Oi ihminen, ketä palvot?

Kim jong-il hautajaiset
Kuva AFP/KCNA

Eräs nimimerkki kirjoitti napakasti suomi24.lestadiolaiset.lestadiolaiset kommentissa:
Mutta ihminen, viisas ja kultturelli ihminen, on luonut jumalat. Katso peiliin! Hyvä tyyppi! Onneksi olkoon! Jumalalle myös! Eletään ihmisiksi ja jumaliksi!

Koetan laittaa tähän joitain ajatuksia tuosta avauksena, jos vaikka tästä virkeästä heitosta etupenkistä viriäisi keskustelua enemmänkin.


Ihminen palvoo aina jotain
Vaikka lähdettäisiin siitä oletuksesta, että mitään jumalia ei ole, emme silti pääse mihinkään siitä, että ihmiset palvovat jotain.

Kaikkein räikeimpiä jumalankieltäjiä ovat olleet venäläiset kommunistit, joiden oppilaita Suomessakin oli ja on. He eivät ainoastaan sanoneet, että ihmiset ovat luoneet jumalat, vaan nousivat lain voimalla ja poliisien käsivarrella kieltämään ja torjumaan uskonnollisen palvonnan.

Tätä kutsutaan taistelevaksi ateismiksi, jota lievemmässä muodossa edustavat suomalaiset vapaa-ajattelijat - valtio ja kirkko eroon, uskonnonopetus pois koulusta, toivoen, että kohta uskonnon hapatus poistuu valistuneesta Suomesta.

Neuvostoliiton kouluissa opetettiin "jumalia ei ole" tieteellistä materialistista ateismia pakollisena aineena. Kommunistisen puolueen keskuskomitea julisti suureen ääneen, että Juri Gagarin oli käynyt ensimmäisenä ihmisenä avaruudessa, eikä nähnyt siellä pilvien yläpuolella Jumalaa.

Kiinalaiset kommunistit ovat myös taistelleet uskonnollista taikauskoa ja harhaa vastaan ei vain kulttuurivallankumouksen aikana, käyden Kiinan omien uskontojen kimppuun väkivaltaisesti, vaan myös Tiibetin buddhalaisen kulttuurin tuhoaminen oli ohjelmassa.

Tiede ja sivistys, ateismiin pohjautuva asiallinen maailmankuva, on tie Kiinan kansan onneen.

Nämä siis esimerkkejä jumalankieltämisestä aikamme historiasta.

Mutta kukaan täysijärkinen ei voi kiistää, että Neuvostoliiton kommunistinen kansa alkoi palvoa Josef Stalinia ja että Vappuparaateilla oli uskonnollinen luonne.

"Ei muuta herraa jumalaa, kuin kansa kaikkivaltias" proletariaatin marssin tahdissa on aitoa palvontaa, johon ihminen sydämestään uskoo ja lauluun liittyy toverien kanssa.

Maon palvonnasta Kiinassa, Pohjois-Korean kansan äärettömän syvä murhe, kun Kim yong-il kuoli 28.12. 2011

Tahdon edellisellä sanoa, että myös ateistiksi itseään kutsuva palvoo jotain.

En väitä, etteikö kommentin esittäjä voisi olla puhtaasti "uskonnoton", joka ei palvo ketään - ei edes omaa itseään, kun peilistä komeat älykkäät kasvot takaisin katsovat pilke silmäkulmassa.

Väitän, että missä ateismi on nostettu valtion perustavaksi ideologiaksi, ihmiset ovat massoittain siirtyneet palvomaan uusia kohteita, proletariaattia ja sen Suuria Johtajia, Isä Aurinkoista, joka johtaa maansa ja koko Afrikan työmiehen paratiisiin, tai jolla on Kiinan tai Korean vanhan keisarikultin uskonnolliset kasvot.

Tätä on hankala kieltää, sillä ilmiö näkyy kaikkialla ns ateistisissa maissa.


Marksilainen uskontokritiikki
Marksilaisen uskontokritiikin - sen muistoja saattaa yhä elää ihmisten mielissä, vaikka kulta-aika on jo ohi ja Marksin, Engelsin ja Leninin Komea Kolmikko hieman jo haalistunut.

Karl Marx on nerokas yhteiskunnan tutkija, jolla on ollut syvällinen vaikutus sosiaalitieteiden kehitykseen. Hänellä on ollut myös syvällinen merkitys poliittisen marksilaisen liikkeen syntyyn, kuten tiedämme, mutta en tässä nyt siitä.

Marxin uskontokritiikki selittää, miksi kommunistiset valtiot pitävät ateistista materialismia ihmisten hyvinvoinnin kannalta niin tärkeänä ja tahtovat vaikka väkivalloin tukahduttaa uskonnollisen käyttäytymisen, uskonnon opetuksen, ja jumalten palvonnan.

Marx tarkasteli yhteiskunnan hierarkiaa, kerrostuneisuutta, ja pani merkille perustavat valtasuhteet, joiden ymmärtämisen perustana hän piti omistusta, pääomaa (Das Kapital) josta sana kapitalismi.

Hänen mielestään jo varhaisissa hänen omaa 1800-luvun alun teollisuuden aikaa edeltävissä maanviljelyksen ajassa, feodalismissa, on näkyvissä tämä kahtiajako - viljavat maat ja kasteluvedet omistava luokka hallitsee varsinaista työtä tekeviä maanviljelijöitä, kuten tilalliset torppareita, vasallit alaisiaan, pajarit maaorjiaan.

Sama rakenne on teollisessa yhteiskunnassa, jossa tuotantovälineiden ja raaka-aineiden omistajat, kapitalistit, käyttävät hyväkseen työväenluokan kätten työtä ja raatamista.

Marx pani merkille, kuinka Englannissa ja Saksan maalla, Ranskassa, Venäjällä ja eri puolilla kristikuntaa kuningas ja valtaapitävät olivat yhteydessä kirkkoruhtinaisiin ja pappeihin ja piispoihin.
Hän veti tästä radikaalin johtopäätöksen, jonka mukaan maanviljelyskulttuurin - ja näin maanomistuksen ja karjan omistuksen - alkamisen myötä syntyy hierarkia, jossa valtaapitävät ylimykset hallitsevat työväkeä uskonnon avulla.

Uskonto sanoo, että näin on oltava, että faaraolla on kaikki valta ja verotusoikeus, ja uskonto sanoo, että ylimykset ovat tarpeen ja heitä tulee palvella.

Omistajaluokka käyttää ihmisten uskonnollista taipumusta hallitakseen työtätekeviä.

Toiseksi, koska työväen asema on niin onneton, uskonto luo harhamaailmoja, kuvitelmia palkinnosta kuoleman jälkeen, ja näin rauhottaa työn orjia tottelemaan ja alistumaan. "Uskonto on opiumia kansall" parta-Kalle kuuluisasti sanoi.

Karl Marxin mielestä uskonto on siten myöhäissyntyinen, yhteiskunnan varhaisen kehityksen mukana syntynyt rakennelma, jolla ei ole varsinaisesti mitään todellisia perusteita.

Tunnettu amerikkalainen ateisti, professori D.C. Dennett, juuri pari päivää sitten sanoi haastattelussa, että "uskonto on kuin virus" ... kansan parissa oleva kuume, joka täytyy parantaa.

Taisteleva ateistinen materialismi tähtää siis yleiseen hyvään - uskonnonopetuksen poistamisella, tieteellisen ateismin opetuksella, ihminen vapautetaan yläluokkien ja kapitalistien orjuudesta ja koittaa sisäinen vapaus.

Taikauskon, ahdasmielisyyden, uskonsotien ja kaiken pahan, mitä uskonto tuo, korvaa työmiehen paratiisi, kuten Stalinin Neuvostoliitto tai Maon Kiina - tai Burma.

Täydellinen epäonnistuminen
Kommunistit epäonnistuivat uskonnon tuhoamisen yrityksessään siitä yksinkertaisesta syystä, että Karl Marx, kaikesta neroudestaan huolimatta, on väärässä.

Uskonto ei ole taloudellisesti kehittyvän ja kasvavan yhteisön valtarakenteiden myötä syntyvä ilmiö ihmisten parissa.

Uskonnollisuus on ihmisen biologinen piirre, joka erottaa hänet muista kädellisistä kuten simpansseista.

Varhaisimmat arkeologiset löydöt, joissa ihmisen näköisiä luita löytyy, todetaan varmasi ihmisen eikä apinan luiksi, jos paikalla on merkkejä

• työkalun tekemisestä
• uskonnollisesta rituaalista

Olemme nähneet, miten läpeensä uskonnon ja mytologian maailmassa elävät ensimmäiset ihmiset, jotka Egyptissä ja Sumerissa putkahtavat näkyviin kirjoitustaitonsa kanssa.

Ihminen on rakenteellisesti, biologisesti, uskonnollinen - eikä yksikään simpanssilauma osoita tietääkseni symbolista kunnioitusta johtaja-apinalle, ikäänkuin tämä olisi muuta kuin iso apina pienten parissa.

70 vuotta tieteellisen ateismin opetusta ei kyennyt pesemään pois uskonnon hapatusta ihmisestä Neuvostoliitossa, koska ihminen on biologisesti uskonnollinen.

Toki monet venäläiset ja etenkin itä-saksalaiset ja virolaiset ilmoittavat, etteivät usko jumaliin.

En tätä kiistä.

Väitän, että jokainen ihminen palvoo jotain.


Monimuotoinen ja värikäs uskontojen maailma
Uskontojen maailma on tavattoman monipuolinen ja rikas ja mielenkiintoinen. Sitä tutkitaan yliopistoissa uskontotieteen eri aloina, jotka ovat edustettuina myös Suomen korkeakouluissa.

Uskontojen maailmaan tutustuessamme, esimerkiksi hindulaisuuteen, shintolaisuuteen, Australian alkuasukkaiden uskontoon, etelä-Afrikan SAN kansan ikivanhaan uskontoon, kivikauden uskontoihin tai nykyajan uus-uskontoihin, näemme niissä monia yhtäläisyyksiä ja valtavasti eroja, vivahteita, nyansseja ja kaikenlaista mielettömästä nerokkaaseen.

Luonnonuskontojen pitkä historia on johtanut siihen, että hyvin monet ajattelijat ja vaikuttajat ja johtajat ovat muokanneet uskontojen olemusta ja ilmettä, uskontohistorian vaiheissa.

Kaiken tämän moninaisuuden keskellä etsimme jonkinlaista kapulapolkua suohon, onko olemassa perustavia eroavuuksia niin monella tavoin samanlaisen palvonnan välillä.

Buddhalaiset mietiskelevät, hindulaiset rukoilevat, kungfutselaiset paastoavat, SAN shamaanit ja Lapin shamaanit etsivät transsia, tietä tuonpuoleiseen, kaikki kohtaavat kuoleman ja ympäröivät sen uskonnonkin käärein.

Sellainen on ihminen.


Ketä sinä palvot?
Arvon kommentoija, luulisin, että pienin sivuhuomautuksin olet jokseenkin samaa mieltä edellä olevan kuvaukseni kanssa, jos jaksat sen lukea.

No nyt varmaan odotat, että seuraavaksi todistan että Jumala on eri juttu kuin luonnonuskonnot ja että kristinusko on uskonnoista paras ja ainoa oikea.

Sellaiseen en ollenkaan ryhdy.

Sen sijaan kysyn, ketä sinä palvot?

(ei tarvitse julkisesti näin henk.koht. kysymykseen vastata, kysyn vain)

Ehkä kysyt, palvon? En kumartanut Stalinia enkä etsinyt Dalai Laman viisautta enkä polta paperinukkeja shinto-temppelissä, en myöskään istu luterilaisessa kirkossa tai esikoisten seuroissa aikaani tuhlaamassa.

Luther on tästä viisaasti sanonut, joka ehkä auttaa sinuakin EE vastaamaan kysymykseen

ketä sinä palvot?


Luther Iso Katekismu 1. käskyn selityksestä
"Sinulla ei saa olla muita jumalia

Se on: vain minua sinun on pidettävä Jumalanasi. Mitä tämä merkitsee ja miten se on ymmärrettävä? Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala?

Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä.

Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo.

Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan.

Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea.

Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa.

Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot."

"Tämän käskyn tarkoituksena onkin vaatia oikeaa sydämen uskoa ja luottamusta, joka kohdistuu ainoaan oikeaan Jumalaan ja riippuu yksin hänen varassaan.

Tämä merkitsee: Pidä huoli, että annat yksin minun olla Jumalasi etkä milloinkaan etsi ketään muuta.

Toisin sanoen: Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinut kaikesta hädästä, kunhan vain et anna sydämesi kiintyä muuhun etkä levätä missään muussa."

Minun on selitettävä tätä kouriintuntuvasti käyttämällä arkipäivän esimerkkejä päinvastaisesta menettelystä, jotta käsky oikein ymmärrettäisiin ja otettaisiin varteen.

Moni ajattelee, että hänellä on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän luottaa siihen ja rehentelee sillä niin itsevarmana, ettei piittaa kenestäkään yhtään mitään.

Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala.

Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään.

Todella vähän on niitä, jotka mammonaa omistamattakin ovat hyvällä mielin eivätkä sure ja valita. Tämmöinen on ihmisluonto hautaan asti."

"Samalla tavalla on jumalansa silläkin, joka häikäilemättä luottaa suureen oppineisuuteensa, viisauteensa, valtaansa, sukulaisuussuhteisiinsa ja hyvään maineeseensa, ei kuitenkaan ainoa oikea Jumala.

Tämänkin voit nähdä siitä, miten ylimielisiä, varmoja ja ylpeitä sitä ollaankaan tuollaisista onnen lahjoista, ja miten epätoivoisia, jos niitä ei ole tai jos ne menetetään.

Siksi toistan vielä tämän kohdan oikean selityksen: se että ihmisellä on Jumala, merkitsee, että hänellä on jotakin, mihin hänen sydämensä täysin luottaa."

"Huomaa edelleen, mitä me ennen paavin vallan alaisina sokeudessamme harjoitimme ja teimme.
Jos jonkun hammasta särki, hän paastosi ja palvoi pyhää Apolloniaa, jos joku pelkäsi tulen pääsevän irti, hän hankki auttajakseen pyhän Laurin, jos hän pelkäsi ruttoa, hän vannoi uskollisuutta pyhälle Sebastianukselle tai Rochukselle.

Ja paljon, monin verroin enemmän iljetystä tapahtui, kuin jokainen valitsi itselleen oman pyhimyksensä, jota palvoi ja huusi hädässään avuksi.

Samaan joukkoon kuuluvat myös ne, jotka ylittävät kaikki rajat ja tekevät liiton Perkeleen kanssa, kuten noidat ja loitsijat, jotta tämä antaisi heille runsaasti rahaa tai auttaisi heitä löytämään lemmenkumppanin, varjelisi heidän karjaansa, hankkisi takaisin hukatun omaisuuden jne.

Nämä kaikki kiinnittävät sydämensä luottamuksen johonkin muuhun kuin todelliseen Jumalaan. Häneltä he eivät odota mitään hyvää eivätkä sitä hänen luotaan myöskään etsi."


Loppukaneetti
Sanoin, että Karl Marx on yhteiskuntatieteiden uranuurtaja ja nero.

Sanon, että Martti Luther on uskonnollinen nero, Leonardo da Vinciin ja muihin renesanssiajan valtaviin hahmoihin verrattava.

Otteet edellä ovat Lutherin Isosta Katekismuksesta selityksestä ensimmäiseen käskyyn.

Oi ihminen, ketä palvot?