Johannes Agricola (1494-1566) - ei meidän Mikaelimme - oli syntyisin Eislebenistä ja opiskeli Wittenbergissä. Siellä hän tutustui Martti Lutheriin ja tämän ajatuksiin, liittyen itse uskonpuhdistukseen mukaan toimien Lutherin sihteerinäkin.
Myöhemmin riita laista ja evankeliumista ajoi miehet täysin erilleen eikä Luther ollut hänen kanssaan missään tekemisissä 1536 jälkeen. Myöhemmin Agricola palasi takaisin katoliseen kirkkoon saatuaan luvan pitää kiinni vanhurskauttamisopista. Hän muutti Berliiniin, jossa kuoli ruttoon 22.9. 1566.
Johannes Agricola julkaisi uskonpuhdistuksen alkuvuosina 1525 Luukkaan evankeliumin selitysteoksen.
Agricola selitti Luukkaan perusteella, kuinka Jumala oli epäonnistunut täydellisesti ihmiskunnan tilan korjaamisessa Mooseksen lailla.
Lain tilalle Jumala on nyt antanut Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, joka vapauttaa kristityt täysin Mooseksen laista. Ei-kristityt sen sijaan ovat yhä lain alla.
Ortodoksien tapaan Agricola näki synnin sairautena, johon kohdistuu pikemmin Jumalan sääli kuin vihastuminen lain rikkonutta kohtaan.
"Parannus" ei niinkään ole säikähtäneen omaatunnon armon ikävää vaan pysyttelemistä poissa synnin teiltä.
Uskon tullessa Jeesukseen Jumalan rakkaus herättää rakkauden, joka tahtoo vaeltaa Isän tahdon mukaan parannuksessa.
Lailla ei ole mitään tekemistä parannuksen kanssa. Laki on ylipäätään kaput, mennyttä, särkynyt ja käyttökelvoton juttu.
Kuulostaako yhtään tutulta?
Philipp Melanchthon (1497-1560) - suomeksi kaiketi Filip Melankton - korosti Agricolan opetusta vastaan, että ihmisen tulee kokea lain syytösten voima.
Parannukseen kuuluu syyllisyys lain rikkomisesta, laki tulee tuntea ja parannuksen tulee edeltää uskon tuloa.
Tämä linja otettiin Augsburgin tunnustukseen 1530 ja on siten evankelis-luterilaisia kirkkoja sitova opetus.
...................
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.
Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa.
Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa.
Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta.
Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
..............
Luther oli niin monen kiireen keskellä, että teologinen kiista Johannes Agricolan kanssa lain ja evankeliumin asiasta jäi taustalle.
Sopua yritettiin vielä näiden kahden välille 1536 ja ajatus oli että Lutherin kirja "Antinomianismia vastaan" (1539) olisi saavutetun ymmärryksen sinetti.
Agricola suuttui kirjasta sen sijaan ja nosti oikeusjutun Martti Lutheria vastaan, että tämä kirjassaan halventaa häntä ja antaa väärän todistuksen.
Koska Johannes Agricola sitten saikin arvokkaan hovisaarnaajan viran hän lähti Berliiniin ja oikeusjuttu jäi siihen.
Pallo jäi nyt Philipp Melanchthonille, jonka mukaan kutsuttu "filippistien" joukko vaikutti Wittenbergissä ja Leipzigissa jo Lutherin elinaikana.
Rooman kirkkoa lähestyen he korostivat ihmisen tahdon vapautta
(aihe, josta Martti Luther oli 1524 mäjäyttänyt Erasmus Rotterdamilaista vastaan radikaaleimman kirjansa "Sidottu ratkaisuvalta" ... teoksen, jota edes luterilaiset kirkot eivät vieläkään ole kyenneet nielemään.)
ja hyvien tekojen merkitystä.
ehtoollisopissa he lähestyivät kalvinistisen uskonpuhdistuksen näkemyksiä.
Filippistit korostivat Augsburgin tunnustuksen jälkeisinä vuosina armoa ja sanoivat että yksin evankeliumi saa aikaan parannuksen.
lailla ei ole eikä saa olla evankeliumin hengellisessä morsiushuoneessa mitään tekemistä.
Ongelmana tässä oli, että kun evankeliumi ja laki näin saivat saman tehtävän - menivät keskenään sekaisin - niin evankeliumista tuli lakia.
Kristus on täyttänyt lain
filippistit eivät erottaneet tätä evankeliumin tosiasiaa kristityn vaelluksesta ja siihen liittyvästä parannuksen teosta ja moraalisesta elämästä.
meneekö hankalaksi?
no ei se mitään
Lutherin mukaan tämä on teologian kaikkein tärkein ja vaikein asia
lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan.
Filippistien (ja Johannes Agricolan) näkemykset torjutaan luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluvassa "Sovinnon kaavassa" (1580).
Jakob Andrae (1528-1590) ja Martin Chemnitz (1522-1586) kirjoittivat sen ruhtinaidensa toivomuksesta kauan Lutherin kuoleman 1546 jälkeen.
Kuten nimi sanoo, tarkoituksena oli saada aikaan sovinto keskenään riitelevien uskonpuhdistuksen kirkkojen sisällä.
(Ruotsin kirkko hyväksyi Sovinnon kaavan Uppsalan kirkolliskokouksessa 1593, jolloin kirkosta tuli virallisesti luterilainen. Ruotsin valtiopäivät hyväksyivät Sovinnon kaavan vuonna 1683).
(tämä on kaiketi suomessa tunnettu nimellä "Yksimielisyyden ohje")
(vinkko - Yksimielisyyden ohjeesta on muuten mainio kirjoitus Erkki Koskenniemeltä )
............................
YKSIMIELISYYS
OPIN JA USKON KRISTILLINEN, TOISTETTU, YKSIMIELINEN TUNNUSTUS, jonka allekirjoittaneet Augsburgin tunnustuksessa pysyvät vaaliruhtinaat, ruhtinaat ja säädyt sekä myös kirjan loppuun allekirjoituksensa liittäneet jumaluusoppineet ovat antaneet. Mukaan on liitetty eräiden tohtori Martti Lutherin autuaallisen kuoleman jälkeen väittelyä ja kiistaa aiheuttaneiden opinkohtien selitys, joka on lujasti perustettu ainoaan ohjeeseen, Jumalan sanaan. Mainittujen vaaliruhtinaiden, ruhtinaiden ja säätyjen yksimieliseen sopimuksen ja määräyksen mukaisesti tämä kaikki on painettu asianomaisten maiden, kirkkojen, koulujen ja myös jälkipolvien opiksi ja varoitukseksi.
1580
5. Laki ja evankeliumi
Status controversiae - keskeinen kiistakysymys
Onko pyhän evankeliumin julistaminen pelkkää armon julistamista, syntien anteeksiannon julistamista, vai onko se samalla sellaista parannus- eli nuhdesaarnaa, joka nuhtelee epäuskosta? Ajatellaan näet, että epäuskosta ei nuhtelisikaan laki vaan yksinomaan evankeliumi.
Negativa
Päinvastainen, hylätty oppi
Näin ollen me hylkäämme sellaisen vääränä ja vahingollisena pitämämme opetuksen, jonka mukaan evankeliumi on varsinaisesti parannus- eli nuhdesaarnaa eikä pelkkää armon julistamista. Tuollainen opetus tekee evankeliumista uudestaan lain opin, pimentää Kristuksen ansion ja tekee Raamatusta hämärän, riistää kristityiltä oikean lohdun ja päästää paavilaisuuden takaisin kirkkoon.
6. Lain kolmas käyttö
Status controversiae - keskeinen kiistakysymys
Laki on annettu ihmisille kolmesta syystä:
1. se pitää hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisesti kurissa,
2. se opettaa ihmiset tuntemaan syntinsä,
3. se on uudestisyntyneille varmana ohjeena, jonka mukaan heidän tulee järjestää ja suunnata koko elämänsä - eiväthän hekään ole päässeet eroon lihasta.
Tästä lain kolmannesta käytöstä on muutamien harvojen teologien kesken syntynyt kiistaa. Onko lakia saarnattava myös uudestisyntyneille vai ei? Toinen osapuoli on vastannut myöntäen, toinen kieltäen.
Negativa
Väärä oppi
Edellä sanotun perusteella me hylkäämme vahingollisena, kristillisen siveellisyyden ja oikean jumalisuuden vastaisena sellaisen harhaopin, jonka mukaan lakia ei edellä selostetulla tavalla pitäisi saarnata kristityille, oikein uskoville, vaan ainoastaan epäuskoisille, paatuneille jumalattomille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti