perjantai 18. maaliskuuta 2011

OM: Pieninkin koreus kadottaa

Pieninkin koreus kadottaa

Minua on jäänyt kesto-vaivaamaan vanhin Odd Minden kommentti Helsingin seurojen aikaan 2009.

"Pieninkin koreus kadottaa" hän sanoi kohtaamalleen naiselle, jonka kaulalla oli ohuessa ketjussa pieni kultainen risti.


Kyseessä OM sanoissa on pelastuksen asia ja siten tämä on perustava teologinen ja raamatullinen aihe joka liittyy esikoislestadiolaisen herätysliikkeen nykyiseen hengelliseen tilaan.



Niin olkaan vaimot myös miehillensä alamaiset, että nekin, jotka ei sanaa usko, vaimoin tavoista ilman sanaa voitetuksi tulisivat, Kuin he teidän puhtaan menonne näkevät pelvossa.

Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäri-ripustamisessa eli vaatteen puvussa, Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä.

Sillä näin ovat pyhätkin vaimot muinen itsensä kaunistaneet, jotka toivonsa panivat Jumalan päälle ja olivat miehillensä alamaiset, Niinkuin Sara oli Abrahamille kuuliainen ja kutsui hänen herraksi, jonka tyttäriksi te tulleet olette, jos te hyvin teette ja pelkäämättä olette.

Te, miehet, myös asukaat heidän kanssansa taidolla ja antakaat vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hänen kunniansa, niinkuin myös elämän armon kanssaperillisille, ettei teidän rukouksenne estetyiksi tulisi.

1 Piet 3:1-7 Biblia 1776



Vanhin Minden varoitus perustunee toisaalta tähän seuroissa silloin tällöin kuultuun kohtaan Ensimmäisestä Pietarinkirjeestä.

Uusin suomennos kääntää:

Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin,kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää.

Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita.

Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.

Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan. He olivat miehilleen kuuliaiset -- Saarakin oli kuuliainen Abrahamille ja kutsui häntä herraksi. Ja Saaran tyttäriä tekin olette, kun teette hyvää ettekä anna minkään uhkailun pelottaa itseänne.

Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne.

1 Piet 3:1-7 KR 1992



Asian tärkeyttä lisää rovasti Laestadiuksen julistus. Hänen saarnoissaan käsitteet "koreus" ja "koreilu" ovat varsin paljon esillä.

Nykyään tuo vanhahtava sana "koreus" käsitetään kristillisyydessä koreiluksi eli korujen käytöksi, kauniiden vaatteiden ja hiusten käsittelyn seurassa. (Saimmehan Lahdessakin juuri taas kuulla lähetysmies Seppo Parviaiselta, miten paha asia on naisten hiusten värjäys.)

Laestadiuksen ajan kielenkäytössä tuo sana "koreus" on sisältänyt enemmän kuin korujen käytön koreilun ja silloin puhuttiin esimerkiksi elämän koreudesta.

Laestadiuksen saarnojen ilmaisut eivät tässä ole nyt kuitenkaan aiheena vaan teologia.

Tuon kommentin johdosta vanhin Odd Minden teologia kuulostaa minusta seuraavanlaiselta - korjatkaa, jos erehdyn:

Jeesus Kristus on kyllä maksanut kalliilla verellään kaikkien synnit ja sovittanut ihmiskunnan Jumalan kanssa.

Jeesuksen nimessä ja veressä saadaan tässä kristillisyydessä todistaa synnit anteeksi. Puutteellinen, langennut, monin tavoin matkalla vajavainen ja itsessään voimaton heikko ihminen saa yksin armosta uskoa itsensä verellä pestyksi puhtaaksi ja aivan keskelle taivasta sinne pyhien ja enkelten keskelle.

Tämä on esikoisten evankeliumin saarnan ihana keskeinen sisältö.



Tämä nainen kuitenkin - saatuaan uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä - koreilee.

Hänellä on kaulallaan kultainen risti ohuessa vitjassa, ja se on korun kantamista, koreilua, jota miehen hieno rannekello tai komea mersu sensijaan ei ole.

Kyseinen nainen on saanut Jeesuksen tähden kyllä synnit anteeksi, mutta jos hän pysyy tässä koreilun kaameassa synnissä, hän joutuu uskostaan huolimatta kadotukseen.

"pienikin koreus kadottaa"



Mikä tässä tuomiossa on taustalla?

Toisaalta taustalla voi olla ajatus, että pieni koreilu on merkkinä sydämen tilasta ja jos tästä ei tehdä parannusta, tämä nainen voi ajanmittaan menettää myös pelastavan uskon Vapahtajaan.

tämähän on esikoisten suurin huolenaihe, jota viikosta toiseen seuroissa käydään hoitamassa - se pelastava usko sydämessä, lepattava ja helposti sammuva asia, jonka maailman viettelykset, lihan vapaudet ja perkeleen kavaluus niin helposti niistävät sammuksiin - ja koreileva nainen voi jopa lähteä esikoisten pelastavasta seurasta ja joutua näin kadotetuksi.



Toisaalta taustana voi olla ajatus tieten tahtoen tehdystä koreilun synnistä.

Kielletty koru on kaulalla, vaikka saarnaajat ovat selvästi Jumalan sanaan perustuen ja rovastin saarnojakin käyttäen osoittaneet, että pelastuksen menettämisen uhalla nainen ei saa käyttää kultakoruja, meikata tai kähertää tai värjätä hiuksiaan.

Heprealaiskirjeessä on varoitus tahallaan tehdyistä synneistä, joille ei ole uhria eikä anteeksiantamusta:


Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä, Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.

Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?

Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.

Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.

Heb 10:26-31 KR 1776



Vanhin Odd Minde voi ehkä ajatella sanojensa taustalla, että kyseinen nainen tekee tahallaan syntiä.

Olisiko mahdollista, että esikoisten parissa Heprealaiskirjeen ankarat sanat ymmärrettäisiin laajemminkin niin

"joka tahallaan tekee syntiä, ei saa anteeksi"

Toisin sanoen Jeesuksen nimessä ja veressäkään ei voida puhdistua tahallaan tehdystä synnistä, ainoastaan vahingossa tapahtuneista Jumalan tahdon rikkomisista?



Ajatellaan syntistä naista, joka tuotiin Jeesuksen luokse ja kysyttiin, onko Mooseksen lain mukaan nyt tämä syntiä tehnyt kivitettävä.

Kun syyttäjät olivat toinen toisensa jälkeen lähteneet paikalta "Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee."
Joh 8:11 KR 1776

...
Ajattelemmeko, että tämän tapauksen jälkeen tämä nainen ei enää tehnyt syntiä?

- jätti sen miehen, jonka kanssa aviorikos oli tapahtunut, tuli elämän parannukseen.

Oliko siis "en minäkään sinua tuomitse" ehdollinen vankeusrangaistus?


Kun esikoislestadiolainen kristitty tulee Herran Jeesuksen eteen kuulemaan tuomionsa saarnaajan tai toisen kristityn suun todistuksen kautta

Saako hän ehdollisen tuomion?


Jumala kyllä antaa anteeksi, jos teet parannuksen, luovut synnistä ja et enää syntiä tee - et tätä etkä tuota.

Jos teet vielä kerran syntiä, ei armoa enää ole?



Nämä ovat kysymyksiäni, ehkä joku tahtoo niihin vastata.

En esitä "ehdollista vapautusta" tosiasiana esikoisuuden teologiasta

Mutta johtavan Lapin vanhimman lause uskovalle naiselle "pienikin koreus kadottaa"



Kristuksen kirkossa ollaan totuttu siihen, että vilpitön parannuksentekijä lankeaa uudelleen.

Jos esimerkiksi nuoren miehen ahdistavana syntinä on itsetyydytys, parannuksen, katumuksen, lankeamisen, kierre on luonnon puolesta melkoisen taattu.

On selvä, että murtovaras tahtoo krisityksi tultuaan luopua tuosta ammatista ja alkaa ansaita toimeentulonsa rehellisellä työllä.

Mutta sen kleptomaanirouvan ongelma on pysyvä ja vaikea, vaikka kuinka parannusta tekisi. kyse on sairaudesta.

Martti Luther itse on elävä esimerkki siitä, miten kaikkensa tekevä ja parannukseen pyrkivä ihminen kuitenkin tekee syntiä ja ei vain tee vaan tahtoo tehdä syntiä ja vihaa Jumalaa, joka sen kieltää.



Jos armollinen Herra Jeesus itse neuvoo Pietaria, että tulee antaa anteeksi ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän

Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?

Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Mt 18:21-22 KR 1776

Jos Raamattu sanoo
"Sillä vanhurskas taitaa langeta seitsemän kertaa, ja nousee jälleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen."
Snl 24:16 KR 1776

niin eikö Herra sitten antaisi anteeksi omalle lunastamalleen lapselleen, joka katuu sitä, että on ihan tahallaan syntiä taas tehnyt?



Kristuksen kirkko tavallisesti lukeekin tuon Heprealaiskirjeen kohdan kokonaan eikä vain ensimmäistä jaetta

Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä, Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.

Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta. Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?

Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.

Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.

Heb 10:26-31 Biblia 1776



Kristuksen kirkko tavallisesti katsoo tuota "pilkkaa Pyhää Henkeä"

Eikä ainoastaan "joka ehdoin tahdoin tekee syntiä tultuaan totuuden tuntoon" - joka olisi opetuksena vastoin Kristuksen evankeliumia.

Kristuksen kirkko ottaa mukaan vakavat Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa

"Sentähden sanon minä teille: kaikki synnit ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi; mutta pilkkaa Henkeä vastaan ei anteeksi anneta ihmisille.

Ja kuka ikänä sanoo jonkun sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se hänelle anteeksi annetaan; mutta joka sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, ei sitä hänelle anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa."
Mt 12:31-32

Ja kohdan Markuksesta:
Totisesti sanon minä teille: kaikki synnit annetaan anteeksi ihmisten lapsille, pilkatkin, joilla he Jumalaa pilkkaavat,

Mutta joka puhuu pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, ei hän saa ijankaikkisesti anteeksi, vaan hän on vikapää ijankaikkiseen tuomioon.

Sillä he sanoivat: hänellä on saastainen henki.
Mk 3:28-30 KR 1776



Voin hyvinkin olla väärässä kun kyselen, edustaako vanhin Odd Minde "ehdollisen vapaan" linjaa: saat nyt anteeksi, mutta jos tahallasi rikot, niin sitten suoraan helvettiin!

Siltä tuo kuulostaa "pienikin koreus kadottaa"

Sillä jos ei kultakorua laita kaulalleen, niin saattaapa joku synti - ehdoin tahdoin - kristityn miehen tai naisen elämään hiipiä.

Nyt kaikki sitten ehdoin tahdoin kullalla koreilemaan ja syntiä tekemään??

Pois se...

Vaan kaikki kristityt joukolla Hebrealaiskirjeen iloisen ohjeen mukaan hyviä tekoja tekemään!



Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;

Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta, Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),

Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä, Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
Hep 10:21-25 KR 1776

6 kommenttia:

  1. Sinä kirjoittaja voisit vähän miettiä toimintaasi. Minun silmissäni olet oiva esimerkki farisealaisesta tyypistä, joka näkee ympärillään vain itseään huonompia kristittyjä. Tosin asia on niinkin, että näissä asioissa on tyydyttävä siihen, mitä Isä antaa. Mutta rukoilen puolestasi, että saisit jostain oikeanlaista silmävoidetta.
    Oletko itse kuullut tuon OM:n kommentin ko. naishenkilölle? Jos et, niin silloin ehkä levität täällä netissä juoruja.
    Suosittelen myös sinulle seuraavaa lainausta LLL:n saarnasta, joka ehkä käsittelee sinun farisealaista sieluntilaasi sekä myös liittyy tuohon kuvailemaasi tilanteeseen.

    VastaaPoista
  2. "Minkälainen pitäisi opetuslasten vanhurskauden olla, jotta se olisi paljon suurempi kuin lainopettajien ja fariseusten vanhurskaus?
    Tämän vanhurskauden ensimmäinen asia ilmenee viidennen käskyn selityksessä. Sen mukaan opetuslasten pitäisi tuntea, että ihminen on sisäisesti turmeltunut ja hänen sydämensä on paha, ja pientenkin syntien pitäisi tulla synniksi. Tämän kohdan lainopettajat ja fariseukset jättävät selittämättä. Fariseukset eivät usko, että pienikin synti ansaitsee helvetin. Vapahtaja osoittaa, että lähimmäisen haukkuminen vihassa ja kiukussa on ansainnut yhtä suuren rangaistuksen ja tuomion kuin julkinen murhaaminen.
    Opetuslasten vanhurskauteen kuuluu ensimmäiseksi, että heidän pitää ymmärtää ja selittää Jumalan lakia niin, että pienikin synti tulee yhtä raskaaksi ja painavaksi kuin suuri synti. Sydämen viha on Jumalan edessä yhtä suuri synti kuin julkinen tappaminen. Vaikka opetuslapset eivät voi välttää sisäistä turmelusta, lain vanhurskauden pitäisi ahdistaa heitä niin, että he tuntisivat synnin synniksi. Mitään syntiä ei saisi hyväksyä eikä sitä saisi tehdä luvallisuuden varjolla.
    Tämä on lain raskain kohta. Lainopettajat ja fariseukset ovat hylänneet sen, eivätkä kaikki opetuslapsetkaan ole vielä käsittäneet tämän asian painoa. Jotkut eivät ymmärrä, että vähäinenkin synti kadottaa. Kaikki opetuslapset eivät vielä ymmärrä, että kun he hyväksyvät esimerkiksi vähäisen koreilua, on tämä synti kadottava sekä pahan esimerkin tähden että myös sen luvallisuuden tähden, jonka varjolla sitä vähäistä syntiä tehdään. Kun synti kadottaa voimansa, niin myös omastatunnosta katoaa voima. Synti, joka ei vaivaa omaatuntoa, on kadottava siksi, että ihminen ei kadu sellaista syntiä, jota hän ei ymmärrä eikä tunne synniksi.
    Opetuslasten vanhurskaus tunnetaan myös siitä, että he sopivat riitakumppaninsa kanssa. Tämäkin on yksi lain raskaista kohdista, jonka lainopettajat ja fariseukset jättävät selittämättä ja tekemättä. Jos huone on siivoamatta, kun vieraita tulee, he sanovat: "Anteeksi, että huone on siivoamatta." Mutta sitä he eivät pidä syntinä eivätkä pyydä anteeksi, jos he vihoissaan ja kiukuissaan haukkuvat lähimmäistään. Vaikka he antaisivat vielä korvapuustinkin toiselle, he eivät pidä sitä syntinä eivätkä ano anteeksi.
    Tämä riitakumppanin kanssa sopiminen on tullut heränneille ja kristityille joltisesti omantunnon asiaksi. Tämä raskas lain kohta ei ole kuitenkaan tullut heidänkään omassatunnossaan niin tärkeäksi, ettei sen tarvitsisi tulla vieläkin tärkeämmäksi.
    Nämä ovat tärkeimmät lain kohdat, jotka lainopettajat ja fariseukset jättävät selittämättä ja tekemättä.

    VastaaPoista
  3. Opetuslasten vanhurskauden pitää kuitenkin olla paljon suurempi kuin lainopettajien ja fariseusten, jos he tahtovat tulla sisälle taivaan valtakuntaan. Ensiksi heidän pitää ymmärtää ja selittää Jumalan lakia niin, että pienetkin synnit ovat syntiä ja kadottavia. Toiseksi tulee lähimmäisten kanssa sopiminen.
    Päivän pyhään evankeliumiin, jonka Vapahtajamme on puhunut, sisältyykin kaikki, mikä kuuluu opetuslasten vanhurskauteen. Kun Jumalan käskyt ymmärretään ja selitetään oikein, opetuslapset tulevat niin suuriksi syntisiksi, että kaikki oma vanhurskaus ja oma hyvyys loppuu. Kaikki ajatukset, himot ja halut, joita Jumalan henki ei ole vaikuttanut, tulevat synniksi. Sen kautta opetuslapset tulevat oikeaan synnin tuntoon. Heistä tulee katuvia ja heidän täytyy kerjätä armoa.
    Opetuslasten vanhurskaus on siinä, että heidän oma vanhurskautensa loppuu niin täysin, että he elävällä tunnolla tuntevat vajoavansa helvettiin. He tuntevat joutuvansa iankaikkiseen tuomioon, ellei Kristus anna heille vanhurskauttaan ja tee heitä niin vanhurskaiksi, ettei Jumala enää saata tuomita heitä. Tämä vanhurskaus on paljon suurempi kuin lainopettajien ja fariseusten oma vanhurskaus ja oma pyhyys.
    Kuinka nyt on, te Jeesuksen opetuslapset? Onko teidän vanhurskautenne suurempi kuin lainopettajien ja fariseusten oma vanhurskaus? Oletteko nyt riisuneet omanvanhurskauden repaleet päältänne ja pukeutuneet Kristuksen vanhurskauteen, jolla voitte kerskata tuomiopäivänä ja sanoa: "Meidän vanhurskautemme on paljon suurempi kuin lainopettajien ja fariseusten oma vanhurskaus, sillä meillä on Kristuksen vanhurskaus"? Saatatteko nyt sanoa: "Kristuksen vanhurskaus on meidän"?
    Saatatteko kerskata Kristuksen vanhurskaudesta silloinkin, kun omanvanhurskauden perkele, Jumalan lasten syyttäjä, tulee syyttämään teitä huoriksi ja varkaiksi? Saatatteko kerskata vanhurskaudestanne ja sanoa: "Meillä on suurempi vanhurskaus kuin lainopettajilla ja fariseuksilla. Meillä on Kristuksen vanhurskaus, jonka me omistamme vanhurskaudeksemme. Jumala katsoo sen oikeaksi vanhurskaudeksi, eikä sen tähden saata tuomita meitä."
    Minä uskon, että vanhurskautetut voivat kerskata vanhurskaudestaan ja sanoa syyttäjälle:
    "Meidät on vanhurskautettu Kristuksen vanhurskaudella." Aamen."
    (LLL)

    VastaaPoista
  4. Kun Paavali sanoo: "Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys -- eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet..." niin tämä pitäisi tämän bloggaajan mukaan muuttaa niin, että Paavali sanookin näin: "Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys -- eivät tukkalaitteet (vähän, mutta VAIN VÄHÄN voi väriä pistää hiuksiin), kultakorut (OHUET ketjut ja PIENET ristit sallittakoon), helmet tai kalliit vaatteet..."

    Voi kuinka kovin te olette kiinni näissä ulkonaisissa - kirjoittajakin - niin että jäi ihan kestovaiva päälle. Ei käy kateeksi kirjoittajankaan osaa, jonka hän on omaksunut lähtiessään sotaretkelle Kristusta ja hänen seuraajiaan vastaan.

    VastaaPoista
  5. kiitos täsä kommentistasi, joka käsittelee itse asiaa ja tuo rovastin saarnasta tuon "pienikin synti kadottaa"

    kestovaivaamaan jää tämä kultaisen ristin teologia ja sen seuraukset esikoislestadiolaiselle arjen kristillisyydelle.
    Kuinka kukaan voi olla varma pelastuksestaan, kun kaikki on sittenkin oman kilvoituksen varassa?

    Vanhin Odd Minden nuhteet ovat ensikäden tietoa, en levittele "juoruja". Puolustathan tässä Kristuksen seuraajia myös, että näin asia onkin, joten mistään pahan puheesta ei ole kyse.

    koska tämä on julkinen teksti niin pelkän linkin sijasta kopioin sen nettiruukun väen luettavaksi
    http://www.mangusti.com/Nettiruukku/Nettiruukku?main=Raamattupiiri&sub=saveNewElement&title=Raamattupiiri

    VastaaPoista
  6. Elämä menee eteenpäin. Tämäkin aika jää taakse. "Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa. Varjot väistyy ja vajavuus. Jeesus voimansa antaa." Jos joku väittää olevansa synnitön, hän pettää itsensä. Niin lukee jos oikein muistan Raamatussa. Hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa on se mihin meitä kehotetaan. "Pankaa pois kaikki kuorma, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee." Odd Monde varmasti kristityn rakkaudesta muistutti naista siitä, että vähäinenkin koreus on kadottavaista. Koreuden takana piilee huoruus. Kuinka usein ihminen saattaa tehdä joitakin tekoja, joiden takana on huoruus vaikka ei sillä hetkellä edes ymmärtäisi itse, että on langennut johonkin syntiin. Ihminen on niin taipuvainen kaikkeen syntiseen, että yksikään ei voi lakia täyttää. Sen vuoksi Jeesuksen sovintotyö on niin arvokas. Voimme päästä syntitaakasta eroon kun synnit alkavat painaa omalla tunnolla. Sen vuoksi meitä kehotetaan parannukseen, että voisimme jatkaa elämää puhtaalla omalla tunnolla ja voisimme luottaa siihen, että Jumala ei meitä hylkää syntisyydestämme huolimatta. Hän rakastaa ihmistä, mutta vihaa syntiä. Näin olen itse käsittänyt.

    VastaaPoista