Ulkosuomalaiselta - metsäjärven rannalla

Järvi pohjois-Hämeen metsissä
kuva © 2013 Irma Louhivuori

Bethlehem on autiomaan rajalla, joka alkaa heti sen itäpuolelta. Kotikaupunkimme on yhtä asfalttia, kiviseinää ja betonia, tuskin mahtuu montaa vihertävää aluetta väliin, no onhan sentään öljypuu alueita vielä jonkin verran. Jerusalem on samaten umpeen kasvanut liikenteen valtaama kaupunki.

Suomessa pähkäiltiin auringon ja sateen kilpailua ja meteorologit ansaitsevat hyvää palkkaa vaikeasta työstään. Meitä ei pilvet ja ajottainen sadekuuro haitannut, päivänpaisteen maasta kun olimme saapuneet. Pikemmin Suomen luonnon vehreys ja veden paljous hämmästyttivät taas.

Pienen järven rannalla istuessani seurailin sen rikasta elämää. Teknisesti sanottuna ekosysteemi, biodiversiteettiä, biokompleksisuutta, taistelua olemassaolosta... Mutta olisi oltava runoilija kuvatakseni sydämelle niin hyvää tekevää näkymää, ossa ei yhtään kivitaloa, betoniseinää ja autojen hälinäkin on poissa.

Tyynellä ilmalla vastarannan puut peilautuivat veteen
kuva © 2013 Irma Louhivuori

Ahvenet seurasivat virvelin pientä kalaa, mutta viisaasti jättivät sen rauhaan. Teen värisessä vedessä ui myös särkiä ja aina silloin tällöin järven pinnan rikkoi pieni polskaus. Kerran huomasin ison polskauksen, kuin traktorin renkaan vedessä kasvamassa - sen täytyy olla se hauki sitten!

Lumpeenkukka lumivalkoinen...
kuva © 2013 Irma Louhivuori

Jokin vesilinut perhe hiljaiselle järvelle oli pesiytynyt, ja hirmu mekastuksella äiti poikasiaan jonoon ojensi. Vai olisiko ollut huolean kanahaukka, joka välillä kiljui lähelläkin. En kirjastonkaan hakuteosten avulla saanut selvää, mikä tämä mieluisa järven asukas on.

Hyönteisten maailma suomalaisella metsäjärvellä on rikas, mutta hyttysiä oli vähän ja äkäisesti purevia paarmoja ei laisinkaan. Sudenkorennot taidokkaasti partioivat huipputekniikan helikoptereina, eikä nopeinkaan lentäjä niiltä pääse pakoon.

Lumpeen lehtiä ja taivaan sineä
kuva © 2013 Irma Louhivuori

Idylli - elämää ja kuolemaa, syntymistä ja vanhenemista, syömistä ja syötäväksi tulemista, tasapainossa, Jumalan auringon paistaessa niin hyville kuin pahoille.

Kuin taivaan lahjana löysimme laiturille laskeutuneen ja siihen kuolleen sudenkorennon - en ole sellaista koskaan niin läheltä nähnyt. Miten sen silmät loistivatkaan kaikissa sateenkaaren väreissä ja miten herkät nuo uskomattoman lentotaidon antavat siipiparit! Huolellisesti tämän luomakunnan ihmeen kannoimme sisään ja panimme rasiaan - saa nähdä, säilyykö siitä mitään talven yli.

Kookas sudenkorento kuoli varmaan vanhuuteen saunalaiturillemme
kuva © 2013 Irma Louhivuori

____
Sydämellinen kiitos Irma Louhivuorelle kuvista tähän tekstiin!