Darwinismi ja marksilaisuus

Määrittelen darwinismin ja marksilaisuuden pähkinänkuoressa näin (toiset määritelkööt toisin):

Hegel

G.W.F. Hegel 1831
kuva wikimedia

Charles Darwin ja Karl Marx ovat G.W.F. Hegelin nerokkaita oppilaita, jotka 1800-luvulla sovelsivat Hegelin "historian tärkeyttä" ja "prosesseja" oman alansa syvärakenteiden selvittämiseen. Prosessien tuloksena syntyy kerrostuneisuutta.

Luokittelun (Aristoteles) lisäksi molempien ajattelussa ajassa tapahtuvalla prosessilla on ratkaiseva merkitys. Marxille dialektinen prosessi oli tärkeämpi kuin Darwinille, koska häntä Hegelin tavoin kiinnosti käytännön poliittinen tilanne ja jännitteet, dialektiikka. Hegelin teorian taustallahan on hänen näkemänsä Ranskan vallankumous, joka mullisti kaiken.

Darwinille  olivat keskeisiä kerrostumien synty prosessien tuloksena ja elämän historiassa näkyvä kehitys, elämän puu (1837).




Darwin

Charles Darwin 1868
kuva wikimedia

Charles Darwin oivalsi "Elämän puun", orgaanisen elämän kasvun ja kehityksen jatkuvuuden, jossa luokitellut lajit ovat toisistaan riippuvaisia ja seuraavat toisiaan historian kuluessa kuin haarautuvassa puussa. Geologisten ajassa tapahtuvien prosessien ymmärtäminen oli nuorelle Darwinille ratkaisevan tärkeä. Perustan maankuoren historian kerrostuneisuuteen antoi Sir Georg Lyell.

Lajit synnyttävien prosessien ratkaisevaksi tekijäksi Darwin asetti luonnonvalinnan. Tämä näkyy hänen luonnontieteen ja länsimaisen maailmankatsomuksen mullistaneen kirjansa nimessä

On the Origin of Species by Means of Natural Selection, or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life.
Oxford 1859


Marx

Karl Marx 1882
kuva wikimedia

Karl Marx oivalsi yhteiskunnan rakenteen kerrostuneisuuden ja pohti sen syntyyn, kehitykseen ja muutokseen johtavia tekijöitä. Teollistuvan Englannin slulmmeissa hän näki omistuksen ja työnteon suhteen ongelmallisuuden ja asetti pääoman kriittisen yhteiskunnallisen ajattelunsa peruselementiksi.

Das Kapital, Kritik der politischen Ökonomie Vol I

Hamburg 1867

Marxin kuoltua 1883 Friedrich Engels julkaisi osat II (1885) ja III (1894) Marxin nimissä.  

Määrittelyä

Darwinisti on kehitysbiologian edustaja, joka asettaa luonnonvalinnan tutkimuksensa peruspilariksi. 

Marksilainen on yhteiskuntatieteiden edustaja, joka asettaa pääoman tutkimuksensa peruspilariksi.

Luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden kehittyessä ja tiedon kasvaessa on edelleen tutkijoita, jotka pitäytyvät näiden 1800-luvulla eläneiden uraauurtavien ajattelijoiden työhön. 

Darwinistinen kehitysbiologi ajaa tämän määritelmän mukaan kaiken luonnonvalinnan muottiin. Kun jokin elämän tai eliön kehitysvaihe voidaan kuvata olemassaolontaistelun termein, se on tieteellisesti hyväksyttävä näissä piireissä.  

Marksilainen yhteiskuntatieteilijä käyttää yhteisön valtarakenteita, hierarkiaa ja omistussuhteita tärkeänä työkalunaan sosiologian, antropologian, etnografian, arkeologian ja muiden ihmisyhteisöjen tutkimuksessa.

Tutkijan vapaus!

Darwinismista vapautunut kehitysbiologian tutkija tarkkailee tehtyjä löytöjä, havaintoja ja monien eri tutkimusalojen työn tuloksia muodostaessaan teoriaa elämän kehityksen vaiheista. Luonnonvalinta on tärkeä, mutta ei suinkaan ainoa selitysmalli.

Marksilaisuudesta vapautunut yhteiskuntatieteilijä pitää kyllä pääomaa, omistussuhteita ja yhteiskunnan luokkarakennetta merkittävänä, mutta edustaa ihmiskunnan todellisen historian tavatonta moninaisuutta ja monimutkaisuutta yrittämättä ahtaa kaikkea samaan poliittisesti väkevään muottiin.

Sota torstaina?

Ei mitään syytä aliarvioida
Venäläinen risteilijä Syyrian rannikolla
kuva al-Manar

Suomalaisen metsälammen rauhallisesta hiljaiselosta Syyrian rajoille! Tänään on keskiviikko, 28.8.2013 - laajeneeko Syyrian sisällissota kansainväliseksi selkkaukseksi huomenna torstaina?

Kansainvälisten sotavoimien lipuminen Aleppon ja Latakian suunnalle sekä Kyprokselle on toki pantu merkille. USA:n lisäksi toimenpiteistä puhuvat Ranska ja Englanti sekä Arabimaiden liitto - muuta ei tarvitakkaan.

En niinkään nyt ajattele kansainvälisten uutistoimistojen antamia tietoja torstain hyökkäyksestä enkä Tomahawkien vastustamatonta räjähtävää voimaa, jota Syyrian armeijalla ei ole mitään puolustuskeinoja.

Ajattelen pientä uutista eilen Israelin radiossa, jonka mukaan pohjoisessa kaasunaamari-keskuksiin tulee paljon soittoja. Tavalliset israelilaiset Kirjat Shmonen alueella ja aina Haifaa myöten tahtovat päivittää naamarinsa ja niiden filtterit mahdollisen sarin-kaasuhyökkäyksen varalta. Hermokaasuihin ne eivät paljon auta.

Kansa täällä tuntee nahoissaan USA:n hyökkäyksen Syyrian sotavoimia kohtaan lähestyvän, vaikka Damaskon teurastaja tuskin pistää päätään pölkkylle ammuttamalla ohjuksia Israeliin.

Kimurantiksi asian tekee Venäjän itsevaltias Vladimir Putin, jonka sotalaivoja on Latakian satamassa. Amerikka ja Venäjä eivät tietääkseni ole koskaan sotineet keskenään, vaikka napit olivat vastakkain Berliinissä silloin.

Toivottavasti ei nytkään.

Ulkosuomalaiselta - metsäjärven rannalla

Järvi pohjois-Hämeen metsissä
kuva © 2013 Irma Louhivuori

Bethlehem on autiomaan rajalla, joka alkaa heti sen itäpuolelta. Kotikaupunkimme on yhtä asfalttia, kiviseinää ja betonia, tuskin mahtuu montaa vihertävää aluetta väliin, no onhan sentään öljypuu alueita vielä jonkin verran. Jerusalem on samaten umpeen kasvanut liikenteen valtaama kaupunki.

Suomessa pähkäiltiin auringon ja sateen kilpailua ja meteorologit ansaitsevat hyvää palkkaa vaikeasta työstään. Meitä ei pilvet ja ajottainen sadekuuro haitannut, päivänpaisteen maasta kun olimme saapuneet. Pikemmin Suomen luonnon vehreys ja veden paljous hämmästyttivät taas.

Pienen järven rannalla istuessani seurailin sen rikasta elämää. Teknisesti sanottuna ekosysteemi, biodiversiteettiä, biokompleksisuutta, taistelua olemassaolosta... Mutta olisi oltava runoilija kuvatakseni sydämelle niin hyvää tekevää näkymää, ossa ei yhtään kivitaloa, betoniseinää ja autojen hälinäkin on poissa.

Tyynellä ilmalla vastarannan puut peilautuivat veteen
kuva © 2013 Irma Louhivuori

Ahvenet seurasivat virvelin pientä kalaa, mutta viisaasti jättivät sen rauhaan. Teen värisessä vedessä ui myös särkiä ja aina silloin tällöin järven pinnan rikkoi pieni polskaus. Kerran huomasin ison polskauksen, kuin traktorin renkaan vedessä kasvamassa - sen täytyy olla se hauki sitten!

Lumpeenkukka lumivalkoinen...
kuva © 2013 Irma Louhivuori

Jokin vesilinut perhe hiljaiselle järvelle oli pesiytynyt, ja hirmu mekastuksella äiti poikasiaan jonoon ojensi. Vai olisiko ollut huolean kanahaukka, joka välillä kiljui lähelläkin. En kirjastonkaan hakuteosten avulla saanut selvää, mikä tämä mieluisa järven asukas on.

Hyönteisten maailma suomalaisella metsäjärvellä on rikas, mutta hyttysiä oli vähän ja äkäisesti purevia paarmoja ei laisinkaan. Sudenkorennot taidokkaasti partioivat huipputekniikan helikoptereina, eikä nopeinkaan lentäjä niiltä pääse pakoon.

Lumpeen lehtiä ja taivaan sineä
kuva © 2013 Irma Louhivuori

Idylli - elämää ja kuolemaa, syntymistä ja vanhenemista, syömistä ja syötäväksi tulemista, tasapainossa, Jumalan auringon paistaessa niin hyville kuin pahoille.

Kuin taivaan lahjana löysimme laiturille laskeutuneen ja siihen kuolleen sudenkorennon - en ole sellaista koskaan niin läheltä nähnyt. Miten sen silmät loistivatkaan kaikissa sateenkaaren väreissä ja miten herkät nuo uskomattoman lentotaidon antavat siipiparit! Huolellisesti tämän luomakunnan ihmeen kannoimme sisään ja panimme rasiaan - saa nähdä, säilyykö siitä mitään talven yli.

Kookas sudenkorento kuoli varmaan vanhuuteen saunalaiturillemme
kuva © 2013 Irma Louhivuori

____
Sydämellinen kiitos Irma Louhivuorelle kuvista tähän tekstiin!

Uunimurha ja verikosto

Hilkka Saarisen hautauuni vuonna 2008
kuva copyright Petri Kesti

Suomen lomamatkaani vaikutti yllättävän voimakkaasti kotimaan televisiossa heti ensimmäisenä aamuna näkemäni TV dokumentti Hilkka Hillevi Saarisen murhasta.

Kokemäen Krootilan kylässä niin ikään joulun alla 1960 katosi 33-vuotias Hilkka Hillevi Saarinen.

Perheen lapset alkoivat epäillä isäänsä. Epäilykset tulivat myös poliisin tietoon, ja 1972 poliisin johdolla purettiin Saarisen kodin leivinuuni.
Sieltä löytyi muumioituneen rouva Saarisen ruumis.

Teosta epäiltiin aviomiestä Pentti Frans Olavi Saarista, mutta häntä ei voitu todeta syylliseksi murhaan. Saarinen sai kuritushuonetta pahoinpitelystä, mutta lopulta korkein oikeus vapautti hänet, koska surmatapaa ei saatu selville ja kuolemantuottamus oli rikoksena jo vanhentunut. Iltasanomat Pasi Jaakkonen

Luulin ensin, että menossa on aamuhartaus, niin olivat äänet vakavia ja kuvat maalaismaisemissa. Erinomaisesti tehty dokumentaari, unohtumaton. Hilkka oli ilmeisesti uuniin muurattaessa vielä elossa, näin ainakin annettiin ymmärtää.


Seppo ja kosto
Ohjelmassa poikaa kutsuttiin Sepoksi. Äitinsä katoamisen jälkeen hän koetti eritavoin saada viranomaisten huomion. 12 vuotta murhan jälkeen Seppo lopulta onnistui kirjoitettuaan asiasta nimimerkillä lehteen. Isänsä Pentti siihen totesi, että "eiköhän kumpikin vain pidetä huoli omista asioistamme". Tutkimukset alkoivat 1972.

Osaan kuvitella, että Sepon mielessä on liikkunut monenlaista, ehkä myös omalle isälle kostaminen. En tiedä.

Joka tapauksessa oli Sepon ansiota ja varmasti hänelle itselleen ja muille Hilkan ja Pentin lapsille ratkaisevaa, että äidin katoaminen selvitettiin. Oikeuden yllättävän vapauttavan päätöksen jälkeen Krootilan kyläläiset alkoivat kutsua Pentti Saarista "vapaaksi murhaajaksi".

Pentti oli elänyt vaimonsa perintötalossa ruumiin kanssa 1960 - 1972 ja mies palasi vankilasta samaan taloon, jossa kuoli vuonna1986.

Verikosto
Ehkä kesäaamun dokumentaari teki niin suuren vaikutuksen minuun siksi, että olen itse ollut mukana samantapaisessa tilanteessa auttamassa poikaa, joka aikanaan näki silmiensä edessä setänsä tappavan hänen äitinsä puukolla. Poika pakeni ikkunasta ja säilyi hengissä.

Monissa Lähi-idän kulttuureissa on voimassa edelleen verikosto. Oma yhteisö piti jokseenkin itsestään selvänä, että viimeistään sitten, kun setä vapautuu vankilasta, pojan tehtävänä on surmata hänet ja näin kostaa äitinsä tappo.

Verikoston varjo oli siis nyt teini-ikäisen pojan yllä, ja hän oli henkisesti ilmeisen valmis siihen. Kun kylpyhuoneen lattialla oli vettä, poika usein näki sen muuttuvan vereksi. 

Jumalan armosta tilanne kääntyi niin, että poika tapasi setänsä ja löi kättä tämän kanssa, näytti ikkunaa, josta oli hypännyt pakoon ja kohtasi koko tragedian. En tiedä, pystyikö hän antamaan anteeksi, mutta poika ymmärsi, ettei hänen äitinsä olisi halunnut tämän joutuvan vankilaan vaan saavan elää täyttä ja rikasta elämää. Verikosto jäi ja pojan elämä muuttui.

Sepon kohdalla tarina ei kerro, mitä on tapahtunut. 

Mutta molemmat tapaukset korostavat kahta asiaa - ensinnä, tuoda rikos päivänvaloon, selvittää totuus ja toiseksi, osata antaa anteeksi, antaa asioiden mennä juuttumatta vihan ja koston kierteeseen.

Lähi-idässä verikoston kierre voi ulottua monen sukupolven yli. Olen kuullut, että Suomessa romanien parissa jos tapahtuu veriteko, saattaa kokonainen porukka siirtyä toiselle seudulle kostajan pelossa.

Lain miekka

Uunimurha meni lain pykälien alle, rikostutkimuksen, tutkinnan, oikeudenkäynnin, tuomion ja rangaistuksen tietä. Pelkästään tuon TV dokumentin perusteella sain vaikutelman, että Hilkka Saarisen murhan käsittely oikeusasteissa loukkasi lopulta syvästi suomalaista oikeustajua.

Kertomani pojan äidin tappo meni myös lain pykälien alle, ja setä sai vankeusrangaistuksensa. Tässä ei tapahtunut virhettä. Perinteistä verikostoa ei lopulta tapahtunut, ja näin rikoksen toinen uhri, äidin rakas poika, sai vapauden elämään.

Ulkosuomalaisena Vapaan kanan puolesta!

Vapaita kanoja!
kuva Kesko

Erityinen ilonaihe oli suomalaisten kauppojen vahvasti esilläpitämät vapaiden kanojen munimat munat.

Häkkikanojen kauhuja muistelen, kun tuntevasta, kokevasta ja ehkä melko älykkäästä kanasta tehdään ahneesti munakone.

Tai en muistele, täällä missä asun, tämä on kanan arkea. Elämä häkissä, yksitoikkoinen ruoka, päätyminen kynintäkoneeseen...

Minkkien ja kettujen puolesta taistellaan! Raamattu selvästi kertoo, että Isä Jumala itse teki nahasta vaatteet Aatamille ja Eevalle (viikunanlehdet eivät ole kovin käytännöllisiä). On hyvä, että turkistarhaus sallitaan ja on hyvä, jos tarhaajat kunnioittavat ja pitävät huolta eläimistään. Turkiseläinten määrä on kuitenkin mitätön verrattuna Suomessa häkeissä kärsiviin kanoihin!

Suomen kanojen munantuotanto oli vuonna 2010 noin 61 miljoonaa kiloa. Munista 75 % myytiin kuluttajille sellaisenaan. Loput menivät suurtalouksiin ja teollisuudelle sekä vientiin, lähinnä Ruotsiin. Munantuotanto on vahvasti keskittynyt Varsinais-Suomeen, jossa kanoja on 1,7 miljoonaa.
SEY

Itsekäs motiivi
Kanojen asia on Suomessa silloin hienosti hoidettu, kun saavat lattialla tai ulkosella kulkea ja luonnollista elämää elää kuten entisellä maatilalla!  Muutoksen alku lienee siinä, että tavalliset kansalaiset alkoivat ostaa lattiakanaloiden munia ja totesivat niiden maistuvan hyvältä. Syy valintaan ei ehkä kaikilla ole siinä, miten näitä lintuja tuhansittain ahdettiin häkkeihin täysin epä-kanamaisiin oloihin.

Luomukanaloiden tuottamat munat ovat itsekästä ihmisen toimintaa- luonnon mukainen ravinto kanalle ja näin luomu-tuote minulle!

Mutta hyvä niinkin, paremman munien maun takia tai luonnon mukaisesti paremmat olot kanoille...


Entäpä kukot?
Milloin mahtaa kauppoihin ilmestyä "vapaiden kukonpoikien broilereita". Ehkä niitäkin jo on, en vain ole huomannut!


Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY kertoo

Häkkikanalassa kanat ovat ritiläpohjaisissa häkeissä, joissa kullakin kanalla on tilaa keskimäärin 550 cm² (A4-kokoinen paperi on 623 cm²). Samassa häkissä saa olla korkeintaan 7 kanaa. Kanatiheys on 18 yksilöä neliömetrillä. Häkkikanaloita on Suomessa noin 800, ja kanoja niissä lähes 3 miljoonaa. Yli 90 % kanoista elää siis vieläkin häkkikanalassa. 

Lattiakanalassa eli ns. avokanalassa saa olla enintään 7, uusissa kanaloissa 9 kanaa neliömetrillä. Lattia-alasta vähintään 1/3 on peitetty olkien, puulastujen, hiekan tai turpeen kaltaisella kuivikkeella. Kanat voivat liikkua vapaasti, kuopsuttaa, nokkia alustaa ja kylpeä pehkussa tai hiekassa. Kanalassa on orret nukkumista varten ja pesät munimista varten. Ulkoilumahdollisuutta ei yleensä ole.

Elintarviketurvallisuusviraston valvomia, rekisteröityjä lattiakanaloita on Suomessa noin 110, ja kanoja niissä 380 000. Lisäksi on noin 900 kotitarvekanalaa, joissa usein on ulkotarha. Niissä asustaa yhteensä 22 000 kanaa. 

Luomukanalassa kanoja on korkeintaan 5 yksilöä neliömetrillä. Lattiapinta-alasta vähintään 1/3 on peitetty olkien, puulastujen, hiekan tai turpeen kaltaisella kuivikkeella, jossa kanat voivat kulkea, kuopsuttaa ja kylpeä. Kanat saavat nukkua orsilla, joilla on enemmän tilaa kuin lattiakanalassa. Munintapesätkin ovat väljemmät kuin lattiakanalassa. 

Luomukanojen on päästävä ulos aina sään salliessa. Lisäksi kanalassa on oltava ikkunat, joista tulee luonnonvaloa. Kanojen rehusta suurin osa on tuotettu ilman keinolannoitteita ja torjunta-aineita. Luomukanojen olot on säädetty EU-direktiivillä. Tuotantoa valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto. Luomukanatiloja on Suomessa noin 55. Niissä on yhteensä vain noin 70 000 kanaa.

Sinä ratkaiset

Kuluttajalla on valta päättää, millaisissa oloissa kanat Suomessa elävät. Jos suomalaiset ovat sitä mieltä, että kanat ansaitsevat toimeliaan luonteensa mukaisen ympäristön ja mahdollisuuden käyttäytyä lajilleen ominaisella tavalla, pitää munista suostua maksamaan hiukan enemmän.

Silloin ostoskärryyn päätyy luomu- tai lattiakanan munia. Tällä yksinkertaisella keinolla yli kaksi miljoonaa kanaa saisi hyvän elämän. Joka tapauksessahan munat ovat hyvin edullinen elintarvike.

Lue koko teksti SEY



Vapaan kanan  munia

• LUOMU-Kultamunat ("Kotitilalta luonnollisesti"): Luomukanaloista. 
• VAPAAN KANAN Pirkka-munat: Lattiakanaloista 
• VAPAA Kultamuna ("Kotitilalta luonnollisesti") erikokoisissa pakkauksissa: Lattiakanaloista. 

Häkkkikanojen munia on toki myös edelleen kaupoissa runsaasti tarjolla ... 90%   :-(

• HYVÄN OLON omega-Kultamunat, Pirkka OMEGA-KANANMUNAT Huomaa, että hyvä olo viittaa munien syöjään, ei kanoihin!
• LAATULUOKKA A, ("Tuoreita tarkastettuja")
• Pirkka KANANMUNAT
• ORIGINAL PERHEPAKKAUS
• EKSTRA TUORE Makumuna ja ERIKOISTUOREET KANANMUNAT
• LEIVONTA-Kultamuna 

Ulkosuomalaiselta - kaupassa Elysiumissa

Espoon Iso Omena k-citymarket

Suorastaan häkellyttävää oli ulkosuomalaiselle astua Kampin tai Ison Omenan tai Sellon marketteihin - niin valtavat tuotevalikoimat niissä oli verrattuna kotioloihin. Pää meni aivan oikeasti pyörälle niin monista eri vaihtoehdoista leivästä ja voista alkaen.


Mikä runsaus!
Suomen kansan edustajat ovat lopultakin tarttuneet elintarvikkeiden käsittämättömään tuhlaukseen virallisen "Viimeinen käyttöpäivä" leimauksen takia.  "Parasta ennen..." on lievempi tapaus Elintarvikeviraston EVIRA näkökulmasta.

Minusta täysin syömäkelpoisen ruoan tuhoaminen nälkäisten suomalaisten silmien edessä on synti.

Koska asia voidaan hoitaa, sitä on ryhdytty hoitamaan, vaarantamatta kenenkään terveyttä ja alistamatta kauppiaita huolellisesti kansalaisten terveydestä vastaavien virastojen, tarkastajien ja lukemattomien muiden asianomaisten uhalle.


Mikä Elysium!
Elokuvateattereihin saapuneeseen Neil Blonkampin elokuvaan temaattisesti viitaataksemme...


Kapealle radalle
Elintarvikeliikkeiden häkellyttävä yltäkylläisyys, tarjonnan runsaus ja monipuolisuus, aiheutti kulttuurishokin. Kaikkea, mitä suomalainen vain voi toivoa pöytäänsä - ja paljon enemmän - oli tarjolla.

Mutta yllättävän nopeasti ihminen - tai minä ainakin - turtuu ylenpalttisuudenkin keskellä.

Muutaman päivän kuluttua alkoi näyttää aivan normalilta, että leipomoiden kolmekymmentä erilaista leipää ja viisi erilaista karjalanpiirakkaa on tuoreena tarjolla joka päivä. "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme" on entinen pettuleipä kansa todellakin saanut osakseen.

Normaaliksi kävi pian jugurttien valtava paljous ja se, että kymmenen erilaista voita tai vastaavaa levitettä on esillä, poimi siitä mieleisesi. Kaupassakäymisen rata kapeni nopeasti tuttuihin tuotteisiin, jotka runsauden keskeltä ostoskärryihin porukalla valittiin, suosituinta suomalaista leipää, hk-lenkkiä, maitoa ja silleen.

Tälle paljoudelle on sanottava näkemiin, kun Suomesta lähtee taas ulkomaille (riippuu tietysti vähän siitä, minne lähtee).


Tarpeellisia on vähän...
Kuten professori Aapeli Saarisalo tulkitsi Jeesuksen sanoja Martalle, pöydässä ei tarvitse olla niin kovin montaa sorttia ruokaa...

"Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." 

Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." 

Luukas 10:40-42

Botanisti Asa Gray ja Charles Darwin

Asa Gray vuonna 1864
kuva wikimedia

Saatuani blogin kommentissa kuulla 1800-luvun Yhdysvalloissa toimineesta kuuluisasta botanistista Asa Gray (1810-1888) ja hänen teologisia aiheitakin käsittelevästä kirjeenvaihdostaan ystävänsä Charles Darwinin kanssa laitan tähän alustuksena muutaman lainauksen wikipediasta. Lue koko artikkeli viitteineen tästä.

Asa Gray (November 18, 1810 – January 30, 1888) is considered the most important American botanist of the 19th century.

He was instrumental in unifying the taxonomic knowledge of the plants of North America. Of Gray's many works on botany, the most popular was his Manual of the Botany of the Northern United States, from New England to Wisconsin and South to Ohio and Pennsylvania Inclusive. This book, known simply as Gray's Manual, has gone through a number of editions with botanical illustrations by Isaac Sprague, and remains a standard in the field.
...
Gray and Charles Darwin met at Kew, introduced by Joseph Dalton Hooker. Darwin then wrote to Gray requesting information about the distribution of various species of American flowers, which Gray provided, and which was helpful in providing information for the development of Darwin's theory. This was the beginning of an extensive lifelong correspondence.

Gray, Darwin and Hooker became lifelong friends and colleagues, and Gray and Hooker conducted research on Darwin’s behalf in 1877 on their Rocky Mountain expedition. After Hooker returned to England and reported to Darwin on their adventure, Darwin wrote back to Gray: “I have just...heard prodigies of your strength & activity. That you run up a mountain like a cat!”

...

The correspondence with Gray was thus a key piece of evidence in establishing Darwin's intellectual priority with respect to the theory of evolution through natural selection.

...

Gray, considered by Darwin to be his friend and "best advocate", also attempted to convince Darwin in these letters that design was inherent in all forms of life, and to return to his faith. Darwin agreed that his theories were "not at all necessarily atheistical" but was unable to share Gray's belief. "I feel most deeply that the whole subject is too profound for the human intellect. A dog might as well speculate on the mind of Newton," he wrote.

Notwithstanding, Gray was a staunch supporter of Darwin in America, and collected together a number of his own writings to produce an influential book, Darwiniana. These essays argued for a conciliation between Darwinian evolution and the tenets of theism, at a time when many on both sides perceived the two as mutually exclusive. Gray denied that investigation of physical causes stood opposed to the theological view and the study of the harmonies between mind and Nature, and thought it "most presumable that an intellectual conception realized in Nature would be realized through natural agencies" 

wikipedia 

Kirjeenvaihdosta Grayn ja Darwinin välillä on paljon tietoa internetissä, katso esimerkiksi Darwin Correspondence Project 

Ulkosuomalaiselta - Suomen neito bussissa

Kuvan linja-auto ja henkilöt eivät liity kertomukseen
Valokuva  YLE/Mari Itkonen

Olimme edellisenä päivänä saapuneet Lähi-idästä Helsinkiin ja käyneet pääkaupungissa. Istuimme vaimoni kanssa bussissa matkalla Espooseen, kun huomasin edessäni keskioven takana istuvan Suomen neidon ja poikaystävänsä. Bussin matkustajista muut tuskin heissä mitään erityistä näkivät, mutta itse olin juuri saapnut toisenlaisten kulttuurien piiristä.

Suomen neito
Neito nojasi päätään leppoisasti ikkunapaikalla olevan nuorukaisen olkaan, joka vaikutti ainakin henkiseltä iältään hieman nuoremmalta. Tytöllä oli mahdollisimman lyhyet shortsit - sen lyhyempiä ne eivät fyysisesti voineet olla, ja kauniit pitkät sääret. Vasen jalka oli rennosti bussin keskikäytävän puolella ja oikea oli koukussa nojaten istuinten kaiteeseen - toisin sanoen jalat täysin levällään. Ajattelin, että kuka tahansa nuori nainen voisi noista sääristä saada kaikenlaista aikaan kenkien, sukkien ja liehuvan hameenhelman avulla. Tämä neito ei niitä mihinkään sellaiseen käyttänyt, ja jaloissaan oli arkisesti kuluneet tennistossut.

Rentoa kesäistä asuaan ja olemustaan korosti vaalea paidan tapainen, joka oli molemmilta sivuilta auki näyttäen punaiset rintaliivit. Vaaleat hiuksensa oli leikattu lyhyeksi, enkä kasvojaan nähnyt, näiden nuorten lähtiessä bussista jollain pysäkillä.

Erikoista tässä episodissa oli, että minimaaliseen asuun pukeutunut Suomen neito ei mitenkään pyrkinyt tekemään seksikästä tai miehiä kiinnostavaa kohdetta. Lähi-idässä täysin säädytön asu ja istumatapa olivat hänelle ilmeisen luonnollista ja yksinkertaista elämää, ilman mitään yritystä korostaa kauniita naisellisia piirteitä.

Selitys
Ihmettelin tätä näkyä tyttärelleni, joka on pitkään asunut Suomessa. Hän selitti ilmestystä näin

"Nämä ovat varmaan sellaisia 15 tai 16 kesäisiä nuoria, joita ei millään ehdolla päästetä aikuisten ravintoloihin tai yökerhoihin. Heitä näkyy porukassa kesäkaupungin kaduilla tai kotibileissä."

"Tyttö ei suinkaan ollut näin pukeutunut luonnonlapsi, vaan koko asukokoelma punaisine rintsikoineen on tarkasti harkittu. Muistan itsekin tuon ajan nuoruudesta, kun etsin omaa itseäni ja pukeuduin usein kovin korostetusti jollain tavoin jerusalemilaisen koulun antamien sääntöjen puitteissa. Ylimeikkausta ja kaikenlaista ääri-ilmiötä harrastimme, kunnes sitten oma tyyli ja pesoona alkoi muutaman vuoden kuluessa muotoutua."

Ajattelin, että tyttäreni taisi oikein selittää aamupäivän bussissa reissanneen Suomen neidon arkista ja kovin kevyttä kesäasua. Lähi-idässä tämän välittömästi upeana kaunottarena pidetyn blondin esiintyminen tuolla tavoin säädyttömästi koettaisiin epäsiveänä, ja muslimien parissa kutsuna raiskaukseen tai kunniamurhaan ... tai molempiin.