Jumalan valittu kansa, Israel ja muu juutalainen maailma on viettänyt Puurim juhlaa sunnuntaina. Jerusalem ympäristöineen sen sijaan viettää Puurimia erityisistä syistä vasta tänään maanantaina.
Puurim-juhlassa muistellaan synagoogissa kuningatar Esteriä, Mordekaita ja pahaa Haamania, jonka nimeä mainittaessa koko joukko puhkeaa huutoon ja metakkaan- Etenkin lapset riemuissaan helistelevät ja mökäävät Haamanin nimen kuullessaan - kerrankin saa synagoogassa meluta ihan luvallisesti!
Puurim on iloinen karnevaalipäivä ja väki pukeutuu monenlaisiin värikkäisiin ja hauskoihin asuihin - monet pikkutytöt ovat tietysti kaunottaria kuin kuningatar Ester, mutta näkee siellä supermiestä ja merirosvoa ja ... meidän osastomme johtaja tuli töihin kivikautisen Retu Kivisen puvussa ja peruukissa oikein nuijan kanssa.
Juutalainen juhlakalenteri sisältää toisaalta Luvatun maan luontoon liittyviin juhliin. Tätä vanhaa kalenteria seurattiin diasporassakin, niin että Suomessakin asuvat juutalaiset viettävät sadonkorjuun juhlaa toukokuussa (meidän helluntaimme)
Pääsiäinen oli täydenkuun aikaan lammasten uhraamisen ja syömisen juhla.
Toisaalta mukana on Raamatun tapahtumista muistuttavia juhlia, Lehtimajanjuhlat eli Sukkot syksyllä, Hanukka joulun aikaan (makkabealaisten vaiheita) ja esimerkiksi tämä Esterin kirjan Puurim juhla, Persian juutalaisten pelastumisen muistaminen.
Vaikka Esterin kirjassa ei mainita kertaakaan Jumalaa, se luetaan Puurim-juhlan aikana läpi kahdesti, kerran aamulla ja kerran illalla.
(Esterin kirja on ainoa Vanhan testamentin kaanonissa oleva kirja, josta ei löydetty pientäkään kappaletta Kuolleemen meren Qumranin yhteisön kätköistä.)
Kirja kertoo sadunomaisessa hohdossa dramaattisista tapahtumista Akhmenidien aikaisessa Persian suurvallassa, joka Kyyroksesta alkaen (Raamatun Koores) oli hallinnut "koko maailmaa".
Pakkosiirtolaisuudessa Persiaan asti joutunut juutalaisväestö joutuu suurkuningas Ahasveroksen eli Xerxes I aikana (486-465 eKr) suureen vaaraan, josta se kuitenkin kuningatar Esterin avulla pelastuu.
Esterin kirja kuuluu Vanhan testamentin kaanoniin, johon otettiin Kirjoituksia aina persialaisaikaan asti.
Juutalaisten perinteisen käsityksen mukaan kirja on Mordekain itsensä kirjoittama.
Tutkimuksessa se ajoitetaan tavallisesti persialaisajan loppupuolelle 300-200 eKr. mutta tarkka ajoittaminen on hyvin vaikeaa, miksei se voisi olla 400-luvultakin.
Esterin kirjan lisäykset ovat hellenistiseltä ajalta.
Aleksandrian juutalaisten laatimassa kreikkalaisessa käännöksessä LXX eli Septuaginta on kuvattu Esterin kirjan sisältö uudelleen, pikemmin kuin käännetty heprealainen teksti.
Esterin kirjan tapahtumat eivät oikein täsmää tunnetun Persian historian kanssa ja monet ajattelevat, että se kuuluukin samaan kirjallisuuden ryhmään Danielin, Tobiaan ja Juuditin kirjojen kanssa.
Näiden "novellien" tarkoitus ei niinkään ole olla historiallisesti tarkkoja tapahtumien kuvauksia, kuin kertoa tuo kertomus.
On toki niitäkin, jotka tahtovat pitää Esterin kirjaa historiallisena dokumenttina - kuten sanottu, vaikkapa itse Mordekain kirjoittamana.
Raamatussa on monenlaisia kirjallisuuden lajeja proosasta runouteen, profeettakirjallisuudesta lakitekstiin, viisauskirjallisuutta, filosofiaa ja miksei myös tällaisia novelleja, jotka eivät välttämättä ole historiaa mutta antavat silti tärkeää viestiä.
Sekä hurskaassa hasidim.juutalaisuudessa että kristillisessä kirkossa on annettu monia allegorisia selityksiä Esterin kirjan tapahtumille.
Kirkossa on usein tulkittu, että Ester olisi Kristuksen morsian, kirkko, ja kyseessä olisi sen suhde Jumalaan.
Silloin Esterin kirja olisi samassa laatikossa Korkean Veisun kanssa kristillisen morsius-mystiikan symbolina.
Esterin kirja on ensimmäinen, jossa esiintyy sana "juutalainen"
Susan kaupungissa asui juutalainen mies, jonka nimi oli Mordokai. Hän oli Benjaminin heimoa, ja hänen isänsä oli Jair, Kisin pojan Simein poika. Mordokai oli tuotu sinne Jerusalemista niiden juutalaisten joukossa, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt pakkosiirtolaisuuteen samanaikaisesti Juudan kuninkaan Jekonjan kanssa.
Hänellä oli kasvattityttärenään setänsä tytär Hadassa, toiselta nimeltään Ester, jolla ei enää ollut isää eikä äitiä. Ester oli kaunis ja sorea, ja Mordokai oli tytön vanhempien kuoltua ottanut hänet omaksi tyttärekseen.
Ester 2:5-7 KR 1992
Juutalaiset asuvat vähemmistönä toisen kansan keskellä, joka on helposti käännettävissä heille vihamielisiksi - suorastaan murhaaviksi.
Ester on näin juutalaisvihan eli anti-semitismin synkkään aiheeseen vahvasti liittyvä kirja.
Haamaneja on ollut ja on -
Pesiassa eli Iranissa on parhaillaan hallitsijana Mahmud Ahmadinejad, joka vannoo Israelin syöpäsairauden poistamista Lähi-idän valtioiden kehosta.
Joskus Jumala on kansansa ihmeellisesti pelastanut - aika usein juutalaisen kansan pitkä vaellus muiden kansojen seassa on ollut varsin vaivalloista.
Tänään Jerusalemissa juhlitaan Puurimia ja lueteaan Esterin kirjaa.
Toisaalta Israelin kansa muistaa kyynelten laaksoa, jossa se on viimeksi Euroopassa 2. maailmansodan aikana kulkenut ja Haaman nimeen liittyy toinen hoolla alkava nimi.
Toisaalta Israelin kansa on Iranin ohjusten ja sotaisten puheiden varjossa, Lähi-idän taas niin kuohuvassa tilanteessa Egyptin, Tunisian, Libyan, Jemenin, Bahrainin...
Toisaalta Israel kiittää Jumalaa siitä, että kaikista tuhoyrityksistä huolimatta juutalainen kansa elää.
Jäännös on jäänyt, kannosta on puhjennut virpi, Jumalan kansan tuhoajat on tuhottu toinen toisensa jälkeen.
vaan tie ei ole ollut helppo.
Am Israel Hai!
Am Israel Hai!
Am Israel Hai!
Esterin kirja on siis juutalaisten kirja, antisemitismin kirja, ihmeellisen pelastuksen kirja, sadunomaista Akhmenidien Persian loistoa kuvaava upea kirja, ja tietysti kaunotar Hadassa, Ester!
mitä se meille kristityille merkitsee?
harvemmin taitaa olla saarnatekstinä kirkossa tai seuroissa.
jotain voimme sanoa kuitenkin...
Esterin kirja ja kansa, juutalaiset, kertovat toisaalta sitkeästä uskosta Jumalaan kaikesta huolimatta
Aushwitzista huolimatta
toisaalta Esterin kirja ja kansa kertovat Jumalan uskollisuudesta.
2000 vuotta he odottivat pääsyä takaisin Luvattuun maahan - tänä vuonna täällä, ensi vuonna Jerusalemissa
emmekö me jaksaisi pienen tovin odottaa Jumalamme lupausten täyttymistä?
Hän on uskollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti