Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mikä on syntiä?. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mikä on syntiä?. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Mikä on syntiä? (4)

Mari Korhonen Riippakoivu, oranssi kristalli
Uniart Finland Oy

Apostoli Paavali johtaa ajatuksemme Siinain laista rakkauden kaksoiskäskyyn.

tämä on lain syvä olemus ja sisältö.

"Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"

tämän Jeesus monasti sanoi ja vielä useammin osoitti, kun tuli kyse synnistä.

mukana on uskon elementti - jonka nimi on armo.

synti-armo-elämä akseli

ei ole

synti-laki-kuolema akseli


männöökös tässä lepertelyssä rakkahudesta nyt siis kunnon teräksinen laki mehtään?

no ei mene.

se laki sen kun kiristyy.

ei riitä, että tuntee Siinain lain

ei riitä, että kilvoittelee jalon farisealaisen kilvoituksen syntiä poispannen

ei riitä, että toteuttaa lain kirjaimen

vaan on täytettävä lain todellinen syvä tarkoitus - rakkaus



tämä ei ole yksinkertaista lain lukemista ja soveltamista, sillä rakkaus on syvä asia

Jumala on rakkaus.

Hän ei vain rakasta.

Hän itse on rakkaus.

se on Jumalan määritelmä:
Jumala ON rakkaus




olemme puhuneet hieman Mooseksesta ja laista, Jeesuksesta ja laista, Paavalista ja laista

nyt kehään astuu Ensimmäisen Johanneksen kirjeen kirjoittaja, vanha arvokas kristitty

joka tuon valtavan määritelmän antaa, että Jumala on rakkaus

1 Joh 4:8


mutta vanhin ei tyydy pohtimaan, mitä Jumala kaikkivaltiudessaan on, vaan sijoittaa tämän pareneesiin, kehotukseen

tämmöistä on lain julistus ja synnin määritelmä, kun sitä katsotaan tästä perustasta, fundamentista

Jumala on rakkaus



Rakkaat ystävät,

rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta.

Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.

Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.


Rakkaat ystävät!

Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.

Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.



Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä;

tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.

Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme.

Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.



Jumala on rakkaus.

Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.

Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.


Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.

Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.

Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.


1 Joh 4 KR 1992



no siinäpä vasta lain saarnaa rakkauden hengessä

mikä on syntiä?

rakkaudettomuus?

juu

ei ihan pieni synti, esiintyy myös Roomalaiskirjeen hurjissa syntilistoissa

Johanneksen kirjeen kirjoittaja ei sanoja säästele - eikä tuhlaa - vaan sanoo paljon muutamalla sanalla


joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei näe

kuitenkin Jumala on rakastanut ensin.

joka ei rakasta, ei siis ole kokenut Jumalan rakkautta, eikä ole Hänen lapsensa.

siinä se on prikulleen noin

rakkaudetonta kristittyä ei ole

alkoholin orjana olevia kristittyjä on



toistan vielä tuon, mistä voimme tutkia vaellustamme korkeimman lain, rakkauden valossa

"Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.

Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt."
1 Joh 4:19-21



"Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään."


ja on melkoinen laki!

näin saamme vinon pinon krisittyjä, jotka eivät uskalla vihata veljeään, koska se on kiellettyä.



rakkauden lain ja veljen (ja sisaren) rakastamisen käskyn valossa löydämme syntilistan, joka on hiukka toisen näköinen


- tänään sanoin vihaisen sanan veljelleni, koska en tykkää hänestä

- eilen puuskahdin kaupan kassalla rumasti sisarelleni, joka oli liian hidas

- toissapäivänä kännykässä ilmoitin veljeni tietoon, miten typerä hän on

- olen niin katkera hänelle, en jaksa antaa anteeksi

- mottaisin, jos uskaltaisin
...

joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven

maailman ihmiset antavat tämän kaiken palaa ja riitelevät rajusti ja sopivat hellästi

kristityt saattavat jäädä jumiin - ei ole luvallista vihata, se on Raamatussa kielletty



vaan eipä taida tämä olla vanhimman kirjeen tarkoitus

kärsivällisyys, itsehillintä, vihan patoaminen sisikuntaan, negatiivisten tunteiden kieltäminen, pepsodent iki-hymy, vaikka sydän ärjyisi tuskaa.

the show must go on!

pikemmin 1 Johanneksen kirjeen 4 luku toteaa asian - ei esitä sitä vaatimuksena

koska me olemme saaneet ensin kokea Jumalan rakkautta



no mikäs pikku juttu toi sitten on?

no ei ihan pieni


Jeesus sanoo "hän rakastaa paljon, koska on saanut paljon anteeksi"

kun ihminen saa kokea Jumalan rakkautta

se muuttaa kaiken


sen jälkeen voi aivan iloisesti huutaa vihaisesti veljelle tai sisarelle puhelimessa, mikä pottapää hän on.

veli tai sisar kokee, tietää, luottaa siihen, että
a. on pottapää
b. tuo huutaja oikeasti rakastaa minua

tämä on Jumalan rakkautta

siihen sisältyy rakkaus Totuuteen

Mikä on syntiä? (3)

Roomassa tänään
©Copyright Alfred Molon

Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi.

Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.

Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden.


Sentähdenhän te verojakin maksatte.

Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten.

Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.


Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.


Sillä nämä:

"Älä tee huorin,
älä tapa,
älä varasta,
älä himoitse",

ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan:

"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.

Sentähden on rakkaus lain täyttämys.


Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä.

Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.

Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan

pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus,

älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.

Room 13 KR 1938




Paavali antaa tässä pukeutumisohjeita Rooman kristityille.

Meidän on hyvä hieman ajatella, millaista oli elämä tuon ajan maailman pääkaupungissa.

Monenlaista meininkiä oli siellä ihmisille tarjolla - ja väen rikkaus ja moninaisuus oli suunnaton, kaikista Välimeren maista.

Tiber-joen rannoille kasvanutta kaupunkia hallittiin Capitol nimiseltä alueelta, jossa sijaitsivat jumaloidun keisarin ja senaatin rakennukset ja hallinnon keskus.

Arkkitehtuuri oli valtavaa, yhä tänään maailmankuulua ja vaikuttavaa, vesijohdot, likeviemärit, katujen ylläpito, hallinto toimi erinomaisesti.

Esivalta oli pelätty ja kantoi oikeaa miekkaa, ei vain miekan kuvaa. Pelätty ja tehokas ja verot tuli kerättyä pitkin maakuntiakin, vallatuilla alueilla publikaanit (publicus) ja tullimiehet hoitelivat valtion tulopuolta.


Kaupungissa oli melkoinen yhteiskunnan luokkajako - rikkailla oli villansa kaupungin ulkoupolella mukavasti pinjan varjossa ja merinäkymin, köyhälistö oli ahtautunut slummeihin.

kauppakaduilla kävi business ja keisarin kuva löytyi Rooman rahoista, joita lyötiin pronssista, hopeasta ja kullastakin.

orjat asuivat isäntiensä ja emäntiensä osoittamissa tiloissa.

Temppeleistä oli valaa valita, Egyptin Isikisestä salaperäiseen Persian Mithraan. Juutalaisillakin oli omat synagogansa kaupungissa.

niissä oli ollut noihin aikoihin vähän hämminkiä näiden nasarealaisten lahkon takia.


Roomalan amfiteatterit olivat ahkerasti käytössä - elokuvia ei ollut mutta tarjoiluun sisältyi yleensä komedia-tragedia-komedia sarja.

ne olivat jokseenkin hassuja ja räävittömiä komedioita, monet säilyneet omaan aikaamme, osa kreikasta käännettyjä latinaksi, ja tragediat sangen koskettavia ja syviä.

kuoro osallistui näytelmän taustojen kehittelyyn ja naamiot antoivat ilmettä. suosittuja tapahtumia ja yleisöä mahtui kivipenkeille tuhatmäärin.

(tällaiseen hyvän akustiikan teatteriin Paavalin asia vetiin Efesossa selvittelemään Artemis-jumalattaren matkamuistojen myynnille aiheuttamaansa vahinkoa.)


ja hallitus tiesi mitä kansa tahtoi (jotta maksaisi kiltisti veronsa)

Panem et circenses!

Rooman viljavarastot olivat ehtymättömät, kun Egypti oli vallattu ja sieltä tuli parasta vehnää maailman viljavimpiin kuuluvalta alueelta Deltasta. Niilin tulvien vuosituhanisen ajan hedelmöittämä kymmenien metrien paksuinen muta on edelleen tänään erittäin viljavaa, vaikka tulvia ei Assuanin padon takia enään ole.

Vehnäleipää siis kansa sai halvalla ostaa leipureiltaan.

ja ne sirkukset!

mitä sirkuksia ne olivatkaan.

eksoottisia eläimiä Välimeren maista, Afrikasta, ihmisiä eri näköisiä, eri ihonvärisiä, eri kielisiä, vauhtia ja menoa, niin että ei tullut kansalaisen aika pitkäksi.


kansa vaati verta kentälle, ja saikin sitä ihan riittävästi!

keisarit järjestivät sirkuksissa taisteluja eläinten välille, ja olihan se vähän rajumpaa kuin julmat koira- tai kukkotappelut tänään.

Espanjassa edelleen ihmiset taistelevat roomalaiseen tapaan härkien kanssa, ja kansaa hurraa toreadoreille.

mutta erityisen vetäviä olivat ihmisten taistelut ihmisten kanssa. tähän koulutettiin oikein taistelua varten gladiaattoreita, ja kisat päättyivät yleensä ihmisen kuolemaan yleisön huviksi.


Uuden testamentin ajan roomalaisten arjen elämästä on saatu valtavasti tietoa ja kirjoitettu paksuja kirjoja ja tehty pitkiä TV-sarjoja ja elokuvia.

monella tavoin aikamme ihminen kokee tuon maailman muistuttavan omaansa.

kuuluisia ovat nuo mässäilyt, ruokailut, joissa nautittiin niin ateriasta, että sulalla kutittaen käytiin oksentamassa vatsa tyhjäksi että taas saa syödä lisää herkkuja!

hurjat orgiat sen sijaan kuuluvat pikemmin muinaiseen Kreikkaan, jossa ne olivat salaista yöllistä uskonnollista meininkiä (όργιον).


Rooman tärkeä vuotuinen juhla oli Saturnalia, iloiset karnevaalit, jota vietettiin täydet viisi päivää ja orjat ja omistajat vaihtoivat hetkeksi paikkaa. Pukeuduttiin togan sijasta värikkäisiin asuihin, orjia ei rangaistu, porukat ostelivat pieniä lahjoja toisilleen ja yleinen hyvä mieli vallitsi kaupungissa.

Saturnalia on silleen meille lännen kristityille tärkeä, että keisari Konstantinus sijoitti siihen Kristuksen syntymäjuhlan, joulun, 25.12.


pakanallisen Rooman elämä oli siis sangen värikästä, vauhdikasta, veristäkin ankaran hallinnon alla.

mutta todennäköisesti monet kuvitelmamme siitä ovat vain mielikuvituksen tuotetta ja saattaa olla, että joku Rio de Janeiron karnevaali tai aikamme orgiat ovat paljon hurjempia kuin antiikin Roomassa.

tapakulttuuri, perheen arvostus, yhteiskunnan luja ote arkisesta elämästä, työn etiikka - monet vanhan tasavallan arvot olivat yhä voimassa Uuden testamentin ajan Roomassa.

Pompeijin kaivaukset ovat antaneet aivan erityisen hienon ja yksityiskohtaisen kuvan tuon ajan Roomasta, kun Vesuviuksen tuhka ja laava peitti kaupungin alleen 79 jKr ja tallensi aivan kaiken - jopa ihmisiä ja koiriakin tukehtumassa savuun ja 22 metriä paksuun tuhkakerrokseen.

(Islannin tuhkat antavat siitä hiukka kuvaa, mistä oli kyse)


että semmottessa kaupungissa ne roomalaiset kristityt elivät, joille apostoli tämän kristikunnan suurimpiin kirjallisiin aarteisiin kuuluvan kirjeensä lähetti.

Roomalaiskirjeen.

Paavalin kristillisyyden ohjeet eivät ole varsinaisesti syntien listausta, kieltoa, minne saa ja minne ei saa mennä syömään, mitä lihakaupasta ostetaan, saako katsoa näytelmiä teatterisa, tai juoda kapakasssa viiniä.

Saturnalia juhlaan vaihdettiin arkinen toga värikkääseen asuun. Orjat pukeutuivat isänniksi, isännät orjiksi.

Paavali neuvoo

pukekaa yllenne Jeesus Kristus.


"pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät."
Room 13:14 KR 1992

näin kirjoittaa maailmasta, synnistä, perkeleestä, kuolemasta, esivallasta jotain tietävä ukkeli.

ei todellakaan mikään eilisen teeren poika.

ollu paikalla, kun ihminen kivitetään kuoliaaksi luottamusmiehenä, jonka vartioitavaksi kivittäjät laskivat raskaat kaapunsa.

mitähän apostoli oikein tarkoittaa


miten kristity voi "pukea päälleen Jeesuksen Kristuksen"

ja sitte pitää kohtuullisesti huolta itsestään, mutta ei himoja herätellen. vaikka on pukeutunut siis Kristukseen

tästä kai nettiruukussa on ollut hiukka puhetta ja asiaa on eri tahoilta selvitetty, mitä tämä tarkoittaa ja ei tarkoita

Kristuksen päälle pukeminen

Mikä on syntiä? (2)

Syntinen ihminen ja Jeesus

Synti on maailman vakavin asia, sillä se maksoi Jumalan rakkaan ainoan Pojan hengen.

Miksi?

Koska Jumala suhtautuu syntiin kuolemanvakavasti.

Mitä sitten?

Koska synnin takia Jumalan viha kohtaa maailmaa.


Onko se totta?
Lue päivän lehti.



Mikä on syntiä?


onko kivi synti?


Jumala on luonut kiven hyvin taitavasti (kysy geologilta miten).

jos pojanvekara oikein tähtäämällä heittää kiven mukuran naapurin kauniiseen olohuoneen ikkunaan ja saa sen säpäleiksi, hän tekee synnin.

jos asetat huolellisesti leikatun kiven rakentamasi puutarhan polun laatoitukseen, et tee syntiä.

Jumalan luoma kivi ei ole syntiä.

mutta voit käyttää sitä kiveä rakkaudettomalla ja synnillisellä tavalla itseäsi tai lähimmäistäsi tai hänen omaansa vahingoittaaksesi.


onko tanssi synti?

Jumala on luonut ihmisen tanssimaan.

ihminen pystyy ilmaisemaan tanssimalla tunteitaan, yhteistä iloa tai suruakin, liikkeen jaloa kauneutta, ihmiskehon ihmeellistä notkeutta ja rytmintajua.

ihminen on "sosiaalinen eläin" ja yhdessä tanssimalla voidaan ilmaista yhteisiä tunteita.

ihminen on "uskonnollinen" ja pyhä tanssi kuuluu kaikkiin uskontoihin.

Jumala rankaisi Mikalia, Saulin tytärtä ankarasti, koska tämä halveksi liitonarkkia takaisin tuotaessa tanssivaa kuningasta.


Kun Herran arkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Mikal katseli ikkunasta.

Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja tanssivan Herran edessä Mikal halveksi häntä mielessään.

Herran arkku tuotiin paikalleen telttaan, jonka Daavid oli pystyttänyt sitä varten, ja Daavid uhrasi Herran edessä polttouhreja ja yhteysuhreja.

Uhritoimituksen päätettyään hän siunasi kansan Herran Sebaotin nimeen ja jakoi kansalle, koko Israelin väelle, miehille ja naisille, kullekin uhrileivän, yhden osuuden uhrilihasta ja hunajaleivonnaisen. Sitten kaikki lähtivät kotiinsa.



Mutta kun Daavid palasi tervehtimään perhettään, Saulin tytär Mikal tuli häntä vastaan ja sanoi:

"Kylläpä Israelin kuningas tänään käyttäytyi arvokkaasti!

Paljasti itsensä palvelijoidensa piikojen edessä niin kuin mikäkin narri!"

Daavid vastasi: "En, vaan Herran edessä! Hän valitsi mieluummin minut kuin isäsi ja isäsi suvun ja määräsi minut Israelin, Herran kansan, hallitsijaksi.

Herran edessä minä tahdon iloita, vaikka joutuisin alentumaan vielä tätäkin enemmän ja halventamaan itseni omissakin silmissäni. Mutta ne piiat, joista sinä puhuit, tulevat pitämään minua arvossa."

Eikä Saulin tytär Mikal koko elinaikanaan saanut lasta.

2 Sam 6:16-23 KR 1992



suomalaisena kesälauantaina kauniilla paikalla järven rannalla olevalla tanssilavalla tangon tahti huumaa nuoria ja vanhoja, ja haikeat sanat vievät rakkauden ihmemaihin.

tulisen tanssin läheisyyden sytyttämänä kaksi aikuista lähtee aviorikoksen tielle.


Jumala on luonut tanssin.

ihminen voi tanssia Jumalan kunniaksi, ihminen voi tanssia balettia tai modernia tanssia, ilmaisten ihmisyyttä.

ihminen voi käyttää tanssia vietelläkseen viattoman tai tanssi voi muuten sytyttää pahan himon.



onko tupakointi syntiä?

Jumala on luonut tupakka-kasvin.

Raamatun ajan ihmiset eivät sitä tunteneet, eikä Raamattu puhu tupakoinnista mitään.

Amerikan intiaanit käyttivät tupakkaa esimerkiksi rauhanpiipussa, kun tahdottiin solmia heimojen välille rauha ja lopettaa vihollisuudet.

tupakassa oleva nikotiini näet rauhoittaa, rentouttaa ja tekee ihmisen iloiseksi.

Amerikan löytämisen myötä tupakka tuli tutuksi Euroopassa ja Lähi-idässä sen polttaminen piipussa, vesipiipussa, pureksiminen mällinä, nuuskaaminen alkoi.

Tupakka tunnetaan nykyään kaikkialla maailmassa ja on miljarditeollisuus.


Jumala on luonut tupakan.

Siinä oleva nikotiini on voimakas huumausaine, joka vaikuttaa ihmiseen rentouttavasti.

ja aiheuttaa erittäin syvän riipuvuuden.

lääketieteessä on opittu tupakan savun ja tervan ja keuhkosyövän välinen yhteys.

väärinkäytetty tupakka ei ole vain epäterveellinen, se on vaarallinen terveydelle.



onko marihuanan polttaminen syntiä?


Jumala on luonut kasvin, jonka nimi on sanskriitin kielestä tuleva marihuana (cannabis).

Ihmiskunta on käyttänyt marihuana kasvista, sen kukista ja lehdistä ja pihkasta, tehtyjä valmisteita muinaisista ajoista alkaen.

ristiretkien ajan pelätyt Syyrian "Vuoren ukon" lähettämät murhaajat, käyttivät hashista ennenkuin lähtivät töihin (arabialaisesta sanasta ruoho, hashish, tulee englannin assassin)


marihuanan kuivattujen lehtien polttamisella on samantapainen rauhoittava vaikutus kuin tupakalla.

koska se lievittää voimakkaasti kipua, monet syöpäpotilaat saavat valtion tuella marihuanaa poltettavakseen. Hollannissa on marihuanan polttaminen laillista.

kannabis-tuotteet ovat nikotiinin tavoin erittäin voimakasta riippuvuutta aiheuttavaa.

monen huumerikollisen, huumeriippuvaisen, elämän syöksykierre on alkanut "kevyestä" marihuanan käyttämisestä, ja pian ihmisen keho alkaa vaatia väkevämpiä Jumalan luomia huumeita.



onko seksi syntiä?

Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi = seksi

seksi on ihmisen elämän syvimpiä ja väkevimpiä voimia pikkuvauvasta vanhukseen asti. se vaikuttaa kaikkeen olemiseen ja elämiseen, hormonit jylläävät, koneet käyvät, tuottaen taidetta, kirjallisuutta, kulttuuria, rakkausrunoja.

Luomisen tarkoituksen mukainen miehen ja naisen uskollinen parisuhde on suuri lahja, ja seksistä saa jopa nauttia - silleen Jumala on sen tehnyt.


syntiä tehdään paljon sekä itseä että toista vastaan kuin tulena riehuvan seksuaalisen halun vaikutuksesta. erityisen järkyttävää on ihmisen itsensä tai toisen orjuuttaminen ja myyminen toisten ihmisten seksuaalisten halujen tyydyttämiseksi.

lapsiin kohdistuva seksuaalinen halu ja sen toteuttaminen aiheuttaa poikkeuksetta lapseen erittäin syviä elämänikäisiä vammoja.

naisen tai miehen raiskaaminen on kaikissa maissa lainsäädännöllä merkitty rikos.

ei esivalta turhaan miekkaa kanna.

"naisrauha" lienee vanhimpia lakeja Suomenkin varhaisessa historiassa.


onko hiusten kähertäminen syntiä?

Jumalan luomistekojen joukossa ei ole mitään, joka niin kauneudellaan vaikuttaisi mieheen, kuin nainen.

Eivät kaikki naiset ole kauniita eivätkä kaikki miehet ole komeita.

Tiedemiehet raapivat päätään selittääkseen, miksi nainen on kaunis? mitä merkitystä sillä on luomakunnan kannalta?

Riikinkukko on upea ilmestys, naaras on varsin vaatimaton.

Leijonalla on harjansa, leijonaäiti on enempi yksinkertainen.

Mutta ihmisten joukossa - nainen, ah!

Jumala on luonut naisen myös sellaiseksi, että hän osaa ja tahtoo mielyttää miestä ja tavoittaa tämän huomion.

Sukukypsään ikään tullut nainen ei oikeastaan voi sitä edes estää - vaikka haalareihin pukeutuisi tai kääriytyisi nunnan kaapuun. Jostain ne silmät pilkistävät, tai nilkka vilahtaa, jotka saavat miehen pään sekaisin.

Nainen voi käyttää tätä valtavaa taitoa ja voimaa sulostuttaakseen ihmisten elämää.

Nainen voi käyttää Jumalan hänelle antamaa taikamaista tenhoa vietelläkseen toisen naisen aviopuolison.



näemme, että ihminen voi käyttää, soveltaa, toteuttaa, Jumalan luomia asioita synnillisesti.

mikä siis on synnillistä käyttöä, syntiä?

kaikilla ihmisillä on omatunto - tosin se on aikaan ja kulttuuriin sidottu - mutta se kuitenkin kertoo syvällä sisällä hiljaisella, mutta sitkeällä äänellä mikä on oikein ja mikä väärin.

useimmilla ihmisillä on terve omatunto - toisilla on yliherkkä, toisilla paatunut.

psykologit puhuvat mielellään "yliminästä" (super-ego) joka kontrolloi minää (ego) ja viettien "alakertaa" (id)

kaikki uskonnot sisältävät moraalista ja eettistä sanomaa, mikä on oikein ja mikä väärin.

juutalaisuus ja islam ovat lakiuskontoja - tämä oikea ja väärä ovat hyvin pitkälle koko uskonnon perustava sisältö.

Jeesuksen ajan fariseukset ja kirjanoppineet ovat tällaisen lakiuskonnon huippuedustajia - hyvin pitkälle viedyn synnin ja luvallisen erottajia.


kristillinen usko rakentuu juutalaisen lakiuskonnon perustalle.

sen keskeisin hahmo, Jeesus Nasaretilainen, teloitettiin lain rikkojana.

sen tärkein opettaja, Paavali, edustaa ihmiskunnan huippua lain tuntemisessa ja soveltamisessa - juutalaista farisealaisuutta.

(siihen lainnoudattamiseen verrattuna tämän kristillisyyden neuvot älä koske! älä tartu! älä maista! ovat kuin hyttysen ininää)

kristillinen usko ei poista lakia ja vapauta ihmistä kaikista omantunnon ja etiikan ja moraalin laeista irstailemaan, murhaamaan ja ryöstämään - kuten jotkut täällä nettiruukussakin pilkaten väittävät.

Jeesus sanoo, ettei pieninkään kirjain (iota, pilkun kokoinen) häviä Mooseksen laista.

eikä ole hävinnyt.



kuten nimikin sanoo, kristillisyyden perusta on Jeesus Kristus.

Vuorisaarnassa ja muussa opetuksessa ja esimerkillään Jeesus vie käsityksen synnistä tavattoman paljon syvemmälle, kuin juutalaisuudessakaan oli tapana.

Jeesus osoittaa, että uskonnollinen ihminen, joka ulkonaisesti noudattaa oman kulttuurinsa tapoja ja säädöksiä ja tekee fariseusten tapaan parhaansa totellakseen Mooseksen Siinailla saamaa jumalallista lakia

tällainen ihminen on itse asiassa syvällisesti syntinen, kun tutkitaan mitä oikeasti siellä sisällä on - kuin kalkittu hauta täynnä saastaa ja likaa.

Kristuksen elämän paradoksi on, että lain parhaat tuntijat ja noudattajat ajoivat Hänen teloittamistaan Pontius Pilatuksen edessä.

syntisinä pidetyt ihmiset, monin tavoin lakia rikkoneet ja julkisyntisetkin, rahaa varastavat publikaanit, huorat ja avionrikkojat ja kelmit ja tavalliset syntiset

viihtyivät Hänen seurassaan ja rakastivat Häntä



Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.

Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää.

Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä.

Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo* ja itki.

Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli:

"Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa."

"Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.



Uusi testamentti ei sitä meille kerro, mutta epäilen että tuon vierailun jälkeen fariseus Simon oli muuttunut mies.

oli saanut mietittävää.

Jeesuksella oli ollut hänelle asiaa.

taitaa Jeesuksella olla meillekin enemmän tai vähemmän hurskaille lain noudattajille asiaa


"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus.

"He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria.

Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?"

Simon vastasi:
"Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi."

"Aivan oikein", sanoi Jeesus.



tässä vaiheessa Jeesus tekee jotain aivan sietämätöntä

miestenhän maailma on!

etenkin tuohon patriarkaaliseen aikaan, antiikin Roomassa

ja on arvostetun uskonnollisen johtajan, fariseuksen, luona kutsuvieraan.

kuinka törkeää!

kuinka inhottavaa!

Hän kääntää päänsä pois isännästä Simonista, katselee syntistä naista, joka on siellä Hänen paljaiden jalkojensa varpaiden luona (roomalaiseen aikaan aterioitiin leväten lattialla tyynyjen varassa)

Kääntää päänsä isännästä!

katselle syntistä naista!

ja puhuu sitten kuitenkin isännälle ja miten törkeän suoraa puhetta?

ei ollut tuolla Jeesuksen huonolla käytöksellä rajoja - mokoma syntisten ystävä





Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille:

"Katso tätä naista.

Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.

Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin.

Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.

Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon.

Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän."

Ja hän sanoi naiselle:
"Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä:
"Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi."

Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut.
Mene rauhassa."

Lk 7:36-50 KR 1992



mikä on syntiä?

Simon - minulla on sinulle sanottavaa.

tahdotko kuulla?


nämä syntiset ihmiset eivät lakkaa Jeesuksesta puhumasta

nämä syntiset ihmiset eivät lakkaa Jeesuksesta laulamasta

nämä syntiset ihmiset eivät lakkaa Jeesusta kehumasta

nämä syntiset ihmiset eivät tahdo mistään muusta tietää, kuin Jeesuksesta

nämä syntiset ihmiset rakastavat Jeesusta koko sydämestään


sinä et Hänestä niin piittaa



sinä sanot

mutta he ovat yhä syntisiä!

Jeesus sanoo heille:

"sinun uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhassa"


katsos Simon, ei heidän synnittömyytensä heitä pelastanut.

ne jotka tahtovat lain kautta vanhurskaiksi tässä elämässä tulla - olkaa hyvät vaan, mutta täyttäkää koko laki, vähempi elämän hurskaus ei Jumalalle näet riitä.

Mikä on syntiä?

Mailis Janatuinen on Ev.-lut. Lähetysyhdistys Kylväjän Japanin lähetti.
Koulutukseltaan hän on englanninopettaja ja teologian maisteri


Otteita Mailis Janatuisen radiossa pitämästä Suomen Raamattuopiston
luennosta.

...........
Synnin voittamisen problematiikka liittyy läheisesti synnin määritelmään.

Jos pidämme vain itse teossa tehtyä varkautta, huoruutta, valehtelemista ja murhaa syntinä, niin luultavasti Japanista löytyy enemmän synnittömiä ihmisiä kuin Suomesta.

Vaikka kyllä niitä varmaan täälläkin on aika paljon.



Mutta Raamatun mukaan synti on rikkomus mitä tahansa kymmentä käskyä vastaan.

On synti, että emme pidä Jumalaa jumalana, vaan palvomme hänen ohellaan epäjumalia, esimerkiksi rahaa.

Tai että käytämme väärin Jumalan nimeä.

Että emme pyhitä lepopäivää.

Että emme kunnioita isäämme tai äitiämme.

Että tapamme sanoillamme ja vihallamme.

Että harrastamme muutakin kuin aviollista seksiä.

Että varastamme.

Valehtelemme.

Himoitsemme.

Kaiken tämän Jumalan laki meiltä kieltää.


Mutta Raamattu ei pysähdykään tähän.

Se vaatii, että käskyjä on noudatettava paitsi teoissa, myös sanoissa ja ajatuksissa.

Mutta tämäkään ei vielä riitä.

Jeesus piti laiminlyöntejä pahimpina mahdollisina synteinä, ja niiden mukaan hän sanoi tuomitsevansa meidät viimeisenä päivänä (Matt.25).

Että emme ole ruokkineet nälkäisiä, vaatettaneet alastomia, huolehtineet sairaista ja vangeista…



Onko himo sitten syntiä - siitä aiheesta on kirkkohistorian kuluessa paljon riidelty.

Roomalaiskatolinen kirkko opettaa, että himo on vain taipumusta syntiin, ei vielä itse syntiä kastetussa ihmisessä.

Himosta tulee syntiä vasta, kun se toteutetaan käytännössä.

Pelkkää himoa ei siis tarvitse tunnustaa eikä katua.



Menestysteologia ja monet karismaatikot opettavat suunnilleen samalla tavalla.

Näissä piireissä sanotaan kiusausten olevan demonien vaikutusta.

Pahat ja inhottavat halut eivät nouse uskovan omasta sydämestä, vaan Saatana syöttää niitä hänen päähänsä.

Uskovan ei siis tarvitse kantaa niistä syyllisyyttä – mutta häntä ei myöskään neuvota kantamaan niitä ristin juurelle!



Tästä huomaamme, että syntikäsityksemme vaikuttaa suuresti siihen, mitä opetamme synnin voittamisesta.

Joka pitää vain tekosyntejä synteinä, sille synnin voittaminen on suhteellisen helppo juttu.

Mutta joka uskoo Jumalan tuomitsevan jo himonsa ja halunsa, sille taistelu käy paljon kovemmaksi.



Miksi sitten on niin tärkeää, kirjoittiko apostoli Paavali Roomalaiskirjeen 7 luvun ei-uskovasta vai uskovasta itsestään?

Miksi meidän pitää kysyä, onko ristin vai kunnian teologia oikeaa ja Raamatun mukaista teologiaa?

Siksi että tietäisimme, voimmeko pitää itseämme kristittyinä lihan ja hengen taistelun raivotessa sisimmässämme.


Kuvitellaanpa, että joku saarnamies esittäisi minulle tämän kysymyksen:

Milloin olet viimeksi kokenut tällaista taistelua sydämessäsi?

Vastaisin, kuten totta on: eilen ja tänään.

Teologiastaan riippuen tuo saarnamies voisi sitten antaa minulle toisen näistä vastauksista.

Kunnian teologi sanoisi näin: ”Sinä et ole vielä mikään oikea uskovainen. Olet oikea kristitty vasta silloin, kun henki on voittanut lihan ja taistelu on lakannut sydämestäsi.”

Ristin teologi sen sijaan sanoisi näin:
”Lihan ja Hengen taistelu on merkki siitä, että sinulla on sydämessäsi myös uusi ihminen, Pyhä Henki, ja olet todella Jumalan lapsi.”



Teologiastamme myös riippuu, minkä neuvon annamme ahdistuneelle lähimmäisellemme, joka valittaa meille voittamattomia syntejään.

Tehdäänpä tässä pieni kuvitteluleikki miehestä nimeltä Matti Meikäläinen.

Matilla on alkoholiongelma.

Sitten hän tulee ihanasti uskoon ja ongelma häviää.

Matti todistaa, että Jeesus on vapauttanut hänet viinasta ja sen himosta.

Tätä onnellista olotilaa kestää noin 1000 päivää (ensirakkauden keston verran).


Sitten Matti lankeaa ja juo päänsä täyteen.

Selvittyään krapulasta hän katuu katkerasti.

Seuraavana sunnuntaina Matti saa jollakin tavalla uskotuksi syntinsä anteeksi ehtoollispöydässä ja lupaa, ettei koske viinaan enää koskaan.

Mutta sitten hän lankeaa taas.

Ja taas.

Ja taas.

(Jokainen meistä voi tällä kohtaa ajatella omaa syntiään.)


Kysymys on siitä, mitä me Matille tässä tilanteessa julistamme.

Rupeammeko suosittelemaan hänelle erilaisia metodeita.

Kristikunta on täynnä ihmisiä, jotka jatkavat metodien etsintää vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen.

Metodit tuntuvat auttavan, mutta sitten osoittautuukin, että apu oli vain hetkellistä.

Jotkut tulevat kyynisiksi ja hylkäävät kristinuskon kokonaan.

Toiset muuttuvat lain kieltäjiksi: Ei tämä minun syntini olekaan mitään syntiä. Ei sitä vastaan tarvitsekaan taistella. Kaikkihan sitä tekevät. Onhan ihmisellä oikeus toteuttaa itseään!



Mutta ristin teologi sanoo sata kertaa langenneelle Matti-paralle näin:

”Sinä et ole ainoa, jonka sydämessä tämä taistelu riehuu - itse Paavalikin joutui sitä kokemaan loppuun asti.

Hänkin teki asioita, joita ei itse asiassa olisi tahtonut tehdä.

Hänkin sanoi, että paha riippuu hänessä kiinni.

Mutta Paavali uskoi samalla, että synnin ruumis oli hänessä kukistettu, vaikka ei asiaa niin kokenutkaan.

Hän uskoi, että hänen lihansa on ristiinnaulittu, vaikkei se siltä näyttänytkään.

Sanalla sanottuna: Paavali uskoi syntien anteeksiantamukseen, vaikka tiesi olevansa syntisistä suurin.”

Armo ja voima

Mikä Paavali sitten tarkoitti kuudennen luvun jakeilla?

Meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi (6:6).

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille… Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla (12-14).

Te olette synnistä vapautetut (6:22).



Sinut on siis naulittu ristille yhdessä Jeesuksen kanssa.

Se tarkoittaa: Jeesus kärsi helmasyntisi rangaistuksen, ja kasteessa hänen tekonsa luettiin sinun tilillesi.

Kasteessa myös nousit kuolleista yhdessä Kristuksen kanssa.

Se tarkoittaa, että hänen vanhurskautensa puettiin sinun yllesi kuin valkoinen puku.

Synnin ruumis on nyt kukistettu.

Sinut on vapautettu synnistä syntien anteeksiantamuksen kautta.

Olet uskosta vanhurskas.



Vaikeus tässä taistelussa on se, että meidän on uskottava niin moneen asiaan, mm. synnin voittamiseen vain sanan perusteella.

Room.6:n asioita emme useinkaan voi nähdä emmekä kokea.

Sen sijaan joudumme näkemään ja kokemaan sitä, mitä Room.7:n kuvaa: paha riippuu minussa kiinni.


Pitääkö meidän siis tyytyä siihen, että emme koskaan voita käytännössä syntiemme valtaa.

Ei tarvitse, emmekä saakaan sitä tehdä.

Joka päivä meidän on tunnustettava sekä ajatusten että sanojen ja tekojen synnit Jeesukselle.

Meidän on pyydettävä niitä anteeksi ja myös voimaa niistä päästä.

Tätä on jokapäiväinen parannus, missä vanhaa ihmistä ristiinnaulitaan.



Ja kun Jeesus sitten joka päivä antaa meille meidän syntimme anteeksi, niin sydämeemme syttyy vähitellen rakkaus häntä kohtaan.

Tulee se hetki, että emme enää tahdo pahoittaa rakkaan Vapahtajamme mieltä synneillämme.

Armo vieroittaa meitä synnistä, ei laki.

En uskalla luvata, että pääsisimme kaikista himoistamme ennen ylösnousemuksen päivää, mutta joistakin me pääsemme.

Ja loputkin pysyvät Jumalan armosta sillä tavalla kurissa, etteivät ne pääse tuhoamaan perusteellisesti omaamme ja toisten elämää.


Ystäväni, mitä siis teet, kun et voita synnin valtaa itsessäsi.

Tulet yhä uudestaan hänen luokseen, joka sen voitti.

otteita Mailis Janatuisen radioluennosta