopassa.

Seitsemän perkelettä, joita fariseus kantaa sydämessään, alkavat potkiskella, kun eivät saata enää nukkua rauhassa...

Vanha kristitty (fariseus) suuttuu julmetusti totuudenkiivaudessaan, jotta sappikin repeää.

Omavanhurskauden musta veri syöksyy maksasta sapensekaisena ja kunnia tihkuu pernasta.

Ahneuskin alkaa liikehtiä... (Evangelipostillan, s.263-268).


Nämä perkeleet siis asustavat ihmisen elimissä.



1. Itsekkyys - passioitten hallitsija

Egoismi on syntien synti. Se on seitsemän kertaa pahempi kuin kaikki muut perkeleet, sillä se pukeutuu valkeuden enkeliksi. Se touhuaa tauotta sielunkykyjen kimpussa, mikä johtaa mm. omaan tahtoon, itserakkauteen ja omavanhurskauteen (§ 915). Laestadius on vakuuttunut siitä, että passiot ovat paikannettavissa maksaan.

Omavanhurskaus on suurin synti Vapahtajaa vastaan.

Tästä synnistä, jota Laestadius nimittää "armonvarkaiden autuuden perustaksi", hän varottaa tuomiten saarnoissaan useammin kuin mistään muusta asiasta.

Miksi?

Sen vuoksi, että siitä sydän paatuu tai saattaa sen armoa ajatellen epäileväiseksi ja vastaanottamattomaksi.

Se saa ihmisen uskomaan, ettei Kristus välitä niin suurista syntisistä.

Se pakottaa ihmisen välistä omaehtoisella parannuksella ja väliin tuskassa ja kyynelissä yrittää ansaita armoa (Evangelipostillan s.160).

hmm....

"Se pakottaa ihmisen välistä omaehtoisella parannuksella ja väliin tuskassa ja kyynelissä yrittää ansaita armoa"

mitenkähän tämän kanssa on lestadiolaisuudessa sitten käynyt?


2. Ambitio vaiko kunnianperkele


Kunnianhimo muodostaa toisen osan ihmisen luonnollisesta tahdosta (§ 401). Se on suurimpia esteitä armon vastaanottamisen tiellä siksi, että se estää totisen synnintunnustuksen (§ 931).

Laestadius puuttuu korvarippiin, joka suo perkeleelle suuren ryömimäaukon.

"Heränneelle se kyllä sopii, että hän on kunniaton Jumalan ja omantuntonsa edessä..., mutta kunniattomaksi joutumista maailman ja kaikkien pirujen edessä vanha aatami pitää hirvittävän kalliina..." (§ 932).

On selvää, että Laestadius arvostaa oppilaansa Carl Johan Grapen ilmaisua, että "täällä ylhäällä seurattavan armonjärjestyksen mukaan syntisen on seisottava alastonna, ei vain Jumalan ja Hänen enkeleittensä edessä, vaan vieläpä maailman ja kaikitten perkeleitten edessä." (Kirje P. Wieselgrenille).

hmmm...

mitenkähän tämän "korvaripin" kanssa on sitten lestadiolaisuudessa käynyt?

Kunnianhimon passioelin on perna (§ 204).

Ambitio on suurin sotilaiden ja vähäisin viljelijöiden parissa, sillä näillä ei ole kunniaa menetettävänään (§ 928).

Tällä passiolla voi olla tietty moraalinen vivahde (§ 927), mutta se on kaikissa olemuksissansa todellisen kristillisyyden vihollinen (§ 931).


3. Ahneus

Ahneutta Laestadius nimittää "ensimmäisen luokan kolmanneksi pääperkeleeksi".

Se on passio, joka esiintyy koko eläinkunnassa, mutta on suurin ihmisillä ja kasvaa iän myötä.

Saarnoissaan hän hyökkää lujasti ahneutta vastaan.

Ahneus saa aikaan mässäilyä, varastamista ja petosta, mutta myös saituutta, ettei ihminen raaski edes syödä.

Laestadiuksella näyttää olleen vähän vaikea määrittää ahneuden elimellistä perustaa. Hän puhuu vatsasta (§ 947), "maha ja suolisto" (§ 203) mm.

Yhdessä kirjeessään P. Wieselgrenille Laestadius kertoo episodin, joka tapahtui Pajalan pitäjän yhdellä pientilalla.

Muuan herännyt väitti, että "parannuksen on alettava peräsuolesta".

Tämä ilmaisu hänen mielestään viittasi ahneuteen. Kun talon isäntä kuuli tämän, hän tarttui kirveeseen ja särki miehen varsipiipun.

Tuomioistuin käsitteli intermezoa ja tuomari teetätti pöytäkirjaan merkinnän, "että parannuksen on alettava peräsuolesta".



4. Viha

Viha on yksi kolmesta ensimmäisestä passioitten avustavista hengistä ja sitä kutsutaan "toisen luokan perkeleeksi... ajoittain vaivaavaksi intohimoksi" (§ 950).

Se nimittäin vaikuttaa yhdessä muiden passioiden kanssa ja nämä voivat nuhdella ihmistä ja Jumalan Henki saa tilaisuuden vaikuttaa totisen katumuksen.

Vihan passio on kiinnostava. Se suojaa egoa (minää). Kun ihminen tuntee itsensä uhatuksi, nousee viha puolustamaan egoa.

Sielunhoidossa se tarkoittaisi, että ego on ensin tapettava, jotta pelko ja viha saadaan häviämään.

Mitä suurempi ego, sitä enempi pelkoa ja vihaa.



5. Kateus ja mustasukkaisuus

Kateus on egoistinen intohimo ja siksi se majailee maksassa.

Se on palvelushenki ja toisten onnen vihollinen. Se on vaivaajahenki ja voi käsittää vain vahingonilon (§ 962,969).

Mustasukkaisuus puolestaan on kateuden yksi muoto, jota esiintyy vain rakastavaisten välillä.

Tällaista kateutta pitää yllä "huoruudenperkele" ja se on väkevämpi kuin tavallinen kateus, koskapa se voi ajaa ihmisen murhiin.


6. Huoruudenperkele

Vähän kaikkialla kristillisestä aateperinteestä löytyvä seksuaalisuuteen kohdistuva epävakaus nousee esille myös Laestadiuksella.

Hän puhuu yhtäältä hyvin positiivisesti aidosta aviollisesta rakkaudesta.

Mutta samalla hänen on ilmeisen vaikea selvittää, miten on mahdollista, että seksuaalisuus on synnillistä vaikka aviollinen rakkaus on synnitöntä.

Hänen negatiivinen näkemyksensä saattaa johtua siitä, että hän on yhdistänyt perisynnin biologiseen periytymiseen, osin "huoruuden" turmiollisuudesta, johon hän puuttuu usein saarnoissaan.


7. Valheen henki

Valhe on kaikkien passioiden palvelushenki.

Oma hyöty käyttää valhetta omiin tarkoitusperiinsä.

Kateus hyödyntää valhetta mustamaalatakseen muita.

Kunnianhimo saa ihmisen valehtelemaan, että hänet huomattaisiin.

Valheen isä on perkele, joka on pukenut päälleen valkeuden enkelin vaatteet ja yrittää vietellä ihmisen.

Ihmisen pelastus on katsella Jumalan Karitsaa, Suurta Sotasankaria, joka on kukistanut perkeleen kaikkine kiusauksineen.

Näin siis Kurt Hellstrand, tekstin on ruotsista suomentanut J. Aspegrén.




Kasvitieteilijän tavoin Lars tässä luokittelee "intohimot", ne seitsemän pääperkeletää:

Ahneutta Laestadius nimittää "ensimmäisen luokan kolmanneksi pääperkeleeksi".

Nämä seitsemän passiota, jotka asuvat eri elimissä ihmisen sisuksissa, ovat siis

Itsekkyys
Kunnianperkele
Ahneus
Viha
Kateus ja mustasukkaisuus
Huoruudenperkele
Valheen henki


Taivaallinen passio on sitten näin:

Taivaallinen intohimo Taivaallisen Vanhimman sydämessä ilmenee vihana ja rakkautena. Vihanilmauksena se reagoi syntiin, rakkaudenilmauksena se etsii ja pelastaa alas langennutta lastaan.

Ihminen voi herätä monella tavalla, mutta useimmat heräävät Sanan vaikutuksesta ($ 1320).

Laestadius ajattelee, että itse kutsumus on kuin "sikiämistä Pyhästä Hengestä".

"Vapahtajan morsian tulee raskaaksi katoamattomasta siemenestä (Jumalan sanasta), kun hän lepää Pyhän Hengen vieressä" hän sanoo yhdessä saarnassaan.

ihminen ei saa omistaa armoa etuajassa.

Ihmisen on päästävä selville omista synneistään ja syyllisyydestään ja seistävä alastonna Jumalan ja maailman edessä.

Uudessa syntymässä murtautuu esille "korkeat ja elävät tunteet, eli moraaliset passiot", ja ne pääsevät vallalle (§ 1505).

Henki, taivaallinen passio, on tullut ihmistä hallitsevaksi tekijäksi.

Pyhän Hengen luoma usko ihmissydämessä on tunnettavan autuas varmuus lapsioikeudesta.

Tämän elävän tunteen (uskon subjektiivisen perustan) on oltava aina yhtäpitävä Sanan kanssa (uskon objektiivinen perusta).


Taivaallinen autuus, joka kuuluu uudestisyntymään, pitää sisällään sen, että taivaallinen passio on raivannut pois alhaisten intohimojen mahdin jäänteet.

Tässä autuaassa olotilassa ihminen voi jopa tuntea tulleensa tempaistuksi irti maailmasta (§ 1557), mutta passioiden kamppailu maisen vaelluksen ajan.
(KH)




Jatkan tähän vielä, että muistamme roomalais-katolisen kirkon seitsemän kuolemansyntiä.

Taustana on Sananlaskut 6:16–19

Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:

Ylpiät silmät,

petollinen kieli,

kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;

Sydän, joka vahingollisia ajattelee,

jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;

Väärä todistaja, joka valheita tuottaa,

ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.


Danten "Jumalainen näytelmä" La Divina commedia mukaan roomalais-katolinen kirkko luettelee seitsemän kuolemansyntiä, pahimmasta lievempiin


1. Ylpeys (turhamaisuus)
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Ylensyönti
7. Himo


Rooman kirkko pitää näitä "pääsynteinä, jotka kristillinen perinne on tuonut esille"


Laitan nämä rinnakkain Larsin passioiden kanssa.

1 Itsekkyys -
2 Kunnianperkele - Ylpeys
3 Ahneus - Ahneus
4 Viha - Viha
5 Kateus ja mustasukkaisuus - Kateus
6 Huoruudenperkele - Himo
7 Valheen henki -

Eroa on vain kaksi, Laiskuus, Ylensyönti, joiden tilalle Lars laittaa Itsekkyys ja Valheen henki.


Ei ollut rovastille aina ihan helppoa.

Tuimistunut isäntä pisti oikein kirveellä kirkollisen vieraan piipun pieniksi kappaleiksi...