Maksettu on velkani mun!

"Maksettu on velkani mun" lauletaan hengellisessä laulussa

mistä asiasta on tässä kyse Raamatun ilmoituksen näkökulmasta?

Jeesuksen vertauksessa se suuri velallinen saa velkansa anteeksi noin vain, koska velkoja armahtaa häntä.

Näin islamissa koetaan, että Jumala on laupias ja armollinen ja ymmärtää ihmisen heikkouksia ja antaa anteeksi. Toki tahallaan Jumalan tahtoa ei saa rikkoa, mutta sellaista kuitenkin tapahtuu - toisinaan yhteisö tästä ankarasti rankaisee Jumalan tahdon mukaan joka on uskonnollisessa laissa ilmoitettu (sharia)

meni sitten perimään velkojaan kanssaihmiseltä, ja anteeksianto peruttiin.

Jeesus ei tässä vertauksessa vetoa mihinkään muuhun kuin Jumalan laupeuteen.



Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?

Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Mt 18:21-22 Biblia 1776



Matteuksen evankeliumissa tämä on johdantona vertaukselle armottomasta palvelijasta.

"Velallinen" on jossain mielessä veli tai sisar, joka on rikkonut minua vastaan - "hän on minulle anteeksipyynnön velkaa"

".. niinkuin mekin anteeksiannamme velallisillemme"

ei varsinaisesti tuo mieleen taloudellisten velkojen perimisestä luopumista.

vaan siihen Jeesus asian tässä heti vie, pois yleisestä rikkomisesta ja suoraan velallisuuteen - rahaan ja raihnauteen:



Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.

Ja kuin hän rupesi laskemaan, tuli yksi hänen eteensä, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.

Mutta ettei hänellä ollut varaa maksaa, käski hänen herransa hänen myytää, ja hänen emäntänsä ja lapsensa, ja kaikki mitä hänellä oli, ja maksettaa.

Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra, ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.

Niin armahti herra palveliaa, päästi hänen, ja antoi hänelle velan anteeksi.



Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.

Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.

Mutta ei hän tahtonut, vaan meni ja heitti hänen torniin, siihenasti kuin hän velan maksais.
Kirjoittanut: MikkoL, 15.04.2011 10:17


Mutta kuin muut hänen kanssapalveliainsa näkivät mitä tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli.

Silloin kutsui herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha palvelia, minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettäs minua rukoilit:

Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin minäkin armahdin sinua?

Ja hänen herransa vihastui, ja antoi hänen pyöveleille, siihenasti kuin hän maksais kaikki, mitä hän oli hänelle velkaa.



Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.

Mt 18:23-35 Biblia 1776



Kiitos Herra pyhästä Raamatusta, jossa elämän leipää meille annat niin rukiista ja ravitsevaa. Avaa silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan, mitä tahdot tänään meille puhua!

Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä me tätä rukoilemme
Aamen



Jeesuksen vastaus Simon Pietarin kysymykseen ja vertaus armottomasta palvelijasta ei ole mitenkään erityisen kristillinen.

Kyse on yleisuskonnollisesta ja etten sanoisi yleisinhimillisestä asiasta ihmisten välisessä kanssakäymisessä Jumalan tutkivan katseen alla.

Pietari miettii, monestiko veljelle pitäisi antaa tämän "velka" anteeksi

Jeesus konkretisoi asian mieliinpainuvalla - unohtumattomalla - vertauksella, jossa puhutaan valtavasta miljoonavelasta.

Aikamme Suomessa, laman opettamassa Suomessa, Nokian romahtavassa kurssissa, tämä taloudellinen riippuvuus, velka, on hyvin tuttu asia niillekin, jotka eivät ole kahden asunnon loukussa tai menneet ostamaan liian hienoa autoa.

Pankki ei ole erityisen armollinen velanantaja.

Tällä vertauksen kuninkaalla oli kykyä tehdä ratkaisuja myös näin - antaa valtava taloudellinen velka anteeksi.



Vertaus antaa meille elävän kuvan Jeesuksen ajan Palestiinasta, kuinka siellä velkoihin suhtauduttiin.

"Velkavankeus" oli silloin tavallinen ja Jeesus viittaa siihen muuallakin evankeliumeissa (muistatko missä?)

Valtio käyttää itsenäisessä Suomessa taloudellisissa asioissa ylintä valtaa.

"Velkavankeus" ei tietääkseni ole käytössä - siis kyvyttömyys maksaa velkaa ei vie pyöveleiden käsiin tai torniin, jos siihen velkaan ei liity rikosta, esimerkiksi kavallusta tai veronkiertoa - valtion velkaa!

Mutta olisko niin että jossain rikkomuksessa sakkoa tai vankeutta on rikkoneelle valinnainen? en tiedä.

Suomen valtio on tuima velkojen perijä - näin kansa tahtoo, koska tietää että niitä luikertelijoita kyllä löytyy vähän joka kulmalta, jos ei olla tiukkana.



Portugali on pahasti velkaantunut.

Ovat kuulemma eläneet yli varojensa.

Euroopan Unionin mukana suomalaiset sinnikkäät ja taloudellisesti vastuulliset ihmiset joutuvat nyt velanmaksajaksi

tai ainakin takuumieheksi

sehän on vaalien iso juttu

kyse on miljardeista ja jos velallinen ei kykene - niinkuin Portugal ei tule kykenemään - velkaansa maksamaan, suomalaisetkin takaajat joutuvat koville.

kuten joutuvatkin.

EU ei pitäny ihan tällainen olla - siirtää rikkaasta pohjoisesta köyhään korruptoituneeseen etelään ihmisten varoja.



Brysselin kuningas nyt kuitenkin niin on päättänyt olla armollinen Lissabonin velallisille.

että toiset tuodaan apuun.

Jeesuksen vertauksen kuningas on vielä anteliaampi, jakaa omastaan eikä suomalaisten säästöistä.



Jeesuksen opetuksen kärki ei tietenkään ole rahallisessa velassa

vaan jotenkin tuo velka muuttuu rikokseksi, pahaksi teoksi

rikkomalla sinua vastaan veljesi tai sisaresi joutuu velkaan

"Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa."
Mt 18:35

Velka onkin rikos sinua vastaan.

ja tarttis se ihan sydämestä antaa anteeksi?



Uudessa Testamentissa "maksaa" on lähinnä rahallista maksamista tai sitten kostamista, maksaa pahat teot.

Laitan tähän tutkittavaksemme ne kohdatm joissa on sana "velka" tai velallinen.



ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
Mat 6:12

Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
Mat 18:24

Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
Mat 18:28

Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
Mat 18:30

Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Mat 18:34



"Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
Luk 7:41

Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni?'
Luk 16:5

Tämä sanoi: 'Sata astiaa öljyä'. Niin hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja kirjoita pian viisikymmentä'.
Luk 16:6

Sitten hän sanoi toiselle: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä sanoi: 'Sata tynnyriä nisuja'. Hän sanoi hänelle: 'Tässä on velkakirjasi, kirjoita kahdeksankymmentä'.
Luk 16:7



Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.
Rom 13:8

Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa; sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset auttamaan heitä maallisilla.
Rom 15:27



Mutta jos jollakin leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, oppikoot nämä ensin hurskaasti hoitamaan omaa perhekuntaansa ja maksamaan, mitä ovat velkaa vanhemmilleen, sillä se on otollista Jumalan edessä.
1 Tim 5:4

mutta jos hän on tehnyt sinulle jotakin vääryyttä tai on sinulle jotakin velkaa, niin pane se minun laskuuni.
Fil 1:18

Minä, Paavali, kirjoitan omalla kädelläni: "Minä sen maksan"; saattaisinpa sanoa: pane se omaan laskuusi; sillä sinä olet minulle velkaa oman itsesikin.
Fil 1:19



ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
Mat 6:12

"Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
Luk 7:41

ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)."
Luk 11:4

Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista ja sanoi ensimmäiselle: 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni?'
Luk 16:5



Lähellä nämä asiat ovat siis Uudessa testamentissa

Jeesuksen vertauksissa on puhetta velallisista ja velan maksusta.

Paavali puhuu myös velallisuudesta - koska Filemon on saanut hengellistä hyvää apostolilta, hän on "itsensäkin velkaa" Paavalille.

Sellaista kristillistä velkaa, syntivelkaa, ei tuosta meinaa nyt kyllä löytyä.



puhumme paljon syntivelasta

Uudessa testamentissa se ei taida olla kovin tavallinen ilmaus, ei tietääkseni esiinny siellä lainkaan tuossa sanamuodossa.

sen sijaan on tuo rikkomuksen, rikoksen, pahoin tekemisen aiheuttama "velka"

kaikkein väkevimmin nämä sitoo toisiinsa Jeesus itse

eikä sen vähäpätöisemmässä asiassa kuin Isä meidän rukouksessa



saamme tästä miettimisen ja itsemme tutkimisen aihetta paastonaikana 2011 valmistautuessamme pääsiäisviikkoon

1. miten itse suhtaudun omiin velallisiini

2. miten itse annan anteeksi minua vastaan rikkoneelle ihmiselle

3. onko eroa sen välillä, onko rikkoja veli vai taivastaen valtakunnan ulkopuolinen?

4. miten itse suhtaudun omiin talousrikoksiini, kavalluksiini, veronkiertoihini?

5. miten suhtaudun häneen, joka on tavalla tai toisella rikkonut minua vastaan ja siten "anteeksipyynnön velkaa"



esikoisuudessa uhkaa sellainen elämän blank check - avoin shekki - johon uskova sitten kirjoittaa sen velkasumman, jonka tahtoo nyt anteeksi Jumalalta.

ja joka sitten anteeksi todistetaan sen enempää kyselemättä.

kun se ei mene taivaan konttorissa hyväksytyksi silleen Jeesuksen nimessä ja veressä - leimalla.

Jeesus itse näet sanoo, että Hänen Isänsä - kuka lienee sinun isäsi - ei anna anteeksi noin vain.

Jos emme ... niin ei Isäkään.

tää on aika tiukka paikka.

mukava olis se ohittaa

että emme ole kenellekään mitään velkaa - vähiten taivaan Isälle, Jeesuksen Isälle.


Kirjoittanut: Nosce te,


Jeesuksen sanat,Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät, on mielestäni yksi tärkeä näkökulma asiaan.

Kirjoittanut: MikkoL


Niin yksi Pharisealaisista rukoili häntä ruualle kanssansa. Ja hän meni Phariseuksen huoneeseen ja aterioitsi.

Ja katso, yksi vaimo oli kaupungissa, joka oli syntinen, ja kuin hän sai kuulla, että hän aterioitsi Pharisealaisen huoneessa, toi hän lasin kallista voidetta.

Ja seisoi takana hänen jalkainsa juuressa itkien, ja rupesi kyyneleillänsä kastamaan hänen jalkojansa, ja niitä päänsä hiuksilla kuivasi, ja suuta antoi hänen jalkainsa, ja voiteli ne voiteella.

Mutta kuin Pharisealainen sen näki, joka hänen kutsunut oli, sanoi hän itsellensä: jos tämä olis propheta, niin hän tietäis, mikä ja millainen tämä vaimo on, joka häneen rupee, että hän on syntinen.

Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: Simon, minulla on jotakin sinulle sanomista. Hän sanoi: Mestari, sanos.



Kaksi velkamiestä oli yhdellä lainaajalla: yksi oli velkaa viisisataa penninkiä ja toinen viisikymmentä.

Koska ei heillä ollut varaa maksaa, antoi hän molempain anteeksi. Sano siis, kumpi näistä häntä enemmän rakastaman pitää?

Simon vastaten sanoi: minä luulen, että se, jolle hän enemmän anteeksi antoi; hän sanoi: oikein sinä tuomitsit.

Ja hän käänsi itsensä vaimoa päin, ja sanoi Simonille: näetkös tämän vaimon? minä tulin sinun huoneeses, etkä sinä antanut vettä minun jaloilleni; mutta tämä kyynelillä kasti minun jalkani ja ne hiuksillansa kuivasi.

Et sinä minun suuta antanut, mutta tämä, sittenkuin hän tähän tuli, ei ole lakannut minun jalkaini suuta antamasta.

Et sinä minun päätäni öljyllä voidellut; mutta tämä voiteella minun jalkani voiteli.
Kirjoittanut: MikkoL, 15.04.2011 10:54


Minä sanon sinulle: sentähden että hänelle paljo syntiä anteeksi annettiin, niin hän paljon rakasti; mutta jolle vähempi anteeksi annetaan, se vähemmän rakastaa.

Niin hän sanoi hänelle: sinun syntis ovat anteeksi annetut.

Niin rupesivat ne, jotka myös aterioitsivat, sanomaan keskenänsä: kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?

Niin hän sanoi vaimolle: sinun uskos on sinun vapaaksi tehnyt: mene rauhaan.
MikkoL:
Lk 7:37-50 KR 1776



Me kiitämme sinua, Herra Jeesus, että olet kanssamme lupauksesi mukaan ja että Pyhä Henki meitä jokaista johdattaa totuuteen pynän Raamatun äärellä.

kiitos käsittämättömästä rakkaudestasi meitä syntisiä ja fariseuksia kohtaan, että tahdot meitä auttaa

niin että meillä ei olisi raskaita velkoja Sinun Isäsi tilinteon edessä.

Aamen

OM: Pieninkin koreus kadottaa

Pieninkin koreus kadottaa

Minua on jäänyt kesto-vaivaamaan vanhin Odd Minden kommentti Helsingin seurojen aikaan 2009.

"Pieninkin koreus kadottaa" hän sanoi kohtaamalleen naiselle, jonka kaulalla oli ohuessa ketjussa pieni kultainen risti.


Kyseessä OM sanoissa on pelastuksen asia ja siten tämä on perustava teologinen ja raamatullinen aihe joka liittyy esikoislestadiolaisen herätysliikkeen nykyiseen hengelliseen tilaan.



Niin olkaan vaimot myös miehillensä alamaiset, että nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat, Kuin he teidän puhtaan menonne näkevät pelvossa.

Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäri-ripustamisessa eli vaatteen puvussa, Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä.

Sillä näin ovat pyhätkin vaimot muinen itsensä kaunistaneet, jotka toivonsa panivat Jumalan päälle ja olivat miehillensä alamaiset, Niinkuin Sara oli Abrahamille kuuliainen ja kutsui hänen herraksi, jonka tyttäriksi te tulleet olette, jos te hyvin teette ja pelkäämättä olette.

Te, miehet, myös asukaat heidän kanssansa taidolla ja antakaat vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hänen kunniansa, niinkuin myös elämän armon kanssaperillisille, ettei teidän rukouksenne estetyiksi tulisi.

1 Piet 3:1-7 Biblia 1776



Vanhin Minden varoitus perustunee toisaalta tähän seuroissa silloin tällöin kuultuun kohtaan Ensimmäisestä Pietarinkirjeestä.

Uusin suomennos kääntää:

Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin,kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää.

Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita.

Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.

Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan. He olivat miehilleen kuuliaiset -- Saarakin oli kuuliainen Abrahamille ja kutsui häntä herraksi. Ja Saaran tyttäriä tekin olette, kun teette hyvää ettekä anna minkään uhkailun pelottaa itseänne.

Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne.

1 Piet 3:1-7 KR 1992



Asian tärkeyttä lisää rovasti Laestadiuksen julistus. Hänen saarnoissaan käsitteet "koreus" ja "koreilu" ovat varsin paljon esillä.

Nykyään tuo vanhahtava sana "koreus" käsitetään kristillisyydessä koreiluksi eli korujen käytöksi, kauniiden vaatteiden ja hiusten käsittelyn seurassa. (Saimmehan Lahdessakin juuri taas kuulla lähetysmies Seppo Parviaiselta, miten paha asia on naisten hiusten värjäys.)

Laestadiuksen ajan kielenkäytössä tuo sana "koreus" on sisältänyt enemmän kuin korujen käytön koreilun ja silloin puhuttiin esimerkiksi elämän koreudesta.

Laestadiuksen saarnojen ilmaisut eivät tässä ole nyt kuitenkaan aiheena vaan teologia.

Tuon kommentin johdosta vanhin Odd Minden teologia kuulostaa minusta seuraavanlaiselta - korjatkaa, jos erehdyn:

Jeesus Kristus on kyllä maksanut kalliilla verellään kaikkien synnit ja sovittanut ihmiskunnan Jumalan kanssa.

Jeesuksen nimessä ja veressä saadaan tässä kristillisyydessä todistaa synnit anteeksi. Puutteellinen, langennut, monin tavoin matkalla vajavainen ja itsessään voimaton heikko ihminen saa yksin armosta uskoa itsensä verellä pestyksi puhtaaksi ja aivan keskelle taivasta sinne pyhien ja enkelten keskelle.

Tämä on esikoisten evankeliumin saarnan ihana keskeinen sisältö.



Tämä nainen kuitenkin - saatuaan uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä - koreilee.

Hänellä on kaulallaan kultainen risti ohuessa vitjassa, ja se on korun kantamista, koreilua, jota miehen hieno rannekello tai komea mersu sensijaan ei ole.

Kyseinen nainen on saanut Jeesuksen tähden kyllä synnit anteeksi, mutta jos hän pysyy tässä koreilun kaameassa synnissä, hän joutuu uskostaan huolimatta kadotukseen.

"pienikin koreus kadottaa"



Mikä tässä tuomiossa on taustalla?

Toisaalta taustalla voi olla ajatus, että pieni koreilu on merkkinä sydämen tilasta ja jos tästä ei tehdä parannusta, tämä nainen voi ajanmittaan menettää myös pelastavan uskon Vapahtajaan.

tämähän on esikoisten suurin huolenaihe, jota viikosta toiseen seuroissa käydään hoitamassa - se pelastava usko sydämessä, lepattava ja helposti sammuva asia, jonka maailman viettelykset, lihan vapaudet ja perkeleen kavaluus niin helposti niistävät sammuksiin - ja koreileva nainen voi jopa lähteä esikoisten pelastavasta seurasta ja joutua näin kadotetuksi.



Toisaalta taustana voi olla ajatus tieten tahtoen tehdystä koreilun synnistä.

Kielletty koru on kaulalla, vaikka saarnaajat ovat selvästi Jumalan sanaan perustuen ja rovastin saarnojakin käyttäen osoittaneet, että pelastuksen menettämisen uhalla nainen ei saa käyttää kultakoruja, meikata tai kähertää tai värjätä hiuksiaan.

Heprealaiskirjeessä on varoitus tahallaan tehdyistä synneistä, joille ei ole uhria eikä anteeksiantamusta:


Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä, Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.

Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?

Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.

Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.

Heb 10:26-31 KR 1776



Vanhin Odd Minde voi ehkä ajatella sanojensa taustalla, että kyseinen nainen tekee tahallaan syntiä.

Olisiko mahdollista, että esikoisten parissa Heprealaiskirjeen ankarat sanat ymmärrettäisiin laajemminkin niin

"joka tahallaan tekee syntiä, ei saa anteeksi"

Toisin sanoen Jeesuksen nimessä ja veressäkään ei voida puhdistua tahallaan tehdystä synnistä, ainoastaan vahingossa tapahtuneista Jumalan tahdon rikkomisista?



Ajatellaan syntistä naista, joka tuotiin Jeesuksen luokse ja kysyttiin, onko Mooseksen lain mukaan nyt tämä syntiä tehnyt kivitettävä.

Kun syyttäjät olivat toinen toisensa jälkeen lähteneet paikalta "Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee."
Joh 8:11 KR 1776

...
Ajattelemmeko, että tämän tapauksen jälkeen tämä nainen ei enää tehnyt syntiä?

- jätti sen miehen, jonka kanssa aviorikos oli tapahtunut, tuli elämän parannukseen.

Oliko siis "en minäkään sinua tuomitse" ehdollinen vankeusrangaistus?


Kun esikoislestadiolainen kristitty tulee Herran Jeesuksen eteen kuulemaan tuomionsa saarnaajan tai toisen kristityn suun todistuksen kautta

Saako hän ehdollisen tuomion?


Jumala kyllä antaa anteeksi, jos teet parannuksen, luovut synnistä ja et enää syntiä tee - et tätä etkä tuota.

Jos teet vielä kerran syntiä, ei armoa enää ole?



Nämä ovat kysymyksiäni, ehkä joku tahtoo niihin vastata.

En esitä "ehdollista vapautusta" tosiasiana esikoisuuden teologiasta

Mutta johtavan Lapin vanhimman lause uskovalle naiselle "pienikin koreus kadottaa"



Kristuksen kirkossa ollaan totuttu siihen, että vilpitön parannuksentekijä lankeaa uudelleen.

Jos esimerkiksi nuoren miehen ahdistavana syntinä on itsetyydytys, parannuksen, katumuksen, lankeamisen, kierre on luonnon puolesta melkoisen taattu.

On selvä, että murtovaras tahtoo krisityksi tultuaan luopua tuosta ammatista ja alkaa ansaita toimeentulonsa rehellisellä työllä.

Mutta sen kleptomaanirouvan ongelma on pysyvä ja vaikea, vaikka kuinka parannusta tekisi. kyse on sairaudesta.

Martti Luther itse on elävä esimerkki siitä, miten kaikkensa tekevä ja parannukseen pyrkivä ihminen kuitenkin tekee syntiä ja ei vain tee vaan tahtoo tehdä syntiä ja vihaa Jumalaa, joka sen kieltää.



Jos armollinen Herra Jeesus itse neuvoo Pietaria, että tulee antaa anteeksi ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän

Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?

Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Mt 18:21-22 KR 1776

Jos Raamattu sanoo
"Sillä vanhurskas taitaa langeta seitsemän kertaa, ja nousee jälleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen."
Snl 24:16 KR 1776

niin eikö Herra sitten antaisi anteeksi omalle lunastamalleen lapselleen, joka katuu sitä, että on ihan tahallaan syntiä taas tehnyt?



Kristuksen kirkko tavallisesti lukeekin tuon Heprealaiskirjeen kohdan kokonaan eikä vain ensimmäistä jaetta

Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä, Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.

Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?

Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.

Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.

Heb 10:26-31 Biblia 1776



Kristuksen kirkko tavallisesti katsoo tuota "pilkkaa Pyhää Henkeä"

Eikä ainoastaan "joka ehdoin tahdoin tekee syntiä tultuaan totuuden tuntoon" - joka olisi opetuksena vastoin Kristuksen evankeliumia.

Kristuksen kirkko ottaa mukaan vakavat Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa

"Sentähden sanon minä teille: kaikki synnit ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi; mutta pilkkaa Henkeä vastaan ei anteeksi anneta ihmisille.

Ja kuka ikänä sanoo jonkun sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se hänelle anteeksi annetaan; mutta joka sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, ei sitä hänelle anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa."
Mt 12:31-32

Ja kohdan Markuksesta:
Totisesti sanon minä teille: kaikki synnit annetaan anteeksi ihmisten lapsille, pilkatkin, joilla he Jumalaa pilkkaavat,

Mutta joka puhuu pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, ei hän saa ijankaikkisesti anteeksi, vaan hän on vikapää ijankaikkiseen tuomioon.

Sillä he sanoivat: hänellä on saastainen henki.
Mk 3:28-30 KR 1776



Voin hyvinkin olla väärässä kun kyselen, edustaako vanhin Odd Minde "ehdollisen vapaan" linjaa: saat nyt anteeksi, mutta jos tahallasi rikot, niin sitten suoraan helvettiin!

Siltä tuo kuulostaa "pienikin koreus kadottaa"

Sillä jos ei kultakorua laita kaulalleen, niin saattaapa joku synti - ehdoin tahdoin - kristityn miehen tai naisen elämään hiipiä.

Nyt kaikki sitten ehdoin tahdoin kullalla koreilemaan ja syntiä tekemään??

Pois se...

Vaan kaikki kristityt joukolla Hebrealaiskirjeen iloisen ohjeen mukaan hyviä tekoja tekemään!



Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;

Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta, Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),

Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä, Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
Hep 10:21-25 KR 1776