Tankero

Raamattu on valtavan syvällinen, väkevä ja voimallinen kokoelma kirjoituksia, joita Jumalan kansa on kirjoittanut yli tuhannen vuoden ajan.

Raamatun opiskelu on elämänikäinen haaste, eikä yksikään ihminen ole sitä "lukenut läpi". Pyhän Kirjan tieteellinenkin tutkimus on ollut menossa maailman huippuyliopistoissa ja kaikkialla 1850-luvulta lähtien, ja tänään lukemattomat tiedemiehet ja -naiset kirjoittavat siitä, löytäen yhä uusia asioita.

Useimmiten maailman ihmiset, jotka Raamattua pilkkaavat, ovat siitä täysin tietämättömiä ja luulevat vain viisaita olevansa kun Jumalan Sanalle naureskelevat.

Toisaalta on kristittyjä, jotka eivät mielellään lue Raamattua ja joita siitä varotetaan juuri sen väkevyyden tähden, Jumalan Sana kun voi rikkoa rauhan siteen.

Voimme myös lähestyä Raamattua sillä tavoin paksusankaiset silmälasit silmillämme, että näemme siellä totuuksia, jotka jo miltei lapsesta asti tunnemme.

sen sijaan että Raamatun rikkaus saisi haastaa tutkimaan, rikkoa omia näkemyksiämme, korjata vikaan menneitä ajatuskuvioitamme, oppejamme ja seurakuntiemme opetusta, Raamattu onkin pantu häkkiin ja leijonasta tullut soma kesy kissa, joka hyrrää hurskaasti eikä ketään kiinnosta.

Raamatun oman olemuksen ja sanoman ohittaminen, kaiken kytkeminen siihen minkä jo uskomme ja pyhänä pidämme, on tekstin sisään lukemista (eisegeesi) jossa löydämme omat ajatuksemme Sanasta sieltäkin, missä ne eivät ole.

Uloslukeminen (eksegeesi) taas on Raamatun lukemista sellaisena kuin se on.

Nettiruukku on esimerkki siitä, millaisiin myrskyihin Sana meidät vie!

koetan tehdä tämän ajatuksen selvemmäksi muinaisen kaskun avulla (olenhan arkeologi) joka kertoo silloisesta ulkoministeristä, Ahti Karjalaisesta (1923-1990).

Hänen englannintaitonsa oli vähän niin ja näin, vaikka ulkoministeri oli, ja kaskusta on tainnut tulla kieleemme sanonta "tankero-englanti"



ja näin sellainen Raamatun tulkinta toimii:

Ulkoministeri Ahti Karjalainen oli virallisella valtiovierailulla etelä-Afrikassa. Hänet vietiin neuvottelujen lomassa virkistävälle käynnille Johannesburgin eläintarhaan.

Kohtelias suomalainen kuitenkin ihmetytti isäntiään kommenteillaan.

"onpa uljas harja tuolla tankerolla!" hän totesi uros leijonaa ihaillen.

"tuota tankeroa en tahtoisi kylpyhuoneeseeni!" hän naurahti, kun pitkä musta käärme luikerteli lasin takana.

"no jopa on hauska tankero!" kuultiin, kun paviaani keikkui häkissään.

kierros oli onnistunut ja silminnähden tyytyväinen ulkoministeri Karjalainen astui sitten mustaan limousineen, joka vei seurueen lounaalle.

toinen ei malttanut olla kysymättä, mitä nämä tankerot ovat.

Ahti vastasi "no siellähän oli iso kyltti, jossa luki että ool animals aar tankeroos"


tankeroita kaikkialta löytävä Raamatun lukija siis kulkee Jumalan Sanan puutarhassa, ja tunnistaa kaiken saamansa ohjeen ja ymmärryksen mukaan.

se että leijona on aivan eri näköinen kuin musta mamba ei haittaa, kumpikin edustaa tankeroa omalla tavallaan

se että paviaanilla on ihan omat piirteensä ja nimensä ja paikkansa luonnossa ei haittaa, tiedetäänhän ja saamme uskoa, että kyseessä on myös meille tuttu tankero.



käsitykseni mukaan esikoislestadiolaiset saarnaajat keskittyvät valikoituun joukkoon Raamatun kirjoituksista, jotka ovat jo isille olleet rakkaita saarnan aiheita.

Heprealaiskirjeen esikoiset tietenkin, Tuhlaajapoika, 1 Pietarinkirje... näistä kestosuosikeista voisi laatia tilastoakin.

kaikki tekstit ovat tankeroita.

aloitetaan mistä vaan, tankeroon päädytään ja näin kaikki ovat rauhassa ja vanha tuttu totuus on saatu taas täydellisesti julistaa, laki ja evankeliumi.

tähän tullaan osittain turvallisuussyistä, osittain varmaan ihan henkisestä laiskuudestakin.

Raamattu vaatii oppimista, tutkimista, ja on paljon mukavampi lukea joku kohta sieltä, mikä tahansa, tunnistaa tankero ja puhua sitten mitä Henki antaa puhuttavaksi näissä seuroissa.



Nettiruukusta otan esimerkin aidosta Raamatun tankero-tulkinnasta, jossa tietty edeltäkäsin hyväksi tiedetty asia yhdistetään Raamatun vaikeaan kohtaan. Kyseessä on Haamulin pohdinta hurjan Psalmi 137 lopun suhteen.

Tällainen Raamatun lukeminen on hyvin yleistä kristikansan parissa. Mutta harvoin samalla syvyydellä ja tarkkuudella kuin Haamulin monissa kirjoituksissa.

Tahdon vielä toistaa, että vertauskuvallinen tulkinta on täysin raamatullista ja löytyy apostoli Paavalin kirjeistä ja Heprealaiskirjeestä, jossa koko Jerusalemin temppeli on tulkittu Kristuksesta käsin.



"Raamatun mukaan (Ps. 137:9) on olemassa myös lapsia, jotka on syytä murskata kallioon. Mielestäni tämäkin karmea kielikuva selittyy, kun Raamattua tutkii tarkemmin: nämä lapset ovat sellaisia ihmisten tekoja, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia. Kallio on Kristus."
nimimerkki Haamul


Psalmi 137
Virtojen varsilla Babyloniassa
me istuimme ja itkimme,
kun muistimme Siionia.
Rannan pajuihin
me ripustimme lyyramme.
Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet,
vaativat meitä laulamaan,
ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme,
käskivät meidän iloita ja sanoivat:
"Laulakaa meille Siionin lauluja!"
Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?

Jerusalem, jos sinut unohdan,
kadotkoon käteni voima!
Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista, ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem!

Muista, Herra, Jerusalemin hävityksen päivää,
muista edomilaisia,
muista, miten he huusivat: "Repikää,
repikää se maan tasalle!"
Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen!
Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa
sen minkä meille teit.
Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!

MikkoL: Ps 137 KR 1992



tämä on hyvä esimerkki tankero tulkinasta Raamatun monien kohtien "eläintarhassa".

olipa teksti mikä hyvänsä, siitä löytyy kristillisesti opettava, rakentava ja hyvältä kuulostava tulkinta.

mutta kuka tahansa voi nähdä että tulkinta vääristää tässä Raamatun selvää sanaa ja antaa aivan toisen merkityksen itsessään varsin rajulle kostoa huokuvalle kohdalle.

tämä tankero on tavallaan pikaratkaisu Raamatun vaikealle kohdalle ja jos sen hyväksyy kuten Haamul sanoo, ajatukset siirtyvät psalmista hengelliseen kilvoitukseen ja synnin lyömiseen Kristus kallioon.

mielestäni Jumalan Sanan hengellistäminen tällä tavoin ei ole terveellistä. parempi olisi syventyä mitä tapahtui Baabelin virtain vierellä ja mitä psalmi itse kertoo.

kyseessähän on vain yksi esimerkki monista koston psalmeista, joita harvemmin luetaan juuri niiden sisältämän syvän vihan tähden.